Kukamitähäh

Treenipäiväkirjasta tuli sairauskertomus, mutta toivottavasti vain toviksi. Tri-hommat on edelleen ohjelmassa aina kun olotila sen sallii.

tiistai 27. joulukuuta 2016

Välimallin viikot

Pari viime viikkoa on mennyt vähäisillä treeneillä, mutta kinttupa onkin käyttäytynyt ihmisiksi ja ollut kovasti yhteistyöhaluinen, kiitos hyvien troppien?

Viikko 50
Ma: Fillarilla Fibacoon ja siellä ohjattu treeni.
Ti: Huilia
Ke: Pölyt pois kävelysauvoista ja kävin kokeilemasta miten koipi sietää kävelyä ja kas, hyvinhän se kesti puolen tunnin reippaan lenkin! Päälle tein omatoimivoimaohjelman Fibacon ohjeitten mukaan.
To: Työporukalla Vierumäellä nauttimasta liikunnallisesta miljööstä eli istuttiin 1,5 päivää ikkunattomissa kokoushuoneissa fundeeraamassa tulevia. To-illalla sentäs ehdittiin tiimin kanssa käydä pienellä mun vetämällä sauvakävelyllä, jonka päälle lyhyet palauttavat venyttelyt. 
Pe: Fillarilla Fuellille ja siellä käytiin läpi kotiohjelman treeniliikkeet. Aiettä onkin hyviä ja tehokkaita muuveja!
La: Noin kymppi asiointipyöräilyjä ja pitkät venyttelyt.
Su: Niinikään suunnilleen kymppi asiointipyöräilyjä, siivousvimmassani kiikutin pariin otteeseen rompetta kierrätyskeskukseen.

Viikko 51
Ma: Muutama kilometri hyötypyöräilyä.
Ti: Noin kymppi hyötypyöräilyä. 
Ke: Fillarilla Fibacoon ja siellä tunnin ohjattu treeni, käytiin uuden kotiohjelman liikkeet läpi.
To: Pidemmät venyttelyt iltasella.
Pe: Ei kuntoilua mutta jouluvalmistelut oli aika tehokkaat: siivouksesta, pyykkäyksestä ja kaupungilla ravaamisesta kertyi sykemittarin mukaan 10 aktiivisuustuntia ja 21640 askelta.
La: Jouluaatto eli chillailua, sukulointia ja tietty syömistä.
Su: Joulupäivän iltana tuli kaupunkikruisailtua fillareilla 1:45 / 20 km, piipahdettiin mm. Hietsun hautuumaalla ihailemassa kynttilämeriä.

Pimiää oli, vaikkakin pilvien raosta näkyi hiukan jopa tähtösiä

Sankarivainaitten risti, komia

Marskin haudalla on ruuhkaa


maanantai 12. joulukuuta 2016

Isänmaallinen viikko

Kinttu on tällä viikolla ollut seminormaali ja pariin otteeseen on tullut jopa olo, että josko ihan pari juoksuaskelta kokeilisin, varovasti... Mutta ei sentäs, nyt ei pidä pilata parempaan päin kallistunutta tilannetta. Vähän tosin hirvittää, että jos nuo tropit heivaa niin palaako kivut sitten entisenä tai jopa vielä pahempana. Hiukan on tullut oltua liikkeelläkin:

Ma: Kymmenisen kilsaa hyötypyöräilyä ja puoli tuntia venyttelyjä.

Ti: Reilu kymppi hyöty-/huviajelua kaupunkifillarilla. Itsenäisyyspäivän maisemia kiivettiin ihailemaan Taivaskalliolle.

Maailman kaunein lippu Taivaskallion laella itsenäisyyspäivän auringon laskiessa. Komiaa.

Ke: Työpäivä venähti iltaan ja ainut liikunta oli pieni polskinta taloyhtiön altaassa saunavuoron yhteydessä.

To: Salilla 0:20 crosstraineria, 0:10 soutua ja tunti lihaskuntojumppaa.

Pe: HelTrin naisten voimaryhmän toka treenikerta, jonne ajoin lämpäksi fillarilla, viitisen kilsaa / suunta. Treenin ehdoton suosikkiliike oli mave, jossa piti tarkkaan miettiä miten viedä käytäntöön kaikki Fibacossa opitut nyanssit. Taisin onnistua ihan hyvin koska seuraavana päivänä just oikeissa kohdin tuntui mojovalle.

La: Pikkupakkasessa ja hienossa auringonpaisteessa 2:18 / 37 km cyclocruisailua itäisten kaupunginosien rantamaisemissa.

Yksi lempiliikkumamaisemistani eli Vanhankaupunginlahti

Su: Puoli tuntia vesijuoksua ja kilsa uintia. Märskyssä oli käynnissä uimahypyn (nuorten?) PM-kisat ja oli komiaa polskia kun vähän väliä soi Maammelaulu suomalaisten voittaessa useammassakin sarjassa. Hyvä Suomi! Illalla Saara Aallon kisaa jännätessä vielä puolisen tuntia pitkiä venyttelyjä ja rullailua. Ja jälleen hyvä Suomi, vaikka virallista voittoa ei tullutkaan.

sunnuntai 4. joulukuuta 2016

Hyvät lääkkeet, parempi mieli

No nyt alkaa liikuntalyyti taas kirjoittaa ja olla toivoa olotilan normalisoitumisesta! Kävin työterveyslääkärin pakeilla ja sain kantapäälle kahden viikon tulehduskipulääkekuurin, tällä kertaa Arcoxiaa. Suunnitelma on se, että jos tuo ei auta niin kokeillaan vielä kerran kortisonia. Mutta lupaavalta vaikuttaa: kivut on olleet lähes olemattomat ja näinollen kävelystä on tullut miltei normaalia eli kivuttoman jalkaterän asennon hakeminen ei enää aiheuta niin paljon sideshow-kipuja. Ja liikkumaankin on siis päässyt.

Ma: puoli tuntia vesijuoksua ja kilometri uintia. Hyvää teki.
Ti: Kävin piiiitkästä aikaa spinningissä, testaamassa mitäs kinttu siihen sanoo. Eikä sanonut juuri mitään. Mutta olihan se mahtavaa saada hilattua sykkeet korkealle mm. aina niin toimivan saksalaisen marssimusiikin eli Rammsteinin tahtiin.
Ke: n. tunti hyötypyöräilyä ja tunti ohjattua treeniä Fibacossa.
To: Kolme varttia perusteellisempaa lihashuoltoa eli venyttelyä ja rullailua.

Pe: Heltri järjestää ekaa kertaa (?) naisten oman voimaharjoittelukurssin ja sinnehän piti ilmoittautua, sillä riskillä, että ei ehkä sovi raatojalalle. Vaan ei huolta, tuo treeni täydentää mitä parhaiten Fibacon hienosäätötreeniä. Kurssi järjestetään Fuell Studiolla (erittäin viihtyisä paikka) ja pienryhmänä eli meitä on vain kymmenen. Kiertoharjoitteluna tehtävässä treenissä keskitytään juuri triathlonissa tarvittavaan voimaan & liikkuvuuteen eli keskivartalo etenkin saa kyytiä. Ja tarvitseehan tuota myös muussa arkielämässä. Maaliskuun loppuun asti on tätä treeniä ohjelmassa perjantai-iltaisin. Hyvin meni treenit perille, koska seuraavana päivänä oli mm. leveät selkälihakset, rintalihakset ja hauikset mukavan arat.

La: Pikkupakkasessa pari tuntia kevyttä cycloilua Keskuspuistossa ja jokirantamaisemissa. Kieli keskellä sai mennä vaikka nastat olikin alla, umpijäässä oli väylät paikoitellen. Iltasella puoli tuntia rullailua ja pitkiä venyttelyjä.

Su: Vasta nyt kun Allas Seapool kauppatorin laidalla on menossa kiinni muutamaksi kuukaudeksi älysin mennä kokeilemaan paikkaa ja aivan mahtavaksihan se osoittautui! Hyvin mahtui kuntouimareitten radalla uimaan reilun kilsan ja vesi oli kuin linnunmaitoa. Vaikka pakkasta oli lähemmäs kymmenen astetta ei tuntunut yhtään kylmälle.

Hyvä on ihmisen näissä maisemissa polskia.
Saunassa sai hyvät löylyt ja lopuksi kävin vielä kastautumassa merivesialtaassa, mistä jäi tosi raikas olo. Ainut miinus tulee julmetun ahtaista pukuhuoneista ja siitä, että vessat on ulkokäytävällä eikä pukuhuoneen yhteydessä. Harmillisesti kahvila ei enää ole auki, koska reissuun olisi ilman muuta kuulunut pullakahveet.

