tag:blogger.com,1999:blog-74155664779684129962024-02-20T16:00:19.366-08:00Rakas TritreenipäiväkirjaTriathloNisti?http://www.blogger.com/profile/14367871231795676679noreply@blogger.comBlogger150125tag:blogger.com,1999:blog-7415566477968412996.post-870795007652139302020-06-09T04:07:00.000-07:002020-06-09T04:07:45.551-07:00Long time no see, Syöpis<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Ei niin, että laskisin, mutta vuosi ja 16 päivää ekasta syöpäleikkauksesta. Ja 4 kk ja 12 päivää viimeisestä sädehoidosta. Mikä selittää sen, että leikkauspuolen käsi on alkanut puutua ja pistellä öisin ja pakottaa päivisin, pienellä turvotuksella lisättynä. Lymfaturvotus kun voi pahentua juuri kolmen tahi kuuden kuukauden kuluttua sädehoidoista. </span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Muutama päivä sitten, kun puutuminen ja pistely alkoi pahentua ja Ouraa ei enää saanut sormesta irti laitoin <a href="https://www.hus.fi/sairaanhoito/sairaanhoitopalvelut/syopataudit/Noona-mobiilipalvelu/Sivut/default.aspx" target="_blank">Noonan</a> kautta viestiä hoitotiimille oireista. Parin tunnin päästä tuli vastaus, että tiistaina klo 8 on aika Syöpiksen fysioterapeutille varattuna. Uimahalli oli ollut pari päivää auki ja niinpä illalla säntäsinkin sinne, koska veden hydrostaattinen paine tekee hyvää kaikille turvotuksille.</span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi8DdXKO-2D6ZVte37-hBNaMtMMCfnJ9KtTpdAAdIwJ78avMpMQhEwmtDerShZPXQYYDSlwIRFfzU9IaU9t5oaqMjN0tbgveLphvAsBy1YhoCpSrM9e9PrdwzXk8y32fwz62rZCjoGJSrIk/s1600/F90D7CAA-E49E-4350-9329-B172B2AA9CA4.jpeg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="484" data-original-width="1600" height="96" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi8DdXKO-2D6ZVte37-hBNaMtMMCfnJ9KtTpdAAdIwJ78avMpMQhEwmtDerShZPXQYYDSlwIRFfzU9IaU9t5oaqMjN0tbgveLphvAsBy1YhoCpSrM9e9PrdwzXk8y32fwz62rZCjoGJSrIk/s320/F90D7CAA-E49E-4350-9329-B172B2AA9CA4.jpeg" width="320" /></a></div>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Tänään ennen fyssarin vastaanotolle pääsyä mitattiin koronan varalta lämpö. Ensimmäinen mittari ilmoitti ruumiinlämmöksi "Lo" ja toinen 32 astetta. Todettiin, että ei ole kuumetta. </span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Fyssari mittasi kädet huolella monesta kohtaa sekä mittanauhalla että nestemittarilla. Turvotusta ei juuri ollut, mutta se saattoi myös johtua aamuajankohdasta. Sen sijaan leikkausalueelta löytyi kiristäviä faskioita ja <a href="https://www.terveyskyla.fi/kuntoutumistalo/kuntoutujalle/leikkaukset-ja-kuntoutuminen/lymfastrangin-aiheuttama-narumainen-kiristys/mik%C3%A4-on-lymfastrangi" target="_blank">lymfastrangi</a>. Fyssari käsitteli kudoksia (helpotti heti) ja opasti ohjeet liikkeisiin, joilla itse voi kiristyksiä ja puristuksia helpottaa. Sain myös ohjeet millaisten oireitten kanssa mennä terveyskeskukseen ja milloin pitää tulla syöpikselle.</span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Samalla reissulla ajattelin käydä "pikaisesti" verikokeissa, jotka liittyvät <a href="https://www.hus.fi/hus-tietoa/uutishuone/Sivut/Kansainvalinen-Bounce-projekti-etenee.aspx" target="_blank">BOUNCE-tutkimukseen</a>, johon osallistun. Pikainen käynti tarkoitti tunnin jonotusta HUS-labissa. </span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Oli kauhean helpottavaa saada selvyys ilmestyneisiin oireisiin. Ehkä syöpä ei olekaan uusinut ja levinnyt kaikkialle kroppaan. Ajatus, jolta ei aika-ajoin voi välttyä.</span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Ranne ja kyynärpää on onneksi jo paremmat, kantapääkivun kanssa edelleen taistellaan eli kävely ei vieläkään onnistu. Viimeisimmät hoitometodit oman fyssarin repertuaarista ovat olleet infrapuna- ja värinähoito: lampulla valoa ja ääniraudalla 128 hertsiä kudokseen. Jännä kyllä, ovat hiukan auttaneet, toisin kuin mikään muu konsti. Fyssarin vinkkaamana tilasin itselleni <a href="https://biohakkerikauppa.com/collections/biohakkerin-laitteet/products/biohakkerin-kohde-punavalo" target="_blank">Biohakkereilta vastaavan lampun</a>. Sitä ja helpotusta odotellessa vesiliikuntaa siis. </span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span>TriathloNisti?http://www.blogger.com/profile/14367871231795676679noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7415566477968412996.post-22247349768803825322020-03-27T06:26:00.002-07:002020-03-27T06:26:45.729-07:00Valitusta, ruikutusta ja kiroilua<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
<span style="font-family: Verdana, sans-serif;">Viime vuosi meni syövän takia päin helvettiä. </span></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
<span style="font-family: Verdana, sans-serif;"><br /></span></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
<span style="font-family: Verdana, sans-serif;">Kun hoidot tammikuussa päättyi, olin ajatellut, että jes, uusi vuosi ja uusi elämä, nyt voi aloittaa kunnon kohentamisen takaisin lähtöpisteeseen. </span></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
<span style="font-family: Verdana, sans-serif;"><br /></span></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
<span style="font-family: Verdana, sans-serif;">Sitä sen sijaan en ollut osannut ajatella, että hoidoista jää jäljelle perkeleellisiä kipuja. Jotka vaan jatkuu ja jatkuu. Edelleen on vasen kantapää, kyynärpää ja ranne niin kipeät, että tekisi mieli kirkua. Ja välillä tulee ääneen kiljaistua, kun joku virheliike oikein vihlaisee. Mitkään kipulääkkeet ei auta.</span></div>
<span style="font-family: Verdana, sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Verdana, sans-serif;">Vesijuoksu ja uinti on ainoat liikuntamuodot, joita pystyy kivutta tekemään. Vaan vesiliiku tässä nyt sitten, kun uimahallit on koronanperkeleen takia suljettu. Pyöräily onnistuu lähes kivutta, mutta siinäkin on alkanut ranne ja kyynärpää sattua.</span><br />
<span style="font-family: Verdana, sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Verdana, sans-serif;">Juoksuun olisi nyt mitä mahtavimmat olosuhteet, mutta ei, kun ei pysty kunnolla edes kävelemään. Tai pystyy, jos sietää joka toisella askeleella kivun, joka saa voimaan pahoin. Tai kävelee korkkareilla. Niistä taas ei varpaitten nivelrikko tykkää.</span><br />
<span style="font-family: Verdana, sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Verdana, sans-serif;">Lihaskunnon treenaaminenkin on näillä kivuilla jokseenkin hankalaa. Ei toimi jalka, ei toimi käsi.</span><br />
<span style="font-family: Verdana, sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Verdana, sans-serif;">Voi helvetin perkele mä vaan sanon. Alkaa meikäläisenkin kohtuullisen hyvä resilienssi olla koetuksella, kun valoa tunnelin päässä ei näy. </span><br />
<span style="font-family: Verdana, sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Verdana, sans-serif;">Mua huvita yhtään mikään. <a href="https://www.youtube.com/watch?v=dEQb0jjAhZs">https://www.youtube.com/watch?v=dEQb0jjAhZs</a></span><br />
<span style="font-family: Verdana, sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Verdana, sans-serif;">Onko kellään manaajan puhelinnumeroa?</span><br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjbW0tGNkXxmv1NKQjQeQWfea6LKwGn_O4PUwpOsYOe0edxRLlCZXMyplWiM4CT0Kn0rBEq6HY0xQhnDYg0reL9NBuWgmovwvGj1DO5bjg-4OINtLillXQLLEjljI3P4fLkShl9GC9oNjxb/s1600/Screen+Shot+2020-03-27+at+15.19.38.png" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="181" data-original-width="198" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjbW0tGNkXxmv1NKQjQeQWfea6LKwGn_O4PUwpOsYOe0edxRLlCZXMyplWiM4CT0Kn0rBEq6HY0xQhnDYg0reL9NBuWgmovwvGj1DO5bjg-4OINtLillXQLLEjljI3P4fLkShl9GC9oNjxb/s1600/Screen+Shot+2020-03-27+at+15.19.38.png" /></a></div>
TriathloNisti?http://www.blogger.com/profile/14367871231795676679noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7415566477968412996.post-76863232092043401952020-03-13T10:16:00.001-07:002020-03-13T10:16:13.121-07:00Poikkeustila, jälleen<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Niinkuin mä jo olen hihkunut riemusta, kun 8 kuukauden kotona kärvistelyn jälkeen pääsin palaamaan takaisin töihin. Työkaverit! Kivat hommat! Lounasseura! Työmatkafillarointi! Niin eikös sitten tule tämä riivatun korona ja pakota takaisin kotiin, aarrggh!</span><br />
<div>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span></div>
<div>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Nimittäin riskejä ei voi tässä kohtaa ottaa. Mulla on jonkin sorttinen astma tai muu keuhkotauti (astmaa ei saatu testeissä esille, mutta perkeleellinen yskä), joka vaatii jatkuvaa tujua lääkitystä. Enkä tiedä mitä kaikkea syöpälääkkeet - sytostaatit ja sädehoito - kroppaan ovat aiheuttaneet, onko vastustuskyky mahdollisesti edelleen normaalia heikompi. Näinollen päätin eilen toimistolta lähtiessä, että laitan itseni omatoimikaranteeniin, just in case. Sitten tulikin jo työnantajalta suositus, että etätöihin mars. Tässä hommassa se onneksi vallan mainiosti onnistuu, on pelit ja vehkeet kunnossa.</span></div>
<div>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span></div>
<div>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Nyt on ollut yskää vähän normaalia enemmän ja keuhkoja vähän rassaa, mutta luulen, että se johtuu siitä, että pari päivää sitten unohdin astmalääkkeen yhtenä päivänä ja ilmassa on ollut kiitettävästi katupolyä. Kuumetta tahi lihaskipuja ei ole, tiivis itsetarkkailu on toki käynnissä.</span></div>
<div>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span></div>
<div>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Harmittaa myös vietävästi se, että kuntosalille ja uimahallille ei ole nyt menemistä. Edelleen jatkuvat syöpälääkkeestä johtuvat (?) perkeleelliset ranne-, kyynärpää- ja kantapääkivut kun aiheuttaa sen, että ainoastaan vesiliikunta, pyöräily ja kuntosalitreeni joltain osin onnistuu. Nyt sitten karsittiin kaksi noista. Voi pääkallo ja sääriluut!</span></div>
<div>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span></div>
<div>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Viime kesänä syöpä teilasi kaiken reissaamisen, mm. Barcelonan IM-matkan. Nyt olisi ollut tarkoitus lähteä pääsiäisenä Mallorcalle polkemaan, mutta syteen ja saveen näyttäisi nyt menevän sekin. Halvattu sentään!</span></div>
<div>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span></div>
<div>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Nyt täytyy toivoa, että aa) ei sairastu eikä kuole keuhkotautiin ja bee) että normitilanne yhteiskuntaan palautuisi mahdollisimman nopeasti.</span></div>
<div>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span></div>
<div>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Kunpa nyt kaikki älyäisivät olla epäitsekkäitä ja tehdä kaiken mahdollisen riskiryhmiin kuuluvien ja yhteiskunnan kriittisten toimintojen suojelemiseksi. Eli pysykää kotona jos ei ihan pakko ole kylillä pyöriä!</span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiD3yI0UZOtn_S2OquipwZEhUFYlvYmWPnzg1eqi335xoRKBUCXwVOI7I9BI4Fw7gSqmmfluf0N7K2kpwhL0rMibikuXTfu-Owu402HgEWXnU2rKF7-9L5JClryeZkE1ubbBSY5lvXG8MTh/s1600/IMG_9625.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="640" data-original-width="480" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiD3yI0UZOtn_S2OquipwZEhUFYlvYmWPnzg1eqi335xoRKBUCXwVOI7I9BI4Fw7gSqmmfluf0N7K2kpwhL0rMibikuXTfu-Owu402HgEWXnU2rKF7-9L5JClryeZkE1ubbBSY5lvXG8MTh/s320/IMG_9625.jpg" width="240" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Normaalisti en desinfiointiaineita kotona käytä, mutta tämä oli käytössä syöpähoitojen aikana, kun vastustuskyky oli alimmillaan. Ja taas tuli käyttöä, pah.</td></tr>
</tbody></table>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span></div>
TriathloNisti?http://www.blogger.com/profile/14367871231795676679noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7415566477968412996.post-16528907228825550472020-01-20T07:16:00.001-08:002020-01-20T07:16:57.833-08:00Peljästys<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Pari-kolme viikkoa sitten alkoi kroppaan ilmestyä kummallisia kipuja. Ensin kantapää (ks. edellinen postaus), sitten lonkka, kyynärpää ja leuka. Lonkkakipu oli muutaman päivän todella häijy, mutta hävisi itsekseen. Muut sen sijaan äityivät niin pahaksi, että kerroin asiasta edellisviikon loppupuolella sädehoitajille. Hoitajat passittivat seuraavana päivänä lääkärille. Lääkäri taas laittoi eteenpäin verikokeisiin ja varjoaine-tt -kuvauksiin. Ilmeisesti tämä minun syöpäkombinaationi on sen sorttinen, että hyvin herkästi tutkitaan onko tullut jotain takapakkeja. Tulosten odottelu oli taas jokseenkin tuskaista, mutta perjantaina sain lääkäriltä viestin, että verikokeiden tulokset kunnossa eikä mitään kasvaimia kipualueilta löydy. Phuuuuhhh!</span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Kipu sen sijaan on edelleen perkeleellinen, etenkin leukanivelissä. Syö siinä sitten tai nuku kyljellään, kun jomottaa niin peevelisti. Olen mättänyt kourakaupalla Buranaa ja Panadolia, mutta vailla helpotusta. Parin päivän päästä on tapaaminen työterveyslääkärin kanssa töihinpaluuseen liittyen, toivottavasti silloin saa apua myös näihin kipuihin. Eniten tietty kiinnostaa mistä moinen johtuu. Syynäsin Tamofen-lääkkeen jumalattoman pitkän sivuvaikutuslistan uudestaan, mutta siellä ei nivelkipuja mainittu. Ko. lääkkeet tosin pamauttivat vaihdevuosioireet tiskiin kertarysäyksellä - kuumat aallot on todella kuumia! - ja niihin liittyen ainakin <a href="https://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=dlk01160" target="_blank">Terveyskirjastossa</a> mainitaan niveloireet. Olisiko sitten sitä?</span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Kipujen lisäksi toisena riesana on infernaalinen väsymys. Minuutin kestävä hoito on solutasolla niin rankka pläjäys, että vie voimat aina loppupäiväksi. Säteilyn voima näkyy myös siinä, että hoitoalue on sen värinen kuin olisin sitä ruskettanut kuukauden Kanarialla. Muu kroppahan muistuttaa pakastekanaa. </span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Tähän asti hoidot on olleet iltapäivisin eli aamupäivällä on saattanut jotain kyetä. </span><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Viime viikolla jaksoin muutaman kerran liikkua:</span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Ma: tunti sisäpyöräilyä kotona</span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Ke: puoli tuntia vesijuoksua ja vartti omatoimivesijumppaa päälle</span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">To: 1:15 punttitreeni salilla</span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">La: 1:02/2600 m uintia</span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Oma mielikuva syöpäpotilaasta oli ennen sellainen laiha ja riutunut tyyppi. I wish! </span><span style="font-family: verdana, sans-serif;">Hoitojen aikana paino on noussut melkein kymmenen kiloa.</span><span style="font-family: verdana, sans-serif;"> </span><span style="font-family: verdana, sans-serif;">Onneksi vihdoin suunta on kääntynyt laskuun. Hitaaseen, mutta suunta on oikea.</span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Liike on lääke ja toinen lääke on kulttuuri. Olen huomannut, että taidenäyttelyistä saa valtavasti energiaa. Viime aikoina näyttelyissä on myös herännyt ihmeellinen pakottava tunne, että pitäisi myös itse päästä tekemään jotain luovaa. Muutaman mutkan kautta innostuin ja ilmoittauduin Työväenopiston muotikuvituskurssille, joka on maanantai-iltaisin. Tänään olisi toinen kerta, mutta väsymys on sen verran ankara, etten kykene lähtemään mökistä mihinkään. Onneksi kurssi kestää koko kevään ja olen löytänyt muutamia aiheeseen liittyviä opuksia kotilukemiseksi. Muotipiirtäjää minusta tuskin tulee, mutta käy yhden sortin taidetarapiasta kun oppii katsomaan kuvia ihan eri tavalla kuin ennen ja pääsee kokeilemaan erilaisia tekniikoita. Ja saa jotain muuta ajateltavaa.</span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span>
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEge_TTKAwyZCs03p84hBYZYhyJNk03utBSCwMOASEyzS0q-yyR494DuqdScNsK4JA_fmaGj56t62-8lEkMvPb0w4R-ybF3ujoyB1PLuO2JfpOeqLzKrHCpQx4g7keo1xJ1ACH6gcslKc9Oq/s1600/IMG_9307.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="480" data-original-width="640" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEge_TTKAwyZCs03p84hBYZYhyJNk03utBSCwMOASEyzS0q-yyR494DuqdScNsK4JA_fmaGj56t62-8lEkMvPb0w4R-ybF3ujoyB1PLuO2JfpOeqLzKrHCpQx4g7keo1xJ1ACH6gcslKc9Oq/s320/IMG_9307.jpg" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Anu Tuominen: Oikeita väriympyröitä Taidehallin näyttelyssä. Suosittelen!</td></tr>
</tbody></table>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">20 sädehoitopäivää takana, 6 jäljellä, jaksaa jaksaa!</span><br />
<br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span>TriathloNisti?http://www.blogger.com/profile/14367871231795676679noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7415566477968412996.post-77401998417568837902020-01-05T05:54:00.000-08:002020-01-05T05:54:00.286-08:00Tiikeri ei pääse raidoistaan eikä rastas vaivoistaan<span style="font-family: Verdana, sans-serif;">Kaivoin vanhat treeniohjelmat naftaliinista ja ajattelin, että pikkuhiljaa voisi voimien mukaan alkaa tehdä vähän suunnitelmallisempia kuntoutustoimenpiteitä. Edelleen väsyttää julmetusti etenkin sädehoitojen jälkeen, mutta niinä päivinä kun jaksan, yritän ennen grillausta käydä liikkumassa. Torstaina oli puhti päällä ja kävin juoksemassa kolme varttia. Vaikka alla oli huolelliset verryttelyt niin kaboom: seuraavana aamuna kantakalvo tulessa. Voi pääkallo ja sääriluut! Vaihtelun vuoksi tuli tällä kertaa eri jalkaan kuin vuonna 2016, jolloin katkaisi tien Ironmaniin 2 kk ennen tapahtumaa.</span><br />
<span style="font-family: Verdana, sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Verdana, sans-serif;">Tässä syöpähoitojen loppupuolella on kyllä muutenkin jalkaterät olleet kummallisen arat, jotenkin kokonaisvaltaisen kipeät. Syöpälääkäri ei siihen osannut sanoa juuta eikä jaata, mutta sairaskollegoilta olen kuullut vastaavaa. Anna pliis tuon kantaongelman tällä kertaa johtua hoidoista (ja parantua nopeasti)! En jaksais taas yli puolta vuotta niin, että käveleminenkin sattuu ja juoksu on mahdotonta. </span><br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEilEjfAj7KQ_OyJod0wQzTAe0msLmHfYOV8GACkSu9ewuTskOAf84DoZ7qAFNd93KMWbHu3EqxRYiKv5enTb7-GUvgv21yQ0dqJdbdia4SvTzdlTOnYoWsD9prlDryfXfykIh-rh4E7YjEO/s1600/Screen+Shot+2020-01-05+at+15.44.33.png" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="374" data-original-width="456" height="262" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEilEjfAj7KQ_OyJod0wQzTAe0msLmHfYOV8GACkSu9ewuTskOAf84DoZ7qAFNd93KMWbHu3EqxRYiKv5enTb7-GUvgv21yQ0dqJdbdia4SvTzdlTOnYoWsD9prlDryfXfykIh-rh4E7YjEO/s320/Screen+Shot+2020-01-05+at+15.44.33.png" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Öisin en pysty tätä sukkaa pitämään, mutta josko vaikka sohvalla makoillessa venyttelisi kantapäätä</td></tr>
</tbody></table>
<span style="font-family: Verdana, sans-serif;">Universumi ilmeisesti on kertakaikkiaan sitä mieltä, että liikunta ei mulle sovi. Nyt kun syöpähoidot on lopuillaan ja vihdoin olisi mahdollista taas alkaa liikkua normaaliin tapaan, niin niin vaan lyödään taas kapuloita rattaisiin. Mutta en piru vie luovuta! Vai pitäiskö sittenkin alkaa ryyppäämään, syömään roskaruokaa ja makaamaan sohvalla vielä entistäkin enemmän...?</span><br />
<span style="font-family: Verdana, sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Verdana, sans-serif;">Kuntouttavat viikolla 1</span><br />
<span style="font-family: Verdana, sans-serif;">Kulttuurit:</span><br />
<br />
<ul>
<li><span style="font-family: Verdana, sans-serif;">kirja: Clare Macintosh: Lopun jälkeen.</span></li>
<li><span style="font-family: Verdana, sans-serif;">taide: Lux Helsinki ystävän kanssa la-iltana. Ryysis oli kauhea, mutta onneksi ei ollut kamalan kylmä. </span></li>
</ul>
<div>
<span style="font-family: Verdana, sans-serif;">Ruumiinkulttuurit:</span></div>
<div>
<ul>
<li><span style="font-family: Verdana, sans-serif;">Ke pyöräily 2:31/41 km. Päälle vartti yläkropan jumppaa</span></li>
<li><span style="font-family: Verdana, sans-serif;">To juoksu 0:46/5,6 km</span></li>
<li><span style="font-family: Verdana, sans-serif;">La punttitreeni 1:00</span></li>
<li><span style="font-family: Verdana, sans-serif;">Su uinti 1:08/2,4 km Uintiin löytyi taas ilo, mahtavaa! Ja vedestä löytyi hyvä ote. Ja uimalelut on parhaita!</span></li>
</ul>
<div>
<span style="font-family: Verdana, sans-serif;">Jotta saisi kantapään paranemaan nopsaan pitää korvata kaikki kävely- ja juoksuhommat vesijuoksulla ja satsata uintiin & punttiin. </span><span style="font-family: Verdana, sans-serif;">Kontulan uimahallissa on onneksi maailman parhaat vesihierontapisteet, niistä on kaikkiin jumeihin ja kolotuksiin huomattavasti apua.</span></div>
</div>
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjhsjcUhmXaauk0srRcepcV-hpjWCL_uDIC136O9jQrL5gH_v8qOiMPe3A84k8Ut-pxd-WKQWOtVsFuNWMg4whRBnDEh9IvFZhADGWEhr40oyDX8lS7KF5kkaNc6SrxSCahjfegYjkTiNd1/s1600/Screen+Shot+2020-01-05+at+15.50.07.png" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="433" data-original-width="907" height="152" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjhsjcUhmXaauk0srRcepcV-hpjWCL_uDIC136O9jQrL5gH_v8qOiMPe3A84k8Ut-pxd-WKQWOtVsFuNWMg4whRBnDEh9IvFZhADGWEhr40oyDX8lS7KF5kkaNc6SrxSCahjfegYjkTiNd1/s320/Screen+Shot+2020-01-05+at+15.50.07.png" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Ostin Powerista tämmösen hierontahärpäkkeen, aivan mahtava paitsi selälle myös pohkeille</td></tr>
</tbody></table>
<div>
<span style="font-family: Verdana, sans-serif;">Enää 16 sädehoitokertaa, jaksaa jaksaa.</span></div>
<br />
<span style="font-family: Verdana, sans-serif;"><br /></span>
<br />TriathloNisti?http://www.blogger.com/profile/14367871231795676679noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7415566477968412996.post-75053032224921314142019-12-29T04:48:00.003-08:002019-12-29T04:51:09.689-08:00Annus horribilis ja liike on lääke<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Ihan oli erilaiset suunnitelmat tämän vuoden varalle, mutta niin vaan elämä yllättää, hyvässä ja pahassa. Tammikuussa löysin vahingossa loistavan asunnon, joka piti ostaa pois kuleksimasta. Seurasi oman asunnon myynti, remontti ja muutto, joten ns. eka kvartaali meni näissä puuhissa ja ainut liikunta oli remppa-aerobicia.</span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Kun kodinvaihtohässäkkä oli ohi, paettiin maaliskuun lopussa mun synttäreitä pakoon Kanarialle, jossa ohjelmassa oli maltillisesti pyöräilyä. Luojan kiitos en siinä vaiheessa vielä tiennyt, mitä kotiinpaluu tuo tullessaan. Reissun jälkeen nimittäin oli mammografiaseulonta, jonka tulos vastasikin sitten loppuvuoden ohjelmatarjonnasta. </span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Tapanani on vuoden lopussa ollut ynnätä vuoden liikunnat. Tänä vuonna olen harrastanut liikuntaa yhteensä 223 tuntia, josta valtaosa maaliskuun jälkeen. Eniten on ollut pyöräilyä (139 tuntia/2688 km) ja toiseksi eniten lihaskuntohommia ja reipasta kävelyä. Juoksua on ollut sen kuormittavuuden takia alle 100 km ja uintia alle 20 km, koska tulehdusriskit. </span><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Luvuista puuttuu kaikki hyötyliikunta, esim. kauppareissut kävellen, joista helposti tulee suositeltu 10 000 askelta päivässä. Kaloreita on kulunut noin 80 000 ja liikuntaa viikkoa kohden on ollut n. 4,3 tuntia. Ja tämä siis ajanjaksona, johon on mahtunut kaksi rintasyöpäleikkausta, 4 kk solunsalpaajahoitoja ja sädehoitojen aloitus.</span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Olen täysin vakuuttunut siitä, että olen voinut syöpähoitojen aikana kohtuullisen hyvin, koska pohjakunto oli hyvä. Ja hoitojen aikana olen selvinnyt järjissäni liikunnan (ja ystävien!) ansiosta. Mahdollisimman runsas liikunta, aikaisempi liikuntatausta huomioiden, kuuluu toki hoitosuosituksiinkin. Tarkempaa tietoa löytyy esim. <a href="https://www.kaypahoito.fi/suositukset" target="_blank">Käypä hoito -suosituksista</a> tai <a href="https://verkkokauppa.duodecim.fi/6401.html" target="_blank">Liikuntalääketiede -kirjasta</a>.</span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Tämän kokemuksen jälkeen jos kuulen ihmisten sanovan, etteivät pysty harrastamaan (terveyttä ylläpitävää ja edistävää) liikuntaa, koska valivali, yhy-yhy ja mutimuti, niin saatan muuttua kylmäkiskoiseksi. Jokaiselle löytyy tsiljoonasta liikuntavaihtoehdosta taatusti sellainen, joka itselle sopii. Jos syöpäpotilas jaksaa liikkua neljä tuntia viikossa (plus hyötyliikunta), niin kyllä piru vie siihen pitää terveenkin ihmisen kyetä. Jos nimittäin haluaa pysyä terveenä jatkossakin. Joku viksu on joskus sanonut, että "jos nyt ei ole aikaa huolehtia terveydestään, niin myöhemmin on oltava aikaa sairastaa".</span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Tänään ohjelmassa oli n. 1,5 tunnin reipas kävelylenkki, äänikirjaa kuunnellen Matkalla vastaan tuli iloinen Helsinki Triathlonin juoksuryhmä. Vartokaas vaan, kohta olen taas itsekin mukana juoksuhommissa!</span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Mutta huomenna taas rillataan, enää 20 sädehoitokertaa jäljellä ja sitten tämä shaiba on toivottavasti ohi.</span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span>
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><img border="0" data-original-height="475" data-original-width="750" height="202" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi9nXwq7c-SOqnytK2bldIx0-BHeGKnB0cTWZLxiCoiDOvrMWCDWp_VO4bU3_Jxpl8m4li2NMhI6PQc3qDtZhFP5SuJLkW8EyuC8iaMOIRIrSDnBKEQa8QoYzsSnSpzVnrx_cz7p8NrGr0_/s320/IMG_9159.jpg" style="margin-left: auto; margin-right: auto;" width="320" /></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Grilli</td></tr>
</tbody></table>
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhWMBZ4z3ZvNmX_laYGAd5HzpZXYZRi9vKwuej8phNVVQ_C71bXFyD3MjC5YWyW1-gT-QeyRPhIGeglIVUWkR2e54AgVnf9hgBKNQhS7RKal_vwFfr51Izhm7GCarw9NJLfwKkseRT8M_Zm/s1600/IMG_9163.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="514" data-original-width="640" height="257" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhWMBZ4z3ZvNmX_laYGAd5HzpZXYZRi9vKwuej8phNVVQ_C71bXFyD3MjC5YWyW1-gT-QeyRPhIGeglIVUWkR2e54AgVnf9hgBKNQhS7RKal_vwFfr51Izhm7GCarw9NJLfwKkseRT8M_Zm/s320/IMG_9163.jpg" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Grillausresepti</td></tr>
</tbody></table>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Ylös, ulos ja liikkumaan ihmiset, myös tammikuun kestävien uudenvuodenlupausten jälkeen. Mikään ei ole sitä parempi investointi omaan elämään.</span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span>TriathloNisti?http://www.blogger.com/profile/14367871231795676679noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7415566477968412996.post-39338019914118086352019-12-09T08:39:00.001-08:002019-12-09T08:39:21.844-08:00Edessä säteilevä tulevaisuus<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Leikkauksen jälkitarkastuksessa 26.11. selvisi, että poistetussa palasessa ei ollut syöpäsoluja. Loistava uutinen, mutta jostain syystä se ei saanut hyppimään riemusta. Ehkä se johtui siitä, että kirurgi mainitsi, että jos syöpä uusii niin sitten poistetaan koko rinta. Ja hoidothan jatkuu vielä eli syöpäviisottelusta on vasta kolme ensimmäistä lajia takana.</span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Tänään kävin Meilahdessa Syöpäklinikalla syöpälääkärin vastaanotolla. Vastassa oli taas uusi henkilö, tällä kertaa vanhempi hyvin vähäpuheinen herra. Hän kertoi, että sädehoitoa annetaan 25 kertaa eli 5 viikkoa, joka arkipäivä. Joulunpyhien takia - silloin ei ole hoitoja - tulee lisäksi ainakin yksi bonuskerta. Torstaina 12.12. on hoidon suunnittelu ja hoidot alkaa 17.12. eli viikon päästä </span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">maanantaina. </span><br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiTYyJcJ3BHQmfFVYHDJmxdqSg_A_DZIL-eQH-BXUVmy4s13FxvhjqvH8wQzHyl0qj6UIEzEXV-8cRWdUwzJN9LAnnXDiNqoNHStkXU2lReIHgAnDzlDFggN69xppQpZZWLw-kuX_8cg-Ay/s1600/4F50BAE7-2D81-4932-8191-7112E28B3F7B.jpeg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="1168" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiTYyJcJ3BHQmfFVYHDJmxdqSg_A_DZIL-eQH-BXUVmy4s13FxvhjqvH8wQzHyl0qj6UIEzEXV-8cRWdUwzJN9LAnnXDiNqoNHStkXU2lReIHgAnDzlDFggN69xppQpZZWLw-kuX_8cg-Ay/s320/4F50BAE7-2D81-4932-8191-7112E28B3F7B.jpeg" width="233" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Opiskeltavaa</td></tr>
</tbody></table>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Samalla nyt alkaa myös viides laji eli lääkehoito. <a href="https://pharmacafennica.fi/spc/2023355" target="_blank">Tamofen</a> nimisellä lääkkeellä teilataan hormonit, jotka ruokkivat syöpää. Kaupan päälle pamahtaa päälle vaihdevuodet. Solunsalpaajahoidot käynnisti kesällä jo kuumat aallot, saas nähdä mitä tällä kertaa tulee kylkiäisenä. Lista lääkkeen haittavaikutuksista on mukavan pitkä.</span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Sairauslomaa jatkettiin tammikuun loppuun. </span><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">On tämä saatana savotta.</span>TriathloNisti?http://www.blogger.com/profile/14367871231795676679noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7415566477968412996.post-68252617878707311722019-11-13T02:34:00.001-08:002019-11-13T02:34:17.168-08:00T3<span style="font-family: Verdana, sans-serif;">Syöpäviisottelun laji numero kolme eli leikkaus numero kaksi oli maanantaina ja nyt olen T3:lla. </span><br />
<span style="font-family: Verdana, sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Verdana, sans-serif;">Leikkaus meni kaikin puolin hyvin. Kuvio oli jo ensimmäisestä kerrasta tuttu, sillä erotuksella että tällä kerralla piti vielä aamulla klo 7:15 ennen osastolle menoa käydä verikokeissa. Osastolla vastassa oli sama mukava hoitaja kuin viime kerralla. Kirurgi oli eri kuin ekalla kierroksella ja myös eri kuin se, jonka tapasin tämän leikkauksen suunnittelussa. Ja hyvä niin, koska tämä suunnitteluhenkilö vaikutti jotenkin poissaolevalta, hajamieliseltä ja kovin väsyneeltä - haukotteli koko tapaamisen ajan. Ei tuntunut kovin hyvälle.</span><br />
<span style="font-family: Verdana, sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Verdana, sans-serif;">Leikkausaika oli vasta klo 12, joten odotellessa oli hyvin aikaa lukea päivän Hesari ja kuunnella musiikkia. Aamulla oli saanut ennen kuutta juoda ainoastaan yhteensä 2,5 dl vettä ja mustaa kahvia, joten oli iloinen yllätys, että puoli ysin maissa sain ekstrajuotavaa.</span><br />
<span style="font-family: Verdana, sans-serif;"><br /></span>
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiPI-rFSA9z3KRG8OSalP3BtogBxegVpu70I45RgEsMGrYnWQs_CcBgf3lFvapSaqLV7AUHTs82LAkbLZV13_nHuGG0UxEg6Vb-yMh32ms-ToUWAAo01sG7IDDi9F86SgsdoReg_aIGvkVp/s1600/IMG_8909.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="640" data-original-width="480" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiPI-rFSA9z3KRG8OSalP3BtogBxegVpu70I45RgEsMGrYnWQs_CcBgf3lFvapSaqLV7AUHTs82LAkbLZV13_nHuGG0UxEg6Vb-yMh32ms-ToUWAAo01sG7IDDi9F86SgsdoReg_aIGvkVp/s320/IMG_8909.jpg" width="240" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Herkkuaamiainen</td></tr>
</tbody></table>
<span style="font-family: Verdana, sans-serif;">Osastolla oli mukavan rauhallista, koska oli maanantai ja sieltä puuttuivat edellisen päivän leikatut. Puoli yhdeltätoista sai rauhoittavat + kipulääkettä ja tasan klo 12 lähdettiin hoitajan + harjoittelijan kanssa leikkaussaliin, jonne köpöttelin omin jaloin hoitajan kärrätessä sinne petini. Leikkaussalirutiinitkin olivat edelliseltä reissulta tutut: leikkauksen jälkeen tarvittava "toppi" valmiiksi päälle vyötärölle, piuhoja ja letkuja kiinni ja vastaaminen listaan kysymyksiä. Suoneen laitettiin ensin keittosuolaa ja sitten jotain esilääkettä, vahvaa kipulääkettä ja viimeksi varsinainen nukutusaine. Kerkesin jopa kiittää hyviä unia toivottavaa anestesialääkäriä ennenkuin vintti pimeni.</span><br />
<span style="font-family: Verdana, sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Verdana, sans-serif;">Leikkaus meni vikkelästi, koska jo noin tunnin päästä havahduin heräämössä, yllättävän tolkuissani. Verenpainetta ja happisaturaatiota tsekattiin tasaisin välein ja kirurgi kävi kertomassa, että leikkasi rinnasta noin kananmunan kokoisen palan ja että kaikki oli mennyt hyvin.</span><br />
<span style="font-family: Verdana, sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Verdana, sans-serif;">Lähempänä kolmea pääsin takaisin osastolle, jossa oli taas aikaa kuunnella musiikkia ja vain huilailla. Olo oli parempi kuin ekan leikkauksen jälkeen. Kun vihdoin viiden maissa sain sapuskaa älysin tällä kertaa syödä rauhassa ja vain osan tarjoomuksista eli kahvin (aah!), sämpylän ja mustikkamehun. Viimeksi kun ahneuksissani pistin nopsaan poskeen koko annoksen niin oksuhan siitä tuli kotimatkalla...</span><br />
<span style="font-family: Verdana, sans-serif;"><br /></span>
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgeO-5HIDKFMeS07CibFpcQJEuX9m8SEDN-Dvw_zzA29wwGevW02H-yhgZybrBt0AXibUzGgPuHUhKF9ZhdLfv-XzffXnkthssf-y9TPp5StOkeB0HAJOWL3nak6bp5xIBcywQrcWQXKZav/s1600/IMG_8911.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="640" data-original-width="480" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgeO-5HIDKFMeS07CibFpcQJEuX9m8SEDN-Dvw_zzA29wwGevW02H-yhgZybrBt0AXibUzGgPuHUhKF9ZhdLfv-XzffXnkthssf-y9TPp5StOkeB0HAJOWL3nak6bp5xIBcywQrcWQXKZav/s320/IMG_8911.jpg" width="240" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Värien harmoniasta nautiskelua leikkauksen jälkeen.</td></tr>
</tbody></table>
<span style="font-family: Verdana, sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Verdana, sans-serif;">K tuli hakemaan seiskan maissa ja olihan kiva päästä kotiin, hyvissä voimissa.</span><br />
<span style="font-family: Verdana, sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Verdana, sans-serif;">Jälkitarkastus on 26.11. ja silloin saan tietää mitä patologi tällä kertaa löytää. Kirurgi loihe lausumaan B-lausunnossa että "on mahdollista, että marginaalit jäävät edelleen riittämättömiksi, jonka vuoksi voidaan joutua vielä rinnan poistoon. Sädehoito annetaan mikäli rintaa ei poisteta."</span><br />
<span style="font-family: Verdana, sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Verdana, sans-serif;">Että tässä nyt sitten pari viikkoa kärvistellään ja odotetaan tuleeko vielä kolmas leikkaus vai jatketaanko sädehoidolla. Jos loputkin rinnasta joudutaan vielä poistamaan, niin sitten edessä on vielä jossain vaiheessa myös korjausleikkaus, eli leikkaus numero neljä.</span><br />
<span style="font-family: Verdana, sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Verdana, sans-serif;">Haava on n. 10 senttiä pitkä eli tuplat edellisestä, mutta taas tosi siisti ja nätti. Viime yönä nukutti jo hyvin ja tänään en enää ole tarvinnut kipulääkkeitä. Yläkropalle on pieni jumppaliikeohjelma, joka pitää tehdä kaksi kertaa päivässä. Ja koska liikkeelle sai lähteä heti leikkausta seuraavana päivänä, niin eilen kävin jo kaupassa (K toimi kantajana, koska yli 3 kilon verran ei saa nostaa) ja tänään tein hyvin rauhallisen tunnin kävelylenkin. Muuta kuin kävelyä ei sitten saakaan tehdä ennen jälkitarkastusta.</span><br />
<span style="font-family: Verdana, sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Verdana, sans-serif;">Fyysisesti olo on hyvä, mutta tulosten odottelu onkin sitten vähän raskaampi homma.</span>TriathloNisti?http://www.blogger.com/profile/14367871231795676679noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7415566477968412996.post-87352775281095522262019-10-27T06:19:00.000-07:002019-10-27T06:19:55.129-07:00Pohjakosketus?<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Vähänpä tiesin kun tuon edellisen testin kirjoitin. Ensimmäiset kolme solunsalpaajahoitoa (doketakseli) olivat ihan lasten leikkiä verrattuna kolmeen jälkimmäiseen (CEF). Voimat lähti ja pahoinvointi tuli tilalle. Onneksi en vuosi sitten tiennyt, että tässä kohtaa tekisi tiukkaa jo viereisellä ostarilla kaupassa käynti. Viimeistä kertaa päiväosastolta lähtiessä sanoin hoitajille, että toivottavasti ei enää tavata! Vastasivat että joo, koita unohtaa meidät. Lohduttivat myös, että nyt pitäisi olla pahin osuus hoidosta ohitettu.</span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Ekaa leikkausta en jännittänyt tai pelännyt ollenkaan, nyt toinen, edessä oleva hiukan hirvittää. Huomenna 28.10. on leikkauksen suunnittelu ja sitten toivottavasti tiedän mitä / miksi / miten aikovat leikata. Alustavasti leikkauspäiväksi on suunniteltu 11.11.</span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Nyt puolitoista viikkoa viimeisen tiputuksen jälkeen olo alkaa normalisoitua. Kuvottaa enää aika-ajoin ja väsymys ei ole ihan infernaalinen. Paitsi kun nukkuminen on välillä ihan mahdotonta. Parina päivänä olen jo jaksanut käydä kävelemässä reippaasti reilun tunnin. Yritän nyt ennen leikkausta liikkua niin paljon kuin mahdollista, koska sitten tulee taas parin-kolmen viikon liikuntakielto. Tsekkasin myös vanhasta tenttikirjasta <a href="https://verkkokauppa.duodecim.fi/6401.html" target="_blank">Liikuntalääketiede</a> mitä sanotaan syöpään liittyen. Tiivistäen, etenkin rinta- ja paksusuolen syövän osalta liikunnalla on merkitystä syövän ennaltaehkäisyssä. Ja hoidon suhteen: ottaen huomioon henkilön aikaisemman liikuntataustan liikkua saa ja kannattaa niin paljon kuin mahdollista. Kyllä, liike on lääke.</span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Kävin myös ekan kerran sitten tuokokuun luottofyssarilla ja ehdin vielä toisen kerran ennen leikkausta ensi viikolla. Ihme kyllä pahoja jumeja tms. ei löytynyt (eikä makuuhaavoja), mutta "onhan täällä tällaista höttöä". Juu, tiedetään, lihas on muuttunut läskiksi ja painoa on kevään jälkeen kertynyt 7-8 kiloa lisää. Yöks. Nyt kun pahoinvoinnin helpottamiseksi ei koko ajan tarvitse puputtaa jotain ja lohtusyömisenkin tarve tuntuu vähentyneen, on hyvä tehdä ryhtiliike myös syömiseen. Herkut ja höttöhiilarit minimiin, eiköhän se sillä hoidu. </span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Pääkopan kasassa pitämiseksi olen käynyt n. kolmen viikon välein <a href="https://www.hus.fi/sairaanhoito/sairaanhoitopalvelut/syopataudit/tuki_ja_hyvinvointi/Sivut/Psykososiaalinen-tuki.aspx" target="_blank">HUS:in psykososiaalisen tuen yksikössä</a> psykiatrin juttusilla. Sattui kohdalle vallan mainio ammattilainen, jonka kanssa voi keskustella kaikesta muustakin kuin sairauteen liittyvistä jutuista.</span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Kesällä sain ystävältä kirjan <a href="https://verkkokauppa.duodecim.fi/6677.html" target="_blank">Joustava mieli tukena elämänkriiseissä</a>. Nyt vasta sain tartuttua kirjaan ja onkin erittäin oivallinen opus, sen aika taisi olla vasta nyt. Kannattaa tutustua!</span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Toiselta ystävältä sain <a href="https://www.youtube.com/watch?v=1Evwgu369Jw&feature=youtu.be&fbclid=IwAR0qHmqHvrA_W7v-UiOYZL-bFDcNSbY6GwvfEfEvfBO-LbDcJMYetla6sdE" target="_blank">linkin erinomaiseen videoon</a>, jossa kuvataan sympatian ja empatian eroa. Tämä juuri on omakin kokemukseni: sympatiassa sivuuttaa ihmisen kohtaamisen kunnolla, empatiassa sen sijaan on aidosti läsnä, hoputtamatta eteenpäin tai sivuuttamatta ihmisen juuri sillä hetkellä kokemia rankkojakin tunteita. </span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Em. apujen avulla olen pohtinut surua, joka tähän tilanteeseen liittyy ja sen läpi käymistä. Oivalsin myös miksi minua on ärsyttäneet pelkkää hyvää tarkoittavat toivotukset vahvana olemisesta ja taistelusta syöpää vastaan. Siinä kun helposti sivuutetaan tämä suruvaihe, jota ei mielestäni voi jättää huomiotta. Pitää ja saa surra sitä kaikkea, mitä ehkä sairauden myötä menettää ja itse sairastumista. Ei tarvitse olla koko ajan vahva ja reipas ja sännätä eteenpäin, vaikka olisikin perusluonteeltaan optimisti, eteenpäin katsova ja ratkaisuja hakeva. Ja ehkä juuri siksi kunnon pysähtyminen ja omien tuntemusten tutkiskelu on erityisen tarpeellista, jotta aikanaan voi mennä eteenpäin ja olla taas vahva, jumittamatta menneisiin raskaisiin kokemuksiin.</span><br />
<br />
<br />TriathloNisti?http://www.blogger.com/profile/14367871231795676679noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7415566477968412996.post-16418476465536007322019-08-19T05:25:00.001-07:002019-08-19T05:25:53.726-07:00Bad hair d... year eli karvan verran asiaa<span style="font-family: Verdana, sans-serif;">Sytostaatithan on sen verran vahvaa kamaa, että hiukset alkaa lähteä jo pari viikkoa ekan satsin jälkeen. Alunperin ajattelin, että no big deal, olenhan harrastanut radikaaleja hiusten muutoksia aina ja nytkin hiukset oli jo valmiiksi todella lyhyet. Varsinkin kun lääkityksen tarkoitus on pitää minut hengissä ja terveenä, ei hoitaa hiuksia. Vaan eipäs se hiustenlähtö ollutkaan ihan niin pikkujuttu. </span><br />
<span style="font-family: Verdana, sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Verdana, sans-serif;">Heti kun karvat harvenivat ajatin ne kokonaan pois, parempi se kuin hapsi siellä toinen täällä. Kaksikin peruukkia oli hankittuna, mutta ne tuntuivat lopulta todella vieraille omassa päässä, ihan kuin olisi muovisen karvahatun laittanut päähän. Kalju tuntuu olevan enemmän "omaa tyyliä". Palautinkin toisen peruukeista, jonka olin, kai vähän paniikissa, ekstrana omalla rahalla ostanut. Toinen pölyttyy kaapissa.</span><br />
<span style="font-family: Verdana, sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Verdana, sans-serif;">Olen siis kulkenut kaljuna pää pystyssä. Mutta niin vaan tuntuu häijylle, kun ihmiset, etenkin vanhemmat, tuijottavat ja kääntyvät vielä erikseen katsoa toljottamaan. K on alkanut sanoa minua Kekkoseksi ja hänen sanomanaan se naurattaa, muiden suusta kuultuna loukkaisi. Ja kun pikkutyttö kovalla äänellä totesi "Tuolla tytöllä ei ole ollenkaan hiuksia!" se ei haitannut yhtään. Varsinkin kun sanoi tyttö, ei täti <3 </span><br />
<span style="font-family: Verdana, sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Verdana, sans-serif;">Kun kortisoni tai sytostaatit, en tiedä kumpi, saa vielä pään täyteen ISOJA ja KIPEITÄ finnintapaisia, niin peiliin katsominen todella ahdistaa. Lisäksi hiukset eivät ole kokonaan lakanneet kasvamasta, vaan parissa päivässä ilmestyy harottava sänki, joka pitää ajaa pois. Näytän ihan joltain syöpäpotilaalta! Ai niin joo...</span><br />
<span style="font-family: Verdana, sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Verdana, sans-serif;">Hyvää on tietysti se, että kampaamo- ja hiustenhoitotuotekuluissa säästää roimasti ja suihkussa käynti sujuu todella vikkelään. Ja sheivaushommia ei myöskään tarvitse tehdä. Kuitenkin odotan jo todella kovasti sitä päivää, kun saa taas mennä kampaajalle. Säärikarvat saisivat puolestani jäädä palaamatta.</span><br />
<span style="font-family: Verdana, sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Verdana, sans-serif;">Noona-sovelluksen avulla pitää / saa hoitotiimille raportoida oireista ja kysyä neuvoa eli sinne tallentuu miten on voinut ja mitä oireita on ollut. Ajattelin sen lisäksi jatkossa listata asioita päivätasolla myös tähän "treenipäiväkirjaan" omin sanoin, jotta voi aikanaan katsoa taaksepäin tätä polkua. </span><br />
<span style="font-family: Verdana, sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Verdana, sans-serif;"><b>Viikko 34</b></span><br />
<span style="font-family: Verdana, sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Verdana, sans-serif;">Ma: Olin ajatellut osallistua Skypellä työpaikan pariin palaveriin, jotta pysyn kärryillä mitä työmaalla tapahtuu. Vaan hui hai, olin niin rättiväsynyt, että nukuin puoli kymmeneen ja olin loppupäiväkin vielä ihan poikki. Kävin kaupungilla asioilla ja päivän mittaan kertyi reilut 11 000 kävelyaskelta.</span><br />
<span style="font-family: Verdana, sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Verdana, sans-serif;">Ti: Sytostaattihoito 3/6 klo 12, viimeinen kerta doketakselia. Kortisonin takia sain edellisenä yönä nukuttua kokonaiset 2 tuntia. Hoidon jälkeen kävin syömässä ja pyörin muuten kaupungilla, saldo yli 13 000 kävelyaskelta.</span><br />
<span style="font-family: Verdana, sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Verdana, sans-serif;">Ke: Huomattavan huonot unet jälleen (se kortisoni), kauppa-asioitten yms hoitoa 10 000 askeleen verran.</span><br />
<span style="font-family: Verdana, sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Verdana, sans-serif;">To: Edelleen vissiin kortisonihuuruissa, koska kävin juoksemassa 1:04 / 8 km eli hitaasti, tuntui todella hyvälle ja mukavalle. Suihkun ja syömisen jälkeen alkoikin sitten kuvotus, jota kutsun sytostaattikrapulaksi. Tilaamani <a href="https://ouraring.com/" target="_blank">Ōura</a>-sormus tuli ja otin sen käyttöön. Jännä nähdä mitä kertoo elimistön tilasta tällaisissa poikkeusolosuhteissa.</span><br />
<span style="font-family: Verdana, sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Verdana, sans-serif;">Pe: Aivan kanttuvei ja sohvan pohjalla koko päivän. Piti mennä ystävän kanssa lounaalle, mutta ei puhettakaan moisesta. Mikään kunnon ruoka ei maistunut ja vetelin surutta sipsejä, karkkia, herneitä, jäätelöä...</span><br />
<span style="font-family: Verdana, sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Verdana, sans-serif;">La: Oli huonosta olosta huolimatta tai juuri sen takia pakko päästä ulos, kävin hissukseen pyöräilemässä 2:07 / 37 km. Edelleen kunnon ruoka tökki ja tuli syötyä mitä sattuu. Ahisti, niin maan perhanasti.</span><br />
<span style="font-family: Verdana, sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Verdana, sans-serif;">Su: Hivenen jo parempi olo, kävin haahuilemassa fillarilla 2:28 / 45 km. Välillä istuskelin rannoilla katselemassa luontoa, hiukan helpotti, myös henkistä tuskaa.</span><br />
<span style="font-family: Verdana, sans-serif;"><br /></span>
<br />
<span style="font-family: Verdana, sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Verdana, sans-serif;"><br /></span>TriathloNisti?http://www.blogger.com/profile/14367871231795676679noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7415566477968412996.post-26283827486873735462019-08-12T06:23:00.000-07:002019-08-12T06:23:29.863-07:00Terhi on nyt vähän väsynyt<span style="font-family: Verdana, sans-serif;">Edellisen sytostaattihoidon (23.7.) jälkeen tuli jo tuttuja oireita, kortisoniunettomuutta pari yötä, näppyjä kaulaan ja päähän sekä haavaumia tms. suuhun. </span><br />
<span style="font-family: Verdana, sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Verdana, sans-serif;">Uutena ilmiönä tuli lievää pahoinvointia, puutumisen/kylmien väreitten tyyppistä pistelyä tiputuspuolelle sekä ihan tolkutonta väsymystä. Unta riittää nykyään 9-11 tuntia yössä ja päiväunillekin olisi tarvetta, tosin ne ei unihäiriön takia tahdo onnistua, koska jalat alkaa sätkiä heti kun meinaa nukahtaa. Lisäksi on päiviä, joina ei jaksa kertakaikkiaan yhtään mitään. </span><br />
<span style="font-family: Verdana, sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Verdana, sans-serif;">On myös päiviä, jolloin mieli on todella maassa ja ahistaa niin, ettei meinaa saada oltua mitenkään päin. Parempia on onneksi enemmän ja niinä</span><span style="font-family: Verdana, sans-serif;"> koitan satsata kaikki paukut siihen, mikä auttaa sekä kroppaa että päätä eli liikuntaan. Olen edelleen päässyt punttisalille, pyöräilemään, uimaan järveen ja jopa juoksemaan pari kertaa. Kaikki tietysti maltilla ja oloa kuunnellen.</span><br />
<span style="font-family: Verdana, sans-serif;"><br /></span>
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjFoYXEGjgfLWDxeqioBYbL6fsd9NhWBpMxNs_8lMTFnxv3rThvrsaQ8ZFySur-Xlp_1knpUkbuf19S6cSWOhS9RlZSNIPqEe_zB8080wR3d-rTVwE_zP9PA3Ky7VX0c0W_f0GSjTBTcGBW/s1600/IMG_8004+%25281%2529.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="480" data-original-width="640" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjFoYXEGjgfLWDxeqioBYbL6fsd9NhWBpMxNs_8lMTFnxv3rThvrsaQ8ZFySur-Xlp_1knpUkbuf19S6cSWOhS9RlZSNIPqEe_zB8080wR3d-rTVwE_zP9PA3Ky7VX0c0W_f0GSjTBTcGBW/s320/IMG_8004+%25281%2529.JPG" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Mittaushistorian kuumimpana päivänä fillarin selässä n. 50 kilometrin verran tuulettumassa.</td></tr>
</tbody></table>
<span style="font-family: Verdana, sans-serif;">Ystäviä olen yrittänyt tavata sen minkä jaksaa, jottei ihan syrjäytyisi. </span><span style="font-family: Verdana, sans-serif;">Taannoin olin oikein mukavalla lounaalla työkaverin kanssa ja tuli juteltua paljon mm. työasioista. Oli mukava havaita, että pää vielä toimii, vaikka ns. sytostaattiaivot tekee ilmeisesti tuloaan: ajatus pätkii ja asioita unohtuu tavallista enemmän. Vaikka tapaaminen oli oikein mukava ja tervetullut poikkeus kotona kökkimiseen, niin olin sen jälkeen ihan poikki. Myös mukavat asiat vie voimat.</span><br />
<span style="font-family: Verdana, sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Verdana, sans-serif;">Pari todella virkistävää, sairaudesta ajatukset pois vievää kulttuuririentoakin on onneksi toteutunut: Celeste Barberin hillitön livekeikka (en ole nauranut niin paljon aikoihin, tuli todella tarpeeseen) ja jär-jet-tö-män kova Rammsteinin keikka Tampereella, ai että! Olisikohan ollut kuudes kerta kun näin bändin livenä ja mikä parasta, seuraava on jo tiedossa: Berliinissä heinäkuussa 2020 [tähän liuta liekkejä ja sydämiä]. </span><br />
<span style="font-family: Verdana, sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Verdana, sans-serif;">Tulevaa siis suunnittelen siihen malliin, että jahka tämä hoitopolku on ohi, niin olen TERVE ja voin taas elää normaalia elämää. Rammsteinin keikan lisäksi kalenteriin vuodelle 2020 on lukittu triathlonin puolimatka Lahdessa kesäkuussa. Tavoitteita pitää olla, ne pitää tässä tilanteessa järjissään ja tuo ryhtiä niihin päiviin, kun voimat riittää esim. kuntoiluun, joka taas varmistaa sen, että kroppa on mahdollisimman vahva kestämään hoidot.</span><br />
<span style="font-family: Verdana, sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Verdana, sans-serif;">Huomenna on sytostaattihoito nro 3/6, viimeinen kerta doketakselia. Satsit 4-6 on sitten CEF-nimellä kulkevaa tavaraa, jonka (haitta)vaikutukset onkin sitten jännä nähdä.</span>TriathloNisti?http://www.blogger.com/profile/14367871231795676679noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7415566477968412996.post-74320565402409266842019-07-22T05:45:00.001-07:002019-07-22T05:53:42.297-07:00Myrkytyksen oireet<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi9Xcrz8q8Re7vWS3lSJSV3xWasHr6f5SVzr9cSFlE_8ybqvA35d6G2XO0crC-4UOH_HPmWroQFnN6aaFUDXvRJW9NLOySZnXOtQKoGvgZQisiUgz2lEdjVGvpwytVTLW9f4LxWVo9fecem/s1600/IMG_7810.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="604" data-original-width="453" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi9Xcrz8q8Re7vWS3lSJSV3xWasHr6f5SVzr9cSFlE_8ybqvA35d6G2XO0crC-4UOH_HPmWroQFnN6aaFUDXvRJW9NLOySZnXOtQKoGvgZQisiUgz2lEdjVGvpwytVTLW9f4LxWVo9fecem/s320/IMG_7810.JPG" width="240" /></a></div>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Nyt ei ole kyse tuosta <a href="https://www.youtube.com/watch?v=sQl6KjkWfEY" target="_blank">Juicen erinomaisesta biisistä</a> (joka on Chernobyl-sarjan myötä taas kovin ajankohtainen), vaan siitä, miten sytostaatit kroppaa ekan hoitokerran osalta kohtelivat. Ja voi hyvänen aika sentään miten helpolla olen päässyt! Jos oikein kaivelee, niin tällaista pientä fyysistä häikkää on ollut:</span><br />
<br />
<ul>
<li><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">kasvojen ja kaulan punoitusta ja näppylöitä</span></li>
<li><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">lieviä flunssan oireita, äänen käheyttä</span></li>
<li><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">huuliherpes (se perkele on ollut vaivana lapsesta saakka, aina kun elimistössä on jotain muuta ongelmaa, esim. flunssaa tai stressiä)</span></li>
<li><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">pientä polvien kolotusta</span></li>
<li><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">joinakin päivinä kovaa väsymystä</span></li>
</ul>
<div>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Fyysinen vointi on siis ollut tilanteeseen nähden erinomainen. Välillä kävikin mielessä, että näinköhän siinä tippapussissa oli EPOa sytostaattien sijasta...? Olen nimittäin viimeisen kolmen viikon aikana käynyt kerran juoksemassa, kaksi kertaa punttisalilla, kolme kertaa uimassa Kuusijärvellä ja ajanut fillarilla n. 100 km viikossa. Olen toki pitänyt sykkeet todella maltillisina ja tarkkaillut vointia. Jos olo olisi huonontunut olisin toki keventänyt liikuntaa, mutta kun sillä on ollut yksinomaan positiivinen vaikutus, etenkin pääkopalle, niin mikäs on ollut jatkaessa.</span></div>
<div>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span></div>
<div>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Henkisesti onkin sitten ollut vähän raskaampaa. Välillä on ollut päiviä, jolloin ei ole jaksanut muuta kuin maata kippurassa sohvan nurkassa itkeä tihrustamassa. Eräänä tuollaisena päivänä katsoin vielä kaiken lisäksi dokumentin <a href="https://areena.yle.fi/1-4173483" target="_blank">Ennen kuin kuolen</a>, joka kertoo parantumatonta rintasyöpää sairastavasta Rowenasta. Aihe on raskas, mutta dokumentti erittäin hyvä, suosittelen! </span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">HUSilla on onneksi tukea tarjolla myös psykososiaalisessa yksikössään. Ihmistä ei siis jätetä yksin kriisin keskelle, vaan ammattilaisen apua on saatavilla. Ja minähän tuon avun hyödynnän. </span><span style="font-family: verdana, sans-serif;">Henkistä jaksamista on tukenut myös erittäin paljon tapaamiset ystävien kanssa, aivan korvaamatonta tässä(kin) tilanteessa.</span></div>
<div>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span></div>
<div>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Ennen jokaista sytostaattihoitoa tsekataan veriarvot, jotta varmistetaan kropan kyky ottaa vastaan seuraava lääkesatsi. Perjantaina olin verikokeissa ja tänään syöpälääkäri soitti ja kyseli vointia. Kuvailin tilanteen ja lääkäri oli hämmästynyt siitä miten poikkeuksellisen hyvä tilanne on, "tämän ensimmäisen lääkeannoksen vaikutukset ennustavat myös hyvin tilannetta jatkossa". Lisäksi äimisteli erittäin hyviä veriarvoja, jotka ovat kaikki nätisti viitearvojen sisällä. Maksa-arvot jopa tavanomaista alhaisemmat. Terveet elämäntavat eivät estä sairastumasta, mutta tekevät näköjään sairastamisesta ja toipumisesta helpompaa.</span></div>
<div>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span></div>
<div>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Lääkärin sanoin: "Eikös siis olla samaa mieltä, että jatketaan hoitoa suunnitelman mukaisesti?" No totta ihmeessä, eipä tulisi mieleenkään sanoa että "juu kiitos, jätetään tähän yhteen kertaan kuudesta".</span></div>
<div>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span></div>
<div>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Huomenna aamulla saan seuraavan lääkeannoksen, jännityksellä odotan mitkä on vaikutukset tällä kertaa.</span></div>
TriathloNisti?http://www.blogger.com/profile/14367871231795676679noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7415566477968412996.post-27208814338453233842019-07-02T08:25:00.001-07:002019-07-02T08:25:41.337-07:00Viisottelun laji 2<span style="font-family: Verdana, sans-serif;">Triathlonkielellä nyt on siirrytty T1:ltä seuraavalle etapille eli leikkauksesta sytostaattihoitoihin. </span><br />
<span style="font-family: Verdana, sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Verdana, sans-serif;">25.6. kävin perusteellisissa verikokeissa ja 27.6. syöpälääkärin vastaanotolla. Lääkäri - joka näytti noin 17-vuotiaalta - kävi läpi hoitosuunnitelman, kirjoitti läjän respetejä (pitää syödä lääkkeitä että voi ottaa lääkkeitä) ja sairauslomaa marraskuun loppuun asti. Sytostaattihoidot vie 18 viikkoa eli lääkettä annetaan 6 kertaa, 3 viikon välein, jos kaikki menee suunnitelman mukaan. Missään vaiheessa hoidosta ei puhuttu minulle <i>määrättynä</i>, vaan sanamuoto oli "tämä on tutkimusten mukaan tehokkain yhdistelmä ja tätä me suosittelemme". Hmm, jos sittenkin ottaisin homeopatiaa, hopeavettä ja reikihoitoja... Mutta potilas siis päättää. Tieteelliseen tutkimukseen perustuvaa hoitoa kiitos, minulla kun ei ole mitään kompetenssia sitä kyseenalaistaa.</span><br />
<span style="font-family: Verdana, sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Verdana, sans-serif;">Lääkärin tapaamisen jälkeen hoitaja kävi vielä kaikki ohjeet huolellisesti ja hi-taas-ti läpi ja sain kaikki ohjeet myös paperilla mukaan. Hyvä homma, koska tietoa tuli taas kerralla paljon. </span><br />
<span style="font-family: Verdana, sans-serif;"><br /></span>
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgtkehtq01TSkfHgdPCtasGJaCIgXlfvPW9Rr0lEComWYntLmN5BqGRKzVH0Tw3-NYmQAsZOI6ofjYnzlWF6gYDgnSDcw2iJJ1rOGR_b89JQ-gWaUV542mKNurQozWSNlGyi6bz7hZ9Z8Dq/s1600/IMG_7664.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="640" data-original-width="480" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgtkehtq01TSkfHgdPCtasGJaCIgXlfvPW9Rr0lEComWYntLmN5BqGRKzVH0Tw3-NYmQAsZOI6ofjYnzlWF6gYDgnSDcw2iJJ1rOGR_b89JQ-gWaUV542mKNurQozWSNlGyi6bz7hZ9Z8Dq/s320/IMG_7664.JPG" width="240" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Lääkkeitä (ja muita apuaineita) että voi ottaa lääkkeitä, tässä ei ole vielä kaikki... </td></tr>
</tbody></table>
<span style="font-family: Verdana, sans-serif;">Sain myös mahdollisuuden osallistua <a href="https://www.bounce-project.eu/" target="_blank">Bounce-tutkimukseen</a>, jossa tiivistetysti pyritään selvittämään voimavaroja ja resilienssiä kuormittavassa syöpätilanteessa ja löytämään keinoja selviytymiseen. Tutkimuksen aikana vastataan kyselyihin ja selvitetään verikokein matala-asteisen tulehduksen tilaa. Tokihan tällaiseen mielenkiinnolla haluaa osallistua ja panoksensa tutkimukselle antaa.</span><br />
<span style="font-family: Verdana, sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Verdana, sans-serif;">Kaikki veriarvoni ovat nätisti viitearvoissa ja priimakunnossa, myös tuo matala-asteinen tulehdusarvo. Hyvä tilanne, kun elimistölle rankat hoidot alkaa. Tulkitsen tämän niin, että esim. ravitsemussuosituksiin perustuva ruokavalio rennolla otteella eli mukaan mahtuu herkkuja ja hiprakkaa ja lähes tappavia (joidenkin mielestä) maitoa ja hiilareita ei ainakaan veriarvojen valossa esim. matala-asteista tulehdusta minulla ole aiheuttaneet. Osansa kokonaisuudessa lienee myös liikunnalla (hyvällä fiiliksellä, ei pakonomaisesti) ja mahdollisimman hyväksi viilatulla unella. </span><br />
<span style="font-family: Verdana, sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Verdana, sans-serif;">Miksi syöpä minuun iski, sitä ei varmasti kukaan koskaan pysty selvittämään. Paska tsägä, ja sen kanssa nyt eletään. Yllättävän vähän toistaiseksi on ollut katkeruuden tunnetta tähän liittyen.</span><br />
<span style="font-family: Verdana, sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Verdana, sans-serif;">Tänään aamulla oli ensimmäinen sytostaattihoito Meilahdessa. Illalla ja aamulla olin jo ottanut kourallisen kortisonia, jolla ehkäistään hoidon mahdollisia allergisia reaktioita. Pääsin pötkölleen 6 henkilön huoneeseen, jossa oli kullakin omalaisensa tiputushoito menossa. Jalkoihin ja käsiin laitettiin helevetin kylmät jäätöppöset, jotta kynnet ei irtoaisi niin helposti. Tsekattiin myös, että olenhan lakannut kynnet, koska se auttaa myös (kynsilakasta Kelakorvausta, perkele!). </span><br />
<span style="font-family: Verdana, sans-serif;">Hoidon aikana hoitaja kiikutti rouskutettavaksi jäämurskaa, jonka tarkoitus on varjella suun limakalvoja. Itse tiputus aloitettiin keittosuolalla, jonka jälkeen tiputettiin sytostaatit. Lopuksi suonet taas huuhdeltiin keittosuolalla. Koko hoito ei tuntunut yhtään miltään, hankalinta oli köpötellä välillä vessaan tippamasiinan kanssa. Hoitaja oli tosi mukava ja kävi taas huolella läpi kaikki hoitosuunnitelmat ja ohjeet. Koko episodi kesti hiukan reilut pari tuntia. </span><br />
<span style="font-family: Verdana, sans-serif;"><br /></span>
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgz8qAYqadOxCGRGm607ItioNxof75bc1jPlAsLT-oNgX8_ZptmeRvOqcwl7sDROz6yQy9sxGcO4ct6BeUz3NxSirKKSHz6iIn5URmdxVKK-YcA7TpuKW2o320Rh9rwxcyQFO53ns6aDKYO/s1600/IMG_7743.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="640" data-original-width="480" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgz8qAYqadOxCGRGm607ItioNxof75bc1jPlAsLT-oNgX8_ZptmeRvOqcwl7sDROz6yQy9sxGcO4ct6BeUz3NxSirKKSHz6iIn5URmdxVKK-YcA7TpuKW2o320Rh9rwxcyQFO53ns6aDKYO/s320/IMG_7743.JPG" width="240" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Hanskat oli hiukan hankalat kirjan sivuja käännellessä, sai onneksi ottaa välillä pois.<br /><span style="font-family: Verdana, sans-serif;"><br /></span></td></tr>
</tbody></table>
<span style="font-family: Verdana, sans-serif;">K haki kotiin sairaalasta, mutta koska olo oli ihan "normaali" olisi hyvin voinut tulla myös julkisilla. Nyt vaan voinnin mukaan normaalia elämää seuraaviin verikokeisiin ja hoitosettiin asti, joka on kolmen viikon päästä. Valkosolut alkaa tipahtaa noin viikon kuluttua eli silloin ei ehdoin tahdoin kannata flunssaisten ihmisten kanssa hengata. Mahdollisia haittoja on melkoinen lista, mutta hyvällä tsägällä ei tule juuri mitään ja niihinkin on sitten noita troppeja, voiteita, salvoja ja herra ties mitä geelejä ja kapseleita.</span><div>
<span style="font-family: Verdana, sans-serif;"><br /></span><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgMmmcTDYQsbp5x3XHhTfn9_6XtQ52piNXg1knw-TRGK4Mo6IqFSomEHaMvAhso-scAuonjIy0IWr2S0VZaHEy6zYRqS7SRAWTIVoX-516nxcSv72EzVFY8NDewlhkolzBwHLO05TbYu3Vc/s1600/IMG_7746.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="640" data-original-width="610" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgMmmcTDYQsbp5x3XHhTfn9_6XtQ52piNXg1knw-TRGK4Mo6IqFSomEHaMvAhso-scAuonjIy0IWr2S0VZaHEy6zYRqS7SRAWTIVoX-516nxcSv72EzVFY8NDewlhkolzBwHLO05TbYu3Vc/s320/IMG_7746.jpg" width="305" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Pliis älkää kaikki iskekö</td></tr>
</tbody></table>
<div>
<span style="font-family: Verdana, sans-serif;"><br /></span><span style="font-family: Verdana, sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Verdana, sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Verdana, sans-serif;"><br /></span></div>
</div>
TriathloNisti?http://www.blogger.com/profile/14367871231795676679noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7415566477968412996.post-9311857326008365022019-06-23T07:07:00.001-07:002019-06-23T07:07:27.593-07:00Terve syöpäpotilas ja kuinka tähän kaikkeen suhtautua<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Hullua tässä tilanteessa on se, että minulla on kohtuullisen vakava, joillekin jopa kuolemanvakava, sairaus, mutta tunnen itseni fyysisesti täysin terveeksi. Arkea haittaa enemmän muut, vanhat vaivat: selän hermovaurio, astma, unihäiriö ja nivelrikko, jotka toki pysyvät lääkityksellä aisoissa. Enemmän tällä hetkellä pätkii henkinen jaksaminen. Se kun otti ja nyykähti jo viime vuodenvaihteessa (monesta eri syystä, kuormitusta oli pitkältä ajalta), aina siihen pisteeseen, että yhdessä työterveyslääkärin ja työnantajan kanssa päädyimme sairausloman jälkeen siihen, että keräilen voimiani ja teen osittaista työaikaa, kesäkuun loppuun asti. Eli happi oli jo valmiiksi heikko, kun tuli tämä syöpäyllätys.</span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Olenkin ollut tavattoman kiitollinen, että työnantaja on joustanut ja olen saanut edetä voimien mukaan. Leikkauksen jälkeen olin sairauslomalla 2,5 viikkoa, mutta kun sain tulokset 10.6. halusin ehdottomasti palata takaisin töihin (osa-aikaisesti), jotta on jotain muuta ajateltavaa ja saan tehdä jotain hyödyllistä, kunnes hoidot alkaa. Seuraavan puolen vuoden aikana kun saan kökkiä hoitojen aikana kotona ihan riittävästi.</span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Toinen asia, josta olen ollut suorastaan liikuttuneen kiitollinen ja onnellinen on se valtava myötätunnon ja kannustuksen määrä, jonka olen saanut osakseni ystäviltä, työkavereilta, tutuilta ja tuntemattomilta. Kiitos, on tullut ja tulee tarpeeseen!</span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Sen sijaan huomaan tuntevani lievää ärtymystä tietyistä tavoista, joilla tällaiseen syöpää sairastavaan suhtaudutaan, toki hyvää tarkoittaen. Ensimmäinen on taistelu -sanan käyttäminen tässä yhteydessä. Syöpäsolut kun viis veisaa, vaikka lainaisin kaverilta haarniskan ja syöksyisin peitsi tanassa (minne?) Turisaksen taistelulaulujen raikaessa. Lääketiede tekee hartiavoimin töitä, jotta mahdollisimman moni voisi parantua. Minun hommani on hoitaa oma osuuteni prosessista: ottaa hoidot vastaan, pitää huolta fyysisestä kunnosta, ravitsemuksesta ja mielenterveydestä niillä eväillä, mitä on käytössä. </span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Toinen asia on vahvuus. Kyllähän Ironman nyt kestää mitä vaan ja selviää mistä vaan, jaksaa jaksaa! Ei muuten kestä eikä jaksa. Ironman on nyt vähän väsynyt ja hauras, itkettää enemmän kuin naurattaa. Ja oikein kun vitsailen ja lasken leikkiä tästä asiasta (tyypillistä minulle), niin se on enemmänkin silkkaa selviytymistä, ei sitä että osaisin suhtautua asiaan kepeästi.</span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Ystäväni toi tietoisuuteeni termin radikaali hyväksyntä. Tätä olen mielenkiinnolla mutustellut, suhteessa syöpään. Ei niin, että lammasmaisesti alistuisin kaikkeen eteentulevaan, koska totta hemmetissä tämä tuntuu epäreilulle ja olen vihainen siitä, että juuri minä sairastuin. Helvetinkö hyötyä on terveistä elämäntavoista, jos tuloksena on tämä?! Mutta se, että hyväksyn syövän mukanaan tuomat tunteet: vihan, pettymyksen, surun, raivon ja kuolemanpelon. Nämä kun ovat nyt varsin pinnallla ja maton alle niitä ei parane lakaista, siellä tulee muuten ahdasta ja kasaan kompastuu jossain vaiheessa.</span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Leikkauslopputarkastuksen jälkeen olen onneksi saanut taas liikkua normaalisti, se on tehnyt hyvää niin henkisesti kuin fyysisesti. Keskittymiskyky on aivan nollassa, varsinkin kun melkein viikko pitää taas odotella tietoa sytostaattihoitojen aloitusaikataulusta ja tarkemmasta hoitosuunnitelmasta muutenkin. Tässä kohtaa pelottaa erityisesti sytostaattien aiheuttamat sivuvaikutukset. Lista on pitkä, hiusten lähtö ja pahoinvointi sieltä lievimmästä päästä.</span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span>
TriathloNisti?http://www.blogger.com/profile/14367871231795676679noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7415566477968412996.post-85670152865612287712019-06-23T07:05:00.001-07:002019-06-23T07:05:05.459-07:00Piinaviikko nro 2<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Olin kiipeillä seinille viimeiset päivät ennen kirurgin jälkitarkastusta 10.6., jossa sai tietää mitä leikkauksessa löytyi. Toivoin tietysti parasta eli että selviäisin alustavasti puheena olleella leikkaus + sädehoito -yhdistelmällä. Toisaalta pelkäsin pahinta. Pessimisti ei pety.</span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Kasvain oli alkuperäistä arviota suurempi eli ei sentin vaan 2,4 senttiä halkaisijaltaan. Gradus asteikolla 1-3 on kolmonen eli pahin, syöpäsolut jakautuvat nopeasti. Lisäksi ns. esiasteen esiastetta (kirurgin käyttämä sanamuoto) löytyi halkaisijaltaan viiden sentin alueelta. Lisäksi yhdestä vartijaimusolmukkeesta (joita poistettiin 3 kpl) löytyi 0,05 mm:n kokoinen metastaasi. Eli syöpäsolut olivat lähteneet kasvaimesta livohkaan ja niitä voi olla karannut muuallekin elimistöön. Voi perkeleen perkele. Levinnyttä, etäispesäkkeitä kasvattanutta rintasyöpää kun ei enää paranneta kokonaan.</span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Koska syövän uusimis-/leviämisriski on niin suuri, edessä on koko hoitomenu: sytostaattihoidot, uusi leikkaus, sädehoito ja antihormonilääkitys, koska syöpäsolut reagoivat hormoneihin (hyvä juttu). Tämän tarkemmin en tässä vaiheessa vielä tiedä. Seuraava visiitti on syöpäklinikalle, 27.6. ja siellä selviää hoitojen tarkempi kuvio aikatauluineen. Taas odotellaan.</span><br />
<br />TriathloNisti?http://www.blogger.com/profile/14367871231795676679noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7415566477968412996.post-79709501335148838932019-06-23T07:03:00.001-07:002019-06-23T07:03:26.463-07:00Prosessi, joka todella toimii<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Maanantaina 6.5. soitti <a href="https://www.hus.fi/sairaanhoito/sairaalat/kirurginen-sairaala/hyks_rintarauhaskirurgia/Sivut/default.aspx" target="_blank">HUSin rintarauhaskirurgian yksikön</a> jonohoitaja ja kertoi, että minulla on vastaanottoaika Kirurgisessa sairaalassa keskiviikkona 8.5. ja leikkaus on 23.5. Nyt ei todellakaan aikailtu. </span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Tässä välissä hain tietoa, mutta vain parista tahosta: <a href="https://www.hus.fi/sairaanhoito/sairaanhoitopalvelut/syopataudit/syopapotilaan-hoitopolut/rintasyopapotilaan_hoitopolku/Sivut/default.aspx" target="_blank">HUSin</a> ja <a href="https://www.europadonna.fi/" target="_blank">Rintasyöpäyhdistyksen</a> sivuilta. Mihinkään blogeihin tms. en halunnut koskea pitkällä tikullakaan, koska halusin saada vain ja ainoastaan asianmukaista, tutkimukseen perustuvaa tietoa, en kauhutarinoita tai vinkkejä parantavasta yksisarvisterapiasta. In tiede I trust.</span><br />
<br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Keskiviikkona 8.5. tapasin kirurgin, joka teki vielä tutkimuksen ja kertoi leikkaussuunnitelman ja hoitajalta sain suunnistuskartan seuraaville rasteille: rintasyöpähoitaja, anestesiahoitaja, valokuvaus ja verikokeet. Kaikki hoitui kuin rasvattu ja kaikki työntekijät olivat todella mukavia. Sain myös tarkat ohjeet leikkauspäivää varten ja nivaskan tietoa rintasyövästä (synty, tyypitykset, hoito, tukitahot yms.). Olo oli turvallinen, koska sain kuulla mm., että Kirran rintarauhaskirurgian yksikkö on pohjoismaiden suurin eli kokemusta hoidosta todella on. Sitten odottelemaan leikkausta. Vaikka odotusaika ei ollut pitkä, se oli piinallinen.</span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Keskiviikkona 22.5. menin Meilahteen syöpätautien klinikalle (tuntui todella absurdilta paikalta, tunsinhan itseni täysin terveeksi) gammakuvaukseen. Ensin rintaan tuupattiin merkkiainetta ja parin tunnin odotusaikana ennen kuvausta piti käydä verikokeissa. Kuvaus itsessään otti noin vartin. Mukaan sain kuvan, jossa on näkyvissä kainalon ns. vartiajaimusolmukkeet, jotka poistetaan leikkauksessa ja tutkitaan. Jos syöpäsolut ovat lähteneet kasvaimesta liikkeelle, ensimmäinen paikka johon ne livahtavat ovat nuo vartijaimusolmukkeet.</span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Seuraavana päivänä K vei minut Kirralle seitsemältä ja puoli kahdeksalta jo tuttu hoitaja vei osastolle "intiimiin" 16 hengen huoneeseen ja sain sairaalakamppeet päälle. Minulla kävi tsägä, koska leikkaukseni oli jo toisena eli kymmeneltä. Kirurgi (eri henkilö kuin 8.5.) kävi tapaamassa ja tekemässä tutkimuksen + kertomassa leikkauksesta ja vastaamassa kysymyksiin. Koska hänkään ei saanut kasvainta selkeästi näppituntumaan, sain passituksen röntgeniin, jossa kasvaimeen tuupattiin perkeleellisen isolla neulalla pieni titaanipötkylä, jonka sisällä on radioaktiivista ainetta. Näin kasvain löytyy tarkemmin leikkauksessa. Ennen leikkausta myös fyssari kävi jututtamassa ja antamassa leikkauksen jälkeiset jumppaohjeet. Sitten olikin aika esilääkityksen ja aika pian sen jälkeen kipitin hoitajan kanssa leikkaussaliin, hoitaja kärräsi sinne sänkyni. Leikkuupöydälle asetuttuani piti vielä anestesialääkärille kertoa mitä minulta ollaan leikkaamassa (päädyimme samaan lopputulokseen eli oikealta puolelta säästävä leikkaus + vartijaimusolmukkeet) ja sitten alkoikin jo tulla lääkettä suoneen...ja seuraavaksi havahduin heräämössä. Käsivarressa tuntui verenpainemittari ja ympärillä hääri porukkaa, kirurgikin kävi (muistaakseni?) ja kaikki oli mennyt hyvin. Kello oli about yksi, eli leikkauksen alusta oli noin kolme tuntia. Tovin siinä keräiltyäni havaintokykyäni tuttu hoitaja tuli kärräämään minut osastolle. Olo oli melko hutera, mutta jossain vaiheessa iltavuoron topakka perushoitaja tuli hätistelemään ylös ja vessaan, vaikkei yhtään olisi huvittanut nousta. Jossain vaiheessa alkoi tehdä mieli syötävää ja sainkin tuhdin aamiaistarjottimellisen, jonka hotkaisin aivan liian nopeasti, koska huono olo paheni. Viiden maissa hoitaja kiskoi taas ylös ja vei tutkimushuoneeseen ja jututti & tutki vointia. Siinä vaiheessa katsottiin myös yhdessä leikkausjälkeä (kaiketi myös testattiin miten siihen suhtautuu) ja ihan siistiltähän nuo pari haavaa näyttivät. Pelko siitä, että poistettu pala olisi ollut niin suuri, että olisi tuntenut itsensä toispuoleiseksi oli täysin turha. Koska huono olo jatkui sain pahoinvointilääkettä, joka auttoi sen verran, että uskalsin pyytää K:n tulemaan hakemaan sairaalasta. Melkein kotiin asti päästiin, ennenkuin piti pysähtyä tienposkeen ns. päästämään paha pois mahasta. Heti helpotti. Kotiin kun päästiin niin maistuikin jo pizza, jaffa (tuo kaikkien lasten ihmelääke) ja irtokarkit. Yö vähän pelotti, mutta sain nukuttua yllättävän hyvin.</span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Seuraavana päivänä saikin jo alkaa elää lopputarkastukseen voimassa asti olevien ohjeiden mukaan: sai mennä suihkuun, kävellä mutta ei harrastaa hikiliikuntaa, tehdä fyssarin opastamat liikkeet kahdesti päivässä ja olla nostamatta leikatun puolen kädellä yli 3 kilon taakkoja. Olin seuraavat päivät aika väsynyt, mutta päivä päivältä pahemmin alkoi rassata tulosten odottelu: mitä patologi leikatuista paloista löytäisi.</span>TriathloNisti?http://www.blogger.com/profile/14367871231795676679noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7415566477968412996.post-52448675218732714532019-06-23T06:59:00.003-07:002019-06-23T06:59:56.171-07:0050-vuotisyllätys<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Täytin maaliskuussa 50 vuotta ja silloinhan tulee eka kutsu mammografiaan - mikä taivaan, tai siis julkisen terveydenhuollon lahja! Kävin 5.4.2019 kuvauksessa Synlabissa, jonne Helsinki on tutkimukset keskittänyt. Reilun viikon kuluttua ei tullutkaan kotiin kirjettä "löydös oli täysin normaali ja kaikki kunnossa", vaan kutsu lisätutkimuksiin (tomografia ja ultraääni), jotka olivat 23.4.2019. </span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Tutkimuksessa kuvat valmistuivat heti, minut ohjattiin toiseen huoneeseen ja lääkäri tuli tekemään ultraäänitutkimuksen. Möykkyhän sieltä oikeasta rinnasta löytyi, kuulemma noin sentin kokoinen. Itse en möykkyä tuntenut edes tässä vaiheessa. Siitä otettiin heti myös kolme kappaletta paksuneulanäytteitä, joista yhden ottaminen sattui peevelisti, vaikka oli puudutettu. Tuloksia piti odottaa viikko, yksi elämäni pisimmistä. </span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Vappuaattona lääkäri soitti, klo 12:16 ja kysyi "Oletko sellaisessa paikassa että voit kuulla tulokset?". No, tuon jälkeen niitä ei enää olisi tarvinnut kertoa. Kasvain oli pahanlaatuinen eli syöpä. Lähete HUSin rintarauhaskirurgian yksiköön lähti heti. </span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Mahtava 50-vuotislahja, parasta ennen -päivä siis todella tuli vastaan.</span>TriathloNisti?http://www.blogger.com/profile/14367871231795676679noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7415566477968412996.post-34532462404404177262018-09-26T10:47:00.001-07:002018-09-26T10:51:09.189-07:00"Terhi, you are an Ironman!"<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Noita sanoja olen tavoitellut jo useamman vuoden, tavoitteen karatessa välillä aina vaan kauemmas kaikenlaisten takapakkien ja sairastelujen myötä. 22.9.2018 tavoitteesta vihdoin tuli totta.</span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">IM Emilia-Romagna osoittautui nappivalinnaksi. Mukava reitti, hyvät järjestelyt ja upea sää: lämmintä oli reissun viimeistä päivää lukuunottamatta 26-28 astetta eikä juurikaan tuullut. Ja paikallinen ruoka oli tietysti erinomaista ja hyviä ruokapaikkoja riitti paljon.</span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span>
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgv_KhZ0sAZSKV5yqk9jiAopunRZPoYECL7bP-4xnR6GvImXc0mvqOKAkM7PdPrQnx89Ljvy3CqKSlps1AIVcjlw-2IedzP9t5pJ8oR5jfzM96HY4RbuLCITSi10yZAc0WcUSL6k9v_SUW-/s1600/IMG_6186.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="1200" data-original-width="1600" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgv_KhZ0sAZSKV5yqk9jiAopunRZPoYECL7bP-4xnR6GvImXc0mvqOKAkM7PdPrQnx89Ljvy3CqKSlps1AIVcjlw-2IedzP9t5pJ8oR5jfzM96HY4RbuLCITSi10yZAc0WcUSL6k9v_SUW-/s320/IMG_6186.JPG" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Starttipaikka</td></tr>
</tbody></table>
<span style="font-family: verdana, sans-serif;">Reissasimme Cerviaan jo tiistaina 18.9., lentämällä ensin Milanoon ja sieltä vuokra-autolla Cerviaan. Hotel Cuba osoittautui vähän kulahtaneeksi, mutta sympaattiseksi, siistiksi ja varsin kohtuuhintaiseksi. Matkaa kisapaikalle oli pari kilometriä, enemmän kuin linnuntietä osasi arvioida, koska kylää/kaupunkia halkoo kanava, jonka ylittävälle lähimmälle sillalle oli hiukan matkaa. Onneksi hotellista sai ilmaiseksi lainaksi fillarin, niitä taisi olla jopa 20-30 kpl, jolla matka taittui jouhevasti jalkoja säästellen.</span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Keskiviikkona ja torstaina teimme pientä verryttelyä ja säähän totuttelua tarkoituksella keskipäivän kuumuudessa: n. 20 kilsan kevyt fillarointi ja siihen päälle vartin juoksu ja pieni pulahdus mereen. Ja tietty syötiin hyvin.</span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span>
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjI2qaJxP0b_8MlJjBtkKbfRa5UOxT3pCAjMaEcR4BrRFKA4biDKMx3jxlp40Eeg9_mp4A2KjvyA-KYBcGiPzEV4EKx3NxDtSIpTS1Ro7ujOlmVFtjwDLvaSkL_8vwfIQgIP3sK8wnmXSGr/s1600/IMG_6167.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="1200" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjI2qaJxP0b_8MlJjBtkKbfRa5UOxT3pCAjMaEcR4BrRFKA4biDKMx3jxlp40Eeg9_mp4A2KjvyA-KYBcGiPzEV4EKx3NxDtSIpTS1Ro7ujOlmVFtjwDLvaSkL_8vwfIQgIP3sK8wnmXSGr/s320/IMG_6167.JPG" width="240" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Testilenkki tehty</td></tr>
</tbody></table>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Keskiviikkona expo-alue oli jo auki ja lähdimme katsastamaan huudeja. Yllättäen rekisteröityminenkin olikin jo auki, vaikka aikataulun mukaan olisi ollut vasta torstaina. Hoitui näppärästi ilman minkäänlaisia jonoja. Samalla tuli varmuuden vuoksi hiukan shoppailtua IM-kamaa, mm. paitoja joissa omakin nimi näkyy - silläkin riskillä että vielä ei maaliinpääsystä ollut tietoa. Sitä riskiähän ei voinut ottaa, että jäisi ilman näitä legendaarisia muistoja kokojen loppuessa. Torstai-iltana oli myös tervetulobanketti, jossa jonot olivat melkoiset, mutta ruoka (ja olut) erinomaisia ja jonottamisen arvoisia.</span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span>
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgK0OVOj3UICwpvkrCQbjvLNyOi7nPr4xhcVTcIgyWBvpUYdabXSvjGU7zOcg7bEizbNC2_Hy3c_kcjOvbw1LOF0jB9MicbJkvwrTwQKJULH7C1cDnvnERVFcQYA7g_38_P8mcDtyZrqVzo/s1600/IMG_6172.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="1200" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgK0OVOj3UICwpvkrCQbjvLNyOi7nPr4xhcVTcIgyWBvpUYdabXSvjGU7zOcg7bEizbNC2_Hy3c_kcjOvbw1LOF0jB9MicbJkvwrTwQKJULH7C1cDnvnERVFcQYA7g_38_P8mcDtyZrqVzo/s320/IMG_6172.JPG" width="240" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Sieltä se nimi löytyy!</td></tr>
</tbody></table>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhROeZ7ZHCCipXf7_vV0a-j-D9EJxN9TboHUekORcXCm88fqBtFTMdFHjZJ7u8seLVrmxihwnZW8nxFSALn3Q9-Eqn-P7gFMkf1w2lcFejiHAvmb70FCX7gUbEoNyzm2WxjIHN-Kxgl5M8E/s1600/IMG_E6178.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1200" data-original-width="1600" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhROeZ7ZHCCipXf7_vV0a-j-D9EJxN9TboHUekORcXCm88fqBtFTMdFHjZJ7u8seLVrmxihwnZW8nxFSALn3Q9-Eqn-P7gFMkf1w2lcFejiHAvmb70FCX7gUbEoNyzm2WxjIHN-Kxgl5M8E/s320/IMG_E6178.JPG" width="320" /></a></div>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Perjantaina vuorossa oli info, bike-check ja kamojen vienti vaihtoalueelle, joka on maailmankaikkeuden pisin. Jos nopeita vaihtoja mielii, niin tämä kisa kannattaa jättää väliin. Sitten loppupäivä jännittämistä, kärvistelyä ja tankkausta erinomaisella pasta-aterialla lempiravintolassa kanavan rannalla.</span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi9S1IdIPvcPb3HnOHY_btQfiDBUmYM0a0k3Pzn-VWrsVcnTOw9qg9JIT3d2D5xu_341pPu79HTihpjwdwVY2oSwa7FCxMGvWP8PZ1P0UpPBuaxCMTc1BaqEM7adwyLCZMea6cFWVaylAuu/s1600/IMG_6213.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1200" data-original-width="1600" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi9S1IdIPvcPb3HnOHY_btQfiDBUmYM0a0k3Pzn-VWrsVcnTOw9qg9JIT3d2D5xu_341pPu79HTihpjwdwVY2oSwa7FCxMGvWP8PZ1P0UpPBuaxCMTc1BaqEM7adwyLCZMea6cFWVaylAuu/s320/IMG_6213.jpg" width="320" /></a></div>
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhz189TYPq1nIE6OBxEaYwNIwyarZzFbDZ11dGy1MRlqE_-WoSz0yR__Kyd7iUFGnVn27Nat_XDtqiI08L_JPSkP-h8D7r8eUXd5p83HuEiG_vsUylNMmOI1-0fWg9lpwtzJL7DrT79mRkB/s1600/IMG_6214.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="1200" data-original-width="1600" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhz189TYPq1nIE6OBxEaYwNIwyarZzFbDZ11dGy1MRlqE_-WoSz0yR__Kyd7iUFGnVn27Nat_XDtqiI08L_JPSkP-h8D7r8eUXd5p83HuEiG_vsUylNMmOI1-0fWg9lpwtzJL7DrT79mRkB/s320/IMG_6214.jpg" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Sai-raan hyvä "viimeinen ateria"</td></tr>
</tbody></table>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Lauantaina herätys oli klo 4:30 ja aamiainen hotellissa oli tarjolla jo klo 5:00. Hiukan oli vaikeuksia saada ruokaa alas, mutta riittävästi kuitenkin. Kuudelta hurautettiin hotlan fillareilla kisapaikalle viemään juomat fillareihin ja tarkistamaan rengaspaineet. Vaihtopaikka meni kiinni seitsemältä ja sitten vaellettiin rantaan odottamaan lähtöä auringon pikkuhiljaa noustessa. Upea näky, joka ei kyllä koskaan unohdu. Osallistujia oli n. 2800, eli omaa lähtöä sai odotella rannalla toista tuntia: ekat ikäryhmäläiset starttasivat klo 7:45. </span><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Veden lämpö oli 24,8 eli yli märkkärirajan, mutta poikkeuksellisesti märkäpukua sai käyttää (paitsi prot), koska meri kuhisi meduusoja. </span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Menin 1:20-1:30 lähtöryhmään, joka vaikutti omalle uintikunnolle realistiselle. Olo oli yllättävän rauhallinen ja lisäbuustia toi juuri ennen omaa starttia kajareista kajahtanut Bomfunk MC:n Freestyler, siinä kohtaa olisin halunnut heilutella Suomen lippua ja hihkua. Oma (rolling) startti oli vasta kahdeksan jälkeen ja uinti lähti heti kulkemaan mukavasti. Oli helppo suunnistaa, ei isoa ruuhkaa eikä paljoa iskuja tai potkuja. Menin ns. MMV:tä eli mahdollisimman mukavaa vauhtia niin, että hapenotto vuorotellen molemmilta puolilta joka kolmannella onnistui. Tavoite kun kaikilla osuuksilla oli ainoastaan päästä hyvissä voimissa perille ja aina maaliin saakka. Mutta ne meduusat. Rannan lähellä oli yksittäisiä jalkapallon kokoisia, joita pystyi aika hyvin väistelemään, tosin niska hiukan väsyi kun piti veden alla pitää katsetta hiukan eteenpäin, että niihin ehtii reagoida. Kun mentiin kauemmas merelle pieniä meduusoja oli ns. puurona, joka tuntui sormien välissä siltä kuin olisi kauhonut kuplaista hyytelöä. Muutaman häijyn piston sain naamaan ja kaulaan, esim. ylähuulta poltteli vielä sunnuntainakin. Maalikaari tuli vastaan ajassa 1:19 eli uinti meni odotettua paremmin. </span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">T1 otti aikaa melkein vartin. Kävin vessassa (perhanan hidasta hihallisen märän kisapuvun kanssa) ja vaihdoin kamat rauhassa, jottei mitään unohdu. Aurinkorasvaakin piti läästiä lisää, koska porotti pilvettömältä taivaalta, Ja se vaihtoalue on piiiiitkä. </span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Pyöräily tuntui heti alusta lähtien tosi hyvälle ja pidin sykkeet aerokynnyksen tuntumassa, jotta voimia varmasti riittäisi myös juoksuun. Menohaluja olisi ollut enemmän, mutta oli pakko hillitä. Meduusojen tähystely oli ilmeisesti käynyt hiukan niskan päälle, koska ekalla 90 kilsan kierroksella päätä särki aika mojovasti, mutta se meni onneksi ohi. Reitti oli muuten tasainen, mutta n. 45 kilsan kohdalla oli lyhyt mutta melkoisen jyrkkä (enimmillään kai 12%) mäki, jossa syke nousi mukavasti. Vähän olin mäkeä etukäteen pelännyt, mutta kun painelin siinä ylöspäin mennessä muitten, myös monien miesten ohi, niin ei hätäpäivää. Alasmeno piti alun mutkaisella osuudella ottaa varovasti, mutta kun suora aukesi niin voi sitä ilon päivää kun sai klaksutella isoimman pykälän silmään ja paahtaa menemään oikein sydämen kyllyydestä. Toiselle kierrokselle lähtiessä totesin mielessäni, että nyt se ajaminen vasta alkaa... Paluumatkan moottoritieosuudella piti hiukan irrotella ja ajaa aavistuksen vauhdikkaammin kun tuntui niin mukavalle, varsinkin muitten ohittelu. Etenkin levykiekkomiehen jättäminen taakse lämmittää aina mieltä. Keskivauhti pyörälenkillä jäi reilusti alle kolmenkympin, mutta olihan matkaa vielä edessä.</span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">T2 otti taas vessareissun takia aikaa, mutta mikäs kiire, koko ilta edessä. Hiukan hirvitti mitenkä se maratonin vielä jaksaisi juosta. Ongelmia tulikin heti kättelyssä: oikea polvi, joka oli ilmoitellut itsestään jo pyöräilyn lopussa alkoi sattua oikein kunnolla ja sattuikin ekat kaksi kierrosta. Jokaisella juomapisteellä pysähdyin hiukan venyttelemään ja se hiukan auttoi. Kolmas kymppi oli jostain syystä helpoin kun kipu hiukan hellitti. Viimeinen lenkki, jo pimeässä, oli taas melkoista taistelua, koska nyt alkoi vasen polvi oireilla. Matkalla oli yllättävän paljon kovakuntoisenkin näköisiä urheilijoita, jotka kävelivät ja päätin, että yritän itse juosta niin kauan kuin kroppa vaan kestää. Ja kestihän se, kävelin ainoastaan juomapisteet. Viimeisen käännöksen jälkeen oli vielä n. 2 kilsan suora, jonka päässä niin kauan ja kovasti tavoiteltu maali odotti. Ryhti kummasti parani, kun maalikaari lähestyi ja pääsi vihdoin, ajassa 13:37:24 maaliin ja kuuli nuo legendaariset sanat "Terhi, you are an Ironman!". Olo oli sanoinkuvaamattoman onnellinen, varsinkin kun 2,5 tuntia aikaisemmin maaliin omalla enkallaan tullut K oli vastassa.</span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjJdtX5hL9hhlTRPYnfQFeav-RuSrmZ_qy5ewFlUFHNKET_pHtV4ZF3ickxyttdGpooyuTEPzaMYtpDru9DnQZ2S4xMIrWxGfotO6CNvETbNAv7K4EK9tuNaYqwHx4-n9vqNWCLfnSuc8uR/s1600/IMG_E6217.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1482" data-original-width="1600" height="296" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjJdtX5hL9hhlTRPYnfQFeav-RuSrmZ_qy5ewFlUFHNKET_pHtV4ZF3ickxyttdGpooyuTEPzaMYtpDru9DnQZ2S4xMIrWxGfotO6CNvETbNAv7K4EK9tuNaYqwHx4-n9vqNWCLfnSuc8uR/s320/IMG_E6217.JPG" width="320" /></a></div>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Athlete gardenin pöperöt eivät olleet kummoiset eikä mikään oikein maistunutkaan (paitsi kylmä olut, hedelmät ja makkara), mutta tärkeintä olikin fiilis ja finisher-paita päällä ja mitali kaulassa patsastelu. Energiat olivat koko päivän menneet ihan nappiin, ei missään vaiheessa janoa, nälkää, heikotusta tai imeytymisongelmia. Koko päivän aikana söin ainoastaan puolikkaan banaanin pyöräilyssä, muuten mentiin urheilujomalla, vedellä ja geeleillä, mikä tuntui sopivan minulle täydellisesti.</span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Kauhean kauan alueella ei hengattu, vaan lähdettiin jälleen kerran tarpomaan vaihtoaluetta kaksi kertaa edestakaisin ja hakemaan kamat ja lompsimaan hotellille. Aika moni vielä taapersi reitillä, vaikka puoliyö lähestyi. </span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Sunnuntaina huilittiin mm. biitsillä lojumalla ja nauttimalla vähän juhlavampi ja pidempikaavainen dinneri kylän ytimessä. Maanantaina lämpötila putosi reilusti, satoi ja tuuli joten oli joutavaa aikaa hurauttaa autolla San Marinoon. Siellä käytiin ihailemassa maisemia mäen huipulta (ei nähnyt mitään), syömässä huonot pizzat ja tutkimassa kidutusmuseon aarteita. En suosittele heikkohermoisille.</span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">IM Emilia-Romagnaa sen sijaan suosittelen, jos lämmin vesi ja ilma, tasainen reitti ja muutenkin meillyttävät olosuhteet (hyvä ruoka!) kiinnostavat. Jos ei pidä meduusoista tai on niitten pistoille allerginen, niin kannattaa suosiolla jättää väliin.</span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Mitäs jäi käteen reissusta, paitsi mitali ja finisher-paita? No tietty halu parantaa aikaa, kun kroppa tuon rääkin ylipäätään näyttää kestävän. Missäs niitä ironmaneja ensi vuonna järjestetäänkään...?</span><br />
<br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span>
TriathloNisti?http://www.blogger.com/profile/14367871231795676679noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7415566477968412996.post-13995316840109605502018-01-08T00:56:00.002-08:002018-01-08T03:10:23.245-08:00Viikko 1 / 2018<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Eka viikko uutta ohjelmaa takana ja fiilis mitä mainioin. Jos ei lasketa 2 kk jatkunutta yskää ja helvatanmoisia kipuja niskassa / hartiassa oikealla puolella. Keuhkot on kuvattu (ei vikaa) ja tulehdusarvot mitattu (tuloksia odottelen). Niskaa on hoidettu heiroja-osteopaatilla ja tietty täsmäjumpalla. Viikonloppuna vasta hoksasin, että pitääpäs myös kokeilla tyynyn vaihtoa, jos se vaikka helpottaisi. Mutta ne treenit:</span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Ma: 2 tuntia sauvakävelyä, puoli tuntia pyöräilyä trainerilla ja 0:40 venyttelyä, rullailua ja muuta huoltoa.</span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Ti: Työmatkat fillarilla ja 1:10 kuula- & kuminauhajumppa duunin salilla. Jossa oli yllättävän paljon porukkaa, koska tammikuu.</span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Ke: 1:00 / 9 km juoksua + puoli tuntia lihaskuntoa.</span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">To: Lepo ja huoltohommia eli niska-hartiahoitoa ja jumppaohjeita hieroja-osteopaatilla.</span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Pe: Työmatkat ja matkat HelTrin kuntopiiriin fillarilla, kuntopiirissä tällä kertaa kahvakuulaa.</span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">La: Päivä meni <a href="http://www.heltri.fi/polja-2018-ultratriathlonkilpailu-ohi-tulokset-ovat-kovia/" target="_blank">maailmankaikkeuden ensimmäisiä Pöljiä</a> jeesatessa ja kannustaessa Vuosaaren uimahallissa. On ne kovaa porukkaa, hattu päästä! Illalla 1:30 läskipyöräilyä Keskuspuistossa ja 1:00 sauvakävelyä siihen päälle.</span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span>
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhA4TvdUnjQbkRNsK-mk6KsgQ3dHRfoWdg214GSgVXMsoM6upc3Vy24VKWyhq02Ou1VadJvxci7jLlZmiovIiPfBjt_3YK9b2RVsBFvdIM7XtzQlZNxgtNAgdduMkIknbDEgTnVp1TtksoM/s1600/P%25C3%25B6lj%25C3%25A4t.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="480" data-original-width="640" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhA4TvdUnjQbkRNsK-mk6KsgQ3dHRfoWdg214GSgVXMsoM6upc3Vy24VKWyhq02Ou1VadJvxci7jLlZmiovIiPfBjt_3YK9b2RVsBFvdIM7XtzQlZNxgtNAgdduMkIknbDEgTnVp1TtksoM/s320/P%25C3%25B6lj%25C3%25A4t.jpg" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">The Pöljät Mika, Ferrix, Irina (voittaja!) ja Paavo. Mitja puuttuu kuvasta.</td></tr>
</tbody></table>
<span style="font-family: verdana, sans-serif;">Su: Aamulla 1:00 / 2 km tekniikkapainotteista uintia (käsiveto löytyi!) ja illalla 1:15 trainerilla pyörittelyä. Lisäksi 0:30 kuminauhajumppaa yläkropalle ja muuta treeniä keskivartalolle.</span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Huollot mukaanlukien 15 tuntia 40 minuuttia aktiivista elämää. Tästä toki suurin osa Pk-hommia. Nyt intoa puhkuen viikkoon nro 2.</span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span>
<br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span>TriathloNisti?http://www.blogger.com/profile/14367871231795676679noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7415566477968412996.post-77995004422327619092018-01-01T07:38:00.001-08:002018-01-01T07:38:27.713-08:00Uusi vuosi, uudet metodit<span style="font-family: Verdana, sans-serif;">Hyvää uutta liikuntavuotta allihuuppa!</span><br />
<span style="font-family: Verdana, sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Verdana, sans-serif;">Itse aloitin sen tänään <a href="http://www.activenture.fi/koutsi-jani-stromsholm-triathlonvalmentaja-ryhmaliikuntaohjaaja-hieroja/" target="_blank">uuden koutsin Janin</a> ohjeilla eli sauvakävelemällä 2h + sisäpyöräilemällä 0:30.</span><br />
<span style="font-family: Verdana, sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Verdana, sans-serif;">Viikonloppuna kuvattiin uinti- ja juoksutekniikat ja opeteltiin uusi voimaharjoitteluohjelma ja sain treeniohjeet seuraaviksi neljäksi viikoksi. Perusasioiden äärellä mennään, eli PK-harjoittelua ja voimatreeniä on tässä jaksossa paljon. Uinnissa käsiveto on edelleen persiillään, mutta eiköhän se hyvillä treeneillä saada paremmaksi. Juoksutekniikka on yllättävän hyvällä mallilla, hengityksen harjoitteluun sain hyviä vinkkejä. </span><br />
<span style="font-family: Verdana, sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Verdana, sans-serif;">Tavoitteena tänä vuonna on ensisijaisesti pysyä mahdollisimman terveenä ja vammattomana, kaikki muu mitä siihen päälle saa rakennettua on pelkkää plussaa.</span><br />
<span style="font-family: Verdana, sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Verdana, sans-serif;">Vuosi 2017 oli terveyden puolesta annus horribilis, mutta siihen nähden liikuntaa oli yllättävän paljon, hiukan yli 400 tuntia eli keskimäärin reilu tunti päivässä:</span><br />
<br />
<ul>
<li><span style="font-family: Verdana, sans-serif;">Pyöräilyä n. 4200 km / 250 tuntia</span></li>
<li><span style="font-family: Verdana, sans-serif;">Juoksua 340 km / 45 tuntia</span></li>
<li><span style="font-family: Verdana, sans-serif;">Uintia 65 km / 31 tuntia</span></li>
<li><span style="font-family: Verdana, sans-serif;">Voimatreeniä 45 tuntia</span></li>
<li><span style="font-family: Verdana, sans-serif;">Venyttelyä, kehonhuoltoa ja -hallintaa 40 tuntia, plus hieronnat päälle.</span></li>
</ul>
<div>
<span style="font-family: Verdana, sans-serif;">Vuoteen 2018 mennään tällä motolla: </span></div>
<div>
<span style="font-family: Verdana, sans-serif;"><br /></span></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh1KLQtfHGm4urgqnUowo6IJ6FrkpvvEiE4oSbRT9nfk45KQFNieWv9gGE3ygBzonn5_bWqgB75huLyAEf_J2GFV6vLdH9Vx1Nqi2XKX-rTUCNleRFd28zL8nLh0hrMfHKepuSc8MVzR0ao/s1600/IMG_4619.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="297" data-original-width="1600" height="59" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh1KLQtfHGm4urgqnUowo6IJ6FrkpvvEiE4oSbRT9nfk45KQFNieWv9gGE3ygBzonn5_bWqgB75huLyAEf_J2GFV6vLdH9Vx1Nqi2XKX-rTUCNleRFd28zL8nLh0hrMfHKepuSc8MVzR0ao/s320/IMG_4619.jpg" width="320" /></a></div>
<div>
<span style="font-family: Verdana, sans-serif;"><br /></span></div>
<br />
<span style="font-family: Verdana, sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Verdana, sans-serif;"><br /></span>TriathloNisti?http://www.blogger.com/profile/14367871231795676679noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7415566477968412996.post-76710088478208641112017-12-28T09:45:00.002-08:002017-12-28T09:45:21.263-08:00Loppuvuoden liikkumisia<span style="font-family: Verdana, sans-serif;">Viikko sitten sain stydimmät tropit keuhkoödeemaan ja vihdoin alkoi yskä pikkuhiljaa hellittää. Niinpä tässä on päässyt taas liikuskelemaan enemmän normaaliin tahtiin.</span><br />
<span style="font-family: Verdana, sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Verdana, sans-serif;">Viikko 51</span><br />
<span style="font-family: Verdana, sans-serif;">Ma: Muuten huilia, mutta illalla puoli tuntia lihashuoltoa.</span><br />
<span style="font-family: Verdana, sans-serif;">Ti: Työmatkat 0:50/15 km fillarilla ja illalla 0:43/6,2 km juoksua. Ennen juoksua tavanomainen vartin alkuverrajumppa eli hermot ja lihakset hereille*.</span><br />
<span style="font-family: Verdana, sans-serif;">Ke: Työmatkat fillarilla.</span><br />
<span style="font-family: Verdana, sans-serif;">To: Huili.</span><br />
<span style="font-family: Verdana, sans-serif;">Pe: HelTrin kuntopiiri 1:20, matkat fillarilla.</span><br />
<span style="font-family: Verdana, sans-serif;">La: 1:09/2,2 km uintia.</span><br />
<span style="font-family: Verdana, sans-serif;">Su: 1:30/23,4 km läskipyöräilyä Keskuspuistossa ja illalla puoli tuntia hyötypyöräilyä eli siirtymät lihapatojen ääreen.</span><br />
<span style="font-family: Verdana, sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Verdana, sans-serif;">Viikko 52</span><br />
<span style="font-family: Verdana, sans-serif;">Ma: Tunnin joulupäiväkävely semiautiossa kaupungissa.</span><br />
