Kukamitähäh

Treenipäiväkirjasta tuli sairauskertomus, mutta toivottavasti vain toviksi. Tri-hommat on edelleen ohjelmassa aina kun olotila sen sallii.

maanantai 29. huhtikuuta 2013

WOHOO!

Voi tätä ilon päivää! Sain fyssarin luvalla juosta matolla ja kokeilla fillarointia ja nehän sujuivat, kivutta! Pienistä annoksista tosin oli kyse: salille fillarointi "katumaasturilla" ei vie kuin parikymmentä minuuttia suuntaansa ja juoksua maltillisesti vain vartti. Mutta silti! Ah tätä autuutta, ihan kuin olisi kävelemään oppinut uudestaan!

Vielä ei toki parane juhlia turhan railakkaasti eli pitää koittaa muistaa laittaa jäitä hattuun ja annostella näitä herkkuja pienin annoksin, jottei tule takapakkia. Pääosassa ovat edelleen kuntouttavat ja turvalliset aktiviteetit eli kävely, vesijuoksu ja lihaskuntoharjoittelu fyssarin ohjeiden mukaan.

Perjantaina pääsin lyhyellä varoitusajalla peruutuspaikalle ortopedian poliklinikalle Töölön sairaalaan, jossa otettiin vielä röntgenkuvat rangan alaosasta joka suunnasta ja kaikilla mutkilla. Sitten tapasin ortopedin, jonka kanssa pääsin tutkailemaan etenkin edellisellä viikolla otettuja magneettikuvia, joita alkaa pikkuhiljaa jo osata lukea itsekin. Vanhat tutut veijarit hieman edellistä kierrosta (v. 2007) ärhäkämmässä kunnossa siellä lymyilivät eli kolme reippaasti madaltunutta (= lähes kokonaan kadonnutta) välilevyä, ahtautunut juurikanava ja yksi kunnon välilevyn pullistuma. Mutta millekään näistä ei leikkaamalla tässä tapauksessa voi mitään tehdä, vaan hoito on ns. konservatiivista eli entiseen malliin troppeja ja kuntouttavaa liikuntaa, kipuja kuunnellen. Ihmeparantumisen mahdollisuuden kariutuminen oli toki melkoinen pettymys, mutta toisaalta hyvä uutinen oli se, että ei ainakaan mitään uutta vakavampaa ongelmaa ole kehkeytynyt. Kisasuunnitelmiakaan ei ortopedi kieltänyt hautaamaan, kunhan treenaus sujuu olotilan mukaan. Tämähän sopii!

Fyssarilla käyntiä jatkan ja siellä tänään oli ohjelmassa mm. akupunktiota sähkön kera ja siinähän sitten sätkin, metkaa. Omatoimikuntoutus jatkuu entistä raivokkaammin ja vakaasti uskon, että viivalla olen niissä tapahtumissa, joihin jo olen ilmoittautunut. Tulostavoitteet toki pitää suhteuttaa siihen, että kunnon treeniä ei vielä vähään aikaan voi tehdä. Jos takapakkeja ei tule niin ensi viikonloppuna toivottavasti pääsee kokeilemaan jo maantien kutsua, saas nähdä...


sunnuntai 14. huhtikuuta 2013

Potilaskertomusta pukkaa

Potilaskertomukseksihan tämä blogi nyt on muuttunut eli niitä kuulumisia tästä lähtien toistaiseksi.

Reilut pari viikkoa olen nyt ollut sairaus"lomalla", kun istuminen ja seisominen muuttui lähes mahdottomaksi. Päiväohjelmaan kuuluu pari isompaa kuntouttavaa liikuntayritelmää ja pienimuotoista fysioterapia-/kuntopiirijumppaa siihen lisäksi. 

Vesijuoksu on osoittautunut liikkumismuodoista parhaaksi: siinä kivut häviää kokonaan ja saa jopa hiukan sykkeen kohoamaan ja hien kihoamaan otsalle eli saattaa mennä jopa peruskestävyysharjoittelun puolelle. Muuta niin kuormittavaa ei sitten pystykään tekemään. Uinti on toiseksi miellyttävintä, mutta sekään ei täysin kivutta suju, mutta saapahan hiukan pidettyä tekniikkaa yllä ja käsivoimia treenattua. Kävely sattuu melkolailla, mutta on välttämätöntä pitää ohjelmassa, jottei pää hajoaisi: ulkoilmaihmisen kun on pakko saada raitista ilmaa joka päivä, kivulla tai ilman. Parisen tuntia päivässä menee näissä kuntoutushommissa ja loppupäivä sujuukin sitten vaakatasossa olohuoneen lattialla. Läppärin näpyttely onneksi sujuu siinäkin asennossa ja kiitos sosiaalisen median säilyy myös kontaktit ulkomaailmaan. Ystävät ihanat on onneksi käyneet pitämässä seuraa, niin ei ole täydellinen mökkihöperyys iskenyt. Arkiaskareet sentään hoituu ja toimivat niin ikään kuntouttavina, kunhan muistaa ettei säntäile eikä tee äkkinäisiä liikkeitä ja roudaa esim. kaupasta vain pienen satsin ruokatavaraa kerralla, kamelina olo kun ei nyt juuri onnistu.

Ensi viikon torstaita odotan kuin kuuta nousevaa, koska silloin pääsen magneettikuvaukseen, joka toivottavasti vihdoin tuo selvyyttä tilanteeseen. Torstaina tuskin kuitenkaan vielä varsinaisia analyyseja saa, vaan vielä on odotettava sen jälkeen aikaa doktorille, joka sitten kertonee mitä sieltä kropan uumenista löytyy ja mitä on tehtävissä. Tässä odotellessa on luonnollisesti tullut käytyä läpi kaikki mahdolliset kauhuskenaariot. 

Toistaiseksi hoitona on siis omatoimisen kuntoutuksen lisäksi ollut kipulääkitys, jonka annostusta on pikkuhiljaa nostettu. Vaikutukset ei ole olleet kummoiset, mutta sivuvaikutuksista sen sijaan on päässyt nauttimaan. Ainut - mutta varsin merkittävä - positiivinen seikka tässä sairaus"loman" aikana on ollut se, että olen nukkunut paremmin kuin varmaan pariin vuoteen. Johtuneeko sitten tropeista vai siitä, että ei ole ollut mitään stressiä siitä, onko seuraavana päivänä täysissä sielun ja ruumiin voimissa vai ei. Saattaa olla, että jonkunasteista uupumustakin on ollut ilmassa kun kovempien kipujen kanssa on painiskellut taas jo yli puoli vuotta ja talvilomaakaan ei tänä vuonna ollut. Rajalliset on ihmisen voimat ja jatkuva kipu kyllä nakertaa niitä aika tehokkaasti.


maanantai 1. huhtikuuta 2013

Raivokasta kuntoutumisyritelmää

Noni, sinne mäni mun treenisuunnitelmat, selkä on niin sökönä että nyt vaan hissutellaan. Pääsiäsisen piinaviikon aktiviteetit on olleet päivittäistä kävelyä (joka ei juuri satu, vaan jopa ehkä vähän helpottaa kipuja), varovaisia selkäjumppaliikkeitä ja venyttelyä, jottei jumahda lisää. Sunnuntaina kokeilin uintia ja se onnistui vallan mainiosti, huono puoli oli se, että saunassa ei pystynyt kivutta istumaan.

Torstaina kävin työterveyslääkärin luona ja sieltä oli tuliaisina uusia lääkkeitä neuropaattiseen kipuun (sivuvaikutusten lista viitisen A4-sivua), reilu viikko sairauslomaa ja uusi lähete julkisen sairaanhoidon piiriin, tällä kertaa ortopedian puolelle. Sitä kautta kun saattaa kuulemma saada itsensä ujutettua nopeammin sisään systeemin rattaisiin kuin fysiatrian kautta. Saas nähdä. Keskiviikkona on uusi tsekki, jossa mietitään myös työkuvioita, koska makuulta on hiukka hankala useimpia hommia hoitaa.

Reilun viikon kuntouttava liikkuminen ja lääkkeet ei ole vieneet oloa suuntaan eikä toiseen, ainakaan parempaan. Istuminen tai paikallaan seisominen ei onnistu, reipas kävely, uinti ja selällään makoilu helpottaa oloa hiukan. Oma arvio n. 15 vuoden selkäprobleemikokemuksella on, että ruodossa on vanhojen vaurioitten lisäksi nyt uusi välilevypullistuma (toivottavasti ei taas useampaa), joka ei näillä vakiokonsteilla suostu asettumaan ruotuun. 

Hiukkasen on mieli synkeänä, vaikka tämä ei suinkaan ole kuolemaksi ja maailmassa on tsiljoona ihmistä, joilla on paljon vakavampia ongelmia selätettävänä. Ottaa kuitenkin päähän aivan julmetusti, että ei pysty tekemään töitä eikä harrastamaan, eikä tuo jatkuva kipukaan varsinaisesti jalosta vaan ottaa päähän niin peevelisti.