Kukamitähäh

Tämä on ensisijaisesti oma treenipäiväkirjani, johon kirjaan etenemisen (ja takapakit) triathloniin ja muihin kotkotuksiin valmentautuessani.

lauantai 8. joulukuuta 2012

Koe-eläinpuisto

Pajulahdessa on triathlonistille räätälöity testipaketti, johon kuuluu perusverenkuva, rasvaprosentin mittaus, submaksimaalinen polkupyörätesti ja suora juoksutesti. Kun HelTrin jäsenenä saa vielä testipaketista hiukan alennusta niin asia oli selvä, sinnehän oli mentävä jotta saa tarkan käsityksen nykykunnosta. Olin ottanut perjantain 7.12. vapaaksi töistä, jotta pääsen rääkättäväksi. Aikoja arki-iltaisin tai viikonloppuisin on lähes mahdotonta saada, kysyttyjä kun ovat. 

Menomatkalla jo kovasti jännitti, varsinkin kun ajokelikin lumipyryssä oli melkoisen haastava. Fillaritesti oli ennestään tuttu, mutta juoksu kuonokopan kanssa hiukan hirvitti. Testaajat Ari (koneitten käyttäjä) ja Essi (sairaanhoitaja) olivat kovasti mukavia ja saivat leppoisan ilmapiirin aikaan. Homma alkoi punnituksella, rasvaprosentin mittauksella ja verikokeella. Veriarvoista tutkittiin etenkin hapenottokykyyn vaikuttavat asiat. Tulokset veriarvojen suhteen olivat oikein positiiviset, liekö yhtenä syynä lempi(eines)ruokani maksalaatikko ja pinaattikeitto. Mm. hemoglobiini on 147 (raja-arvot 117-155) ja hematokriitti 45 (raja-arvot 35-46). Rasvaprosenttiin saa vastaavasti syytä hakea niinikään ruokavaliosta: triathlonistin ylärajoilla mennään reilun 24 prosentin lukemilla. Puolisentoista kiloa laardia olisi siis kropasta häädettävä.

Toisena osiona oli fillaritesti. Tsygään sai omat polkimet, joka teki menosta tukevaa. Vielä kun olisi saanut oman satulan, niin olisi ollut suorastaan mukavaa. Ensin alle pieni lämmittely ja sitten kolmen minuutin välein 20W vastuksen lisäys ja väleissä otettiin aina verinäyte laktaattimittausta varten. Verta sai siis olla luovuttamassa yhtenään, onneksi vaan sormenpäästä. Testiä jatkettiin siihen asti, että päästiin anaerobisen kynnyksen yli. Testi päättyi jäähdyttelyyn kevyellä vastuksella.

Fillaritestin jälkeen ehti pikaisesti piipahtaa vessassa, hörpätä vettä ja vaihtaa kengät, jonka jälkeen alkoi juoksuosuus. Juoksumatto on n. 5 kertaa kuntosalien mattojen kokoinen ja tukevan oloinen. Ylle puettiin turvavaljaat ja päähän kuonokoppa, josta meni letkut hengityskaasujenmittauslaitteeseen. Yllättävän hyvin sen kopan kanssa pystyi hengittämään, mutta se ei ehkä sovellu henkilöille jotka jonkinmoista ahtaan paikan kammoa potevat. 

Juoksutesti alkoi muutaman minuutin lämmittelyllä (ja fillaroinnin jälkeisten laktaattien poistolla), kunnes päästiin itse asiaan. Taas mentiin kolmen minuutin portailla ja joka portaan välissä otettiin taas verikoe laktaattien määritttämistä varten. 5:27 -kilometrivauhtiin asti meno tuntui suorastaan mukavalle ja vasta sen jälkeen alkoi laktaatit nousta ja meno muuttua raskaaksi, ja se muutos olikin sitten jyrkkä. Yllättävän helpolta tuntui myös matolla juosta, vaikka noin muutoin en sitä koskaan tee - kun ulkonakin kerran voi juosta. Uupumukseen asti mentiin eli valjaitten varaan ei tarvinnut tipahtaa vaan käsillä vaan merkki testaajalle kun raja tuli vastaan ja matto pysäytettiin. Loppumetreillä testaaja huuteli kovasti kannustavia kommentteja ja niistä oli kieltämättä melkoisesti apua. Tässä tehtiin myös palautus portaittain ja verta sai taas luovutella joka välissä.

Kuva juoksuasemasta testaajan vimpainten takaa (fiksuna olisin antanut kameran testaajalle, niin olisi voinut ikuista minut puuskuttamassa tuossa):



Testiosuus oli siinä kohtaa ohi ja pääsi vetelin jaloin laahustamaan suihkuun, jonka jälkeen käytiin kaikki tulokset läpi. Kirjallisena ne sai sähköpostiin jo samana iltana, mikä ilahdutti kovasti.

Testitulokset vastasivat varsin hyvin omia aavistuksia ja tuntemuksia: juoksukunto on yllättäen parempi kuin pyöräilyssä, vaikka juokseminen on aina tuntunut lajeista hankalimmalle. Tahkotut peruslenkit (vaikka ei niitä nyt niin paljon ole ollut...) näkyvät tuloksissa, koska peruskestävyyskunto on hyvä, testaajan sanojen mukaan "kestävyysurheilijan tasoa". Juoksun tiimellyksessä kuulinkin testaajan jossain kohtaa sanovan että "No saatiinhan se sinunkin laktaattitasosi vihdoin nousemaan.". Lisäksi kuulemma kun olen aloittanut harjoittelun verraten myöhäisellä iällä niin (hyödyntämättömiä) mahdollisuuksia näyttäisi olevan paljon. Niitten esiinkaivamiseen tarvitaan nyt sitten sitä valmentajaa, jotten mene siitä mistä aita matalin vaan nähdään oikeasti mihin sitä oikein pystyy jos kunnolla yrittää. 

Pahus, tänne ei saakaan laitettua liitteitä, muuten olisin laittanut kaikki tulokset näkyviin. Mutta joka tapauksessa, tarkkaa dataa ja raja-arvoja harjoittelua varten on ja paljon, sen pohjalta seuraavaksi sitten rakentamaan treeniohjelmaa valmentajan kanssa.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti