Kukamitähäh

Tämä on ensisijaisesti oma treenipäiväkirjani, johon kirjaan etenemisen (ja takapakit) triathloniin ja muihin kotkotuksiin valmentautuessani.

keskiviikko 18. marraskuuta 2015

Moka viikossa, kaksi parhaassa

No niin, se olikin kisaviikko taas, vaikka jotenkin luulin niitä tulevan seuraavan kerran vasta ensi vuoden puolella.

Ma: Lepopäivä, joka tuli vietettyä työasioitten tiimoilta Kuopiossa.
Ti: Pöljä en ollut hoksannut, että työreissulta paluu oli sen verran myöhään, että Prformance -tunnille ei ehtinyt. Happea oli paljon sisällä olon jälkeen kuitenkin saatava, joten korvaavana ohjelmanumerona oli tunnin rivakka kävelylenkki.
Ke: Juoksu 1:16/11,1km Töölönlahden rannoilla. Lämpän jälkeen kolme 2 km vetoa, jokainen eri syketasolla: PK-ylä, VK-ala, anakynnys (15 pykälän nosto per kierros). Melko reipasta.
To: Uintia 1:08/2,2 km. Mukana mm. hauskoja "kuinka uit lähes hengittämättä" -tyyppisiä pätkiä. Lääh puuh.
Pe: HelTri -kuntopiiri, kuinkas muuten.

Tällä numerolla mennään, koko sarja
La: Ekaa kertaa Aktia maantiejuoksucupissa. Sää oli mitä mainioin, kevyttä pilveä, lähes tyyntä ja lämmintä 7-8 astetta. Kisapaikalle tullessa tunsi itsensä jokseenkin turistiksi, koska paikalla oli laumoittain (yli 500) oikeaa juoksijaa. Aikaa lämpälle ja haahuilulle & tuttujen tapaamiselle oli reilusti, mutta silti lähtölaukaus tuli jotenkin äkkiä ja yllättäen. Siinä lähtövalmistelutohinoissa olin unohtanut tarkistaa nauhojen tiukan kiinnityksen ja niinpä toinen kenkä aukesi heti lähdön jälkeen ja nauhojen uudelleensolmimiseen meni muutama kallisarvoinen sekunti. Aika rivakkaan tuli lähdettyä liikkeelle ja ohiteltuakin porukkaan jonkin verran ensimmäisen puolikkaan aikana. Alun jälkeen en sykemittaria enää vilkuillut, mutta kääntöpaikalla kuulin ajan 26 ja risat, joten tavoite oli pitää samaa vauhtia toinen puolikas. Koitin kynsin hampain pitää kiinni rytmistä ja tarpeeksi lyhyestä askeleesta, jotta ei olisi mennyt harppomiseksi. Viimeiset kilometrit olivat jokseenkin tuskallisia: jalat olisivat kyllä menneet, mutta tuntui että happi loppuu ja keuhkot repeää. Maaliin tulin ajassa 52:42, joten tasainen vauhdinjako piti. Kymppiä en ole ennen ajanotolla juossut, mitä nyt osana perusmatkaa. Sillä saralla ennatys on viime kesältä Lahest, jossa juoksin 52:49. Lahen reitti oli kylläkin aivan flätti.

Syke- ja vauhtidataa
Sykemittarin datasta näkyy, että syke nousi tosi nopeasti korkealle ja siellä pysyi. Keskisyke oli 176 ja maksimi 187. Korkein testissä mitattu taitaa olla 184 parin vuoden takaa. Maksimisyke näyttäisi siis olevan nousussa... Tiedä häntä sitten, jos olisi alun malttanut ottaa rauhallisemmin, että olisiko sitä lopussa pystynyt vastaavasti kiristämään niin, että alun himmaus olisi tullut kompensoitua ja ylitettyä. Taktiikassa on vielä paljon hiomista. Nyt ainakin tietää mitä iloa on edessä vielä neljä kertaa tänä talvena.

Sunnuntaina ohjelmassa oli parin tunnin höntsälenkki cyclolla, mukavaa oli jälleen kerran metsäisiä ja merimaisemia ajellessa ihailla.

 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti