Kukamitähäh

Treenipäiväkirjasta tuli sairauskertomus, mutta toivottavasti vain toviksi. Tri-hommat on edelleen ohjelmassa aina kun olotila sen sallii.

maanantai 29. huhtikuuta 2013

WOHOO!

Voi tätä ilon päivää! Sain fyssarin luvalla juosta matolla ja kokeilla fillarointia ja nehän sujuivat, kivutta! Pienistä annoksista tosin oli kyse: salille fillarointi "katumaasturilla" ei vie kuin parikymmentä minuuttia suuntaansa ja juoksua maltillisesti vain vartti. Mutta silti! Ah tätä autuutta, ihan kuin olisi kävelemään oppinut uudestaan!

Vielä ei toki parane juhlia turhan railakkaasti eli pitää koittaa muistaa laittaa jäitä hattuun ja annostella näitä herkkuja pienin annoksin, jottei tule takapakkia. Pääosassa ovat edelleen kuntouttavat ja turvalliset aktiviteetit eli kävely, vesijuoksu ja lihaskuntoharjoittelu fyssarin ohjeiden mukaan.

Perjantaina pääsin lyhyellä varoitusajalla peruutuspaikalle ortopedian poliklinikalle Töölön sairaalaan, jossa otettiin vielä röntgenkuvat rangan alaosasta joka suunnasta ja kaikilla mutkilla. Sitten tapasin ortopedin, jonka kanssa pääsin tutkailemaan etenkin edellisellä viikolla otettuja magneettikuvia, joita alkaa pikkuhiljaa jo osata lukea itsekin. Vanhat tutut veijarit hieman edellistä kierrosta (v. 2007) ärhäkämmässä kunnossa siellä lymyilivät eli kolme reippaasti madaltunutta (= lähes kokonaan kadonnutta) välilevyä, ahtautunut juurikanava ja yksi kunnon välilevyn pullistuma. Mutta millekään näistä ei leikkaamalla tässä tapauksessa voi mitään tehdä, vaan hoito on ns. konservatiivista eli entiseen malliin troppeja ja kuntouttavaa liikuntaa, kipuja kuunnellen. Ihmeparantumisen mahdollisuuden kariutuminen oli toki melkoinen pettymys, mutta toisaalta hyvä uutinen oli se, että ei ainakaan mitään uutta vakavampaa ongelmaa ole kehkeytynyt. Kisasuunnitelmiakaan ei ortopedi kieltänyt hautaamaan, kunhan treenaus sujuu olotilan mukaan. Tämähän sopii!

Fyssarilla käyntiä jatkan ja siellä tänään oli ohjelmassa mm. akupunktiota sähkön kera ja siinähän sitten sätkin, metkaa. Omatoimikuntoutus jatkuu entistä raivokkaammin ja vakaasti uskon, että viivalla olen niissä tapahtumissa, joihin jo olen ilmoittautunut. Tulostavoitteet toki pitää suhteuttaa siihen, että kunnon treeniä ei vielä vähään aikaan voi tehdä. Jos takapakkeja ei tule niin ensi viikonloppuna toivottavasti pääsee kokeilemaan jo maantien kutsua, saas nähdä...


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti