Kukamitähäh

Treenipäiväkirjasta tuli sairauskertomus, mutta toivottavasti vain toviksi. Tri-hommat on edelleen ohjelmassa aina kun olotila sen sallii.

sunnuntai 27. tammikuuta 2013

Sairastuvasta päivää!

Neljäs treeniviikko eli lepo teemana, mutta ei ole mennyt ihan kuten Strömsössä. Suurimmaksi osaksi kuitenkin kuten suunniteltu (1 treeni jäi tekemättä):
Ma: lepo eli huolto hierojan penkissä
Ti: lepo
Ke: 0:40 spinningtsygällä + 0:10 keskivartalotreeni
To: lepo ja pään kuositusta eli uusi kampaus, se se aina virkistää!
Pe: 0:45 / 1650m uintia, erivauhtisia vu-sarjoja enimmäkseen
La: meno & paluu salille juosten (á 0:25/3,5 km) + 0:45 punttitreeni (paikkaharjoittelua)
Su: 1:30 kevyen hiihdon tai tsygäilyn sijasta sairaspäivä, josta voimmekin jouhevasti siirtyä osioon:

Sairaspäiväkirja, osa 666
Maanantain huolto-ohjelmaan kuului hieronnan lisäksi visiitti lonkkaröntgenissä. Tulokset tuli loppuviikosta ja se onneksi ratkesi, että kulumaa tai nivelrikkoa lonkasta ei löydy. Näin vähän arvelu olikin, mutta tulipahan tarkistettua ja hankittua samalla vuotuinen säteilyannos. Alkaa kohta hehkua pimeässä eli tuleepahan säästöä heijastinkuluhin. Seuraava steppi on fysiatrin pakeille meno ja tarvittaessa sitten uusiin magneettikuviin. 

Kivut on selässä/lonkassa läsnä edelleen päivittäin eikä tropit juurikaan auta. Kauhean pajon niitä ei edes viitsis kyllä syödä, sen verran stydiä kamaa ovat. Lauantaina iltapäivällä mm. oli vaikeuksia saada auto ajettua takas kotio kauppareissulla, niin häijysti ja salakavalasti vihloi vaikka doupattu oli. Pirullista. Liikkuessa on edelleen helpointa olla, mutta kun sitäkään ei voi 24/7 tehdä.

Tämä sunnuntaipäivä taas menee rattoisasti petin pohjassa vatsakipujen ja vissiin lievän lämmön kourissa. Töissä kaatui viikolla väkeä kuin heinää jonkun vatsapöpön takia ja kaupungin epidemiologiaosasto (taimikäsenyton) tutkii myös ruokalaperäisiä ongelmia. Noro lienee myös yksi vaihtoehto. Eli ei ole auttanut vaikka käsiä on tullut pestyä niin että nahka meinaa lähteä. Onneksi oma vatsa on mallia haponkestävä teräs, joten oireet on lievät. Ruoka ei kyllä putoa ja se on mun kohdalla paitsi äärimmäisen harvinaista myös varma merkki siitä, että nyt ei ole kaikki kohillaan. Onneksi on pino lukemattomia dekkareita ja Spotify pullollaan musiikkia niin rattoisastihan tämä menee, vaikka mukavaa ei olekaan. Seuraava treeniviikkokin alkaa lepopäivällä ja tässä tapauksessa se tulee varmaan ihan tarpeeseen, hutera kun tämä olo nyt kuitenkin on.

sunnuntai 20. tammikuuta 2013

The Power of Nap

Kolmatta viikkoa viedään. Vähän on joutunut soveltamaan, mutta päälinjat on pitäneet, tähän tapaan:

Ma: lepo 
Ti: 1:20 PK-spinningiä + 0:15 kuntopiiriä

Ke: Aamulla visiitti luottofyssarille, jonka kanssa käytiin läpi muuttunutta ruoto-/lonkkaongelmaa. Tsekattiin myös vanhat röntgen- ja magneettikuvat vuosilta 2001 ja 2003 (jotka HUS yhtäkkiä lähetti pyytämättä ja yllättäen CD:llä lausuntojen kera, mikä lie arkistonsiivousprojekti siellä menossa) ja ruotohan näytti jo silloin melko synkälle. Kolme välilevyä alaselästä on jokseenkin kuihtunut ja bonuksena pari hyvinkin selvää pullistumaa. Lisäksi ulkofileissä on lihaksen tilalla reippaasti sidekudosta, eli se siitä lihasvoimasta sitten. Mitään sinänsä uutta poppakonstia tilanteeseen ei löynyt - näin en toki odottanutkaan käyvän - mutta muutama hyödyllinen treeniliike tuli kerrattua siinä möyhennyksen & muljauttelun ohessa. 
Illalla tein tunnin pyramidijuoksutreenin, jossa puolen tunnin lämpän jälkeen 1-2-3-4-3-2-1 rivakammat pätkät, joiden välissä palautus puolet vedon pituudesta. Tekniikkaan koitin myös erityisesti kiinnittää huomiota. Hiukan kyllä lonkkaa juimi tuota tehdessä.

Torstaina visiteerasin työterveyslääkärin luona kaikki vanhat kuvat & lausunnot mukana ja sain ens hätään stydimpiä kipulääkkeitä ja unitroppeja yötä helpottamaan, sekä lähetteen lonkkaröntgeniin. Tsekataan, josko lonkassa olisi kulumaa tai nivelrikkoa. Hope not... Isovarpaitten tyvinivelistähän tuota rikkoa löytyy, vaivaa onneksi suht harvoin. Jos nivelrikkoa löytyy niin hyvä uutinen oli se, että nykyjään kuulemma löytyy pariakin eri lääkettä, joilla rustopintoja saadaan elvytettyä. Ens viikolla tulee sitten selvyyttä tähän asiaan. 
Illalla oli uintitreeni, 1:08/2100 m. Se sujui suht kivuttomasti. Aika lauma muitakin selkeästi triathloniin treenavia näkyi olevan polskimassa.

Perjantaina parinkympin pakkasen takia en tohtinut rääkätä astmaattisia keuhkoja rutikuivassa ilmassa juoksemalla, vaan korvasin reissun salille 0:50 reippaalla kävelyllä ja tein 0:45 kuntopiirin kotona. 

Lauantaina ohjelmassa olisi ollut 1:30 PK-juoksua, mutta koska juoksu nyt jossain määrin tuntuu tuota selkä-/lonkkakipua provosoivan niin tein yhdistelmäharjoituksen salilla: 1:10 omatoimista PK-spinningiä ja sen päälle puoli tuntia PK-juoksua matolla, loppuun 6x30s vedot. Koska fillarointiperuskunnossa on joka tapauksessa eniten parantamisen varaa, niin tuskin kaatoi suunnitelmaa ainakaan huonompaan suuntaan.

Sunnuntaina pääsin vihdoin testaamaan uusia pakkaskelin pertsoja ja hiihtelin 19,7 km/ 2:16 PK-lenkin eli hiukan vähemmän kuin mitä ohjelmassa luki, mutta tämänhetkisen hiihtokunnon huomioiden oli ehkä järkevä ratkaisu. Kyseessä oli kuitenkin peräti talven toinen hiihtolenkki, edellinen oli joulukuun puolella.

Unet on edelleen olleet kovain vähäiset tällä viikolla, osittain itseaiheutetusti mutta enimmäkseen tuon riivatun kivun takia, joka herättää sen sata kertaa yössä. Väsymys on siis ollut melkoinen ja esim. torstaina uimaan lähtö tuotti todella vaikeuksia. Onneksi olen oppinut töistä palattuani ottamaan n. vartin tirsat, sillälailla että juuri ja juuri vaipuu hetkeksi pieneen koomaan. Sen jälkeen on ollut hiukan helpompi raapia itsensä kasaan ja lähteä hikoilemaan. Nuo ovat kyllä olleet juuri niitä kohtia, joissa ilman kirjallista ohjelmaa olisin saattanut livetä ja jättää treenin väliin. Kummasti tuo ryhtiä elämään, kun on selvä lukujärjestys jota ei yksinkertaisesti kehtaa jättää noudattamatta.



sunnuntai 13. tammikuuta 2013

Kakkonen on kovempi kuin ykkönen

Toinen treeniviikko takana ja vähän oli tiukempi kuin eka. Viikon treenit:

Ma: huoltopäivä eli hieronta (alakroppa). Mitään jumeja ei löytynyt, joilla esim. selkäkivut selittyisi. 
Ti: 1:20 PK-spinningiä + päälle 0:15 kuntopiiriä (askelkyykyt eteen, takareiden rullaus pallolla, istumaannousu voimapallon kanssa + punnerrukset, nössönä vielä kevennetty versio)
Ke: 1:00 VK-spinningiä + 15 min VK-juoksua matolla
To: 1:26 PK-juoksua, lopussa 6 x30 m kiihdytys mäkeen. Kodin nurkilta löytyy näppärästi just sopivia mäkiä tähän tarkoitukseen. 
Pe: Juoksu salille ja takaisin (3,5 km/0:25) ja siinä välissä kolmen vartin kuulatreeni.
La: 2600m / 1:15 uintia, pääasiassa erilaisia VU-sarjoja. Melko rankkaa mutta mukavaa!
Su: 2:45 PK-spinningiä, 0:45 ohjatusti ja 2:00 omin nokkineen polkien (+ meno & paluu salille kävellen 3,5 km/35 min). Sattui mukavasti, että salilla oli jamppa, jolla oli sama agenda, joten pari omatoimituntia meni mukavasti porukassa polkien & joutavia höpöttäen. Omat musat oli mukana mutta saatiin hyödyntää salin tarjontaa & vimpaimia eli poppi ämyreistä soiden paahdettiin menemään.

Treenit on sujuneet ilman ongelmia ja hyvällä fiiliksellä (ilman kipuja), mutta ans olla kun istuu paikallaan, yrittää makoilla sohvalla tai nukkua niin perkeleellinen kipu lonkkaan iskee jälleen. Nukkuminen onnistuu vaan ns. ruumisarkkuasennossa. Ei kait se auta muu kuin mennä taas ens hätään luottofyssarin tsekattavaksi Selkäcenteriin ja voishan tuo doktorin kanssakin olla hyvä tsekata onko välilevyn tyngissä/rangan nikamissa nyt joku uusi ongelma, kun näin riivaa.

torstai 10. tammikuuta 2013

Äimist ja hämmäst

Vieläkään ei oikein ole mennyt jakeluun se, että juoksussa aerobinen kynnys tosiaan on nyt 20 pykälää ylemäpänä, kuin mitä pari vuotta sitten mitattiin. (No okei, jos ollaan tarkkoja niin 19.) Tarkoittaa käytännössä sitä, että aika paljon aikaisempaa lujempaa saa luvan kanssa PK-lenkeillä päästellä. Viimeisen vuoden aikana on siis tullut tehtyä lähes kaikki lenkit PK-alueella, toisin kuin luulin... Ilmankos se alue on myös kehittynyt.

Oli siis todellinen nautinto tänään kipitellä rivakasti kun tein hiukan vajaan 1,5 tunnin lenkin, jonka lopussa oli vielä 6 x 30 metrin kiihdytykset ylämäkeen. Sää oli jokseenkin raikas: muutama aste pakkasta ja lunta tuli vaakasuorassa kunnon viiman puhaltamana, rantoja pitkin kun enimmäkseen menin. Samalla tuli katsastettua Vanhankaupunginlahden latutilanne ja hyvältä näyttää, viikonloppuna varmaankin sinne suunta suksilla. Loppumatkasta tuli jopa juostua parin sunnuntaihiihtäjän ohi, ai että tuntui mainiolta! Pienet - mutta oleelliset - on ihmisen ilot arjessa.

sunnuntai 6. tammikuuta 2013

Eka

treeniviikko virallisen ohjelman mukaan on nyt hikoiltu ja meni näin:

Ma: 1:50 PK-spinningiä + 0:15 kuntopiiriä salilla
Ti: Lepo
Ke: Intervallijuoksutreeni matolla 1:30 (sis. lämpät, palautukset, jäähdyttelyn)
To: 2500m / 1:10 uintia
Pe: 4,8 km / 0:33 VK-juoksua + 0:20 kuntopiiriä kotona
La: 2300m / 1:10 uintia
Su: 2:30 PK-spinningiä (lopussa 0:20 VK:n puolella) + palauttava kävely kotiin salilta 0:30.

Yhteensä n. 9 tuntia treeniä.

Ohjelma tuntuu varsin luontevalle toteuttaa ja etenkin uinti tuntuu joskin kovalle niin myös mukavalle, kun on selkeät ohjeet minkälaisia harjoitteita tehdä. Ainut miinus viikossa on ollut tuo edellisessä postauksessa mainittu riivatun selkäongelma, joka ilmenee etenkin öisenä lonkkasärkynä, joka puolestaan vie yöunet. Palautuminen ei siis ole ollut lainkaan optimaalista ja vuorokausirytmistä ei ole saanut kunnolla kiinni. Mutta josko tuo tuosta helpottaisi. 

Toinen treeniviikko alkaakin lepopäivällä, tosin maksullista kosketusta eli hierontaa on ohjelmassa.

torstai 3. tammikuuta 2013

Sananen kivusta

Tuossa viime yönä selkä(lonkka)kivun kourissa jälleen kerran kieriskellessäni tuli mieleen kirjata ylös muutama rivi tuosta rakkaasta vihollisestani, kroonisesta kivusta.

Rakas se on siksi, että on jo n. 20 vuotta sitten saanut minut ymmärtämään, että liikkuman ihmisen pitää, jos mielii työ- ja muussa toimintakunnossa pysymän. Vihollinen se taas on sen vuoksi että kipu ei jalosta, se v*tuttaa, ahdistaa, ärsyttää, suututtaa, masentaa ja vie toimintakyvyn. Muun muassa. 

Minun kohdallani tuon perkeleen syy on jo vuosia sitten havaittu välilevyjen kuluma/madaltuma ja aina silloin tällöin ilmenevät pullistumat. Pahimmillaan olen ollut tilassa, jossa kävely/seisominen/istuminen (sis. vessassa käynti) ei ole onnistunut. Revi siitä sitten. Onneksi jo aikanaan YTHS:llä oli viisas lääkäri, joka totesi että "En minä pysty tälle mitään tekemään, mene Selkäcenteriin." Ja hallelujaa, sieltä tosiaan on apu löytynyt, myös noina synkimpinä hetkinä: minut on viety sinne kantaen mutta olen päässyt kävelemään omin jaloin pois. 

Vikaa ei sinänsä voi korjata, mutta oikealla liikkumisella kipua voi yrittää pitää kurissa ja toimintakykyä yllä. Eräs ortopedi jo kerran erään huonomman jakson aikana oli leikkaukseen lykkäämässä, mutta naprapaatti kehotti vielä kokeilemaan muita keinoja, ja kyllä kannatti. Voipi jokin operaatiokin joskus vielä olla edessä mutta sitä kannattanee lykätä viimeiseen saakka. Vielä kun nuo välilevyproteesit eivät ole kovin yleisiä.

Vaikka vika on selässä, niin kivut riivaavat myös lonkkaa, polvea, nilkkaa, you name it. Elimistö kun näpsäkästi kuljettelee kaikenlaisia signaaleja ja viestejä paikasta toiseen.

Selkäkipu on siis ajanut treenaamaan niin, että arjessa pärjäisi ja töitä pystyisi tekemään mahdollisimman pitkään. Sen myötä tietyllä tapaa olen myös ajautunut triathlonin pariin: monipuolinen liikunta sopii parhaiten. Vaihdoin aikanaan pitkät kävelylenkit juoksemiseen sen takia, että kävellessä kivut alkoivat lisääntyä, mutta juokseminen sopii jostain syystä paremmin. Uinti onnistuu myöskin lähes aina, mutta pyöräily onkin sitten hankalampi juttu. Pidemmillä lenkeillä n. tunnin jälkeen jalkaterästä lähtee tunto ja vähän myöhemmin tulee alaselkään kova kipu, joka ei hellitä ennenkuin hyppää hetkeksi pois satulasta ja oikaisee ruotonsa. Harjoituslenkeillä tämä ei ole ongelma, mutta kisat onkin sitten kinkkisempi homma. 

Jos nyt jotain hyvää asiasta pitää vielä löytää, niin omat ongelmat on olleet yksi syy siihen miksi olen alkanut opiskella liikuntalääketiedettä ja koitan työkseni saada ihmiset ymmärtämään mm. sen, että omasta tomumajasta TÄYTYY pitää huolta, muuten ei hyvä heilu. Itse kun on saanut kovemman kautta kokea, että liikunta todella on lääke (moneen asiaan) ja kropan toimintakyvyn eteen kannattaa tehdä töitä, mielummin ennemmin kuin myöhemmin.

Viimeöinen kipu taisi tällä kertaa nousta pintaan siitä, että eilinen 1,5 tunnin juoksutreeni matolla oli kropalle uutta ja lisäksi oli jalassa vielä vähän hintsummin vaimennetut tossut. Tänään kaikki liikkuminen on taas tehnyt hyvää ja illan uintitreenikin meni mainiosti. Mutta näin koneen äärellä istuessa taas kolottaa, jomottaa ja särkee. Istuminenhan ei todellakaan ole ihmisen hommaa, se pahimmillaan tappaa.

Liikkuminen on siis minulle aivan erityisessä asemassa, koska se paitsi tekee yleisesti hyvän fiiliksen, kohottaa kuntoa ja piristää mieltä, myös ennenkaikkea suo kivuttomia hetkiä. Niitä kun ei enää nykyään kovin paljon ole, joten jokaista osaa arvostaa erikseen.