Kun näkymät saunan saunan lauteilta on nämä, niin ei voi valittaa.
Sori vaan guggenhaimit ja muut kylddyyrikaavailut, mutta tämä (ruumiin)kulttuuripyhäkkö lahden vastarannalla vie kyllä voiton alueen elävöittämisessä. Sulassa sovussa saunan lauteilla kun oli oman kylän väkeä ja turisteja kielten sekamelskasta päätellen todella monesta eri maasta. Vetonaula vailla vertaa siis.

maanantai 28. marraskuuta 2016

Koekaniinihommia


Viime alkuviikko meni vielä huomattavan huonoilla unilla eikä niin ollen jaksanut tehdä mitn. Keskiviikkona raahauduin Fibacoon ohjattuun harjoitteluun ja sieltähän se taas tuli, usko parempaan ja hyvä mieli. Treeni tuntui vielä seuraavana päivänäkin mukavana pikku kipuna vatsa- ja takareisien lihaksissa. Päälle kun sai vielä saunan ja uiman, niin seuraava yö oli jo vähän parempi.

Keskiviikkona aloitin ravitsemukseen liittyvän ihmiskokeen. Nyt kun aerobista liikuntaa on vähänlaisesti on sopiva hetki kokeilla vajaan kuukauden mittaista jaksoa, jossa vaihtelee muutaman päivän mittaiset vähähiilariset (kasviksia ja marjoja toki reippasti) jaksot ja tankkauspäivät. Saas nähdä onko kuurilla vaikutusta kehon koostumukseen, jaksamiseen, uneen tai mahdollisesti jopa kipuun. Kaikkea voi kokeilla kerran. Alkulukemat tsekattiin Liisan tekemässä InBody -mittauksessa ja jännityksellä odotan mitä loppulukemat tulee näyttämään. 

Torstaina kävin vesijuoksemassa puoli tuntia. Päälle olisi tehnyt mieli vielä uida, mutta koska takana oli niin monta huonounista yötä ajattelin, että on hyvä lisätä kuormitusta hyvin maltillisesti.

Perjantaina hurautin fillarilla keskustan salille ja tein siellä omatoimiharjoitteluohjelman.

Lauantain liikuntana oli hikipintaankotitöillä, illalla puolisen tuntia perusteellisia venytyksiä ja vähän rullailua.

Sunnuntain liikunnan virkaa teki n. 10 km hyötypyöräilyä. 

Kivut kintussa on pysyneet aika tasaisina koko viikon, ei merkkiä paremmasta siis, vaikka unet loppuviikkoa kohti vähän kohenivatkin. 

torstai 24. marraskuuta 2016

No sleep till...?

Meni viime viikko unettomuuden piikkiin ja kyllä ei naurattanut yhtään. Kun unta oli 2-5 tuntia yössä ja sekin pätkinä, niin eipä tarvinnut liikunta- tai muita aktiviteetteja miettiä. Muutaman kerran venyttelin ja sunnuntaina oli jo pakko päästä pihalle tuulettumaan ja hurautettiin kaupunkifillareilla ytimeen katsomaan joulukadun avajaisia. Parasta kulkueessa oli tietty basset houndit ja poliisihevoset.


Kinttukin on ollut pahuksen kipeä, mikä varsinaisesti ei sekään ole mieltä piristänyt.


Unettomuus on muutoin mysteeri, mutta jotain osaa ja arpaa ilmeisesti on sillä, että ulkoliikuntaa ei juuri ole viime viikkoina ollut. Ja tämä perskeleen pimeys. Vähemmästäkin menee kuuppa sekaisin, kun päivää ei erota yöstä vaikka kuinka aamuisin yrittää auringonnousua kirkasvalolampulla simuloida. Mutta ei se mitään, ensi kuun jälkeen on jo tammikuu!

sunnuntai 13. marraskuuta 2016

Jumppaa ja erikoishommia

Tämä viikko on kuntoiltu ja kuntoutettu tälläviisiin:

Ma: Tunti ohjattua jumppaa Fibacolla. Käytiin läpi uusi kotiharjoitteluohjelma.

Ti: Edellinen yö tolkuttoman huonoilla unilla - uusi (?) Hesarin jakaja on mallia norsulauma ja on nyt herättänyt useampana yönä kolmen maissa - eli en jaksanu tehdä mitn. Mitä nyt vähän venytellä illalla. Annoin palautetta jakajasta Hesarille ja ilmeisesti meni perille, koska rymistely loppui.

Ke: Omatoimiharjoittelua salilla: 0:20 crosstraineria ja tunnin verran varsinaista jumppaa. Illalla vielä päälle kotisauna ja -uima.

To: Huilipäivä.

Pe: Huilia perjantainakin, koska pikkujoulut. Teemana oli disco ja musat vallan mahtavat ja boonuksena vielä tanssinopetustakin. Harmi vaan ei uskaltanut koipea rasittaa parketilla, joten hyvissä ajoin kotiin.

La: Omatoimitreeni salilla: 0:30 crosstraineria ja tunti lihaskuntoa. Ruokaostosten ohessa kävin shoppaamassa Prismasta HighRoller -rullausvehkeen ja sehän osoittautuikin ihan loistavaksi lihashuoltovälineeksi. Illalla siis kolme varttia rullailua ja venyttelyjä.

Su: Tänään olikin erikoispäivä: pääsin pollen kyytiin ja samalla nauttimaan ihanista talvisista Nuuksion maisemista! Oli elämäni kolmas kerta heposen kyydissä ja Viva-rouva suhtautui varsin kärsivällisesti tällaiseen tumpeloon turistiin. Mukavasti siinä sai keskivartalo hommia, kun mentiin pitkin polkuja, ylä- ja alamäkiä. 

Päivän kulkupeli.

Ulkona tuli hiukan vilu ja kotio päästyä lähdin uimahallille lämmittelemään. Ensin 0:30 vesijuoksua ja päälle toinen puolituntinen / 1,2 km uintia. 

Kinttu on ollut tällä viikolla yleisesesti ottaen melko hyvä, hiukan ehkä on tullut takapakkia ja kokonaan kivuttomia askelia ei paljon ole ollut. Mutta olisko niin, että paraneminen menee jotenkin aalloittain. En uskallakaan odottaa tai toivoa, että paraneminen tapahtuisi kertaheitolla ja silmänräpäyksessä. Tarkkana vaan edelleen, jottei ylimääräistä kuormaa tule.

sunnuntai 6. marraskuuta 2016

Kukkia pöytään, kantakalvotulehdus täyttää 4 kk!

Ensi perjantaina on "juhla"päivä, silloin tulee nimittäin kuluneeksi 4 kk siitä, kun kantakalvotulehdus aka plantaarifaskiitti aka jalkapohjan jännekalvon rappeuma pamahti päälle. Sitkeä perkele se on, koska ei ole kaikista näistä toimenpiteistä huolimatta älynnyt häipyä:
  • hieronta
  • muu manuaalinen terapia eli venytys vanutus, vatkutus, painelu, kaivelu, kääntäminen ja vääntäminen
  • teippaus kinesio- ja urheiluteipillä
  • kylmä, kuuma, kylmän ja kuuman vaihtelu
  • parikin erilaista lääkärin määräämää tulehduskipulääkettä useampana eri kuurina
  • lääkärin määräämää tulehdusvoide
  • Shockwave -käsittely
  • kidutus- eli Strassburgin sukka (ei pysty pitämään yön yli, sattuu varpaisiin)
  • lepo

Muutama viikko sitten kävin tolkullisen fysiatrin juttusilla ja sieltä tuli yksi käyttökelpoinen uusi ohje ongelman (syiden) hoitoon: harjoittelu Fibacon valmentajien ohjaamana. Fysiatrilta tuli myös käyttökelvoton idea eli Bemer-patjan hankinta ja käyttö, joka oli viedä uskottavuuden doktoriin kokonaan.

Reilun parinkymmenen vuoden ajan olen lapioinut tuhansia euroja fyssareille, naprapaateille, akupunktiohoitajille, hierojille, kuntosalille ja ohjattuihin jumppiin änd. Nyt näyttää sille, että ensimmäisen kerran löytyi henkilöt, jotka a) osaavat analysoida mikä kropassa ei toimi (lihasheikkoudet, kireydet, muut viat) ja b) miten ko. asioita lähdetään korjaamaan. Pahuksen kallistahan tuo Fibacossa treenaaminen on, mutta toisaalta ohjaaja keskittyy treenin ajan sataprosenttisesti vain minuun. Toisin kuin esim. paljon kehuttu Jarmo Ahonen, jonka vastaanotolla tunsi itsensä välillä todella toisarvoiseksi, koska J.A. saattoi samalla puhua puhelimessa, neuvoa kollegaa (joita ramppasi huoneessa miten sattui) tai muuten vaan haahuili jonkun muun asian parissa. Sekö nyt sitten on huippuluokan palvelua? Hinnan osalta kyllä mutta mitään tuloksia ei tullut. En suosittele.

Vajaa 10 kertaa olen Fibacossa treenannut ohjatusti ja sen lisäksi 1-2 kertaa viikossa vetänyt läpi kotiohjelman. Muu liikunta on ajettu minimiin (aargghh, ahistaa!) mutta minkäs teet, pyöräilykin kuormittaa kantapäätä liikaa. Juoksua ei luonnollisesti ole tarvinnut edes ajatella, ei liioin kävelyä. Kun muut yrittää saada kerättyä päivittäin mahdollisimman paljon askeleita, niin minä vastaavasti olen yrittänyt minimoida ne. Uimassa ja vesijuoksemassa olen nyt pari kertaa käynyt ja se on tuntunut ihan hyvältä = kivuttomalta. Ohjelmassa on myös paljon venyttelyä, sekä itsekseen että ohjaajan vanuttamana. Raitista ilmaa on todella ikävä, koska sitä ei tällä haavaa juuri saa. Pukeutumistyyli on nykyään kaikissa tilanteissa jossain määrin sporttinen, koska pehmeäpohjaiset lenkkarityyppiset kengät (vain muutama malli) ovat ainoat, joita jalat enää sietää.

Parin viime viikon aikana on muutaman kerran tullut pieniä valonpilkahduksia, eli joitakin kivuttomia askeleita, joista jokaisesta olen erittäin kiitollinen! Vastaavasti on tullut myös takapakkia eli lepokipua, joka taas on huono merkki ja josta en niin kovasti kiittele. Mutta nuo muutamat kivuttomat hetket viestinevät siitä, että jotain kehitystä parempaan päin on tapahtunut. Harjoittelu on jo sikäli tuottanut havaittavaa tulosta, että kehon asento on parantunut, niin harjoituksia tehdessä kuin ihan normiarjessa. Mutta että kuulkaa on työlästä opetella seisomaan, kävelemään ja istumaan uudestaan, haastavammista manöövereista puhumattakaan! Myös uidessa olen ollut huomaavinani jotakin asennon paranemista ja sen myötä sujuvampaa etenemistä.

Toivoa siis on, mutta jatkuva kipu on syönyt naista rotan lailla. Voimat on olleet ihan finaalissa koko ajan ja paljon liikkumaan tottuneena paikallaanolo on ihan persiistä. Viimeisten kuukausien aikana sosiaalinen elämä on jäänyt aika vähiin, koska kaikki kävelemistä edellyttävät toimet on pitänyt jättää väliin. Mm. kesällä marjojen ja sienien poiminta, messuillla, keikoilla ja näyttelyissä käyminen ja yleinen kylillä haahuilu.

Treenipäiväkirja on nyt jokseenkin laiha, mutta kirjaan taas tästä eteenpäin ylös kuntouttavat tekemiseni, samoin kuin päivittäiset tuntemukset, jotta saisi paremmin kiinni siitä mikä tilannetta parantaa tai huonontaa. 

Viikko 44

Ma: Kävely kauppaan ja takaisin (vartti / 1,5 km suunta) lähes kivuttomasti, wohoo, juhuu! Tähän auttoi uudet Asicsin GT-walker -lenkkarit, jotka on vuosien saatossa osoittautuneet ehdottomasti kävelyyn parhaiten sopiviksi jalkineiksi. Edelliset oli jo lahoamassa ja kävi tsäkä, että näitä taas XXL:stä löytyi ja vielä kokomustina. Pienestä kävelystä sai sen verran lämpöä, että sen päälle sai tehtyä kotijumpan. Harvinaisen kivuton päivä.

Ti: Vähän kävelyä kaupungilla asioidessa, kivut taas ns. normaalit.

Ke: Ohjattu jumppa Fibacossa. Päivällä oli aika paljon kipuja -> mieli matala, mutta treenissä kaikki muuttui paremmaksi jälleen ja salilta lähti paljon iloisempi eukko kuin sinne oli mennyt. Päälle vielä sauna ja uima kotitalon saunaosasto/avantosimulaattorissa.

To: Ei muuta liikuntaa kuin arkiaskareiden vaatimat n. 9000 kävelyaskelta. Ei tolkutonta kipua.

Pe: Ei erityisempää liikuntaa, paitsi illalla hiukan käpyttelyä koska oli HelTrin vuosijuhlat jatkoineen kylillä. Olipas mukavat kinkerit ja jalkakin oli jokseenkin ihmisiksi.

La: Lepo (ks. edellinen päivä) ja ainut liikunto (liki kivutta!) kauppaan & takaisin, vartti / 1,5 km suunta. Lisäksi puolisen tuntia venyttelyä. Taas lisääntyi toivo hitusen.

Su: 0:20 vesijuoksua ja 0:54 / 2 km rauhallista uintia, jossa hyödynsin viime syksyn tälle ajankohdalle tehtyjä treenejä. Vedessä on ihmisen hyvä, koska siellä ei satu. Ja nyt ei sattunut juurikaan edes Märskyn kaakelilattioilla kävely, joka on todella hyvä merkki! 

Tämä viikko on siis ollut kantapäälle kivuttomin neljään kuukauteen. Nyt kieli keskellä suuta ja varovasti eteenpäin, jottei tule pilattua mahdollista käännettä parempaan.





sunnuntai 14. elokuuta 2016

VISSY ON PERVTTU!

Ainakin minun ja ainakin tämän vuoden osalta. Sääd bat truu.

Viime viikolla liikuin vielä jokseenkin ohjelman mukaisesti:
Ma: Työ- ja muuta hyötymatkafillarointia n. 1:00 / 20 km ja fyssari kaikilla mausteilla.
Ti: Tunti vesijuoksua, aika ei antanut myöten juoksuun ja uintiin, joten piti valita kuntoutumisen kannalta se oleellisempi.
Ke: 2:14 / 50 km aikakonepyöräilyä.
To: 0:33 / 10,6 km cycloilu salille, 0:52 punttitreeni, 0:35 / 10,5 km cycloilu kotiin. 
Pe: n. tunti / 2,5 km uintia Kaitalammella.
La: 1:08 / 2,5 km uintia ja 1:30 vesijuoksua Kumpulassa.
Su: 4:08 / 115 km aikakonepyöräilyä. Ajasta n. 5 minuuttia meni pudonneitten ketjujen paikalleen laittoon.

Tällä viikolla mie romahin.
Ma: Jälleen työ- ja muuta hyötymatkafillarointia n. 1:00 / 20 km ja fyssari kaikilla mausteilla.
Ti: Työmatkat fillarilla. Kantapää oli jopa hivenen parempi eli etenkin Shockvawe-käsittely taas ilmeisesti auttoi. Olo oli kuitenkin voimaton ja illalla ainoastaan tunti vesijuoksua. Oli takkuista.
Ke: Cycloilu salille 0:32 / 10,6 km, 0:50 punttitreeni, cycloilu kotiin 0:35 / 10,6 km. Jalka oli taas tavanomaisen kipeä eli sattui joka kävelyaskeleella.
To: Nyt kantapää sattui joka kävelyaskeleella jo niin, että teki mieli kirkua ja alkoi oksettaa. Ja sitä kävelyä ei todellakaan ollut paljon, mittarin mukaan 8487 askelta. Päivä kun sisälsi viitisen tuntia autossa istumista ja loput palaverissa ja kotisohvalla, pientä kauppa-asiointia lukuunottamatta.

Illalla oli pakko todeta että nyt on voimat loppu. Jalkaa on kuntoutettu raivokkaasti viisi viikkoa ja mitään edistystä ei ole tapahtunut, pikemminkin päinvastoin. Paksukalloisenkin aivoon asti pääsi nyt se tosiasia, että kahdessa viikossa ihmeparanemista ei tule tapahtumaan. Eli se on heitettävä hyvästit haaveesta päästä teräsmieheksi tänä vuonna. Samalla pitää heittää hyvästit myös 450€:n osallistumismaksulle. Paska homma, sillä maksaisi monta fyssarikertaa, tarkalleen ottaen viisi.

Perjantaina annoin itselleni luvan rypeä itsesäälissä vähän aikaa. Ja maata illan sohvalla kivuttomassa asennossa. Työmatkat sentään ajoin fillarilla.

Lauantaina päätin tehdä vihoviimeisen varmistuksen asialle eli kävin koittamassa pientä juoksulenkkiä. Eipä jäänyt epäselväksi, että jalka on sökö. Parin-kolmen kilometrin kohdalla repivä kipu oli jo ihan älytön. Piti kuitenkin jatkaa vielä hetki (Taphtuisiko ihme? No ei tapahtunut.), kunnes oli pakko kääntyä takaisin ja raahustaa kotiin aina välillä helpotusta kävelystä hakien. Voi maailma, miten juoksua kaipaankaan, etenkin hyvän hevimetelin tahtiin tehtäviä pitkiä PK-lenkkejä! [tähän pitkä rivi voimasanoja]

Tänään kantapää ei ihme kyllä ollut ihan tolkuttoman paljon arempi kuin mitä männäviikkoina keskimäärin. Ja jo tuo pieni lenkki oli saanut pohkeisiin ihanan, niin kovasti kaipaamani DOMS-tunteen. Aamun ukkosmyrskyn jälkeen oli poutasää, ja siitä lähdin nauttimaan 50 km:n cyclo-lenkille Keskuspuistoon & meren rannoille ja 1,5 km:n höntsäuinnille Kumpulaan. Kesää tosiaan on vielä jäljellä ja muita iskelmäkliseitä.

Nyt kun teräsmieshaave on siirtynyt tuonnemmas pitää enää keksiä miten tuleva loma ja jo lunastetut lennot tullaan hyödyntämään. Tämä edellyttää hiukan neuvotteluja ja suunnittelua kotirintamalla. 

V*tutus on edelleen luonnollisesti aivan suunnaton, mutta jonkinmoinen kivi myös sydämeltä putosi, kun tilanne kävi selväksi eikä tarvitse enää arpoa. Ja kyllä tästä suosta vielä noustaan, entistä paremmassa kuosissa.

sunnuntai 31. heinäkuuta 2016

Vallan hyvä loma- ja liikuntaviikko

Viimeinen lomaviikko on ollut pyhitetty liikunnalle, sohvan uumenessa lojumiselle, sekä yleiselle epäsosiaalisuudelle.

Ma: Visiitti doktorille, joka kuultuaan stoorini jo käytetyistä kantapään hoitokeinoista tuikkasi jalkaan kortisonipiikin ja kirjoitti reseptin tymäkämpiin tulehduskipulääkkeisiin. Jalka meni piikistä jännän puutuneeksi, kunnes sitten loppupäivästä oli aika arka kaikikin puolin. Jos apuja näistä on, niin uusi piikki vielä viikkoa ennen Vichyä voisi olla toimiva ratkaisu.

Ti: Oli hiukan muutakin elämää kuin liikuntaa tälle päivälle, joten treeni typistyi 1:11 polskintaan Kaitalammella eli allas puolitoista kertaa eestaas: kerran kauimmaiselle ja kerran keskimmäiselle poijulle. Sykemittarin GPS toimii näemmä ihan miten sattuu, koska ilmoitti matkaksi 4475 m, vaikka todellisuus lienee kolmen kilometrin paikkeilla. Illalla polkaisin fyssarille, joka käsitteli jalkaa edellisen päivän piikityksen takia hiukan varovaisemmin ja möyhensi enemmän takareittä ja lonkkia. Kotiinviemisiksi tuli taas vähän uusia jumppa- ja venytysliikkeitä.

Ke: Pyöräily aikakoneella Kuusikselta Porvoon liepeille ja takaisin 2:26 / 64,2 km. Iltasella puoli tuntia pers- ja jalkajumppaa ja saunan jälkeen toinen mokoma venyttelyjä.

To: Polkaisu salille cyclolla vähän pidemmmän reitin eli keskuspuiston ja Haltialan kautta 1:30 / 29,8 km. Salilla voimatreeniä 0:43. Lisäsin ohjelmaan (jo viime viikolla) muutaman bonusliikkeen eli vipunostot käsipainoilla, ojentajat taljassa narulla ja takareisiliikkeen jumppapallolla, kun kroppa niitä tuntui kaipaavan. Polkaisu kotiin 0:33 / 10,5 km.

Pe: Kumpulassa uintia 1:28 / 3,2 km ja päälle tunti vesijuoksua. Illalla pientä jalkajumppaa.

La: Olin sotkenut lauantain ja sunnuntain treenien järjestyksen päässäni, mutta kun on jo orientoitunut allasasioihin kassi valmiina ja päivän muut tekemiset mietittynä, niin ei siinä kohtaa enää muuteta suunnitelmaa. Kumpulaan siis ja siellä 1:35 / 4 km uintia ja päälle 1,5 tuntia vesijuoksua. Joka muuten on kuolemantylsää hommaa, varsinkin kun ajasta n. puolet joutui kuuntelemaan kahden rouvashenkilön muistelmia synnytyskokemuksista. Mutta juoksua se on vesijuoksukin ja raivokasta kuntouttamista jalalle. Illalla vielä puolisen tuntia jalkahuoltoa ja venyttelyä.

Su: Tyhmästä päästä ja treenien järjestyksen sotkemisesta saa kärsiä koko kroppa ja kalusto, sateen ja ravan muodossa. Pääsin Kuusikselta aikakoneella aina Keravalle asti, ennen kuin alkoi sataa. Ja vettähän tuli sitten seuraavat kolme tuntia. Paluumatkalla oli iloinen yllätys, kun vastatuuli ei ollutkaan säätiedotuksessa luvattua suuruusluokkaa ja aurinkokin alkoi paistaa. Päivän lenkki 4:04 / 114 km vanhaa Lahdentietä eestaas siis vain parani loppuaan kohden.

Kesäloma oli tältä erää tässä, osa 2 vietetään sitten ryhmäliikunnan parissa Ranskassa. Vielä on paitsi kesää niin myös elpymisaikaa jalalle 4 viikkoa jäljellä. Olen varovaisen toiveikas, että kantapää voisi jopa jonkinlaiseen juoksukuntoon toipua. Malttia ja positiivisen ajattelun harjoittelua se kyllä vaatii, jumpan ja muun huollon lisäksi. Olisin niiiiiin valmis pääkopan ja mielestäni myös muun kunnon osalta IM:lle, ainut kysymysmerkki on tuo riivatun juoksu, jonka osalta pelkkä maaliin pääsy olisi tässä tilanteessa aivan riittävä suoritus. 

sunnuntai 24. heinäkuuta 2016

Urheilija ei tervettä päivää näe

Vaivaisviikot jatkuu. Alkuviikkohan meni näin:

Ma: 0:32 / 10,5 km cycloilu salille, tunnin voimatreeni sisältäen kuntoutushommat, 0:47 / 15,9 km cycloilu kotiin.

Ti: aamulla fyssarilla  kaikki poppakonstit ja laitettiin uudet teippaukset. Iltapäivällä 0:56 / 2 km uintia ja 0:30 vesijuoksua.

Keskiviikko meni tiistai-illan polvivamman tilaa tarkkaillessa ja kinttuja lepuuttaessa. Asfaltti-ihottumaa ja turvotusta (= ruhjetta) tuli ihan kunnolla vasempaan polveen ja oikea on vaan musta.

Torstaina uskalsin jo cycloilla Kuusikselle (1:08 / 20 km). Siellä uitiin neljä kertaa lätäkkö ympäri (1:15 / 3253 m) ja polkaistiin takaisin kotio samaa reittiä. Iltasella puolisen tuntia kantapääkuntoutusta ja muuta lihashuoltoa, vammojen sallimissa rajoissa.

Perjantaina kantapää eli faskiittiriivaaja oli niin pahana, että kolotti koko jalkaa. Kipu vei voimat, niin fyysiset kuin henkisetkin eikä ollut paukkuja tehdä mitään muuta kuin kärsiä ja olla synkkä. Aina ei vaan jaksa yrittää pinnistellä. 

Lauantaina olo oli kaikin puolin parempi ja tarkoituksena oli paitsi pyöräillä niin käydä myös vesijuoksemassa. Vaan Pasilan apteekin palvelevat ja asiantuntevat sedät nähtyään hivenen, ööö, mätivän tjsp polveni olivat vakaasti sitä mieltä, että nyt ei muuten kannata mennä uimaan. Asia selvä, ei muuta kuin paketoimaan kinttu saatujen ohjeitten mukaan. Fillaroinnille ei kuitenkaan ollut mitään estettä ja ohjelmassa oli aikakoneajoa 2:05 / 58,5 km.

Kaksi fillarointipäivää peräkkäin ei ehkä ole se järkevin vaihtoehto, mutta kun muutakaan ei voi just nyt tehdä niin nyt näin. Sunnuntain aikakonelenkki oli 4:07 / 110,7km. Ajasta noin 8 min meni pariin tekniseen pysähdykseen. Oli ihan kelpo keskari ottaen huomioon, että eka tunti oli PK1:ta, toka PK2:ta ja kolmas vasta aerokynnyksellä. Neljännen tunnin ohjelmassa oli 10 kpl minuutin nykäisyjä isolla vaihteella ja rauhallisilla palautuksilla. Iltasella on ohjelmassa vielä kuntoutus- ja huoltohommia.

Huomenna on tarkoitus käydä doktorin pakeilla, koska nyt kutakuinkin kaikki faskiitin hoitoon tarkoitetut omatoimikonstit on käytetty, eikä kipu kävellessä vieläkään hellitä, perkele. Josko vaikka saisi piikin kortisonia kantaan, sen lisäksi että omatoimihoitohommat jatkuu edelleen ja pari varteenotettavaa apuvälinettäkin vielä voisi hankkia, mm. tällaisen pöljän näköisen sukan.



keskiviikko 20. heinäkuuta 2016

Että piti tämäkin sitten kokea

Pari edellistä viikkoa ovat menneet vaivaisena ja näemmä kun yksi probleema alkaa helpottaa, niin johan sitä hankkii tilalle jotain uutta.

Viikko 27

Ma: Työmatkat fillarilla parin mutkan kautta, yhteensä reilu tunti & 20 km.
Ti: Kymmenisen kilometriä hyötypyöräilyä.
Ke: Juoksu salille 0:25/3,6 km + voimatreeni 0:42 + juoksu kotiin 0:24/3,6 km.
To: Uintia Kumpulan maauimalassa 1:20 / 3 km. Taivas oli synkkä ja vettä ripotteli niin eipä ollut ruuhkaa.
Pe: Huilia
La: Aamupäivällä uintia 1:42 / 4 km Kumpulassa. Iltasella juoksua 0:50 / 7,3 km, muuten kevyttä mutta mukana 1-2-3-3-2-1 min rivakat vedot. Alku meni mukavasti, mutta sitten jossain viimeisen kolmanneksen aikana reistaillut oikea kantapää alkoi sattua niin kovaa, että meni irvistelyksi. Väkisin raahustin lenkin loppuun.
Su: Piti olla The Big Training Day, mutta meni yksijalkaisena kotona nilkuttaessa. Eli eipä mennytkään kipu ohi enää yön huilauksella. [Tähän pari mojovaa kirosanaa.]


Viikko28, "kisa"viikko

Ma: Muutama kilometri hyötypyöräilyä.

Ti: Fyssarin käsittelyssä manuaalisesti, Shockwavella ja lisäksi laitettiin kinttuun teippaukset. Persjumppaa ja uusia venytyksiä on ohjelmassa edelleen vaivan alkuperään vaikuttamiseksi, mutta muuten ohjeena, että sitä voi tehdä mikä kantapäähän ei satu. Eli käytännössä uintia ja pyöräilyä. Paha aavistus hiipi mieleen: näinköhän kinttu paranee Joroisiin mennessä...?

Ke: Uintia Kumpulassa 0:55 / 2,1 km

To: 1:00 / 21,4 km pyöräily sisältäen pari rivakampaa vetoa. Jäi vähän suunniteltua lyhyemmäksi kun sain vielä pika-ajan fyssarille teippausten uusimista varten. Tiistaina laitetut kun eivät oikein pysyneet kiinni. Nyt tuli sellainen paketti, joka kestikin sitten loppuviikon.

Pe: Odotin vielä yön aikana ihmettä tapahtuvaksi, mutta ei. Kantapää sattui edelleen joka askeleella kävellessäkin. Mieli mustana siis matkustus Joroisille, koska alkoi käydä selväksi, että siellä ei tarvitse juosta. Perillä normaalit ilmoittautumis-, tuttujenkanssajuoruamis-, majoittautumis- ja fillarinvientirutiinit. Fillareiden vienti Valvatuksen rantaan olikin uudistunut: paikalle pääsi ajamaan jo klo 18:30 alkaen, joka teki illan aikataulusta paljon mukavamman ja kiireettömämmän eli pääsi ajoissa kämpille valmistautumaan kisapäivään.

La: Taivas oli yhtä synkkä kuin mieli ja vettä tuli koko päivä aina kuuteen saakka illalla. Koskaan ei ole kohdalleni sattunut näin synkkää joroiskisapäivää, missään mielessä. Lähtö kisaan tuntui jokseenkin turhalta, koska tiesi jo etukäteen, että keskeytys tulee, koska kantapää oli edelleen aivan yhtä arka eli jokainen kävelyaskelkin sattui. Päätin kuitenkin startata ja tehdä ne mitä pystyy eli uinnin ja pyöräilyn. Tuleehan siitä ainakin jonkinlainen treeni.

Uinti oli ekaa kertaa Joroisilla rolling starttina. Lähtökarsinaan oli jotenkin hankala asettua oikeaan kohtaan kun porukkaa oli niin valtavasti eikä oikein nähnyt missä aidat ja kunkin lähtöryhmän raja menee. Niinpä jäätiin hiukan liian taakse ja se tiesi sitä, että ruuhka oli mahdoton koko uinnin ajan. Jouduin pysähtymään monta kertaa ja täyhämään sopivaa uintilinjaa, kun koko ajan oli joku jäämässä alle tai tulossa sivusta kylkeen. Yhdessä kohtaa suunnistus meni hetken pieleen sen vuoksi, että turvaveneen henkilöllä oli päällä just poijun värinen takki ja menin täyttä häkää venettä kohti... Tuntui, että uinnista ei tule oikein mitään, mutta koitin ottaa rauhallisesti ja treenata sitä vauhtia, jolla täysmatkalla jaksaisin. Aika ei ollut ihan sysihuono, vaan about samaa tasoa parin edellisen vuoden kanssa.

T1:llä aikaa meni paljon pakottavaan vessavisiittiin, märkää kisapukua kun on ihan pahuksen hidas riisua ja pukea.

Fillarin päälle päästyäni ajattelin ensin näppäränä treenata IM:n kisavauhtia eli pitää sykkeet kurissa (ainakin alle 150) ja tuntemuksen niin kevyenä, että ko. vauhtia jaksaisi vaikka kuinka ja pitkään. Ihan jokaisessa mäessä en malttanut himmailla, vaan oli suorastaan pakko painaa alamäet kunnon vauhtia, jotta niistä sai ns. ilmaista vauhtia seuraavaan ylämäkeen. Joroisten reitti kun ei ole kovin tasainen. Rantasalmen kääntöpaikan jälkeen päädyin kuitenkin siihen, että mitäs hemmettiä täällä nyt himmailemaan kun kisatunnelmassa saa puristettua itsestään vähän enemmän. Varsinkin kun sade ja vastatuuli senkun yltyi, niin teki mieli päästä maaliin (=T2:lle) niin äkkiä kuin mahdollista. Eli eikun isompaa silmään ja kaahaamaan. Mikään se ei tunnu niin 
niin hyvälle kuin miesten ohittaminen! Ja ohitettaviahan riitti ihan mukavasti. 

"Taivas varjele mikä sieltä tulee?!" tuumaa edellä oleva mies, kun lihapulla painaa ohi.

Alun himmailun ja jälkimmäisen puoliskon vastatuulen takia aika jäi vaatimattomaksi, miltei 10 minuuttia hitaammaksi kuin viime vuonna. Jotain kehitystä on kuitenkin tapahtunut, koska ylämäet eivät tuntuneet ollenkaan niin pahoille kuin aikaisempina vuosina ja pieneen eturieskaan piti turvautua vain pari kertaa. Jotain hyvääkin siis.

T2:lle tullessa vein fillarin telineeseen ja kävelin = nilkutin rauhassa hakemaan juoksupussukan ja viemään chipin pois ja ilmoittamaan, että mun osalta homma oli nyt tässä. Elämäni ensimmäinen kisakeskeytys oli tosiasia. Hain Pasin ansiokkaasti pystyssä pitämältä HelTrin huoltopisteeltä maalipussukan, josta sain hiukan lämmintä päälle. Sitten kiireesti maalialueelle kannustamaan tuttuja ja iloitsemaan muiden puolesta. Teräsmiestä piti tietysti erityisesti kannustaa ja enkkahan sieltä tuli. 

Kun omaa chippiäini viedessä infossa kehottivat myös hakemaan itselleni kisa- eli finisher-paidan, niin ensin kieltäydyin ilman muuta, koska enhän ole päässyt maaliin. Mutta sitten tulin toisiin aatoksiin: a) onhan paidasta maksettu (pieni Sulo Vilén sisälläni, heh-heh) ja b) mikään ei toimi parempana motivaattorina itsensä raivokkaalle kuntouttamiselle, kuin vaatekappale joka muistuttaa miltä tuntui jättää leikki kesken ja olla ansaitsematta paitaa, mitalista puhumattakaan. Julkisestihan tuota ei toki pidetä, vaan korkeintaan kotioloissa.

Modifioitu motivaatiopaita

Su: Ihmeparanemista ei edelleenkään ollut yön aikana tapahtunut, vaan kinttu aristi edelleen joka askeleella. Tämän vuoksi alkoi pukata tuskanhikeä: miten käy mun IM:n kuuden viikon päästä, jos juoksua ei yhtään pääse treenaamaan, saatikka jos jalka ei kestä juoksua Vichyssä? Miten VOI olla niin huono tuuri, että rasitusvammoista säästyneelle tulee tuollainen riivaaja juuri nyt, kun vuosia odotettu tapahtuma vihdoin on käsillä??? 

Kun kotimatkan autossa istumisesta oli selvitty käytiin n. tunnin verran kruisailemassa kylillä kaupunkifillareilla ja illalla tein vielä venyttelyjä ja muita lihashuoltohommia noin tunnin verran. 


Viikko 29 ja toivon kipinä

Tämä viikko on alkanut tutuissa merkeissä eli kantapää kipiänä. Siitä huolimatta, tai siis kipu huomioiden ja sitä lisää kiusaamatta edessä on treeniä salilla, altaassa ja fillarin päällä. 

Ma: 0:32 / 10,5 km cycloilu salille, tunnin voimatreeni sisältäen kuntoutushommat, 0:47 / 15,9 km cycloilu kotiin.

Ti: aamulla fyssarilla  kaikki poppakonstit ja laitettiin uudet teippaukset. Iltapäivällä 0:56 / 2 km uintia ja 0:30 vesijuoksua.

Tiistai-iltana onnistuin kaupunkipyörällä ottamaan yhteen ratikkakiskon kanssa ja seurauksena oli murjoutunut polvi. 

Au.

Tänään siis huilipäivä polvea elvyttäen. MUTTA: kantapää ei satu juuri yhtäään!!! Toivoa siis on, nyt vaan jatketaan kuntouttamista raivokkaasti eli varovasti edelleen ettei nyt vaan tule takapakkia.

sunnuntai 3. heinäkuuta 2016

Special-Tuska Vierumäellä

Kisailuviikko jälleen, alkuviikko rauhallisesti olosuhteitten pakosta.

Ma: Huili

Ti: Huonot unet ja pitkäsi venähtänyt työreissu -> ei uimatreeniä. Myöhäisiltasella kuitenkin tunnin verran kaupunkipyöräilyä, jotta sai hiukan happea ja veren kiertämään autoilun kangistamissa jaloissa.

Ke: Niinikään vähän pidempi työpäivä, jonka jälkeen ennen saunavuoroa ehti hätäiseen tekemään 0:53/7,1 km:n juoksulenkin pyramidivetojen kera. Loppuun tehtiin vielä polvet-rintaan-kyykkyhyppyjä 3 sarjaa.

To: 0:23/1 km rauhallista kauhontaa porukalla Kuusiksella, tekniikkaa fundeeraten. Vähän niinkuin korvaamaan tiistain menetettyä uintia.

Pe: Piti saada luontoterapiaa, joten 0:58/18,2 km rauhallista pyörittelyä cyclolla Keskuspuistossa. Mukana pari lyhyttä rivakampaa vetoa lopussa.


La: Kesäretki Vierumäen perusmatkan kisaan. Ilma oli kaunis, hiukan pilviä ja jonninverran etelänpuoleista tuulta. Uinti oli tänä vuonna swimrun-henkinen kahden erilaisen (koko, veden väri ja lämpötila) järven kierros ja kylläpä tuntuikin mukavalle. Taisin nautiskella liikaa, koska vauhti jäi niin vaatimattomaksi. 

Fillarointireittiäkin oli hiukan muutettu: kierroksilla ei käyty kääntymässä lähtöpaikan lähellä kuten viime vuonna, mikä oli oikein toimiva ratkaisu. Muuten reitti ei valitettavasti ollut muuttunut yhtään tasaisemmaksi ja vastatuuli puhalsi tietysti juuri siinä suunnassa, johon oli enemmän nousua. Vaihteet tuntuivat loppuvan molemmista päistä, etenkin alamäissä olisi vielä halunnut kaahata vielä isompaa silmässä.

Juoksuun lähtiessä huikkasin Hanna & pojat -kannustusjoukoille lopettavani koko lajin, niin takkuiselle tuntui. Tunne ei hellittänyt koko juoksun aikana ja piti vaan raahustaa askel askeleelta eteenpäin, vaikka olisi tehnyt mieli heittäytyä kangasmetsän mättäälle pitkäkseen ja nukahtaa. Pirjon & co erinomaisesti hoitamat juomapisteet toimivat pelastavina välietappeina ja jokaisella tulikin jotakin kitusiin napattua. 

Maalisuoralla jaksoin sen verran pinnistää, että perinteinen viime metrien ohitus tuli tehtyä, ohitettava taisi kuitenkin olla pykälää nuorempien sarjassa. Ajalla 2:55:59 sijoitukseksi tuli 45-49 -vuotiaitten sarjassa 5/25, johon täytyy olla tyytyväinen. Aika parani viime vuodesta reilut 5 minuuttia, mutta sijoitus putosi kolme pykälää. Taso oli selvästi viime vuotista kovempi, molempien vuosien voittajakin petrasi aikaa komeat 17 minuuttia. Tarkemmat tulokset löytyy täältä

Järjestelyt Vierumäellä toimi taas kuin junan vessa ja oli mukavaa käydä jälkipelejä tuttujen kanssa.

Hehän ovat kuin kaksi marjaa eli keltaiset paidat on tänä vuonna olleet tarjouksessa.

Sunnuntaina ohjelmassa oli 2:21 / 45 km palauttavaa polkaisua cyclolla metsä- ja rantamaisemissa. Kalustovalinta oli oiva, koska päivän sade osui luonnollisesti juuri tuohon kohtaan. Tuli eläviä fläshbäkkejä parin viikon takaiseen Ruåtsin reissuun.



sunnuntai 26. kesäkuuta 2016

"Kevyt" juhannusviikko

Eipä ollut kovin pitkää palauttelua Vätternin jälkeen. Mutta sitä saa mitä tilaa... Maanantaina ja tiistaina huilasin, mitä nyt maanantain työmatkat ajoin fillarilla.

Ke: Työmatkat fillarilla ja illalla 1:00/8,3 km juoksu PK1:stä, seassa 6 lyhyttä rivakampaa vetoa.

Pirunmoinen treeni!
To: fillarilla salille ja siellä voimatreeni 0:50 sisältäen kuntoutusosion eli perslihasjumpan ja kumppariliikkeet olkapäille.

Pe: juhannusaaton viettoa vesisateessa 1:50/15 km juosten. Muuten PK1:sta, mutta mukana 6 kpl kilsan vetoja VK1-vauhtia.

La: Aamupäivällä 5 kertaa Kuusis ympäri uiden eli 1:29/4 km avovesikauhontaa. Meni tosi hyvin, vauhti oli tasainen ja sykkeet pysyi hyvin PK:n puolella. Pienen tankkaustauon jälkeen iltapäivällä 4:47/111 km fillarilla itään PK:lla pysyen, ei ehkä ihan PK1:llä kuitenkaan. 

Su: Fillarilenkki länteen 5:30/126 kilsaa PK:ta. Ajasta noin 20 min erilaisia taukoja, mm. juomapullojen täyttö Siuntion hautuumaalla... Nimittäin mistäs muualta saat vettä kun kiskalle tai kauppaan ei voi mennä (kun on yksin liikkeellä niin fillaria ei viitsi jättää ulkopuolelle vartioimatta) ja jopa huoltoasemien ikkunanpesuvesiämpäreidentäyttöpisteet on lukittu kun asemat on kiinni. Hautuumaan kukkienkasteluhana siis pelastaa kuin Hesus konsanaan. Heti fillaroinnin perään juoksua 1:14/10,7 km. Loppuun otin kunnon kävelypalautuksen.

Muutoin juhannuksen ohjelma piti sisällään syömistä ja huilia, muuta ei olisi ehtinyt kautta jaksanutkaan. Vajaa 20 tuntia liikuntoa (Vätterninjälkeiseen) viikkoon on ihan kohtuullinen setti. Huomenna en kyllä liiku metriäkään.

maanantai 20. kesäkuuta 2016

Vättern-viikko

Kisailuviikko jälleen ja alkuviikko meni miten kuten säätäessä.

Ma: Lepo

Ti: 1:15 / 3 km uintia Kumpulan maauimalassa. Kiva treeni, jossa oli 500 m siivuja eri tavoin edeten rauhallisilla vauhdeilla.

Ke: Säätöä reissua varten, ei ehtinyt muuta kuin ajaa työmatkat fillarilla.

To: alkuillasta kokka kohti Turkua ja sieltä Viking Gracella Tukholmaan. Uusi siisti ja hiljainen laiva, nukkuminenkin onnistui yllättävän hyvin.

Pe: Köröttely Tukholmasta Motalaan yhden pysähtymisen taktiikalla. Perillä käytiin heti hakemassa numerolaput, haahuilemassa messualueella ja haukkaamassa vähän välipalaa. Koska säätiedotus lupasi rundanin ajaksi sadetta, piti ostaa messuilta uusi kunnollinen pyöräilysadetakki. Satsasin hiukan tyyriimpään Craftin takkiin (taskuja, joustavat sivupaneelit, tuuletusaukkoja, paljon heijastimia) ja tämä osoittautui valitettavaksi erittäin oleelliseksi kapineeksi. Takin lisäksi piti ostaa Vätternrundan 2016 -paita, sitä kun ei ollut ns. finisher-paitana tiedossa osallistumismaksuun sisältyen, vaan erikseen täytyi shopata. Vallan laadukas tekninen paita n. 15 eurolla (tai siis 149 kruunulla tms.) 

Messualueen puskatkin oli muuntautuneet pyöräilijöiksi. 
Seuraavaksi yhytettiin majoittajamme Ramonita ja asetuimme hänen huusholliinsa taloksi, iltapäivällä paikalle kurvasi myös muu porukka. Alkuillasta käytiin vielä kylillä tankkaamassa pastabuffetissa, kuinkas muuten. Oli kallista mutta ei kummoista, nälkä kuitenkin lähti. Vielä shopattiin geelejä, hiilidioksidipatruunoita ja ass saverit - on muuten loistopeli! Sitten vaan laittamaan kamat kasaan ja ottamaan pienet välitirsat.

Persauksen (ravalta)säästäjä
La: Ennen puoltayötä kukuttiin jo hereillä valmiina lähtöön, joka oli meidän ryhmällä klo 1:50. Muutaman kymmenen hengen porukat kerrallaan lähetettiin liikkeelle kahden minuutin välein. Valot fillareissa olivat pakolliset ja ne osoittautuivat aivan välttämättömiksi. En ollut ainut, jolla oli se mielikuva, että kyllähän nyt juhannuksen alla yölläkin on valoisaa. Ei ole, oli säkkipimeää. Kun oma lähtö koitti ja ryhmä ampaisi matkaan reilun kolmenkympin vauhtia iski paniikki: omat - eikä kovin monen muunkaan - valot eivät valaisseet tarpeeksi tietä eikä ollut mitään käsitystä esim. kuopista. Pelotti aivan perkeleesti. Jossain vaiheessa oli pakko himmata vauhtia ja jättäytyä pienempään porukkaan. 

Pimeyttä kesti noin pari tuntia, eikä senkään jälkeen valoisaa ollut luvassa, koska noin tunnin ajon jälkeen alkoi sataa, kaatamalla. Ja sitä sadetta kestikin sitten viitisen tuntia. Oli jokseenkin lohduttoman oloista kun sade ei osoittanut mitään laantumisen merkkejä. Taukopaikoilla tuli ihan älyttömän kylmä ja parasta niitten jälkeen olivat ylämäet, jotta sai itsensä taas lämpimäksi. Sadetakin, jonka sain päälle vasta sitten kun olin jo hiukan kastunut, lisäksi pelastajaksi osoittautuivat neopreenihanskat. Hiukan oli huumori koetuksella matkan varrella ja tuli epäiltyä omaa mielenterveyttä: mikä ihme saa ihmisen lähtemään vapaaehtoisesti tällaiseen piinaan ja vielä maksamaan siitä. Oli todella sääli, että maisemia reitillä ei ensimmäisen 2/3 aikana juuri nähnyt, koska sade piiskasi silmiä ja kaikki tähyily piti keskittää tiehen. Ylämäissä mentiin vastavirtaan ja alamäissä myötävirtaan...

Taukopaikat, joita oli riittävän tiheässä oli aivan loistavasti järjestetty ja käsittämättömän jouhevasti sujui n. 20 000 pyöräilijän huolto. Ruokaa ja juomaa riitti ja huoltoa niin fillarille kuin kuskillekin olisi ollut tarjolla. Ainut miinus oli pitkät vessajonot, joissa ehti paleltua. 

Ajettiin Teräsmiehen kanssa varmaan noin puolet reitistä kahdestaan, joko peräkkäin tai rinnakkain. Harvoin kohdalle sattui itselle sopivaa eli noin kolmeakymppiä meneviä ryhmiä, useimmat menivät selkeästi joko liian lujaa tai liian hitaasti. Ja jos sattuikin niin niissä oli monasti niin levotonta ja poukkoilevaa ajamista, että oli turvallisempaa pitää vähän välimatkaa. Jälkeenpäin ajatellen välillä olisi kannattanut kiskoa joku ryhmä kiinni ja sinnitellä siinä, mutta kun ei tiennyt miten voimat noin pitkään matkaan riittävät, niin piti varmuuden vuoksi mennä hiukan rauhallisemmin. Muutamia hyviä tasaisesti eteneviä junia ja pieniä porukoita löytyi ja niissä ajaminen oli tosi kevyttä ja helppoa.

Jossain 180 kilometrin paikkeilla sade loppui ja rapa lakkasi roiskumasta naamalle. Loppumatkasta sai jopa sadetakin riisuttua ja vaihdettua hanskat kevyempiin. Muutama valitettavan vakava loukkaantuminen reitillä näkyi ja se veti kyllä mielen matalaksi. Toivottavasti nämä kanssapyöräilijät ovat toipuneet.

Klo 14:28 saavuttiin vihdoin maaliin Motalaan ja hyvällehän se tuntui kun sai aplodeja ja mitalin kaulaan. Ajoaika oli noin 10:45, ihan tarkkaa aikaa ei ole tiedossa kun ei saanut kohmeisilla sormilla tauoilla laitettua mittaria pauselle. Omasta mittarista hiipui myös akku 260 km:n kohdalla ja siitä eteenpäin GPS oli pois päältä. Kaloreita reissussa kului n. 7120.

Vaihtelua kun on Ruåtsin värit nauhassa.

En ole ikinä ollut missään noin suuressa urheilutapahtumassa ja hienosti kyllä kaikki säätä lukuunottamatta toimi. Kova päivä, mutta olihan se sitten kuitenkin kaiken sen kärsimyksen (persaus sattui viimeiset 100 km aivan peevelisti) arvoista. Mutta ei nyt kuitenkaan ole tarkoitus ilmoittautua samaan tapahtumaan ensi vuonna, sen verran epävarmat on sääolosuhteet tähän aikaan noilla leveysasteilla. Erityiskiitos pitää sanoa huoltopisteitten henkilökunnalle, joka oli todella ystävällistä ja niille hulluille kannustajille, jotka jaksoivat taputtaa ja huutaa heja-hejaa kaatosateen keskellä tienposkessa.

Sunnuntaina sitten taas paistoi aurinko, kuinkas muuten. Vähän ehdittiin tepastella kylillä ja käydä ihailemassa kuulemma Pohjoismaitten pisintä sisäveden hiekkarantaa, jolla pituutta on 3,5 km. Ja onhan tuo Vättern nyt ihan käsittämättömän kokoinen lätäkkö ja vesi todella kirkasta.

Kristallinkirkasta järvivettä

Mereksi naamioitunut järvi, ei näy vastarantaa. Aallotkin kohisi kuin meren rannassa ikään.

Rantakuppilasta sai hyvät tsufeet

Sattui myös olemaan Kallen & Silvian ja Victorian & Danielin hääpäivä, Hurra! Hurra! Hurra!
Tai ehkä tuo lippu oli vaan meidän kunniaksi.

 Kiitos Motala ja Vättern, ei ehkä kuitenkaan nähdä ihan äkkiä uudestaan.







sunnuntai 12. kesäkuuta 2016

Palauttelua ja perusteellisempaa peekoota

Tämä viikko on ollut ns. kisan jälkeistä palauttelua, ainakin alkuviikko.

Ma: Lepoa

Ti: PK-juoksentelu 0:50/7,6 km ja päälle vartti persjumppaa + myöhemmin vielä venyttelyt. Nyt oli testissä Vantaa Triathlonin messualueelta (ennen kuin olivat edes kuormaa ehtineet purkaa) ostetut On-runningin Cloud Surferit. Ja Del Monte mies sanoo jälleen kyllä, aivan loistavat vähän Racereita enemmän vaimennetut kengät! Näillä mennäänkin sitten kesän pidemmät lenkit, toivottavasti myös lujaa. En ole millään muilla juoksukengillä saanut yhtä hyvää, luontevaa ja vähäkipuista juoksuasentoa kuin noilla On-runningeilla. Voin suositella lämpimästi kaikille selkä- ja jalkavaivaisille kokeiltavaksi. 

Ke: fillarointi salille ja 0:45 punttitreeni. Puupää en muistanut, että yksi tietty selkäliike tekee häijyä välilevyille ja eikös siellä joku levy hiukan ottanut nokkiinsa. 

To: koska selkä vähän vihoitteli edelleen vain fillarointi töihin 0:50/15 km ja illalla vähän pidemmät venyttelyt.

Pe: fillarointi töihin 0:50/15 km ja illalla 0:53/8,1 km PK-juoksua ja päälle persjumppa. Elokuvaihminen sattui ajamaan fillarilla ohi ja tallentamaan mun juoksuani, fiihdepläjäys on nähtävissä täällä. Kevyt on askel kun on hyvät kengät jalassa ja heviä korvissa!

La: Kumpulan maauimalakauden avaus ja olipas mukavan rauhallista: sai melkein koko ajan uida yksin omalla radalla. Viileä sää on ystävä. 1:35/3,5 km tuli polskittua ja päälle hyvät löylyt. Maauimalat <3

Su: tänään olikin sitten vähän pidempi PK-setti: 3 x (40 km pyöräilyä + 6 km juoksua) nousevilla sykkeillä Pk1 - PK2 - AerK. Aikaa treeniin tuhraantui 6 tuntia 38 minuuttia (+ kiireettömät vaihdot) ja kilokaloreita paloi 3924 kpl. Taas saapi syyä! Tein fillaroinnin maantiepyörällä, koska testissä oli lainassa ollut Spessun satula, Vätterniä silmällä pitäen. Satula oli kerrassaan manio, mitä nyt pehmustamattomalla kisapuvulla verhotulle takamukselle hiukan kova. Taitaa mennä Adamo vaihtoon, se kun on edestä liian leveä ja hinkkaa reisien yläosaa liikaa. 

Ja jee, mulla on edelleen valmentaja, koska Merja onnistui pakenemaan Alcatrazista, huippua!

maanantai 6. kesäkuuta 2016

Välillä pääsee yllättämään itsensäkin

Se oli kisaviikko jälleen, mutta alku ei ollut häävi.

Ma: työmatkat fillarilla, 0:50 / 15 km. 

Ti: Allasuintia olisi ollut ohjelmassa, mutta muuta tuli tehtyä. Tri-pyörällä on ulkona tänä keväänä tullut ajettua vähänlaisesti (lue: ei yhtään), joten käytiin testailemassa pyöriä Kuusiksen ympäristössä ja sen päälle uimassa yksi kierros lätäkön ympäri. Uimahommiin saatiin seuraakin. Fillaritestaus oli ihan aiheellinen, koska omassani on etuvaihtaja temppuillut ja ketjut tipahdelleet rungon ja rattaan väliin. Fillari pääsikin keskiviikkona Toni & Tonille hoitoon ja ketjun lyhennyksellä & pienellä säädöllä tuli homma kuntoon.

Ke: 0:44 / 6,5 km:n pyramidijuoksu. Kyllä ei tuntunut hyvälle, mutta tehtyä tuli. Päälle 0:20 pers- ja muitten lihasten jumppaa. Ja luonnollisesti sauna & uima, kotitalon spa-osastolla.

To: Väsytti niin vietävästi, joten en tehnyt muuta kuin venyttelin puolisen tuntia.

Pe: Työmatkat fillarilla 0:50 / 15 km ja iltasella 0:56 / 2200m uinti stadikalla. Nyt meni ihan mukavasti eikä tullut ruuhka-ahdistusta.

La: Tunti ja 24 km kevyttä fillarointia Kuusiksella tri-pyörällä, mukana pari lyhyttä rivakkaa vetoa. 

Su: Tämän kesän tri-kauden avaus perinteisesti Vantaa-triathlonissa. Yhtään ei olisi kisaan huvittanut lähteä, varsinkin kun sää oli sama kuin joka vuosi ko. päivänä eli kolea, tuulinen ja vettäkin hiukan ripotteli. Vaan ei auttanut, mentävä oli kun tuosta lystistä oli taas maksettukin. Normaalit häsät ja hösät ja 15:05 koitti startti. Lähdin uimaan tosi rauhallisesti takamatkalta ja pidin saman meiningin koko ajan: otin happea kaikessa rauhassa joka kolmannella vedolla eli vuorotellen kummaltakin puolelta ja sillä sain tekniikan pidettyä hyvänä ja sykkeet kurissa. Matkakin taittui alle puoleen tuntiin. Vaihtoon tuhrautui taas jokunen minuutti, mutta suht jouhevasti pääsin pyöräosuudelle. Sitten vaan tuuttaamaan eestaas Lahdentietä kauhiassa tuulessa. Fillari tuntui kulkevan ja koko matkan pystyi ajamaan pelkästään isolla eturieskalla. Hiukan on siis jerkkua tainnut tulla reisiin. Fillariosuus meni hämmästyttävän vauhdilla ja pääsi juoksemaan, jei. Myrkkyähän se taas pari ekaa kilsaa oli: suolet olivat rutussa fillarin päällä istumisesta ja mahaa sattui, mutta onneksi tiesin, että ohi se menee. Vauhti oli taas säälittävää töpöttelyä ensimmäisen kierroksen, mutta toiselle päästessä alkoi taas jossain määrin muistuttaa juoksua. Maaliin puuskutin ajassa 2:41:06, tarkemmat tiedot osuuksista löytyy täältä. Enkkahan siitä tuli, edellinen 8 minuuttia hitaampi on Vaasan supertasaiselta reitiltä parin vuoden takaa ja edellinen paras Vantaan aika oli 2:57:36 viime vuodelta. Samalla reitillä mielestäni kelpo parannus vuodessa tuo 16 minuuttia. Juoksuvaihtoon tullessa olin jopa ns. mitalin syrjässä kiinni, ikäsarjan sijalla 3. Lopputuloksissa putosin sijalle 8/31, sen verran tuo huono juoksukunto jarruttaa. Sille pitää kyllä tehdä jotakin, varsinkin kun ilmeisesti uusien tossujen ja hoidon myötä takareisiongelmat on aavistuksen helpottaneet. Kyllä tästä vielä hyvä kesä tulee.

Kiukulla maaliin!
Kuva by Onevision.fi

sunnuntai 29. toukokuuta 2016

Ylämäki alamäki ylämäki alamäki yhdessä kulkien...

Leevin mainio biisi tulee mieleen kun paria viime viikkoa ja sen treenejä muistelee, sen verran vaihtelevaa on ollut meininki.

Viikko 20
Ma: Huili
Ti: Runkoa ja satulatolppaa lukuunottamatta uuden fillarin nouto Toni & Tonilta (ai että on HIENO!) ja koeajo 1:48/37 km.
Ke: Huili
To: Työmatkat fillarilla 0:50/15 km ja 0:50/2 km säälittävää ja stressaavaa räpiköintiä stadikalla. 
Pe: Hyöty- ja hupiajelua kaupungilla hienolla kaupunkimaantiemaasturisinkulalla, yhteensä 1:30/25 km.
La: 3:00/56 km cycloajelua kyläilemään ystävän luo Tuusulaan. Iltasella avovesikauden avaus Kuusiksella 0:29/1 km. Olipas mukavata!
Su: 4:40/110 km pyöräily kaffelle Porvooseen. Paluumatkaksi saatiin vielä hyvää seuraa ja matka meni aurinkokannella ajellessa kuin siivillä. Heti pyöräilyn perään 0:58/8,9 km juoksua. Kyllä ei tuntunut hyvälle takajalassa ja persauksessa.

Viikko 21
teemalla vähemmän on enemmän eli aika monta treeniä jäi (taas) tekemättä.

Ma: Huili

Ti:1:07/2,5 km uintia stadikalla, jossa taas kauhia ruuhka ja sen takia stressi ja ahdistus.

Ke: Fyssarin erityisen perusteellisessa rääkissä. Vähän on Jarmokin ihmeissään, kun ei ala kivut hellittää. Vaan ei anneta periksi, jatketaan prosessia. Somatic Studiolla on kyllä mainio hollitupa-meininki aina välillä: samassa huoneessa saattaa olla yhtäaikaa parikin itseä hoitavaa henkilöä (master & oppilas) ja sen lisäksi 1-2 muuta tyyppiä ja melkoinen hulina. Mutta ei haittaa kun on hyvä meininki. Hyötyajelu fillarilla 10 km.

To: Päivällä piti ajella vähän enemmän autoa ja kivut jalassa/persauksessa olivat niin infernaaliset, että teki mieli järsiä jalka irti. Tyydyin kiroilemaan ja melskaamaan yksikseni autossa. Kotiin päästyä illan treeni (20 km juoksua) tuntui ylivoimaiselta, mutta päätin kokeilla. Ja ihmeitten ihme, 2:12/20 km (muuten PK1:ta, mutta sisälsi 5 x 2 km:n VK1-vedot) meni helposti! Avain oli varmaankin uudet taivaalliset On-runningin Cloudracerit ja hyvä hevi korvilla. Tossuissa on melko vähän vaimennusta ja droppia, siitä varmaankin johtui se, että pohkeissa tuntui melkoisesti, myös pari päivää jälkeen. Mutta se oli vaihteeksi hyvää (lihas)kipua. Aiettä, kyllä oli onnellinen olo tuon jälkeen!

Pe: Huilia taas, pohkeet kun oli aika jumissa kuin myös pää tiiviin työviikon jälkeen. Hyötyajelua fillarilla sentään kymmenisen kilsaa.

La: Aamusta Kuusiksella talkoilemassa HelTrin rykäisijöitä kannustamassa. Paljon oli porukkaa ja hienoja suorituksia. Kun kisa oli ohi kävin tekemässä oman 0:50/2250 m:n uinnin eli kiersin järven 3 kertaa. Menin kaikessa rauhassa, joka kolmannella hengitellen, PK-sykkeillä pysyen ja tyynestä ja sopivan lämpimästä järvestä nauttien. Kierrosaika oli n. 0:16. Ei varmaan koskaan ennen ole Kuusiksessa uiminen tuntunut noin mukavalta. 

Su: Yhden sortin oma enkka eli 8:31/205 km:n fillarointi ns. yhdeltä istumalta, nätisti PK-sykkeillä. Yksikseen kun ajeli voi pitää vauhtia just itselle sopivana. Mukavia uusia tietuttavuuksia löytyi läntiseltä Uudeltamaalta. Eiköhän sitä tuon kokemuksen perusteella turvallisin mielin voi Vätterniin lähteä. Maanantaina ei kyllä varmaan toimistolla tarvitse istua...