Kukamitähäh

Treenipäiväkirjasta tuli sairauskertomus, mutta toivottavasti vain toviksi. Tri-hommat on edelleen ohjelmassa aina kun olotila sen sallii.

sunnuntai 31. heinäkuuta 2016

Vallan hyvä loma- ja liikuntaviikko

Viimeinen lomaviikko on ollut pyhitetty liikunnalle, sohvan uumenessa lojumiselle, sekä yleiselle epäsosiaalisuudelle.

Ma: Visiitti doktorille, joka kuultuaan stoorini jo käytetyistä kantapään hoitokeinoista tuikkasi jalkaan kortisonipiikin ja kirjoitti reseptin tymäkämpiin tulehduskipulääkkeisiin. Jalka meni piikistä jännän puutuneeksi, kunnes sitten loppupäivästä oli aika arka kaikikin puolin. Jos apuja näistä on, niin uusi piikki vielä viikkoa ennen Vichyä voisi olla toimiva ratkaisu.

Ti: Oli hiukan muutakin elämää kuin liikuntaa tälle päivälle, joten treeni typistyi 1:11 polskintaan Kaitalammella eli allas puolitoista kertaa eestaas: kerran kauimmaiselle ja kerran keskimmäiselle poijulle. Sykemittarin GPS toimii näemmä ihan miten sattuu, koska ilmoitti matkaksi 4475 m, vaikka todellisuus lienee kolmen kilometrin paikkeilla. Illalla polkaisin fyssarille, joka käsitteli jalkaa edellisen päivän piikityksen takia hiukan varovaisemmin ja möyhensi enemmän takareittä ja lonkkia. Kotiinviemisiksi tuli taas vähän uusia jumppa- ja venytysliikkeitä.

Ke: Pyöräily aikakoneella Kuusikselta Porvoon liepeille ja takaisin 2:26 / 64,2 km. Iltasella puoli tuntia pers- ja jalkajumppaa ja saunan jälkeen toinen mokoma venyttelyjä.

To: Polkaisu salille cyclolla vähän pidemmmän reitin eli keskuspuiston ja Haltialan kautta 1:30 / 29,8 km. Salilla voimatreeniä 0:43. Lisäsin ohjelmaan (jo viime viikolla) muutaman bonusliikkeen eli vipunostot käsipainoilla, ojentajat taljassa narulla ja takareisiliikkeen jumppapallolla, kun kroppa niitä tuntui kaipaavan. Polkaisu kotiin 0:33 / 10,5 km.

Pe: Kumpulassa uintia 1:28 / 3,2 km ja päälle tunti vesijuoksua. Illalla pientä jalkajumppaa.

La: Olin sotkenut lauantain ja sunnuntain treenien järjestyksen päässäni, mutta kun on jo orientoitunut allasasioihin kassi valmiina ja päivän muut tekemiset mietittynä, niin ei siinä kohtaa enää muuteta suunnitelmaa. Kumpulaan siis ja siellä 1:35 / 4 km uintia ja päälle 1,5 tuntia vesijuoksua. Joka muuten on kuolemantylsää hommaa, varsinkin kun ajasta n. puolet joutui kuuntelemaan kahden rouvashenkilön muistelmia synnytyskokemuksista. Mutta juoksua se on vesijuoksukin ja raivokasta kuntouttamista jalalle. Illalla vielä puolisen tuntia jalkahuoltoa ja venyttelyä.

Su: Tyhmästä päästä ja treenien järjestyksen sotkemisesta saa kärsiä koko kroppa ja kalusto, sateen ja ravan muodossa. Pääsin Kuusikselta aikakoneella aina Keravalle asti, ennen kuin alkoi sataa. Ja vettähän tuli sitten seuraavat kolme tuntia. Paluumatkalla oli iloinen yllätys, kun vastatuuli ei ollutkaan säätiedotuksessa luvattua suuruusluokkaa ja aurinkokin alkoi paistaa. Päivän lenkki 4:04 / 114 km vanhaa Lahdentietä eestaas siis vain parani loppuaan kohden.

Kesäloma oli tältä erää tässä, osa 2 vietetään sitten ryhmäliikunnan parissa Ranskassa. Vielä on paitsi kesää niin myös elpymisaikaa jalalle 4 viikkoa jäljellä. Olen varovaisen toiveikas, että kantapää voisi jopa jonkinlaiseen juoksukuntoon toipua. Malttia ja positiivisen ajattelun harjoittelua se kyllä vaatii, jumpan ja muun huollon lisäksi. Olisin niiiiiin valmis pääkopan ja mielestäni myös muun kunnon osalta IM:lle, ainut kysymysmerkki on tuo riivatun juoksu, jonka osalta pelkkä maaliin pääsy olisi tässä tilanteessa aivan riittävä suoritus. 

sunnuntai 24. heinäkuuta 2016

Urheilija ei tervettä päivää näe

Vaivaisviikot jatkuu. Alkuviikkohan meni näin:

Ma: 0:32 / 10,5 km cycloilu salille, tunnin voimatreeni sisältäen kuntoutushommat, 0:47 / 15,9 km cycloilu kotiin.

Ti: aamulla fyssarilla  kaikki poppakonstit ja laitettiin uudet teippaukset. Iltapäivällä 0:56 / 2 km uintia ja 0:30 vesijuoksua.

Keskiviikko meni tiistai-illan polvivamman tilaa tarkkaillessa ja kinttuja lepuuttaessa. Asfaltti-ihottumaa ja turvotusta (= ruhjetta) tuli ihan kunnolla vasempaan polveen ja oikea on vaan musta.

Torstaina uskalsin jo cycloilla Kuusikselle (1:08 / 20 km). Siellä uitiin neljä kertaa lätäkkö ympäri (1:15 / 3253 m) ja polkaistiin takaisin kotio samaa reittiä. Iltasella puolisen tuntia kantapääkuntoutusta ja muuta lihashuoltoa, vammojen sallimissa rajoissa.

Perjantaina kantapää eli faskiittiriivaaja oli niin pahana, että kolotti koko jalkaa. Kipu vei voimat, niin fyysiset kuin henkisetkin eikä ollut paukkuja tehdä mitään muuta kuin kärsiä ja olla synkkä. Aina ei vaan jaksa yrittää pinnistellä. 

Lauantaina olo oli kaikin puolin parempi ja tarkoituksena oli paitsi pyöräillä niin käydä myös vesijuoksemassa. Vaan Pasilan apteekin palvelevat ja asiantuntevat sedät nähtyään hivenen, ööö, mätivän tjsp polveni olivat vakaasti sitä mieltä, että nyt ei muuten kannata mennä uimaan. Asia selvä, ei muuta kuin paketoimaan kinttu saatujen ohjeitten mukaan. Fillaroinnille ei kuitenkaan ollut mitään estettä ja ohjelmassa oli aikakoneajoa 2:05 / 58,5 km.

Kaksi fillarointipäivää peräkkäin ei ehkä ole se järkevin vaihtoehto, mutta kun muutakaan ei voi just nyt tehdä niin nyt näin. Sunnuntain aikakonelenkki oli 4:07 / 110,7km. Ajasta noin 8 min meni pariin tekniseen pysähdykseen. Oli ihan kelpo keskari ottaen huomioon, että eka tunti oli PK1:ta, toka PK2:ta ja kolmas vasta aerokynnyksellä. Neljännen tunnin ohjelmassa oli 10 kpl minuutin nykäisyjä isolla vaihteella ja rauhallisilla palautuksilla. Iltasella on ohjelmassa vielä kuntoutus- ja huoltohommia.

Huomenna on tarkoitus käydä doktorin pakeilla, koska nyt kutakuinkin kaikki faskiitin hoitoon tarkoitetut omatoimikonstit on käytetty, eikä kipu kävellessä vieläkään hellitä, perkele. Josko vaikka saisi piikin kortisonia kantaan, sen lisäksi että omatoimihoitohommat jatkuu edelleen ja pari varteenotettavaa apuvälinettäkin vielä voisi hankkia, mm. tällaisen pöljän näköisen sukan.



keskiviikko 20. heinäkuuta 2016

Että piti tämäkin sitten kokea

Pari edellistä viikkoa ovat menneet vaivaisena ja näemmä kun yksi probleema alkaa helpottaa, niin johan sitä hankkii tilalle jotain uutta.

Viikko 27

Ma: Työmatkat fillarilla parin mutkan kautta, yhteensä reilu tunti & 20 km.
Ti: Kymmenisen kilometriä hyötypyöräilyä.
Ke: Juoksu salille 0:25/3,6 km + voimatreeni 0:42 + juoksu kotiin 0:24/3,6 km.
To: Uintia Kumpulan maauimalassa 1:20 / 3 km. Taivas oli synkkä ja vettä ripotteli niin eipä ollut ruuhkaa.
Pe: Huilia
La: Aamupäivällä uintia 1:42 / 4 km Kumpulassa. Iltasella juoksua 0:50 / 7,3 km, muuten kevyttä mutta mukana 1-2-3-3-2-1 min rivakat vedot. Alku meni mukavasti, mutta sitten jossain viimeisen kolmanneksen aikana reistaillut oikea kantapää alkoi sattua niin kovaa, että meni irvistelyksi. Väkisin raahustin lenkin loppuun.
Su: Piti olla The Big Training Day, mutta meni yksijalkaisena kotona nilkuttaessa. Eli eipä mennytkään kipu ohi enää yön huilauksella. [Tähän pari mojovaa kirosanaa.]


Viikko28, "kisa"viikko

Ma: Muutama kilometri hyötypyöräilyä.

Ti: Fyssarin käsittelyssä manuaalisesti, Shockwavella ja lisäksi laitettiin kinttuun teippaukset. Persjumppaa ja uusia venytyksiä on ohjelmassa edelleen vaivan alkuperään vaikuttamiseksi, mutta muuten ohjeena, että sitä voi tehdä mikä kantapäähän ei satu. Eli käytännössä uintia ja pyöräilyä. Paha aavistus hiipi mieleen: näinköhän kinttu paranee Joroisiin mennessä...?

Ke: Uintia Kumpulassa 0:55 / 2,1 km

To: 1:00 / 21,4 km pyöräily sisältäen pari rivakampaa vetoa. Jäi vähän suunniteltua lyhyemmäksi kun sain vielä pika-ajan fyssarille teippausten uusimista varten. Tiistaina laitetut kun eivät oikein pysyneet kiinni. Nyt tuli sellainen paketti, joka kestikin sitten loppuviikon.

Pe: Odotin vielä yön aikana ihmettä tapahtuvaksi, mutta ei. Kantapää sattui edelleen joka askeleella kävellessäkin. Mieli mustana siis matkustus Joroisille, koska alkoi käydä selväksi, että siellä ei tarvitse juosta. Perillä normaalit ilmoittautumis-, tuttujenkanssajuoruamis-, majoittautumis- ja fillarinvientirutiinit. Fillareiden vienti Valvatuksen rantaan olikin uudistunut: paikalle pääsi ajamaan jo klo 18:30 alkaen, joka teki illan aikataulusta paljon mukavamman ja kiireettömämmän eli pääsi ajoissa kämpille valmistautumaan kisapäivään.

La: Taivas oli yhtä synkkä kuin mieli ja vettä tuli koko päivä aina kuuteen saakka illalla. Koskaan ei ole kohdalleni sattunut näin synkkää joroiskisapäivää, missään mielessä. Lähtö kisaan tuntui jokseenkin turhalta, koska tiesi jo etukäteen, että keskeytys tulee, koska kantapää oli edelleen aivan yhtä arka eli jokainen kävelyaskelkin sattui. Päätin kuitenkin startata ja tehdä ne mitä pystyy eli uinnin ja pyöräilyn. Tuleehan siitä ainakin jonkinlainen treeni.

Uinti oli ekaa kertaa Joroisilla rolling starttina. Lähtökarsinaan oli jotenkin hankala asettua oikeaan kohtaan kun porukkaa oli niin valtavasti eikä oikein nähnyt missä aidat ja kunkin lähtöryhmän raja menee. Niinpä jäätiin hiukan liian taakse ja se tiesi sitä, että ruuhka oli mahdoton koko uinnin ajan. Jouduin pysähtymään monta kertaa ja täyhämään sopivaa uintilinjaa, kun koko ajan oli joku jäämässä alle tai tulossa sivusta kylkeen. Yhdessä kohtaa suunnistus meni hetken pieleen sen vuoksi, että turvaveneen henkilöllä oli päällä just poijun värinen takki ja menin täyttä häkää venettä kohti... Tuntui, että uinnista ei tule oikein mitään, mutta koitin ottaa rauhallisesti ja treenata sitä vauhtia, jolla täysmatkalla jaksaisin. Aika ei ollut ihan sysihuono, vaan about samaa tasoa parin edellisen vuoden kanssa.

T1:llä aikaa meni paljon pakottavaan vessavisiittiin, märkää kisapukua kun on ihan pahuksen hidas riisua ja pukea.

Fillarin päälle päästyäni ajattelin ensin näppäränä treenata IM:n kisavauhtia eli pitää sykkeet kurissa (ainakin alle 150) ja tuntemuksen niin kevyenä, että ko. vauhtia jaksaisi vaikka kuinka ja pitkään. Ihan jokaisessa mäessä en malttanut himmailla, vaan oli suorastaan pakko painaa alamäet kunnon vauhtia, jotta niistä sai ns. ilmaista vauhtia seuraavaan ylämäkeen. Joroisten reitti kun ei ole kovin tasainen. Rantasalmen kääntöpaikan jälkeen päädyin kuitenkin siihen, että mitäs hemmettiä täällä nyt himmailemaan kun kisatunnelmassa saa puristettua itsestään vähän enemmän. Varsinkin kun sade ja vastatuuli senkun yltyi, niin teki mieli päästä maaliin (=T2:lle) niin äkkiä kuin mahdollista. Eli eikun isompaa silmään ja kaahaamaan. Mikään se ei tunnu niin 
niin hyvälle kuin miesten ohittaminen! Ja ohitettaviahan riitti ihan mukavasti. 

"Taivas varjele mikä sieltä tulee?!" tuumaa edellä oleva mies, kun lihapulla painaa ohi.

Alun himmailun ja jälkimmäisen puoliskon vastatuulen takia aika jäi vaatimattomaksi, miltei 10 minuuttia hitaammaksi kuin viime vuonna. Jotain kehitystä on kuitenkin tapahtunut, koska ylämäet eivät tuntuneet ollenkaan niin pahoille kuin aikaisempina vuosina ja pieneen eturieskaan piti turvautua vain pari kertaa. Jotain hyvääkin siis.

T2:lle tullessa vein fillarin telineeseen ja kävelin = nilkutin rauhassa hakemaan juoksupussukan ja viemään chipin pois ja ilmoittamaan, että mun osalta homma oli nyt tässä. Elämäni ensimmäinen kisakeskeytys oli tosiasia. Hain Pasin ansiokkaasti pystyssä pitämältä HelTrin huoltopisteeltä maalipussukan, josta sain hiukan lämmintä päälle. Sitten kiireesti maalialueelle kannustamaan tuttuja ja iloitsemaan muiden puolesta. Teräsmiestä piti tietysti erityisesti kannustaa ja enkkahan sieltä tuli. 

Kun omaa chippiäini viedessä infossa kehottivat myös hakemaan itselleni kisa- eli finisher-paidan, niin ensin kieltäydyin ilman muuta, koska enhän ole päässyt maaliin. Mutta sitten tulin toisiin aatoksiin: a) onhan paidasta maksettu (pieni Sulo Vilén sisälläni, heh-heh) ja b) mikään ei toimi parempana motivaattorina itsensä raivokkaalle kuntouttamiselle, kuin vaatekappale joka muistuttaa miltä tuntui jättää leikki kesken ja olla ansaitsematta paitaa, mitalista puhumattakaan. Julkisestihan tuota ei toki pidetä, vaan korkeintaan kotioloissa.

Modifioitu motivaatiopaita

Su: Ihmeparanemista ei edelleenkään ollut yön aikana tapahtunut, vaan kinttu aristi edelleen joka askeleella. Tämän vuoksi alkoi pukata tuskanhikeä: miten käy mun IM:n kuuden viikon päästä, jos juoksua ei yhtään pääse treenaamaan, saatikka jos jalka ei kestä juoksua Vichyssä? Miten VOI olla niin huono tuuri, että rasitusvammoista säästyneelle tulee tuollainen riivaaja juuri nyt, kun vuosia odotettu tapahtuma vihdoin on käsillä??? 

Kun kotimatkan autossa istumisesta oli selvitty käytiin n. tunnin verran kruisailemassa kylillä kaupunkifillareilla ja illalla tein vielä venyttelyjä ja muita lihashuoltohommia noin tunnin verran. 


Viikko 29 ja toivon kipinä

Tämä viikko on alkanut tutuissa merkeissä eli kantapää kipiänä. Siitä huolimatta, tai siis kipu huomioiden ja sitä lisää kiusaamatta edessä on treeniä salilla, altaassa ja fillarin päällä. 

Ma: 0:32 / 10,5 km cycloilu salille, tunnin voimatreeni sisältäen kuntoutushommat, 0:47 / 15,9 km cycloilu kotiin.

Ti: aamulla fyssarilla  kaikki poppakonstit ja laitettiin uudet teippaukset. Iltapäivällä 0:56 / 2 km uintia ja 0:30 vesijuoksua.

Tiistai-iltana onnistuin kaupunkipyörällä ottamaan yhteen ratikkakiskon kanssa ja seurauksena oli murjoutunut polvi. 

Au.

Tänään siis huilipäivä polvea elvyttäen. MUTTA: kantapää ei satu juuri yhtäään!!! Toivoa siis on, nyt vaan jatketaan kuntouttamista raivokkaasti eli varovasti edelleen ettei nyt vaan tule takapakkia.

sunnuntai 3. heinäkuuta 2016

Special-Tuska Vierumäellä

Kisailuviikko jälleen, alkuviikko rauhallisesti olosuhteitten pakosta.

Ma: Huili

Ti: Huonot unet ja pitkäsi venähtänyt työreissu -> ei uimatreeniä. Myöhäisiltasella kuitenkin tunnin verran kaupunkipyöräilyä, jotta sai hiukan happea ja veren kiertämään autoilun kangistamissa jaloissa.

Ke: Niinikään vähän pidempi työpäivä, jonka jälkeen ennen saunavuoroa ehti hätäiseen tekemään 0:53/7,1 km:n juoksulenkin pyramidivetojen kera. Loppuun tehtiin vielä polvet-rintaan-kyykkyhyppyjä 3 sarjaa.

To: 0:23/1 km rauhallista kauhontaa porukalla Kuusiksella, tekniikkaa fundeeraten. Vähän niinkuin korvaamaan tiistain menetettyä uintia.

Pe: Piti saada luontoterapiaa, joten 0:58/18,2 km rauhallista pyörittelyä cyclolla Keskuspuistossa. Mukana pari lyhyttä rivakampaa vetoa lopussa.


La: Kesäretki Vierumäen perusmatkan kisaan. Ilma oli kaunis, hiukan pilviä ja jonninverran etelänpuoleista tuulta. Uinti oli tänä vuonna swimrun-henkinen kahden erilaisen (koko, veden väri ja lämpötila) järven kierros ja kylläpä tuntuikin mukavalle. Taisin nautiskella liikaa, koska vauhti jäi niin vaatimattomaksi. 

Fillarointireittiäkin oli hiukan muutettu: kierroksilla ei käyty kääntymässä lähtöpaikan lähellä kuten viime vuonna, mikä oli oikein toimiva ratkaisu. Muuten reitti ei valitettavasti ollut muuttunut yhtään tasaisemmaksi ja vastatuuli puhalsi tietysti juuri siinä suunnassa, johon oli enemmän nousua. Vaihteet tuntuivat loppuvan molemmista päistä, etenkin alamäissä olisi vielä halunnut kaahata vielä isompaa silmässä.

Juoksuun lähtiessä huikkasin Hanna & pojat -kannustusjoukoille lopettavani koko lajin, niin takkuiselle tuntui. Tunne ei hellittänyt koko juoksun aikana ja piti vaan raahustaa askel askeleelta eteenpäin, vaikka olisi tehnyt mieli heittäytyä kangasmetsän mättäälle pitkäkseen ja nukahtaa. Pirjon & co erinomaisesti hoitamat juomapisteet toimivat pelastavina välietappeina ja jokaisella tulikin jotakin kitusiin napattua. 

Maalisuoralla jaksoin sen verran pinnistää, että perinteinen viime metrien ohitus tuli tehtyä, ohitettava taisi kuitenkin olla pykälää nuorempien sarjassa. Ajalla 2:55:59 sijoitukseksi tuli 45-49 -vuotiaitten sarjassa 5/25, johon täytyy olla tyytyväinen. Aika parani viime vuodesta reilut 5 minuuttia, mutta sijoitus putosi kolme pykälää. Taso oli selvästi viime vuotista kovempi, molempien vuosien voittajakin petrasi aikaa komeat 17 minuuttia. Tarkemmat tulokset löytyy täältä

Järjestelyt Vierumäellä toimi taas kuin junan vessa ja oli mukavaa käydä jälkipelejä tuttujen kanssa.

Hehän ovat kuin kaksi marjaa eli keltaiset paidat on tänä vuonna olleet tarjouksessa.

Sunnuntaina ohjelmassa oli 2:21 / 45 km palauttavaa polkaisua cyclolla metsä- ja rantamaisemissa. Kalustovalinta oli oiva, koska päivän sade osui luonnollisesti juuri tuohon kohtaan. Tuli eläviä fläshbäkkejä parin viikon takaiseen Ruåtsin reissuun.