Kukamitähäh

Tämä on ensisijaisesti oma treenipäiväkirjani, johon kirjaan etenemisen (ja takapakit) triathloniin ja muihin kotkotuksiin valmentautuessani.

sunnuntai 14. huhtikuuta 2013

Potilaskertomusta pukkaa

Potilaskertomukseksihan tämä blogi nyt on muuttunut eli niitä kuulumisia tästä lähtien toistaiseksi.

Reilut pari viikkoa olen nyt ollut sairaus"lomalla", kun istuminen ja seisominen muuttui lähes mahdottomaksi. Päiväohjelmaan kuuluu pari isompaa kuntouttavaa liikuntayritelmää ja pienimuotoista fysioterapia-/kuntopiirijumppaa siihen lisäksi. 

Vesijuoksu on osoittautunut liikkumismuodoista parhaaksi: siinä kivut häviää kokonaan ja saa jopa hiukan sykkeen kohoamaan ja hien kihoamaan otsalle eli saattaa mennä jopa peruskestävyysharjoittelun puolelle. Muuta niin kuormittavaa ei sitten pystykään tekemään. Uinti on toiseksi miellyttävintä, mutta sekään ei täysin kivutta suju, mutta saapahan hiukan pidettyä tekniikkaa yllä ja käsivoimia treenattua. Kävely sattuu melkolailla, mutta on välttämätöntä pitää ohjelmassa, jottei pää hajoaisi: ulkoilmaihmisen kun on pakko saada raitista ilmaa joka päivä, kivulla tai ilman. Parisen tuntia päivässä menee näissä kuntoutushommissa ja loppupäivä sujuukin sitten vaakatasossa olohuoneen lattialla. Läppärin näpyttely onneksi sujuu siinäkin asennossa ja kiitos sosiaalisen median säilyy myös kontaktit ulkomaailmaan. Ystävät ihanat on onneksi käyneet pitämässä seuraa, niin ei ole täydellinen mökkihöperyys iskenyt. Arkiaskareet sentään hoituu ja toimivat niin ikään kuntouttavina, kunhan muistaa ettei säntäile eikä tee äkkinäisiä liikkeitä ja roudaa esim. kaupasta vain pienen satsin ruokatavaraa kerralla, kamelina olo kun ei nyt juuri onnistu.

Ensi viikon torstaita odotan kuin kuuta nousevaa, koska silloin pääsen magneettikuvaukseen, joka toivottavasti vihdoin tuo selvyyttä tilanteeseen. Torstaina tuskin kuitenkaan vielä varsinaisia analyyseja saa, vaan vielä on odotettava sen jälkeen aikaa doktorille, joka sitten kertonee mitä sieltä kropan uumenista löytyy ja mitä on tehtävissä. Tässä odotellessa on luonnollisesti tullut käytyä läpi kaikki mahdolliset kauhuskenaariot. 

Toistaiseksi hoitona on siis omatoimisen kuntoutuksen lisäksi ollut kipulääkitys, jonka annostusta on pikkuhiljaa nostettu. Vaikutukset ei ole olleet kummoiset, mutta sivuvaikutuksista sen sijaan on päässyt nauttimaan. Ainut - mutta varsin merkittävä - positiivinen seikka tässä sairaus"loman" aikana on ollut se, että olen nukkunut paremmin kuin varmaan pariin vuoteen. Johtuneeko sitten tropeista vai siitä, että ei ole ollut mitään stressiä siitä, onko seuraavana päivänä täysissä sielun ja ruumiin voimissa vai ei. Saattaa olla, että jonkunasteista uupumustakin on ollut ilmassa kun kovempien kipujen kanssa on painiskellut taas jo yli puoli vuotta ja talvilomaakaan ei tänä vuonna ollut. Rajalliset on ihmisen voimat ja jatkuva kipu kyllä nakertaa niitä aika tehokkaasti.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti