Kukamitähäh

Treenipäiväkirjasta tuli sairauskertomus, mutta toivottavasti vain toviksi. Tri-hommat on edelleen ohjelmassa aina kun olotila sen sallii.

sunnuntai 29. maaliskuuta 2015

Hyvää tekevää liikuntaa

Viikko on ollut treenimielessä aika rankka, mutta muuten varsin loistava, huipentuen sunnuntain yhteislenkkiin.

Ma: Lepopäivä, as usual.

Ti: Aamulla uinti 1:00/2500m. Illalla pyöräharjoitus TT:llä olkkarissa. Sisälsi mm. 2x15min VK1-alueella ja 3x3min yli anakynnyksen - vaan sinnepä ei niin vaan päässytkään. Kokeilin kahta taktiikkaa: iso vastus ja alhaisempi kadenssi (jalat hyytyi) ja pienempi vastus & isompi kadenssi (sai juuri ja juuri hilattua itsensä kynnyksen yli). Johtopäätös tästä lienee, että jatkossa entistä enemmän selkeää PK:ta ja kunnon yläalueella vetoja, jossain VK1:llä nitkuttamisen sijaan.

Ke: Illalla juoksu salille 0:20/36km, punttitreeni 1:20 ja juoksu kotiin 0:23/3,6km. Ja päälle sauna & uima kotihallissa.

To: Aamulla juoksu 0:30/5km, selkä ei ollut vielä hereillä eli välilevyrappeuman aiheuttama aamuinen "peruskipu", joka ei minnekkään häviä, hiukan haittasi tahtia. Illalla uinti 1:15/3km, sisältäen vaikka mitä kivaa: nilkat sidottuna uintia, pullaria, lättäreitä, vauhdin vaihteluita. Aika kuitti oli kun puoli kympiltä illalla hallilta kotiin lompsi.

Pe: Perinteinen kävely salille 0:30/3km ja HelTrin kuntopiiri. Tällä kertaa tehtiin taas alkulämpät ja väliosiot kuulien kanssa, muutoin perussetti eli 4 kierrosta piiriä ja 25min vatsa-selkäkiusattujen tukiryhmää.

La: Ilma näytti just yhtä synkälle kuin lokakuussa ja sadetutka ennusti kunnon sadetta, mutta niinpä vaan olikin vallan loistava keli juosta: ei juuri tuulta eikä sitä sadettakaan ja ilmassa pölyviikkojen sijasta paljon kosteutta, keuhkot kiitti. Kun itse harjoituskin meni aivan nappiin, niin ei voinut kuin hykerrellä tyytyväisyydestä. Eli 1:34/14km juoksua nousevavauhtisesti: 30min PK1, 25min PK2, 15min VK1 ja 10min VK2, loppu 10min verraa.

Su: Ohjelmassa luki 3h PK-ajelua fillarilla, mutta se jäi hiukan vajaaksi koska päivän pyöräily tuli tehtyä poikkeuksellisissa merkeissä Elina Jouhkin muistopyöräilyssä. Kaukomara kirjoittaa blogissaan erinomaisesti reissun tunnelmasta ja tuntemuksista, jotka voin täysin allekirjoittaa. Vaikka Elina pyöräileekin nyt eri maisemissa kuin me muut, niin Elinaa ja tärkeää asiaa ei unohdeta, vaan Pink Wheelsit jatkaa rullaamistaan ja keräykseen voi edelleen osallistua. Liikkumalla voi siis tehdä myös hyvää myös muille kuin itselleen.

Tänään saatu hieno liivi päällä tullaan ajamaan vielä monta kertaa!
Moikataan kun tavataan.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti