Sairastuvasta päivää!

Neljäs treeniviikko eli lepo teemana, mutta ei ole mennyt ihan kuten Strömsössä. Suurimmaksi osaksi kuitenkin kuten suunniteltu (1 treeni jäi tekemättä):
Ma: lepo eli huolto hierojan penkissä
Ti: lepo
Ke: 0:40 spinningtsygällä + 0:10 keskivartalotreeni
To: lepo ja pään kuositusta eli uusi kampaus, se se aina virkistää!
Pe: 0:45 / 1650m uintia, erivauhtisia vu-sarjoja enimmäkseen
La: meno & paluu salille juosten (á 0:25/3,5 km) + 0:45 punttitreeni (paikkaharjoittelua)
Su: 1:30 kevyen hiihdon tai tsygäilyn sijasta sairaspäivä, josta voimmekin jouhevasti siirtyä osioon:

Sairaspäiväkirja, osa 666
Maanantain huolto-ohjelmaan kuului hieronnan lisäksi visiitti lonkkaröntgenissä. Tulokset tuli loppuviikosta ja se onneksi ratkesi, että kulumaa tai nivelrikkoa lonkasta ei löydy. Näin vähän arvelu olikin, mutta tulipahan tarkistettua ja hankittua samalla vuotuinen säteilyannos. Alkaa kohta hehkua pimeässä eli tuleepahan säästöä heijastinkuluhin. Seuraava steppi on fysiatrin pakeille meno ja tarvittaessa sitten uusiin magneettikuviin. 

Kivut on selässä/lonkassa läsnä edelleen päivittäin eikä tropit juurikaan auta. Kauhean pajon niitä ei edes viitsis kyllä syödä, sen verran stydiä kamaa ovat. Lauantaina iltapäivällä mm. oli vaikeuksia saada auto ajettua takas kotio kauppareissulla, niin häijysti ja salakavalasti vihloi vaikka doupattu oli. Pirullista. Liikkuessa on edelleen helpointa olla, mutta kun sitäkään ei voi 24/7 tehdä.

Tämä sunnuntaipäivä taas menee rattoisasti petin pohjassa vatsakipujen ja vissiin lievän lämmön kourissa. Töissä kaatui viikolla väkeä kuin heinää jonkun vatsapöpön takia ja kaupungin epidemiologiaosasto (taimikäsenyton) tutkii myös ruokalaperäisiä ongelmia. Noro lienee myös yksi vaihtoehto. Eli ei ole auttanut vaikka käsiä on tullut pestyä niin että nahka meinaa lähteä. Onneksi oma vatsa on mallia haponkestävä teräs, joten oireet on lievät. Ruoka ei kyllä putoa ja se on mun kohdalla paitsi äärimmäisen harvinaista myös varma merkki siitä, että nyt ei ole kaikki kohillaan. Onneksi on pino lukemattomia dekkareita ja Spotify pullollaan musiikkia niin rattoisastihan tämä menee, vaikka mukavaa ei olekaan. Seuraava treeniviikkokin alkaa lepopäivällä ja tässä tapauksessa se tulee varmaan ihan tarpeeseen, hutera kun tämä olo nyt kuitenkin on.