Kukamitähäh

Tämä on ensisijaisesti oma treenipäiväkirjani, johon kirjaan etenemisen (ja takapakit) triathloniin ja muihin kotkotuksiin valmentautuessani.

keskiviikko 19. heinäkuuta 2017

Italia! Alpit! Bormio! I'm in lööv!

Extempore otettiin ja lähdettiin keskiviikkona 12.7. viikon pyöräilyreissulle Bormioon. Teräsmies on ollut siellä useampaan otteeseen niin maasto- kuin maantiepyöräilemässä, mutta minulle reissu oli ensimmäinen Italiaan. Alppeihin olin jo saanut vähän tuntumaa viime kesänä Ranskan puolella.

Ensin lennähdettiin Milanoon, kentältä junalla keskustaan, sieltä toisella junalla Tiranoon, josta viimeinen etappi Bormioon bussilla. Koko päivähän tuohon tuhraantui, mutta ai että mitkä maisemat siellä oli vastassa!


Näkymät junasta Comolle

Room with a view 

Room with a view
Hotelli Sci Sport Bormio sijainteineen ja huone oli muuten OK, mutta aamiainen oli tosi nuiva ja vaatimaton. Plussaa oli hotellin ystävällinen ja rapsutusta arvostava koira ja muutama pihalla pyörivä kissa. 

Bormiossa on PALJON koiria ja ne on huomoitu hyvin.

Ravintolassa on luonnollisesti myös baari koirille.
Torstaina aamusta sännättiin hakemaan varatut pyörät Bormio Ski & Bikesta. Tällä kertaa kulkupelinä oli Colnago CLX:t 34/50 - 11/32 Ultegralla varustettuna.

Lomakulkuneuvo hotlan pihalla.
Ja sitten eikun samantien kapuamaan ylös Passo dello Stelviolle. Ylösmeno otti aika tiukille (syke nousi jossain kohtaa lukemaan 186, joka on pykälää vajaa testeissä koskaan mitattu maksimi), mutta olihan ne maisemat perillä ihan käsittämättömän hienot ja vaivan arvoiset!


Pääsin ylös!
Mutta se alastulo... Kun on korkeanpaikankammoinen, vauhtiarka ja epävarma laskija, niin alastulo oli aika kammottavaa. Kädet oli krampissa jarrukahvojen puristamisesta ja piti tosi monta kertaa pysähtyä keräämään rohkeutta. Onneksi Teräsmies on oppaana kärsivällistä sorttia ja jaksoi tsempata kaikki 36 serpentiinimutkaa alas.

Rohkeudenkeräyspaussi (yksi monista), jotta uskalsi takaisin tuonne alas. 

Faktaa Pyöräilyn klassikkonousut -kirjasta

Hengissä selvisin lopulta alas, ja itsensä piti tietysti palkita hienolla Stelvio-univormulla, joka ei siis tullut ihan helpolla. 

Koko setti piti hankkia.
Perjantaina huilasin, ei pelkästään edellisen päivän urakan takia, vaan myös koska unet on olleet reilun kuukauden tosi surkeat ja pitkäaikainen yleisväsymys painoi. Kylällä tuli tepasteltua reilut 12 000 palauttavaa askelta. Sillä aikaa Teräsmies kävi nousemassa Passo del Mortirolon JA Passo di Gavian samalla reissulla.

Launataina oli toisen urakkani vuoro eli Passo di Gavialle nousu ja paluu takaisin Bormioon. Teräsmies siis oli edellisenä päivänä jo ajanut sen Ponte di Legnosta ylös ja Bormioon päin alas. Nousu Santa Catarinaan saakka oli vielä ok, mutta siitä alkoi osittain aika huono tie, jolla oli ihan liikaa moottoripyöriä. Yhdessä kohtaa jo lähellä tasaisempaa loppua happi meinasi loppua ja oli pakko stopata tosi jyrkkään kohtaan. Yksin en olisi siitä enää liikkeelle ylämäkeen päässyt, mutta onneksi valmentaja-huoltaja-tsemppaaja tuuppasi minut liikkeelle. Viimeiset 5 kilsaa, joissa nousua oli vajaa 5% tuntuivat suorastaan alamäelle. Huipulla oli tosi kylmä tuuli, mutta maisemat toki tosi komeat.
Huipulla!

Faktaa Pyöräilyn klassikkonousut -kirjasta


Alasmeno oli taas yhtä kamalaa aina Santa Catarinaan saakka, mutta siitäkin selvittiin. Koska mitaleita ei ollut jaossa piti palkita itsensä kaulakorulla bormiolaisesta pyöräilyhenkisestä kello-/koruliikkeestä. Taakse myyjä vielä hoksasi kaivertaa uroteon päivämäärän.

Ansaittu!
Sunnuntaina pidettiin turistipäivä. Aamupäivällä mentiin kahdella hiihtohissillä Bormio kolmetonniseen ihailemaan maisemia. Upeaa!



Bormio näyttää kovin pieneltä kolmesta kilometristä katsottuna.

Iltapäivällä hurautettiin bussilla Livignoon ihan muina norjalaisina huulirasvaostoksille. Apteekin tätikin nauratti, kun kuuli millä huumoriasialla ollaan liikkeellä, josta osoituksena liikkeen käyttämä lahjakassi.

Viaton kuin enkelit konsaan!
Verovapaa alue alennusmyynteineen oli käsittämättömän kallis eikä matkaan tarttunut mitään vaan keskityttiin haahuiluun ja syömiseen & palauttaviin juomiin. Askeleita lepopäivänä kertyi reilut 19 000. Matkalla bongattiin CCC-joukkueen leiri ja useita kuskeja tien päällä.

Viimeisenä ajopäivänä Teräsmies lähti Giron reitille (Stelviolle ja alas, siirtymän kautta Umbrail Pass ylös ja alas Bormioon), minä taasen ajoin Mazzo di Valtellinaan ja takaisin. Kilometrejä tuolle reitilleni tuli n. 60 ja nousumetrejä about 800. Puolivälissä menomatkaa ohi pyyhälsi kymmenhenkinen Sky:n joukkue huoltoautoineen. En lähtenyt peesiin.

Oli kyllä mahtava reissu, vaikka moneen otteeseen pitikin olla vahvasti epämukavuusalueella. Säät osui ihan nappiin (eka sade tuli maanantai-iltana kun oltiin palautettu fillarit vuokraamoon), maisemat oli upeita, ruoka hyvää, olut kylmää, shoppailumahdollisuudet riittävät (tarvitaanko jotain muuta kuin pyöräilyyn liittyviä kauppoja?) ja ihmiset ystävällisiä. Keväinen Giro näkyi Bormion katukuvassa vielä vahvasti. Uskallan olla aika varma, että tuonne vielä joskus tulee palattua, jahka olen saanut lisää jerkkua reisiin ja päässyt eroon alamäkipelosta. Grazie Bormio!










sunnuntai 28. toukokuuta 2017

Epä- ja mukavuusalueella

Parin viime viikon liikunnot:

Viikko 20
Ma: Hyötypyöräilyä puolisen tuntia.
Ti: Ainoastaan vähän huoltohommia eli vartti venyttelyä.
Ke: Työmatkat fillarilla 0:50 / 15 km ja puoli tuntia venyttelyä.
To: Työmatkat fillarilla 0:50 / 15 km ja puoli tuntia lihaskuntojumppaa kotona.
Pe: 1:04 / 8,6 km juoksua nousevilla sykkeillä, alkuun luonnollisesti vartti avaavia ja valmistavia liikkeitä.
La: Puoli tuntia hyötypyöräilyä ja tynkäuinti 0:38 / 1500 m stadikalla. Ei ollut ensimmäinen kerta, kun uinti laukaisi päänsäryn, joka sai myös voimaan pahoin. Dear Eki, onko kyseessä allerginen reaktio uimiseen eli uintimigreeni?
Su: 5:18 / 111 km:n lenkki kaffelle Porvoon iki-ihanaan Fannyyn. Illalla puoli tuntia venyttelyä ja rullailua.

Viikko 21
Ma: Työmatkat fillarilla 0:50 / 15 km.
Ti: Vajaa puoli tuntia hyötypyöräilyä.
Ke: Työmatkat fillarilla 0:50 / 15 km ja 0:49 / 6,4 km PK-juoksua, loppuun 5 x n. 50 m kiihdytys pieneen ylämäkeen.

To: Vahvasti epämukavuusalueella eli 2:40 /17,7 km oikealla maastopyörällä keskuspuistossa polkuja ajamassa. Oman jäykän maasturini, joka oli toiminut lähinnä yleiskulkuneuvona myin taannoin kollegalle samaan tarkoitukseen (nyt vaan paljon ajoa Johanna!), eli kokemusta tuommosesta joka suuntaan joustavasta vehkeestä ei aikaisemmin ollut. Jäykän kokemusten perusteella olin ihan varma, että olen turvallani ensimmäisessä juuressa, mutta enpäs ollutkaan, ehkä kolmannessa vasta. Ja sekin siitä syystä, että jäin liian pitkäksi aikaa arpomaan uskaltaako tästä nyt mennä vai ei ja vauhti loppui. Parin tunnin treenin jälkeen menin jo semmosesta paikasta, josta en olisi kuunaan kuvitellut hengissä selviäväni. Mielestäni ihan kohtuullinen kehitys ekalla kerralla. Onneksi herrahenkilöltä löytyy noita fillareita joka lähtöön, eikä kokokaan ole kuin ehkä yhtä numeroa liian iso, niin tulee ehkä mentyä vielä toistekin vastaavaa haahuilua harjoittelemaan. Kivaa oli, vaikka koko ajan pelottikin. Illalla venyttelin ja rullailin kolme varttia.

Pe: 1:15 / 10 km PK-juoksua. Ajasta tosin meni n. 5 min koirien rapsutteluun, koska lenkillä ei koskaan ole niin kiire, etteikö vastaan tulevia bassetteja kerkiäisi morjenstaa. Vauhti ei lenkillä ollut huima, mutta nyt kymppi meni jo tosi helposti ja tuntui kerrassaan mukavalle. Kantapäässä loppuvaiheessa oli jotakin pientä tuntemusta, eli puolimaratonille tässä ei vielä mennä, vaan koitetaan maltilla edetä edelleen.

La: Pitkästä aikaa mukava uinti, koska Kumpula on taas auki, jihuu! Siellä on aina jotenkin paljon leppoisampi tunnelma kun stadikalla ja pilvisenä, kylmänä päivänä uimareita taisi altaassa olla enintään 10. Saunassakin seuraa piti vain yksi täti-ihminen. 1:38 / 3200 m meni oikein jouhevasti eikä tullut päänsärkyä. Lisäksi puolisen tuntia hyötypyöräilyä ja toinen mokoma rullailuhuoltoa.

Su: 5:35 / 125 km maantiepyörällä, jolla silläkään ei meinannut pysyä tiellä garmeassa tuulessa. Lisäksi päivän sykettä nosti kestävyysurheilun kuninkaitten superjännittävä viimeinen aika-ajoetappi Girossa. Huh, mikä jännitysnäytelmä, mutta oikea mies eli Tom Dumoulin voitti, onnittelut Hollantiin, myös etappivoittajalle!

sunnuntai 14. toukokuuta 2017

Talvi. Kevät. Talvi. Eikun sittenkin kevät.

Tätähän se on ollut viime viikot, kevät aamulla ja talvi iltapäivällä. Nyt on sentäs jo hiukan toivoa, että nuo päivittäiset talvet kävisi vähän vähemmiksi. Pikkuhiljaa olen kaivanut esiin viimevuotiset treenit ja koittanut alkaa soveltaa niitä, maltilla kuitenkin. Parin viime viikon yritelmät tässä listattuna.

Viikko 18
Ma: Koska oli vapunpäivä oli aikaa tehdä 3:24 / 57,5 km cyclolenkki. Iltasella venyttelin parikymmentä minuuuttia.
Ti: Hyötypyöräilyä 0:28 / 7,8 km.
Ke: n. 1:40 hyötypyöräilyä useammassa pätkässä + 0:38 / 5,6 km juoksua omin nokkineni, koska olin menossa juoksukouluun vaihingossa yhtä päivää etuajassa.
To: 0:30 hyötypyöräilyä.
Pe: 1:21 / 10 km juoksua, ekaa kertaa 10 kuukauteen näin pitkä matka! Kyllä oli voittajaolo, vaikka olikin hidasta hiipottelua, jotta sai sykkeet pysymään alhaalla.
La: Juhlapäivä, koska Kuitukiituri pääsi ensimmäistä kertaa ulos Kuusijärven maisemiin testiajolle (1:10 / 23,3 km). Onhan tuossa totuttelemista 404:sten kanssa tuulisessa säässä, ei niin taitavalla ajajalla...

Felt-kuski muikena.
Su: Päivän hiki tuli kotihommissa eli mm. ikkunoitten, parvekelasien ja parvekkeen pyykkäyksessä. 

Viikko 19
Ma: Työmatka- ja muuta hyötypyöräilyä n. 1:30 / 20 km. Reissulla tuli mm. käytyä tutustumassa kevään kuumaan pyöräilyturistikohteeseen, eli yhteen tiettyyn Alepa-pyörä#tellinkiin Munkkiniemessä. 
The Tellinki. Crescent yrittää naamioitua Alepa-pyöräksi.
Ti: Huili.
Ke: 1:44 / 34 km:n cyclolenkki, osin paisteessa osin lumisateessa. Kyllä ei tuntunut keväälle.
To: Fibacon juoksukoulussa käytiin läpi juoksuun valmistavia lämmittäviä ja hermostoa aktivoivia liikkeitä (repertuaarissä tästä lähtien taatusti aina ennen juoksua) ja juoksun lomassa tehtäviä lihaskuntoliikkeitä. Että oppikin taas paljon puolessatoista tunnissa. Juoksukoulun jälkeen täsmäisku XXL:n aleen, josta hain jo tovin ostoslistalla olleet polkujuoksukengät (Inov X-talon 212) ja Hoka One One Clifton kolmoset.
Pe: Hyötypyöräily Toni & Tonille, josta kävin shoppaamassa uudet Shimanon S-Phyre pyöräkengät kulahtaneiden Sidien tilalle, klossit,  ketjurasvaa ja pari juomapulloa. Iltasella kävin testaamassa Hokan kenkiä, mutta ne osoittautui yhtä kokoa liian pieniksi. Vaan ei hätää, koska XXL:ssä on mainio 30 päivän vaihto-oikeus, vaikka kenkiä olisi käytetty. Soitto vaan, ja uusi koko oli varattu.
 
Viikon kenkähankinnat.
La: Aamupäivällä 1:32 / 26 km hyötypyöräilyä. Kävin ensin vaihtamassa Hokat XXL:ssä ja sitten hurautin Larun pyörään, josta löytyi Kuitukiituriin sopivat X-labin pullotelineet. Taakse Delta 425, johon kiinni Aero Pouch 300 pussukka ja runkoon Gorilla. Nätisti Textremen kanssa sointuvaa mattahiilaria luonnollisesti.
Iltapäivällä stadikakauden avaus ja 1:07 / 2500 m pulikointia yllättävän rauhallisessa altaassa. Kaikki muut oli vissiin juoksemassa HCR:ää.
Su: Kotimaan maantiekauden avaus 2:41 / 56,8 km ja siihen päälle 0:45 / 6 km juoksua. Molemmat PK:ta ja juoksulenkin lopusta oli vajaa puoli kilsaa palauttavaa kävelyä. Uudet pyöräkengät oli ihan mahtavat, ihan kuin pyöritystekniikkakin olisi parantunut ja sen myötä tullut vähän lisää voimaa. Talven ajeluista ja leiristä ilmeisesti on ollut hyötyä, koska mäet tuntui nousevan aikaisempaa helpommin ja sykkeet pysyi aisoissa. 

Jos ne kelpaa Lotta Lepsitölle, niin kyllä mäkin voin niillä ajaa. Ihanat. 






sunnuntai 30. huhtikuuta 2017

Kuitukiituri on valmis!

Ai että, eka tunnin treeni uudella ihanalla Feltillä eli Kuitukiiturilla on ajettu! Ja näin mahtavia keväisiä räntäkelejä kun eletään, niin sisällä ja trainerilla, koska kyseessä oli myös säätöjen kohdilleen asettelu.

Valmista sopivaa fillariahan ei pygmille löytynyt, joten palat piti haalia maailmalta. Itse en olisi osia osannut edes ostaa, mutta onneksi Teräsmies Sulo Viléninä guuglasi hyvät tarjoukset. Näistä kiituri on rakennettu:

Edelradista
- Runko Felt IA FRD

Winstanleys Bikesista
- Kiekot Zipp 404 Carbon Clincher

Bike24:sta
- Osasarja Sram Red eTap 2 x 11 
- Jarrukahvat Sram 990 Aero
- Ketju Sram Red 22
- Renkaat Continental Grand Prix 4000 S II 25 mm
- Sisägummit Continental Race 28
- Pedaalit Look Kéo Max Carbon

Sigma Sportista
- Kammet Sram Red BB30 eTap 53-39, 165 mm

Canyonilta 
- Takapakka Shimano CS-9000 11s 11-28

Toni & Tonilta (parasta palvelua pääkaupunkiseudulla!)
- Sram eTap BlipGripit
- Keskiölaakeri
- Tankoteipit
- Fillarin kokoonpano

Ja avot, tällainenhan siitä tuli, ihana!


My precious!

Satula on vielä vähän hakusessa. Ilmeisesti Adamon Attackilla ja kuvassa paikalleen ruuvatulla Adamon Prologuella tulee ajettua. Attack sopii ulkonäkönsä puolesta Kiituriin kuin nyrkki nenään, joten se lienee ensisijainen valinta. Tyyli ennen tarkoitusta.

Pientä kilkettä on vielä hankittavana, kuten esim. ohjaamoon alempaan osaan palikka, johon blipboxin kiinnike on valmiiksi integroitu, kunhan niitä taas on saatavilla. Lisäksi satulan taakse ja runkoon pulloteline. Etupulloa ei saa paikalleen, ennenkuin blipboxi on saatu siirrettyä alemmas, nyt se on ohjaamon ylemmässä palikassa kiinni ja vie just kriittiset sentit pullolta. Tankoteipit pitää ehkä laittaa vähän toisella tavalla, niitä täytyy vielä vähän tunnustella.

Vähän isompaa kalikkaa pitää myös jossain vaiheessa hankkia, nimittäin nyt ei ole mitään mittaria (nopeus, kadenssi) ja se asia taas linkittyy watteihin, joka taas kytkeytyy sykemittariin, jolla on linkki näyttöön (em. data, kartat yms.)... Quarkin spider + muut härpäkkeet Garminilta on mietinnässä.

Koko fillarihan on tietysti unelmien täyttymys, mutta ensimmäisen treenin jäljiltä voin jo sanoa, että nuo eTapit on kerrassaan mahtavat: vasemmanpuoleisen kahvan napista ketju siirtyy (takana) vasemmalle ja oikeanpuoleisen oikealle. Ja kun painaa molempien kahvojen nappeja yhtäaikaa vaihtuu ketju toiselle eturattaalle. Nerokasta! Ja sama logiikka molempien kahvojen päissä.

Nyt vaan äkkiä se lämmin kevät tänne kiitos, jotta pääsee maantielle kaahailemaan!




sunnuntai 23. huhtikuuta 2017

HelTrin luksuslomaraportti

Talviloma ja Heltrin leirireissu Espanjan Torreviejaan, mikä mainio yhdistelmä. Leiri ylitti odotukset monella tapaa ja oli ehdottomasti parannettu versio viimevuotisesta. Paikan päällä järjestelyistä (majoitus, kuljetukset, sapuskat, hieroja...) vastasi Kimmo Kyttälän AthletiQ. Jos suunnittelet treenireissua porukalla Espanjan lämpöön, niin kannattaa tsekata AthletiQin tarjonta, sen verran hyvin kaikki toimi.

Lauantai 8.4., matkapäivä
Sika-aikaisin aamulla lentokentälle ja siellä kohdattiin jo osa iloisesta reissuporukasta. Lennot oli Frankfurtin kautta ja siellä oli useampi tunti aikaa luuhata kentällä, tosin suurin osa ajasta meni ateriointiin liittyvissä toimissa. Illansuussa saavuttiin Alicanteen (Palmuja! Aurinkoa! Lämpöä!) ja kentällä meitä oltiin vastassa parilla autolla. Hurautus Torreviejan kupeeseen residenssiin, joka osoittautui mainioksi privaatticasaksi, jossa saimme keskenämme temmeltää. Alakerrassa oli 2-4 hengen huoneistot, joissa majailtiin ja yläkerrassa asui saksalainen vanhempi omistajapariskunta. 

Casalle aamiaiset ja iltaruuat tulivat paikallisesta ravintolasta. Taso hiukan vaihteli ja kasvissyöjät saivat vähän nihkeästi sopivaa evästä. Suomalaisittain katastrofi oli käsillä parina aamuna, kun kahvi oli loppu! No, tietänevät ensi kerralla, että tälle porukalle tsufeeta (kofeiinillista) pitää olla tarjolla aina ja paljon.

Vuokrafillarit oli tuotu paikalle valmiiksi ja ei tarvinnut kuin ruuvata omat polkimet ja satula paikalleen. Iloisen keltainen BH oli ihan käypä peli, Ultegran osilla mutta hiilikuitu oli melko painavaa lajia. Se ilahdutti, että pienestä runkokoosta huolimatta mukaan mahtui myös isompi juomapullo.


Casa, meidän kämppä oikeassa kulmassa.

Pooli, taaempana syvempi allas, jossa pidettiin mm. volttikäännöskoulua (en oppinut).
Lomakulkuneuvo.

Su 9.4., eka treenipäivä

Sunnuntaina oli heti ns. luulot pois -treenipäivä. Osa harjoituksista tehtiin kahdessa tai kolmessa eri porukassa, kullekin sopivan vauhdin ja vaativuuden mukaan. Listassa on ne treenit, jotka itse tein leirin aikana (kahta avovesiuintia lukuunottamatta kaikki suunnitellut). 

- pyöräily 1:37 / 40,8 km
- allasuinti 1:00 / n. 1500 m
- pyöräily juoksupaikalle 0:15 / 5 km
- juoksu 1:06 / 8,5 km. 
- pyöräily kämpille 0:15 / 5 km

Juoksut tehtiin alueen yhden järven rantamaisemissa (käsittääkseni luonnonsuojelualuetta), melko kivikkoisella polulla/tiellä.


Allasuinnit tehtiin tällaisessa hallissa, joka oli vajaan puolen tunnin automatkan päässä kämpiltä. Vesi tosi lämmintä ja tässä koko allas meidän käytössä. (kuva by Petra K.)
Ma 10.4.
- allasuinti 1:00 / n. 1000m
- pyöräily 3:53 / 74,5 km
- lihaskuntoa ja -huoltoa 1:00 altaan reunalla.

Iloinen joukko mäellä

Taustalla hämmentävän turkoosi suolajärvi.
Alueella oli tolkuton määrä appelsiini- ja sitruunapuita, jotka notkuivat hedelmiä. Appelsiinipuuviljelmien ympärillä leijui mieletön jasmiinimainen makea tuoksu, sitruunapuiden lähettyvillä taas El Kakka eli ehta lannoite. Pyöräillessä kun aistii ympäristöään vahvasti myös nenän kautta.

Ti 11.4.
- pyöräily 5:56 / 121, 8 km
- heti perään juoksua 0:18 / 2,5 km


13%:nen mäki selätetty ja laelta löytyi maailman kaunein lippu.
Ke 12.4., lepopäivä
- pyöräily rantaan 0:20 / 5 km
- 0:34 avovesiuintitekniikkaa
- pyöräily kämpille 0:20 / 5 km

Vesi oli mukavan lämmintä, varmaan n. +18, koska pää tai jalkaterät ei jäätyneet.


Märkkäri mahtui vielä päälle

Vaihtopaikka dyynin yli vievän rappuviritelmän juurella
Koska aikaa oli hurautettiin taksilla pienellä porukalla yhteen lähikylistä pitkälle lounaalle. Paluumatkalla löydettiin yksi pyöräkauppa ja sieltä piti ostaa itselle perinteinen tuliainen eli paikallinen pyöräpaita (ja yhdet sukat & hiilidioksidipatruuna).



To 13.4.
- pyöräily 6:45 / 112 km

Tällä lenkillä kiivettiin yksi mäki Los Garresin kylän vieressä, pituutta n. 5 km ja ehkä maailmankaikkeuden huonoin "asfaltti". Jos otti nousu koville, niin alas meno se vasta kammottavaa olikin, irtokivien ja monttujen päällä taiteillen, jarrut punaisena. Toiminnanjohtaja Raatikainen runttasi mäkeä niin kovalla voimalla, että kotimatkan alkaessa fillarista putosi toinen kampi... 





Ansaitulla kaffepaussilla mäen juurella, kotimatka edessä.
Torstain illallinen oli vaihteeksi lähistön italialaisravintolassa, hyvät oli pizzat ja palanpainikkeet. Auringon laskettua kämpille köpöteltäessä ilmassa liiteli paljon lepakoita ja yksi pöllökin bongattiin.
Pitkäperjantai 14.4., triathlonpäivä
- pyöräily rantaan 0:24 / 5 km
- avovesiuinti 0:45
- pyöräily mutkan kautta juoksupaikalle 1:09 / 29 km
- juoksu järven rannassa 0:40 / n. 6 km (GPS ei toiminut)
- pyöräily kämpille 0:22 / 5 km

Päivän päätteeksi yksi leirin luksusjuttuja eli hieronta altaan reunalla 0:45. Tiiviissä kommuunissa kun oltiin, niin siinähän makasit hierontapöydällä pakarat paljaana ja muut toljotti aurinkotuoleissaan vieressä. HelTrissä mikään inhimillinen ei ole vierasta! Eikä tässä yhteydessä voi olla mainitsematta toiminnanjohtaja Raatikasta, joka teki kaikkensa leiriläisten eteen, mm. syötti hierottavalle samanaikaisesti jälkiruokaa ja punavii... ruokajuomaa, koska yhden herran hieronta sattui juuri illallisen ajalle - ja hieronta suoritettiin päivällispöydän vieressä.

Vaihtopaikka, huom. virallinen baywatch Kim etualalla (kuva by Ricardo M.)

Leirillä kerkesi myös rotvätä ja lukea dekkaria altaalla.
La 15.4., lepopäivä
- fillarointi rantaan 0:20 / 5 km
- avovesiuinti 0:34 / n. 1 km
- fillarointikämpille 0:20 / 5 km

Loppupäivä ankaraa rötväystä casalla. Illalla meille saapui odotettu vieras eli samalla alueella treenaava paratriathlonisti ja HelTrin edustusurheilija Liisa Lilja piipahti kertomassa kuulumisiaan ja HC-treenimetodejaan. Se 13%:nen mäki, joka itselle oli kova kiivettävä tiistaina: Liisa kertoi vedelleensä sitä (yhdellä) rullasuksella ylös tasatyönnöin, useaan kertaa peräjälkeen... Alaspaluu oli pitänyt tehdä autolla, muuten olisi saattanut olla jopa Liisalle liian kova vauhti. On se  hullun kova nainen treenaamaan!

Super-Liisa (kuva by Ricardo M.)
Lauantain ulkona tarjoiltu illallinen oli tavallista juhlavampi ja se sisälsi mm. pari pientä kokonaisena paistettua possua. Seurauksena taisi olla pari kasvissyöjäksi kääntynyttä. Viihdykettä tarjoili ruåtsalainen muusikko, joka esitti vallan mukavia biisejä illan ratoksi.

Su 16.4., triathlonpäivä
"Leikkimielinen" leirikisa samalla reitillä, jolla perjantaina harjoiteltiin. Uinti ja juoksureitti oli määritelty aikana ja pyöräily matkana.
- fillarointi rantaan 0:20 / 5 km
- avovesiuinti 0:20 / n. 750 m, oli melkoinen aallokko
- fillarointi 1:08 / 32,7 km. Yksin paahdoin menemään lähes koko matkan ja tuultahan piisasi, viimeisille kilometrille sain mukaan peesiin 3 muuta reippailijaa.
- juoksu 0:29 / 4,8 km
- pyöräily kämpille 0:20 / 5 km

Triathlon on totista hommaa! (kuva by Kaisa P.)
Se oli sitten leirin urheiluosuus siinä. Liikuntaa 8 päivän aikana tuli yhteensä:
- uintia pari tuntia altaassa ja hiukan reilut pari tuntia avovedessä
- 460 km pyöräilyä
- pari tuntia juoksua
- n. 4 tuntia lihashuoltoa (2 x hieronta ja venyttelyjä)
eli yhteensä n. 35 tuntia aktiviteetteja. Ihmeellisintä oli se, että kroppa kesti mukisematta kaikki treenit ilman mitään takapakkeja. Viime vuoden leiriin verrattuna oli jotenkin leppoisampi fiilis ja palautumiseen oli riittävästi aikaa. Iso osa tästä johtui varmaankin siitä, että saatiin olla casalla omissa oloissamme ja poolilla hengailu nyt vaan oli älyttömän leppoisaa ja rentouttavaa.

Viimeinen ilta meni haikeissa merkeissä ja hiukan tavallista pidempään iltaa istuessa. Maanantaina 17.4. laitettiin enää kamat kasaan ja otettiin viimeiset palauttavat pulikoinnit ja auringot casan altaalla. Osa kävi vielä meressä polskimassa. Puolita päivin alkoikin sitten jo kotimatka.

Porukka leirillä oli ihan supermahtava ja nauraa sai välillä vedet silmissä. Teitä kaikkia on kyllä jo ikävä. Erityissuperkiitos maailman parhaalle toiminnanjohtaja Raatikaiselle ja leirin maanmainioille valmentajille Petralle ja Kimille. Ja tietty Kimmolle, joka oli erinoimaiset puitteet meille järjestänyt. Ensi vuonna uudestaan, missä ikinä leiri sitten onkaan!

Parasta lomaseuraa!

Huomaa tyylikäs kassi. (kuva by Ricardo M.)






sunnuntai 26. maaliskuuta 2017

Erinomaisen hyvä viikko

No nyt, homma alkaa taas etäisesti muistuttaa tri-hommia. 

Ma: Lepo, koska rintaranka meni kesken päivän aivan lukkoon, ihan ilman mitään erityistä syytä. Hyvä että henki kulki kun niin rankaa rutisti.

Ti: Fillarilla hakemaan apuva, eli hieroja-osteopaatti Joonaksen asiantuntevaan käsittelyyn. Mukavaahan se ei ollut, mutta kuntoon tuli ja happi alkoi taas kulkea.

Ke: Fillarilla Fibacolle ja tunnin treeni. Taas tosi jänniä uusia juttuja. Hiki tuli eikä helpolla päässyt, mutta hyvä olo ja mieli oli taas taattu juttu.

To: Tsygäbizneksiä eli käytiin viskaamassa hyvinpalvellut Trek matkalle kohti uutta omistajaa, joka asuu suomalaisen triathlonin pyhätössä eli Joroisilla. Erityisen hauskaa, että koti löytyi just tuolta. Synttärilahjaksi tilasin itselleni loput osat Felt-projektiin, eli nyt pitäis olla jo matkalla mm. osasarja, jarrukahvat, kammet, takapakka, ketju ja renkaat. 

Pe: Fillarilla Fuell-studiolle, jossa olikin jo HelTrin naisten voimakurssin viimeinen kerta. 

La: Muutaman viikon tauon jälkeen uimassa, 1:41 / 3,5 km. Yllättävän mukavasti meni. Päivässä oli erityisen hienoa se, että ehkä noin puoleentoista-kahteen vuoteen oli ensimmäinen kokonainen päivä ilman mitään muita kuin treenistä aiheutuneita lihaskipuja. Käsittämättömän hieno tunne, arvostan.

Su: 3:25 / 52,8 km cycloilua ja sen päälle 0:20 / 3,15 km juoksua, hurraa! Olihan keväinen fiilis, lämmintä yli 10 astetta, peipposet lauloi ja joutsenet & töyhtöhyypät tepasteli pellolla. Sieltä se taas tulee, kesä <3


lauantai 18. maaliskuuta 2017

Sulo Vilén kävi messuilla säästämässä

Kevään vakio-ohjelmaan kuuluu GoExpo -messut ja niinpä tänään oli taas sen aika. Oikeastaan itseä kiinnostaa siellä ainoastaan fillariosasto, golf ja kalastus saatikka fitness ei niinkään. Tosin Catch a fish -tarjoukset olisi voinut käydä tsekkaamassa...

Tri-fillari (tai siis runko ja kiekot) tuli juuri ostettua eli nyt oli kiikarissa ainoastaan rätei ja lumpui, eli ainakin kevyempi takki kevään cycloiluihin. Tosin, aivan ensimmäisenä päädyin Kivenlahden pyörähuollon osastolle ja siellähän piti antaa palautetta siitä, kuinka heitä ei kiinnostanut myydä mulle sellaista fillaria, josta olin kiinnostunut, vaan ainoastaan päästä eroon sellaisesta, joka heillä sattui hyllyssä olemaan. Tosi sääli, koska mielelläni kotimaisia kivijalkakauppoja kannattaisin, mutta jos kaupanteko ei kiinnosta niin ei sitten. Tuhatlappuset menevät siis muuhun osoitteeseen. Vastaavasti pitää kehua saksalaista Edelradia (mm. vastaus sähköpostiin perjantai-iltana parissa minuutissa kun takaisinsoittoa Kivenlahdesta sai odottaa viikon) ja brittiläistä Winstanleys bikesia, kumpikin toimi kuin junan vessa. Ja alennukset oli kohdillaan.

Mutta messuilta, sieltä tarttui mukaan takki ja tuuliliivi, molemmat Velo & Oxygenin osastolta. Naisten yläosat on kamalan kittanoita rintamalinjan kohdalta, joten miesten takki piti ostaa. Liivi on naisten mallia ja istuu päälle riittävän hyvin.



Kaukomaran viimevuotisten kokemusten innoittamana ostin myös Sealskinsin vedenpitävät hanskat. Näissä on varsin veikeä ominaisuus: valot! Näkyy päällä tuossa toisessa hanskassa. Kaupungissa ajellessa on usein kaivannut vilkkuja kääntymisaikeita kanssakulkijoille selventämään ja tässähän ne tuli kaupan päälle. Nuo valot siis saa myös vilkkumaan, kahdella eri nopeudella. 

  

Heräteostoksena mukaan lähti vielä Compressportin pitkät juoksusukat ja fillarisukat. Ja tietty lakua, messut ei ole messut ilman metrilakua.



Tuttujakin tuli tavattua, mukavaa. Pikaiseen kipitin läpi myös hepostelualueen, mutta jotenkin tunsin olevani vieraalla maalla. Poliisiheppojen osaston kävin tsekkaamassa kuitenkin ja kovasti sympaattiset miniaasit ja alpakat. Alpakkasukat piti vielä ihan kannatuksen vuoksi ostaa ja ovatkin oikein mukavat ja lämpimät.

Mainiot miniaasit, ei kerenneet seurustella kun oli heinää mihin keskittyä.

Sukkalanka-aines.
Viimeisenä ohjelmanumerona oli vuoden eka ilmo eli Pirkan pyöräilyyn ilmoittautuminen, silkkaa säästöä sekin messuhinnalla. Osastolla oli kauhean mukava vanhempi herra, jonka kanssa tuli turistua pidempi tovi. On kuulemma ollut järjestelyhommissa 40 vuotta, eli hattu, tai siis kypärä päästä.

Liikuntahommat on viime viikot olleet jokseenkin vaatimattomat (työreissut, unettomuus ym. kootut selitykset) mutta olen JUOSSUT!!! Jo useampaan otteeseen, viiden minuutin pätkiä kerrallaan eikä vielä ainakaan ole kantapäätakapakkia tullut. Kyynel melkein tuli silmään kun viimeksi tiistaina iltapimeässä viimassa painelin menemään Turmion kätilöitten tahtiin, ai että!