Kukamitähäh

Tämä on ensisijaisesti oma treenipäiväkirjani, johon kirjaan etenemisen (ja takapakit) triathloniin ja muihin kotkotuksiin valmentautuessani.

sunnuntai 17. tammikuuta 2016

Tossua toisen eteen, vaikka vähän takkuaakin

Pari viime viikkoa ovat edelleen jatkuneet treenien puolesta hiukan nihkeissä merkeissä. Välillä uni ei ole tullut silmään tai on katkennut pahasti (etenkin takavasemmalta iskevien infernaalisten lonkkakipujen takia), tahi muuten vaan. Tuommoisen yön jälkeen on suosiolla parempi olla tekemättä mitään, palautumattomaan kroppaan kun ei treeni tartu, stressi korkeintaan.


Viikko 1
Maanantaina tein sunnuntailta väliin jääneen 1:30 pyörätreenin trainerilla, kun sain sen vihdoin viritettyä paikalleen. Hyvin kulki ja hiki tuli.Tiistaina tein sovelletun treenin, koska performance mobility ei vielä ollut palannut SATSin ohjelmaan, eli 0:45 PK:ta treinerillä ja puoli tuntia venyttelyjä päälle.Keskiviikon vapaapäivä meni unettoman yön jälkeen horror-väsymyksessä sohvan uumenessa.Torstainakaan ei vielä kyennyt mitään.Perjantaina alkoi kevään kuntopiiri ja hyvältä tuntui, kävellen kun vielä mentiin rapsakassa pakkasessa, niin tuli hyvä alku- ja loppuverra ja sai raitista ilmaa.


Lauantaina jäi suosiolla Aktia-cup väliin: voimia ei tuntunut olevan vielä tarpeeksi mihinkään maksimivetoon ja oli mun keuhkoille liian kylmä. Sen sijaan kävin salilla juoksemassa keskiviikolta pois jääneen pyramidiharjoituksen, se sujui ihan hyvin. Toista kertaa oli uudet Addun Ultra Boostit jalassa, ne on ihanat! Meno-paluu salille tapahtui kävellen, joten tuli reilu tunti happea myös.


Sunnuntaina kävin uimassa niinikään keskiviikolta väliin jääneen uintitreenin, joka sisälsi CSS-testin. Joko katsoin kelloa väärin tai sitten se testi tosiaan meni näin, mutta sain ajaksi 400/7:08 ja 200/3:45-48, ihan varma en ole kun lasit oli niin huurussa että kesti hetken tihrustaa. CSS-laskuri ei edes hyväksy/ymmärrä hitaampaa kahdensadan aikaa, joten ota tuosta nyt sitten tolkkua. Olisi pitänyt olla joku luotettava ajanottaja mukana ja karjumassa vauhtia altaan reunalla. Tuntui kyllä, että kakssatanen olisi mennyt selvästi nopeammin. Fiilis oli ainakin hyvä ja ennen kaikkea koitin tehdä hyvällä tekniikalla, ettei olisi mennyt räpeltämiseksi. Lopussa olin kyllä ihan finaalissa, kädet vaan tärisi.


Uudet Ultra Boostit ja Sarvan Xerot. Kyllä kulkee!

Viikko 2
Ma: lepo.
Ti: heikko happi, eli tein tunnin kävelylenkin ja venyttelin puoli tuntia.
Ke & to: yllättäviä ylimääräisiä hommia, eli en ehtinyt edes lenkille. Hyötyliikuntaa oli kyllä.

Pe: Aamulla fyssarin rääkättävänä. Kyytiä sai etenkin alkuviikosta tärviölle nukkumani niska ja siitä olkapään kautta aina allin alle jatkuva totaalinen möykkyviidakko. Löytyi ilmeisesti vihdoin syy etenkin uinnissa reistailleelle vasemmalle olkapäälle. Jos käsittelyn jälkeisten mustelmien määrästä mitään voi päätellä, niin kyllä se siitä kuntoon tulee. Illalla kuntoraamattupiiri ja olipa hapokas viimeinen puoli tuntia, joka vedettiin lähes tauotta vatsaa & hiukan selkää, liikkeitten välinen lepo (30s) erilaisissa lankuissa. Kyllä oli viime kerran suorat sakset -setti helpompi!

La: aamupäivä meni hiki hatussa uusien monojen perässä laukatessa ja iltapäivällä kävin vihdoin testaamassa uudet Sarva Xero -nastalenkkarit. Hiukan koville ne Boostien jälkeen tuntuivat, mutta kun lenkki eteni niin johan tottuivat jalat ja loppumatkasta meno tuntui suorastaan kevyelle. Tunti ja noin 8,5 kilsaa tuli lenkille mittaa reilun kympin pakkasessa ja kauniissa auringonlaskussa. Ihmeen hyvin keuhkotkin kesti kylmää, ei yskittänyt juuri ollenkaan.

Sunnuntaina oli vuorossa monojen testaus vuoden ekalla hiihtolenkillä. Olin tutkaillut eri latukarttapalveluista mihin kannattaisi mennä ja päädyin Taliin, jossa on tarpeeksi tasainen reitti. Sukset pitivät ja luistivat mainiosti hiihtämättömän viime talven jäljiltä olevilla pitoteipeillä ja luistoilla ja jonkinlainen tekniikkakin löytyi suht nopsaan. Varsa kun pääsi laitumelle, niin pari ekaa kierrosta menivät hiukan VK:n puolella, viimeisellä maltoin sitten jo hiukan himmailla, kun voimatkin alkoivat vähetä. Mittaa retkelle tuli 1:47/14,5 km. Väkeä oli ihan kohtuullinen määrä ja kovin usein ei tarvinnut muita ohitella kun valitsi sen kulkusuunnan, jossa tuntui menevän vähän ripeämpää porukkaa. Suurin osa näytti kyllä lähinnä kävelevän sukset jalassa. Ei siinä mitään, liikuntaa sekin on ja saa raitista ilmaa. Uudet monot taitavat olla hiukan liian suuret, mutta se korjaantunee paksummalla sukalla tai ohuella lisäpohjallisella. Hiihtäminen on kyllä mahtavaa hommaa, pertsaa kun saa lykkiä mitä parhaimmassa talvisäässä. Lisää lunta ja latuja vaan, kiitos!


Hyvä on hiihtäjän hiihdellä!



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti