Urheilija ei tervettä päivää näe

Vaivaisviikot jatkuu. Alkuviikkohan meni näin:

Ma: 0:32 / 10,5 km cycloilu salille, tunnin voimatreeni sisältäen kuntoutushommat, 0:47 / 15,9 km cycloilu kotiin.

Ti: aamulla fyssarilla  kaikki poppakonstit ja laitettiin uudet teippaukset. Iltapäivällä 0:56 / 2 km uintia ja 0:30 vesijuoksua.

Keskiviikko meni tiistai-illan polvivamman tilaa tarkkaillessa ja kinttuja lepuuttaessa. Asfaltti-ihottumaa ja turvotusta (= ruhjetta) tuli ihan kunnolla vasempaan polveen ja oikea on vaan musta.

Torstaina uskalsin jo cycloilla Kuusikselle (1:08 / 20 km). Siellä uitiin neljä kertaa lätäkkö ympäri (1:15 / 3253 m) ja polkaistiin takaisin kotio samaa reittiä. Iltasella puolisen tuntia kantapääkuntoutusta ja muuta lihashuoltoa, vammojen sallimissa rajoissa.

Perjantaina kantapää eli faskiittiriivaaja oli niin pahana, että kolotti koko jalkaa. Kipu vei voimat, niin fyysiset kuin henkisetkin eikä ollut paukkuja tehdä mitään muuta kuin kärsiä ja olla synkkä. Aina ei vaan jaksa yrittää pinnistellä. 

Lauantaina olo oli kaikin puolin parempi ja tarkoituksena oli paitsi pyöräillä niin käydä myös vesijuoksemassa. Vaan Pasilan apteekin palvelevat ja asiantuntevat sedät nähtyään hivenen, ööö, mätivän tjsp polveni olivat vakaasti sitä mieltä, että nyt ei muuten kannata mennä uimaan. Asia selvä, ei muuta kuin paketoimaan kinttu saatujen ohjeitten mukaan. Fillaroinnille ei kuitenkaan ollut mitään estettä ja ohjelmassa oli aikakoneajoa 2:05 / 58,5 km.

Kaksi fillarointipäivää peräkkäin ei ehkä ole se järkevin vaihtoehto, mutta kun muutakaan ei voi just nyt tehdä niin nyt näin. Sunnuntain aikakonelenkki oli 4:07 / 110,7km. Ajasta noin 8 min meni pariin tekniseen pysähdykseen. Oli ihan kelpo keskari ottaen huomioon, että eka tunti oli PK1:ta, toka PK2:ta ja kolmas vasta aerokynnyksellä. Neljännen tunnin ohjelmassa oli 10 kpl minuutin nykäisyjä isolla vaihteella ja rauhallisilla palautuksilla. Iltasella on ohjelmassa vielä kuntoutus- ja huoltohommia.

Huomenna on tarkoitus käydä doktorin pakeilla, koska nyt kutakuinkin kaikki faskiitin hoitoon tarkoitetut omatoimikonstit on käytetty, eikä kipu kävellessä vieläkään hellitä, perkele. Josko vaikka saisi piikin kortisonia kantaan, sen lisäksi että omatoimihoitohommat jatkuu edelleen ja pari varteenotettavaa apuvälinettäkin vielä voisi hankkia, mm. tällaisen pöljän näköisen sukan.