<span style="font-family: Verdana, sans-serif;">Ti: Aamupäivällä 0:47/6,6km juoksua (vartti alkuverrajumppaa*). Muuten PK:ta, mutta loppuun 4 x muutaman kymmenen metrin veto loivaan ylämäkeen. Iltasella 20 km hyöty- /huviajelufillarointia. Illalla puoli tuntia venyttelyä.</span><br />
<span style="font-family: Verdana, sans-serif;">Ke: Päivällä puolisen tuntia asiointifillarointia. Illalla 1:15 TrainerRoad -treeni (sis. alkuverrajumppa*). Hermo meinasi mennä taas vehkeiden kanssa kun ei meinannut saada sykemittaria eikä traineria pysymään yhteydessä läppäriin. Varsinkin traineriyhteys pätkii koko ajan. Dear Eki, mistä etsiä vikaa, läppäristä vai trainerista?</span><br />
<span style="font-family: Verdana, sans-serif;">To: Alkuverrajumppa* + 0:40/6 km juoksua, alkuun 10 min PK1:ta, sitten PK2:ta ja loppuun muutama minuutti VK1:ta. Loppuun tietty muutama sata metri kävelypalautusta ja lyhyet palauttavat venyttelyt, niinkuin aina lenkin päälle. Iltapäivällä yläkropan hieronta ja rinta- & kaularangan lukkojen aukaisu. Niska on ollut jäykkä koko syksyn ja nyt oli taas päässyt kipeytymään aika lailla taukojumpista, venyttelyistä ja vanutteluista huolimatta, etenkin nuo nikamalukot riivaa. Josko se pää tästä taas alkaisi kääntyillä.</span><br />
<span style="font-family: Verdana, sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Verdana, sans-serif;"><br /></span>TriathloNisti?http://www.blogger.com/profile/14367871231795676679noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7415566477968412996.post-6581534608082994212017-12-18T07:46:00.001-08:002017-12-18T07:46:28.651-08:00Aina on tilaa yhdelle...<span style="font-family: Verdana, sans-serif;">...fillarille. Ja vielä sellaiselle, jolle vielä tovi sitten tuli naureskeltua. Mutta niin se mieli muuttuu, eli olen nyt ikionnellinen fatbiken omistaja! Saanko esitellä, ihana <a href="http://www.konaworld.com/wo.cfm" target="_blank">Kona Wo</a>:</span><br />
<span style="font-family: Verdana, sans-serif;"><br /></span>
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh0-ZwhU4OCe3WmuKfbcz7zwoHvVciIxmGX5DDejhXU5wQDqIOC0MYKpZ6iIkwaNW6kaiA5llPNP6Q-LSUC4IsaCUEtj4d89wIGlRG-i9SWWDGP6UvsM7relAhmzcMZxvxDIVZopSj4JM7g/s1600/25446313_10157993672513647_2910112324062524434_n.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="642" data-original-width="960" height="214" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh0-ZwhU4OCe3WmuKfbcz7zwoHvVciIxmGX5DDejhXU5wQDqIOC0MYKpZ6iIkwaNW6kaiA5llPNP6Q-LSUC4IsaCUEtj4d89wIGlRG-i9SWWDGP6UvsM7relAhmzcMZxvxDIVZopSj4JM7g/s320/25446313_10157993672513647_2910112324062524434_n.jpg" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Paksukainen <3</td></tr>
</tbody></table>
<span style="font-family: Verdana, sans-serif;">Päätöksethän tehdään tunteella ja perustellaan järkisyillä jälkikäteen. Tässä tapauksessa syitä löytyy peräti kolme:</span><br />
<span style="font-family: Verdana, sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Verdana, sans-serif;">1) Tykkään kulkea työmatkat fillarilla aina kun työtehtävät sen sallii, eli kun on kokonaisia toimistopäiviä eikä menoa asiakkaille kesken päivän. Yleensä onnistuu 1-3 päivänä viikossa. Vaan milläs kuljet, kun Helsingin kevyenliikenteenväylien (kirjoitetaanko noin?) kunnossapito on surkeaa tai ainakin täysin epäjohdonmukaista. Toisaalla väylät on suolattu paljaaksi ja samaan aikaan toisaalla ne ovat silkkaa kyntöpeltoa. Vaan nyt ei haittaa, fätillä pääsee kelillä kuin kelillä, hah!</span><br />
<span style="font-family: Verdana, sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Verdana, sans-serif;">2) Olen teknisesti surkean huono ajaja, mutta silti välillä tekisi mieli poiketa polulle. Oikeaan maastopyöräilyyn, jota siis pitäisi kunnolla treenata, ei kaikkien triathlonkotkotusten lomassa ole aikaa. Tähänkin fätti on oiva ratkaisu: jopa näin umpisurkea kuski uskaltaa fätillä mennä pois tieltä ilman että on ensimmäisen juuren tai kiven kohdalla katollaan. Tämä toki vaatii vielä totuttelua, mutta nyt ei enää pelota niin paljon mennä metikköön.</span><br />
<span style="font-family: Verdana, sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Verdana, sans-serif;">3) Välillä on vaan pakko päästä ulos, vaikka ohjelmassa seisoisi sisäpyöräharjoitus. Suosikkilenkkini cyclolla on ollut Keskuspuiston, Vantaanjoen ja Vanhankaupunginlahden maisemissa, joissa reitit on talvella joko toiveikkaasti latuja silmällä pitäen auraamattomia tai muuten vaan möykkyisiä. Nyt ei haittaa, Keskuspuistoon teillekin pääsee kelillä kuin kelillä!</span><br />
<span style="font-family: Verdana, sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Verdana, sans-serif;">Eka testilenkki tuli tehtyä lauantaina heti kun fillari oli haettu <a href="https://www.catsofgili.com/" target="_blank">Hi5bikesta</a> ja voi maailma että oli mukavaa! Sinne vaan sohjoon ja hankeen ja traktori senkun jyräsi eteenpäin. Wo on yllättävän kevyt käsitellä ja asfaltillakin rullaa mukavasti, oiva monikäyttöpyörä siis. </span>TriathloNisti?http://www.blogger.com/profile/14367871231795676679noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7415566477968412996.post-2235108894626761402017-12-12T03:54:00.002-08:002017-12-12T03:54:07.697-08:00Uusi alku, jälleen kerran<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">No niin, taas on sairastettu kolmisen viikkoa, tällä kertaa perkeleellisen sitkeää keuhkoödeemaa eli raastavaa yskää. Kahta lajia yskänlääkettä ja kahta eri astmalääkettä on nyt vedelty pari viikkoa ja edelleen silmämunat meinaa välillä pullahtaa päästä kun yskänpuuska iskee. Mutta eiköhän se tästä.</span><br />
<div>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span></div>
<div>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Viikolla 49 varovasti jo liikuskelin:</span></div>
<div>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Ma: työmatkat fillarilla ja puoli tuntia kevyttä lihasjumppaa & -huoltoa.</span></div>
<div>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Ti: Työmatkat fillarilla.</span></div>
<div>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Ke: Vajaa tunti kävelyä + 1:05 / 17,7 km TrainerRoadia (PK) + vartti lihaskuntoa.</span></div>
<div>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">To: Huili.</span></div>
<div>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Pe: Työmatkat fillarilla.</span></div>
<div>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">La: 1:52 / 35,8 km cycloilua.</span></div>
<div>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Su: 0:44 / 6,11 km juoksua + reilu puoli tuntia hyötypyöräilyä. Illalla puolisen tuntia jalkojen rullailua.</span></div>
<div>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span></div>
<div>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Juoksu ei saanut keuhkoja ratkeamaan eli yritetääs taas paluuta treeniohjelman pariin.</span></div>
TriathloNisti?http://www.blogger.com/profile/14367871231795676679noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7415566477968412996.post-27454556945803702112017-11-13T06:50:00.001-08:002017-11-13T06:51:46.790-08:00Kivuttoman kilometrin metsästys<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Viikon 45 liikunnot & kremppa-asiat:</span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Ma & ti: Työmatkat fillarilla.</span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Ke: 0:44 / 6,19 km PK-juoksua.</span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">To: Työmatkat fillarilla. Illalla hieroja-osteopaatin vastaanotolla hieronnan lisäksi selviteltiin mistä johtuu vasempaan lonkan ulkosyrjään pesiytynyt monitahoinen kipu (viiltävää, polttavaa, särkevää, jomottavaa, säteilevää...). Erinäisten testailujen jälkeen selvisi, että vasemmanpuoleinen keskimmäinen pakaralihas on edelleen dead, kaputt, kuollut, finito. Tämä johtunee vuosien takaisesta välilevynpullistuman aiheuttamasta L5-hermon vauriosta, joka tosin fysiatrin vuoden takaisen arvion mukaan ei enää aiheuta ongelmia. Kyllä aiheuttaa. Nimittäin kun joku lihas ei pelitä (kun data ei kulje lihakseen niin milläs käsket), ottaa toiset sen hommat hoitaakseen. Seurauksena on sitten ylikuormitusta jossain kohtaa, tässä tapauksessa ko. lihaksen kiinnityskohdassa. Lääkkeeksi kerrattiin liuta pakaraa, nimenomaan sitä keskimmäistä lihasta, aktivoivia, pääasiassa kevyellä kumpparilenkillä tehtäviä liikkeitä. Nyt ei vielä treenata voimaa, vaan koitetaan ensin saada hermotus nousemaan kuolleista. Itse olin sitä mieltä, että amputaatio ja pakaraimplantti (mielellään joltain kenialaiselta tai etiopialaiselta juoksijalta) olisi ratkaisu, mutta <a href="http://www.idealfysio.fi/henkilokunta/" target="_blank">hieroja-osteopaatti-Joonas</a> on vakaasti sitä mieltä, että persaus saadaan vielä toimimaan. Saas nähdä saisiko tämän kivun näillä eväillä häivytettyä, jotta tilalle voi taas tulla joku muu riesa. Kivuton kilometri (missään lajissa) kun taitaa olla kerrassaan epärealistinen toivomus.</span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Pe: Fillarilla hurautus HelTrin kuntopiiriin.</span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">La: Aamupäivällä 1:40 / 26,6 km:n TrainerRoad -harjoitus. Iltapäivällä about tunti / 2 km uintia.</span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span>
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjtOXDugDvlfkkI_SqvDBS7kt2alYCENm4cnrRKqXTCzKF1jyWi3oxLut83JQNmq2tu77mnG0sNlKto_TjDL_e1HteWyyyW4GQXo58bCxVqUxXS0cP9EPaa0X7yhPbnapjBoT96adQ84RZ2/s1600/IMG_4336.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="1200" data-original-width="1600" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjtOXDugDvlfkkI_SqvDBS7kt2alYCENm4cnrRKqXTCzKF1jyWi3oxLut83JQNmq2tu77mnG0sNlKto_TjDL_e1HteWyyyW4GQXo58bCxVqUxXS0cP9EPaa0X7yhPbnapjBoT96adQ84RZ2/s320/IMG_4336.JPG" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Veikeitä nämä TrainerRoadin harjoitukset</td></tr>
</tbody></table>
<span style="font-family: verdana, sans-serif;">Su: Päivällä 1:12 / 10 km PK-juoksua. Illalla 1:15 kehonhuoltoa Fibacolla, matkat tietty fillarilla.</span>TriathloNisti?http://www.blogger.com/profile/14367871231795676679noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7415566477968412996.post-24861002210096156642017-11-06T09:53:00.002-08:002017-11-06T09:53:35.055-08:00Lokakuisia liikkumisia<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><b>Viikko 44</b></span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Ma: Kymmenisen kilsaa hyötypyöräilyä.</span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Ti: 0:51/6,69 km juoksua. Muuten PK.ta, mutta loppuun 6 x n. 50 m veto loivaan ylämäkeen.</span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Ke: Työmatkat fillarilla + 1:07/19,3 km TrainerRoadia.</span><br />
<span style="font-family: verdana, sans-serif;">To: Puoli tuntia hyötypyöräilyä </span><span style="font-family: verdana, sans-serif;">+ 0:44 venyttelyä & muuta huoltoa.</span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Pe: Työmatkat + menopaluu HelTri kuntopiiriin fillarilla. Piirissä oli tällä kertaa kaffaguulaa.</span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">La-su: n. 15 km patikointia 15 kilon rinkan kanssa Nuuksiossa Partioaitan 365-klubin yön yli -retkellä. Olihan taas mahottoman mukavaa.</span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span>
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjbyLS5r0fBrkGSpEet_FDf-jZBRWJtxO2-CF276UdZYIZ11Fp6GuHR4mtiAdVein9VaxN-hrg0WTGytghKe7NgJn-MzJNV75JfVKpGlgUYgDORjvZDdGwbsG6GeeHfem7usCMb0HDvEpfC/s1600/IMG_4358.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="1200" data-original-width="1600" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjbyLS5r0fBrkGSpEet_FDf-jZBRWJtxO2-CF276UdZYIZ11Fp6GuHR4mtiAdVein9VaxN-hrg0WTGytghKe7NgJn-MzJNV75JfVKpGlgUYgDORjvZDdGwbsG6GeeHfem7usCMb0HDvEpfC/s320/IMG_4358.JPG" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Marraskuukin voi olla erittäin jees, tässä yöpymispaikan rantamaisemaa.</td></tr>
</tbody></table>
<b style="font-family: verdana, sans-serif;">Viikko 43</b><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Ma: 0:40 venyttelyt illalla.</span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Ti: Työmatkat fillarilla + illalla fillarointi Fibacolle Heltrin seurailtaan. Vartti jalkojen rullailua päälle.</span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Ke: Työmatkat fillarilla. Illalla 0:44/ 6 km PK-juoksua.</span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">To: Työmatkat fillarilla. Illalla alakropan hieronta, mukavaa kuin tikkujen työntäminen kynsien alle.</span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Pe: HelTri-kuntopiiri, matkat fillarilla.</span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">La: 1:08 / 2,4 km uintia.</span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Su: Aamupäivällä 1:10 TrainerRoad -treeni. Illalla 1:15 kehonhuoltoa Fibacolla. Välissä ei-ruumiinkulttuuria eli kuuntelemassa muutama mielenkiintoinen haastattelu kirjamessuilla.</span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><b>Viikko 42</b></span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Ma: Työmatkat fillarilla.</span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Ti: Työmatkat fillarilla.</span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Ke: Työmatkat + asiointikeikka keskustaan fillarilla. 0:48/6,3 km PK-juoksua, loppuun 4 x lyhyt veto loivaan ylämäkeen.</span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">To: Lepo.</span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Pe: HelTrin kuntopiiri, matkat fillarilla.</span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">La: Aamupäivällä 1:10/10 km PK-juoksu. Iltapäivällä 1:00/2,4 km uinti, pitkästä aikaa ja tuntui aika mukavalle.</span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Su: 2:11/42 km cycloilua.</span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span>TriathloNisti?http://www.blogger.com/profile/14367871231795676679noreply@blogger.com0