Kukamitähäh

Tämä on ensisijaisesti oma treenipäiväkirjani, johon kirjaan etenemisen (ja takapakit) triathloniin ja muihin kotkotuksiin valmentautuessani.

lauantai 4. heinäkuuta 2015

Kisailua ja kisaturismia

Pariin viikkoon ei ole runosuoni sykähdellyt, mutta nyt suoraan Finntriathlon Vierumäestä (-mäeltä?) palattua on aikaa naputella.

Viime viikko meni treenien puolesta näin:
ma: lepoa vaan
ti: HelTrin avovesiuinti Oittaalla, jonne menin fillarilla. Vesi oli rapsakka +14, ainkain jonkin havainnon mukaan, joten ei maailman miellyttävin uinti. Meni hitaasti mutta hitaasti, alussa vielä uimalasit falskasi ja niitä piti pysähtyä säätämään. Paluumatka kotiin sujui mukavassa vesisateessa, onneksi oli hyvää seuraa niin ei ihan niin paljon kiristänyt pipoa.
ke: aamulla fyssarin möyhennettävänä ja illalla hurautus fillarilla salille voimatreeniä vääntämään. 
to: 2 tunnin nousevasykkeinen (ei välttämättä -vauhtinen) juoksu. Olipas mukavaa!
pe: 3,7 kilsan uinti, jonka kauhoin Stadikalla. Muuten meni just jetsulleen ohjeen mukaan, mutta ne pätkät, jotka piti tehdä nilkkaremmin kanssa piti hukkumakuoleman riskin vuoksi muuttaa tavalliseksi vapariksi, ohjeistetulla vauhdilla kyllä eli hauki rannasta -tyypisesti.
la: Kisaturistimatkalla ja huoltojoukkoina Kiskossa, taisikin olla eka kerta, kun olin tri-kisoissa katsomon puolella. Jottei oma päivä olisi mennyt ihan lokoiluksi, niin maantiepyörä oli matkassa ja hurautin sillä kisan jälkeen kotiin (3:54/104,75km).
Kisatunnelmaa Kiskossa
su: väsymys, uupumus jne. (kts. aikaisemmat unettomuus-lääkeväsymys yms. päivitykset) joten päätin siirtää päivän treenin seuraavalle päivälle. Ai että teki lepo hyvää, varsinkin kun sen teki Tuskassa haahuillen, ystäviä tavaten ja hyviä bändejä kuunnellen. Kyllä ei ihminen jaksa ilman sielunravintoa!

Jumalasta seuraava (ylöspäin) eli Mikael Åkerfeldt, ah, syrän!
Tämä eli oma kisaviikko taasen on sujunut näinikkään:
ma: se sunnuntailta jäänyt treeni eli 1:32/37,8 kilsaa fillarilla ja päälle 0:37/6,12km juoksua. 
ti: 1:09/2,4km uintia Stadikalla
ke: 0:33/5,45km PK-juoksua ja päälle kotikuntopiiri 0:25 ja toinen mokoma venyttelyä.
to: fyssarin möyhennys (gnnhhh!) ja 1:00/20,76km kevyttä fillarointia, sisältäen pari kisavauhtista lyhyttä vetoa.
pe: viimeiset kiusaukset ennen kisaa eli 0:20 kevyttä juoksua sisältäen 4x30sek rentoja vetoja. Ja uusien pikanauhojen säätöä. 

la: Juhla- eli kisapäivä Vierumäellä perusmatkan merkeissä. Aamulla jännitti yllättävän vähän, ja se hiukan ihmetytti. Vessassa tosin sai rampata yhtenään. Kisapäivästä oli tulossa tosi aurinkoinen ja lämmin, mikä on yleisfiiliksen kannalta mukavaa, mutta muuten tiesi raskasta päivää. Kisapaikalla olin hyvissa ajoin ja onneksi rutiinia on jo sen verran muodostunut, että muodollisuudet ja omalle tontille asettuminen sujuivat mutkattomasti. Päivän eka ylläri oli Vierumäen lätäkön pieni koko = ahdas reitti ja julmetun pitkä ja jyrkkä nousu T1:lle. Mutta vesi oli ihanan kirkasta ja sopivan lämmintä, eli sinne oli mukava pulahtaa.

Uintiin lähti kerralla 250 osallistujaa, joten ruuhkaa riitti, aina koko reitin mitalle asti. Noin 2/3 ekasta kierroksesta meni vähän tuskaisesti, mutta sitten tilaa ja hyvä rytmi löytyi ja päivän ekalta voitolta tuntui se, että rantauduin alle puoleen tuntiin. Nyt sai uusi märkkäri arvoistaan kyytiä!

Olin ajatellut, että tänään satsaan nopeisiin vaihtoihin, mutta rannan ja T1:n pitkän välin vuoksi ekasta ei ainakaan sellaista tullut. Märkkäri kyllä lähti sutjakasti päältä ja muutenkin vaihtotoimet menivät ihan hyvin. Ja sitten polkemaan.

Fillarireitti ei ollut ennestään tuttu, mutta koska se ajettiin kolmena lenkkinä, niin ekan kiekan jälkeen osasi hiukan suunnitella tekemisiään. Reitti oli "mukavan kumpuileva" eli tosi mäkinen, ja muutama kipakampi nyppylä meinasi imaista mehut tyystin. Tuulta riitti myös joka suunnasta ja pari kertaa tuli Fuerteventura mieleen, kun puuska nappasi fillarista kunnolla kiinni. Keskari oli karvan alle kolmenkympin, mutta mäissä onneksi pääsi myös kaahaamaan ja ohittelemaankin joitakin kanssakisaajia. Myös ylämäissä.

T2 sujui vauhdikkaasti, kiitos uusien pikanauhojen. Juoksu itsessään ei sitten vauhdikasta ollutkaan. Eka kierros tuntui han kauhealle raastamiselle: kylkeen pisti ja nesteet hölskyivät turvonneessa mahassa eli eivät imeytyneet. Parin kilsan kohdalla olevassa huoltopisteessä onneksi oli suolaa ja se auttoi. Juoksun aikana lämpöä oli noin 27 astetta ja myös tämä reitti oli mukavan kumpuileva eli mäkiä riitti, ei tosin kovin korkeita tai jyrkkiä. Oli vaan kamalan raskasta. Toisella kierroksella mahakipu helpotti ja juoksu alkoi hivenen muistuttaa juoksua. Osansa oli tietty myös sillä, että tiesi että kohta tämä loppuu. Maaliin tulo oli melkoinen helpotus, kaik voimat oli mänt siinä vaiheessa. 

Yleisen leuhottamisen, vouhottamisen, säätämisen ja aterioinnin jälkeen pakkasin kimpsut ja kampsut autoon, ja vasta siinä vaiheessa katsoin tulokset. Hämmästys oli suuri, kun huomasin, että olin tullut ikäsarjani kakkoseksi! En ikinä olisi uskonut, koska loppuaika 3:01:23 ei ollut hääppöinen ja juoksu tuntui niin takkuiselta. Keli taisi olla siis aika raskas kaikille. Oli aika hyvä fiilis lähteä ajelemaan kotiin kisasta, vaikka ikäsarjoissa ei kakkonen enää palkintoa saakaan :D Pelkkä sijoitus oli aika kiva kotiin vieminen, kärvähtäneitten olkapäitten ja hienon pinkin paidan lisäksi.

Kuuminta kesämuotia

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti