Kukamitähäh

Treenipäiväkirjasta tuli sairauskertomus, mutta toivottavasti vain toviksi. Tri-hommat on edelleen ohjelmassa aina kun olotila sen sallii.

maanantai 6. kesäkuuta 2016

Välillä pääsee yllättämään itsensäkin

Se oli kisaviikko jälleen, mutta alku ei ollut häävi.

Ma: työmatkat fillarilla, 0:50 / 15 km. 

Ti: Allasuintia olisi ollut ohjelmassa, mutta muuta tuli tehtyä. Tri-pyörällä on ulkona tänä keväänä tullut ajettua vähänlaisesti (lue: ei yhtään), joten käytiin testailemassa pyöriä Kuusiksen ympäristössä ja sen päälle uimassa yksi kierros lätäkön ympäri. Uimahommiin saatiin seuraakin. Fillaritestaus oli ihan aiheellinen, koska omassani on etuvaihtaja temppuillut ja ketjut tipahdelleet rungon ja rattaan väliin. Fillari pääsikin keskiviikkona Toni & Tonille hoitoon ja ketjun lyhennyksellä & pienellä säädöllä tuli homma kuntoon.

Ke: 0:44 / 6,5 km:n pyramidijuoksu. Kyllä ei tuntunut hyvälle, mutta tehtyä tuli. Päälle 0:20 pers- ja muitten lihasten jumppaa. Ja luonnollisesti sauna & uima, kotitalon spa-osastolla.

To: Väsytti niin vietävästi, joten en tehnyt muuta kuin venyttelin puolisen tuntia.

Pe: Työmatkat fillarilla 0:50 / 15 km ja iltasella 0:56 / 2200m uinti stadikalla. Nyt meni ihan mukavasti eikä tullut ruuhka-ahdistusta.

La: Tunti ja 24 km kevyttä fillarointia Kuusiksella tri-pyörällä, mukana pari lyhyttä rivakkaa vetoa. 

Su: Tämän kesän tri-kauden avaus perinteisesti Vantaa-triathlonissa. Yhtään ei olisi kisaan huvittanut lähteä, varsinkin kun sää oli sama kuin joka vuosi ko. päivänä eli kolea, tuulinen ja vettäkin hiukan ripotteli. Vaan ei auttanut, mentävä oli kun tuosta lystistä oli taas maksettukin. Normaalit häsät ja hösät ja 15:05 koitti startti. Lähdin uimaan tosi rauhallisesti takamatkalta ja pidin saman meiningin koko ajan: otin happea kaikessa rauhassa joka kolmannella vedolla eli vuorotellen kummaltakin puolelta ja sillä sain tekniikan pidettyä hyvänä ja sykkeet kurissa. Matkakin taittui alle puoleen tuntiin. Vaihtoon tuhrautui taas jokunen minuutti, mutta suht jouhevasti pääsin pyöräosuudelle. Sitten vaan tuuttaamaan eestaas Lahdentietä kauhiassa tuulessa. Fillari tuntui kulkevan ja koko matkan pystyi ajamaan pelkästään isolla eturieskalla. Hiukan on siis jerkkua tainnut tulla reisiin. Fillariosuus meni hämmästyttävän vauhdilla ja pääsi juoksemaan, jei. Myrkkyähän se taas pari ekaa kilsaa oli: suolet olivat rutussa fillarin päällä istumisesta ja mahaa sattui, mutta onneksi tiesin, että ohi se menee. Vauhti oli taas säälittävää töpöttelyä ensimmäisen kierroksen, mutta toiselle päästessä alkoi taas jossain määrin muistuttaa juoksua. Maaliin puuskutin ajassa 2:41:06, tarkemmat tiedot osuuksista löytyy täältä. Enkkahan siitä tuli, edellinen 8 minuuttia hitaampi on Vaasan supertasaiselta reitiltä parin vuoden takaa ja edellinen paras Vantaan aika oli 2:57:36 viime vuodelta. Samalla reitillä mielestäni kelpo parannus vuodessa tuo 16 minuuttia. Juoksuvaihtoon tullessa olin jopa ns. mitalin syrjässä kiinni, ikäsarjan sijalla 3. Lopputuloksissa putosin sijalle 8/31, sen verran tuo huono juoksukunto jarruttaa. Sille pitää kyllä tehdä jotakin, varsinkin kun ilmeisesti uusien tossujen ja hoidon myötä takareisiongelmat on aavistuksen helpottaneet. Kyllä tästä vielä hyvä kesä tulee.

Kiukulla maaliin!
Kuva by Onevision.fi

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti