Kukamitähäh

Tämä on ensisijaisesti oma treenipäiväkirjani, johon kirjaan etenemisen (ja takapakit) triathloniin ja muihin kotkotuksiin valmentautuessani.

sunnuntai 20. syyskuuta 2015

Gudbai Stadika, tervetuloa uudet haasteet

Tällä viikolla on ollut ohjelmassa kesämeiningeistä syysasioihin siirtymistä ja yleistä rötväystä. Treenien osalta se on tarkoittanut tätä:
Ma: lepoa 
Ti: laiskotti, mutta happea oli illalla pakko saada eli kolme varttia kävelyä raikkaassa ulkoilmassa (oli pimiä!) ja sen päälle parikymmentä minuuttia venyttelyä. 
Ke: juosten salille (ja takaisin) ja siellä hiukan reilu tunnin punttitreeni.
To: huilipäivä
Pe: syyslukujärjestykseen paluu eli illalla HelTrin legendaarinen kuntopiiri, joka on uudistunut! Ainakin yksi uusi liike oli ohjelmassa ja kahvakuulat on apuna useammassakin muuvissa. Ennenkuulumatonta! 
La: PK-juoksua 1:16/11,9km, lopussa muutama n. sadan metrin reippaampi rykäisy. 
Su: ihana alkusyksyn (enimmäkseen) aurinkoinen päivä ja se tuli vietettyä cyclon selässä 2:49/53,5km ja stadikan altaassa 0:36/1,5km. Se olikin sitten viimeinen stadikan aukiolopäivä tällä kaudella ja edessä on siirtyminen sisätiloihin. Plääh. Kyllä ei ole altaassa eikä varsinkaan sisätiloissa uiminen mitään verrattuna luonnon omissa ulkoaltaissa polskimiseen.

Tässä jo jonkin sortin ylimenokautta viettävänä on aika jo suunnitella myös tulevia kommervenkkejä. Elokuussa kun sain HCM:llä vahvistuksen siihen, että klesa selkä/lonkka kestää maratonin juoksemisen, niin se tarkoitti sitä, että nyt on mahdollista laittaa isompi vaihde silmään ja asettaa ensi kaudelle tavoitteeksi ns. täysi tahi Ironman -matka, miten kukakin sitä nyt haluaa kutsua. Tovi on fundeerattu mikä olisi sopiva tapahtuma eri näkökulmista katsottuna (ajankohta, sijainti, reitti ym.) ja voittajaksi valikoitui Ironman Vichy Ranskassa 28.8.2016. Eipä olekaan ennen Ranskassa tullut käytyä, nyt n siihen hyvä syy. Lauantaina tuli osallistumismaksun verran siirrettyä kiinalaisille IM-brandin haltijoille (tai ainakin tuleville) ja se on menoa nyt sitten. Toisaalta asiassa ei ole mitään dramaattista, koska viime vuodethan tässä on tullut rakennettua kestävyyskuntoa järjestelmällisesti aina vaan kohti pidempiä matkoja. Marraskuussa alkaa taas napakampi lajikohtaisen treeniohjelman noudattaminen, siihen asti voi haahuilla ja keskittyä mm. voima- ja kehonhallintahommiin. 

Vaikka tavoite nyt onkin se Ironman, niin tämän klassikkopätkän toimintamallia en kuitenkaan aio noudattaa. Jos moisia merkkejä alkaa näkyä, niin potkaiskaa vaikka nilkaan tai raahatkaa kaljalle.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti