Kukamitähäh

Treenipäiväkirjasta tuli sairauskertomus, mutta toivottavasti vain toviksi. Tri-hommat on edelleen ohjelmassa aina kun olotila sen sallii.

sunnuntai 26. maaliskuuta 2017

Erinomaisen hyvä viikko

No nyt, homma alkaa taas etäisesti muistuttaa tri-hommia. 

Ma: Lepo, koska rintaranka meni kesken päivän aivan lukkoon, ihan ilman mitään erityistä syytä. Hyvä että henki kulki kun niin rankaa rutisti.

Ti: Fillarilla hakemaan apuva, eli hieroja-osteopaatti Joonaksen asiantuntevaan käsittelyyn. Mukavaahan se ei ollut, mutta kuntoon tuli ja happi alkoi taas kulkea.

Ke: Fillarilla Fibacolle ja tunnin treeni. Taas tosi jänniä uusia juttuja. Hiki tuli eikä helpolla päässyt, mutta hyvä olo ja mieli oli taas taattu juttu.

To: Tsygäbizneksiä eli käytiin viskaamassa hyvinpalvellut Trek matkalle kohti uutta omistajaa, joka asuu suomalaisen triathlonin pyhätössä eli Joroisilla. Erityisen hauskaa, että koti löytyi just tuolta. Synttärilahjaksi tilasin itselleni loput osat Felt-projektiin, eli nyt pitäis olla jo matkalla mm. osasarja, jarrukahvat, kammet, takapakka, ketju ja renkaat. 

Pe: Fillarilla Fuell-studiolle, jossa olikin jo HelTrin naisten voimakurssin viimeinen kerta. 

La: Muutaman viikon tauon jälkeen uimassa, 1:41 / 3,5 km. Yllättävän mukavasti meni. Päivässä oli erityisen hienoa se, että ehkä noin puoleentoista-kahteen vuoteen oli ensimmäinen kokonainen päivä ilman mitään muita kuin treenistä aiheutuneita lihaskipuja. Käsittämättömän hieno tunne, arvostan.

Su: 3:25 / 52,8 km cycloilua ja sen päälle 0:20 / 3,15 km juoksua, hurraa! Olihan keväinen fiilis, lämmintä yli 10 astetta, peipposet lauloi ja joutsenet & töyhtöhyypät tepasteli pellolla. Sieltä se taas tulee, kesä <3


lauantai 18. maaliskuuta 2017

Sulo Vilén kävi messuilla säästämässä

Kevään vakio-ohjelmaan kuuluu GoExpo -messut ja niinpä tänään oli taas sen aika. Oikeastaan itseä kiinnostaa siellä ainoastaan fillariosasto, golf ja kalastus saatikka fitness ei niinkään. Tosin Catch a fish -tarjoukset olisi voinut käydä tsekkaamassa...

Tri-fillari (tai siis runko ja kiekot) tuli juuri ostettua eli nyt oli kiikarissa ainoastaan rätei ja lumpui, eli ainakin kevyempi takki kevään cycloiluihin. Tosin, aivan ensimmäisenä päädyin Kivenlahden pyörähuollon osastolle ja siellähän piti antaa palautetta siitä, kuinka heitä ei kiinnostanut myydä mulle sellaista fillaria, josta olin kiinnostunut, vaan ainoastaan päästä eroon sellaisesta, joka heillä sattui hyllyssä olemaan. Tosi sääli, koska mielelläni kotimaisia kivijalkakauppoja kannattaisin, mutta jos kaupanteko ei kiinnosta niin ei sitten. Tuhatlappuset menevät siis muuhun osoitteeseen. Vastaavasti pitää kehua saksalaista Edelradia (mm. vastaus sähköpostiin perjantai-iltana parissa minuutissa kun takaisinsoittoa Kivenlahdesta sai odottaa viikon) ja brittiläistä Winstanleys bikesia, kumpikin toimi kuin junan vessa. Ja alennukset oli kohdillaan.

Mutta messuilta, sieltä tarttui mukaan takki ja tuuliliivi, molemmat Velo & Oxygenin osastolta. Naisten yläosat on kamalan kittanoita rintamalinjan kohdalta, joten miesten takki piti ostaa. Liivi on naisten mallia ja istuu päälle riittävän hyvin.



Kaukomaran viimevuotisten kokemusten innoittamana ostin myös Sealskinsin vedenpitävät hanskat. Näissä on varsin veikeä ominaisuus: valot! Näkyy päällä tuossa toisessa hanskassa. Kaupungissa ajellessa on usein kaivannut vilkkuja kääntymisaikeita kanssakulkijoille selventämään ja tässähän ne tuli kaupan päälle. Nuo valot siis saa myös vilkkumaan, kahdella eri nopeudella. 

  

Heräteostoksena mukaan lähti vielä Compressportin pitkät juoksusukat ja fillarisukat. Ja tietty lakua, messut ei ole messut ilman metrilakua.



Tuttujakin tuli tavattua, mukavaa. Pikaiseen kipitin läpi myös hepostelualueen, mutta jotenkin tunsin olevani vieraalla maalla. Poliisiheppojen osaston kävin tsekkaamassa kuitenkin ja kovasti sympaattiset miniaasit ja alpakat. Alpakkasukat piti vielä ihan kannatuksen vuoksi ostaa ja ovatkin oikein mukavat ja lämpimät.

Mainiot miniaasit, ei kerenneet seurustella kun oli heinää mihin keskittyä.

Sukkalanka-aines.
Viimeisenä ohjelmanumerona oli vuoden eka ilmo eli Pirkan pyöräilyyn ilmoittautuminen, silkkaa säästöä sekin messuhinnalla. Osastolla oli kauhean mukava vanhempi herra, jonka kanssa tuli turistua pidempi tovi. On kuulemma ollut järjestelyhommissa 40 vuotta, eli hattu, tai siis kypärä päästä.

Liikuntahommat on viime viikot olleet jokseenkin vaatimattomat (työreissut, unettomuus ym. kootut selitykset) mutta olen JUOSSUT!!! Jo useampaan otteeseen, viiden minuutin pätkiä kerrallaan eikä vielä ainakaan ole kantapäätakapakkia tullut. Kyynel melkein tuli silmään kun viimeksi tiistaina iltapimeässä viimassa painelin menemään Turmion kätilöitten tahtiin, ai että!