Raivokasta kuntoutumisyritelmää

Noni, sinne mäni mun treenisuunnitelmat, selkä on niin sökönä että nyt vaan hissutellaan. Pääsiäsisen piinaviikon aktiviteetit on olleet päivittäistä kävelyä (joka ei juuri satu, vaan jopa ehkä vähän helpottaa kipuja), varovaisia selkäjumppaliikkeitä ja venyttelyä, jottei jumahda lisää. Sunnuntaina kokeilin uintia ja se onnistui vallan mainiosti, huono puoli oli se, että saunassa ei pystynyt kivutta istumaan.

Torstaina kävin työterveyslääkärin luona ja sieltä oli tuliaisina uusia lääkkeitä neuropaattiseen kipuun (sivuvaikutusten lista viitisen A4-sivua), reilu viikko sairauslomaa ja uusi lähete julkisen sairaanhoidon piiriin, tällä kertaa ortopedian puolelle. Sitä kautta kun saattaa kuulemma saada itsensä ujutettua nopeammin sisään systeemin rattaisiin kuin fysiatrian kautta. Saas nähdä. Keskiviikkona on uusi tsekki, jossa mietitään myös työkuvioita, koska makuulta on hiukka hankala useimpia hommia hoitaa.

Reilun viikon kuntouttava liikkuminen ja lääkkeet ei ole vieneet oloa suuntaan eikä toiseen, ainakaan parempaan. Istuminen tai paikallaan seisominen ei onnistu, reipas kävely, uinti ja selällään makoilu helpottaa oloa hiukan. Oma arvio n. 15 vuoden selkäprobleemikokemuksella on, että ruodossa on vanhojen vaurioitten lisäksi nyt uusi välilevypullistuma (toivottavasti ei taas useampaa), joka ei näillä vakiokonsteilla suostu asettumaan ruotuun. 

Hiukkasen on mieli synkeänä, vaikka tämä ei suinkaan ole kuolemaksi ja maailmassa on tsiljoona ihmistä, joilla on paljon vakavampia ongelmia selätettävänä. Ottaa kuitenkin päähän aivan julmetusti, että ei pysty tekemään töitä eikä harrastamaan, eikä tuo jatkuva kipukaan varsinaisesti jalosta vaan ottaa päähän niin peevelisti.