Kisailua ja pyöräperheen päivitystä

Tällä viikolla oli kauden ensimmäinen lappu rinnassa -tapahtuma, mutta hiukan muutakin mahtui viikkoon.

Ma: Ei treeniä, mutta ei varsinaisesti lepoakaan, koska töissä aamuysistä iltakymppiin.

Ti: Unelmien liikuntapäivä, mutta omalla kohdalla se tarkoitti vain liikunnasta unelmoimista, koska töissä aamuseiskasta iltaseiskaan. Ja sen jälkeen ei kyennyt kuin hoitamaan vähän kotihommia ja kaatumaan nukkumaan.

Ke: Ns. normipäivä, koska illalla polkaisu Toni & Tonille, jonne jätin iankaikkisen vanhan maantiepyöräni perusteelliseen osasarjapäivitykseen. Nykyisten, sinnepäin kunnostettujen vaihteitten toimimattomuus kun on nyppinyt jo pidemmän aikaa. Paluu palvelevasta pyöräkaupasta kotio kävelleen. Lisäksi varsinainen päivän liikunto eli pyramidijuoksutreeni 0:49/7,4 km ja päälle puolisen tuntia selkä-/pakarajumppaa.

To: Työmatkat fillarilla. Muuta ei olisi tohtinutkaan tehdä, koska lievä kaktus kurkussa ja vilutti. Kourakaupalla sinkkiä siis ja huilia.

Pe: Olo aamusta olikin ihan normaali, eli fillarilla töihin, kunhan ensin olin käynyt poistattamassa tikit kintusta. Terkkari ilmoitti, että uimaan ei ole vielä viikkoon asiaa, mutta saas nähdä malttaako tässä olla ns. kuivin jaloin niin kauan. Illalla 0:20/3 km:n verrajuoksu. Taas oli yhdet uudet tossut testissä: On Runningin Cloudracerit. Ja voi pojat miten hyvältä ne tuntuivat! Olisikohan nyt vihdoin löytynyt täydelliset juoksukengät...? Se selviää jahka pääsee ajamaan ne kunnolla sisään.

La: Kisapäivä eli Helsinki City Run. Säätiedote uhkaili kovaa sadetta, mutta yllätys oli positiivinen, kun vettä ripottelikin vain hiukkasen ja ilma oli sopivan hailakka. Ensimmäiset kymmenen kilometriä menivät nopsaan ja aikataulun mukaisesti. Toinen puolikas olikin sitten reippaasti mäkisempi ja hidasti vauhtia kun piti varoa ettei uuvahda ylämäissä. Viimeisten kilometrien lähestyessä tajusin, että jos mielin edes päästä edellisen ennätyksen eli viime vuotisen juoksun aikaan on kiristettävä tahtia. Niinpä viimeiset kolmisen kilometriä menin niin lujaa kuin hiukankin pääsin, koittaen kuitenkin varmistaa, että en nitkahda kesken matkan. Loppujen lopuksi parannusta enkkaan tuli minuutti ja 13 sekuntia ja aika oli 1:54:51. Olin aikaan jotenkin tosi pettynyt, mutta ottaen huomioon sen, että oikea takareisi, pakara ja polvi sattuivat aivan järkyttävästi ensimmäisistä kilometreistä lähtien pitää kaiketi sittenkin olla tyytyväinen tuohon aikaan. Teki kyllä paikoitellen mieli jättää leikki kesken, niin paljon kipu voimia söi.

Sunnuntaina tehtiin palautteleva 3:28/60 km:n cyclohöntsäily keväisestä luonnosta ja pullakaffeista Uutelassa nauttien. Illalla pääsin vielä velolle hetkeksi ulkoiluttamaan uusinta fillariani. Joku viisas on sanonut, että oikea polkupyörien määrä on n + 1, jossa n = nykyinen polkupyörien määrä. Uusimaan tulokkaan myötä n:ksi tuli 6.

Hän on uusin kulkuneuvoni, maantiemaastosinkula, Teräsmiehen <3 rakentama.