Kukamitähäh

Treenipäiväkirjasta tuli sairauskertomus, mutta toivottavasti vain toviksi. Tri-hommat on edelleen ohjelmassa aina kun olotila sen sallii.

torstai 3. tammikuuta 2013

Sananen kivusta

Tuossa viime yönä selkä(lonkka)kivun kourissa jälleen kerran kieriskellessäni tuli mieleen kirjata ylös muutama rivi tuosta rakkaasta vihollisestani, kroonisesta kivusta.

Rakas se on siksi, että on jo n. 20 vuotta sitten saanut minut ymmärtämään, että liikkuman ihmisen pitää, jos mielii työ- ja muussa toimintakunnossa pysymän. Vihollinen se taas on sen vuoksi että kipu ei jalosta, se v*tuttaa, ahdistaa, ärsyttää, suututtaa, masentaa ja vie toimintakyvyn. Muun muassa. 

Minun kohdallani tuon perkeleen syy on jo vuosia sitten havaittu välilevyjen kuluma/madaltuma ja aina silloin tällöin ilmenevät pullistumat. Pahimmillaan olen ollut tilassa, jossa kävely/seisominen/istuminen (sis. vessassa käynti) ei ole onnistunut. Revi siitä sitten. Onneksi jo aikanaan YTHS:llä oli viisas lääkäri, joka totesi että "En minä pysty tälle mitään tekemään, mene Selkäcenteriin." Ja hallelujaa, sieltä tosiaan on apu löytynyt, myös noina synkimpinä hetkinä: minut on viety sinne kantaen mutta olen päässyt kävelemään omin jaloin pois. 

Vikaa ei sinänsä voi korjata, mutta oikealla liikkumisella kipua voi yrittää pitää kurissa ja toimintakykyä yllä. Eräs ortopedi jo kerran erään huonomman jakson aikana oli leikkaukseen lykkäämässä, mutta naprapaatti kehotti vielä kokeilemaan muita keinoja, ja kyllä kannatti. Voipi jokin operaatiokin joskus vielä olla edessä mutta sitä kannattanee lykätä viimeiseen saakka. Vielä kun nuo välilevyproteesit eivät ole kovin yleisiä.

Vaikka vika on selässä, niin kivut riivaavat myös lonkkaa, polvea, nilkkaa, you name it. Elimistö kun näpsäkästi kuljettelee kaikenlaisia signaaleja ja viestejä paikasta toiseen.

Selkäkipu on siis ajanut treenaamaan niin, että arjessa pärjäisi ja töitä pystyisi tekemään mahdollisimman pitkään. Sen myötä tietyllä tapaa olen myös ajautunut triathlonin pariin: monipuolinen liikunta sopii parhaiten. Vaihdoin aikanaan pitkät kävelylenkit juoksemiseen sen takia, että kävellessä kivut alkoivat lisääntyä, mutta juokseminen sopii jostain syystä paremmin. Uinti onnistuu myöskin lähes aina, mutta pyöräily onkin sitten hankalampi juttu. Pidemmillä lenkeillä n. tunnin jälkeen jalkaterästä lähtee tunto ja vähän myöhemmin tulee alaselkään kova kipu, joka ei hellitä ennenkuin hyppää hetkeksi pois satulasta ja oikaisee ruotonsa. Harjoituslenkeillä tämä ei ole ongelma, mutta kisat onkin sitten kinkkisempi homma. 

Jos nyt jotain hyvää asiasta pitää vielä löytää, niin omat ongelmat on olleet yksi syy siihen miksi olen alkanut opiskella liikuntalääketiedettä ja koitan työkseni saada ihmiset ymmärtämään mm. sen, että omasta tomumajasta TÄYTYY pitää huolta, muuten ei hyvä heilu. Itse kun on saanut kovemman kautta kokea, että liikunta todella on lääke (moneen asiaan) ja kropan toimintakyvyn eteen kannattaa tehdä töitä, mielummin ennemmin kuin myöhemmin.

Viimeöinen kipu taisi tällä kertaa nousta pintaan siitä, että eilinen 1,5 tunnin juoksutreeni matolla oli kropalle uutta ja lisäksi oli jalassa vielä vähän hintsummin vaimennetut tossut. Tänään kaikki liikkuminen on taas tehnyt hyvää ja illan uintitreenikin meni mainiosti. Mutta näin koneen äärellä istuessa taas kolottaa, jomottaa ja särkee. Istuminenhan ei todellakaan ole ihmisen hommaa, se pahimmillaan tappaa.

Liikkuminen on siis minulle aivan erityisessä asemassa, koska se paitsi tekee yleisesti hyvän fiiliksen, kohottaa kuntoa ja piristää mieltä, myös ennenkaikkea suo kivuttomia hetkiä. Niitä kun ei enää nykyään kovin paljon ole, joten jokaista osaa arvostaa erikseen.

1 kommentti:

  1. Moikka, vaikka liikunta onkin paras tapa selkäkipujen ennaltaehkäisyyn, niin välilelvyproteesit ovat kyllä oikeasti mainio juttu. Ikävä kyllä iän myötä madaltumista alkaa tulemaan enemmän ongelmaa ja jos leikkaukselle on tarvetta, se kannattaa tehdä siinä iässä kun kirurgit katsovat sen vielä kannattavaksi. En tiedä tehdäänkö proteesileikkauksia enää esim. 50-vuotiaille, tuskin. Luulen että siinä vaiheessa ainoa vaihtoehto on luudutusoperaatio ja trust me, proteesit ovat liikunnalliselle ihmiselle se parempi vaihtoehto.

    VastaaPoista