Viime vuosi meni syövän takia päin helvettiä.
Kun hoidot tammikuussa päättyi, olin ajatellut, että jes, uusi vuosi ja uusi elämä, nyt voi aloittaa kunnon kohentamisen takaisin lähtöpisteeseen.
Sitä sen sijaan en ollut osannut ajatella, että hoidoista jää jäljelle perkeleellisiä kipuja. Jotka vaan jatkuu ja jatkuu. Edelleen on vasen kantapää, kyynärpää ja ranne niin kipeät, että tekisi mieli kirkua. Ja välillä tulee ääneen kiljaistua, kun joku virheliike oikein vihlaisee. Mitkään kipulääkkeet ei auta.
Vesijuoksu ja uinti on ainoat liikuntamuodot, joita pystyy kivutta tekemään. Vaan vesiliiku tässä nyt sitten, kun uimahallit on koronanperkeleen takia suljettu. Pyöräily onnistuu lähes kivutta, mutta siinäkin on alkanut ranne ja kyynärpää sattua.
Juoksuun olisi nyt mitä mahtavimmat olosuhteet, mutta ei, kun ei pysty kunnolla edes kävelemään. Tai pystyy, jos sietää joka toisella askeleella kivun, joka saa voimaan pahoin. Tai kävelee korkkareilla. Niistä taas ei varpaitten nivelrikko tykkää.
Lihaskunnon treenaaminenkin on näillä kivuilla jokseenkin hankalaa. Ei toimi jalka, ei toimi käsi.
Voi helvetin perkele mä vaan sanon. Alkaa meikäläisenkin kohtuullisen hyvä resilienssi olla koetuksella, kun valoa tunnelin päässä ei näy.
Mua huvita yhtään mikään. https://www.youtube.com/watch?v=dEQb0jjAhZs
Onko kellään manaajan puhelinnumeroa?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti