Kukamitähäh

Treenipäiväkirjasta tuli sairauskertomus, mutta toivottavasti vain toviksi. Tri-hommat on edelleen ohjelmassa aina kun olotila sen sallii.

keskiviikko 13. marraskuuta 2019

T3

Syöpäviisottelun laji numero kolme eli leikkaus numero kaksi oli maanantaina ja nyt olen T3:lla. 

Leikkaus meni kaikin puolin hyvin. Kuvio oli jo ensimmäisestä kerrasta tuttu, sillä erotuksella että tällä kerralla piti vielä aamulla klo 7:15 ennen osastolle menoa käydä verikokeissa. Osastolla vastassa oli sama mukava hoitaja kuin viime kerralla. Kirurgi oli eri kuin ekalla kierroksella ja myös eri kuin se, jonka tapasin tämän leikkauksen suunnittelussa. Ja hyvä niin, koska tämä suunnitteluhenkilö vaikutti jotenkin poissaolevalta, hajamieliseltä ja kovin väsyneeltä - haukotteli koko tapaamisen ajan. Ei tuntunut kovin hyvälle.

Leikkausaika oli vasta klo 12, joten odotellessa oli hyvin aikaa lukea päivän Hesari ja kuunnella musiikkia. Aamulla oli saanut ennen kuutta juoda ainoastaan yhteensä 2,5 dl vettä ja mustaa kahvia, joten oli iloinen yllätys, että puoli ysin maissa sain ekstrajuotavaa.

Herkkuaamiainen
Osastolla oli mukavan rauhallista, koska oli maanantai ja sieltä puuttuivat edellisen päivän leikatut. Puoli yhdeltätoista sai rauhoittavat + kipulääkettä ja tasan klo 12 lähdettiin hoitajan + harjoittelijan kanssa leikkaussaliin, jonne köpöttelin omin jaloin hoitajan kärrätessä sinne petini. Leikkaussalirutiinitkin olivat edelliseltä reissulta tutut: leikkauksen jälkeen tarvittava "toppi" valmiiksi päälle vyötärölle, piuhoja ja letkuja kiinni ja vastaaminen listaan kysymyksiä. Suoneen laitettiin ensin keittosuolaa ja sitten jotain esilääkettä, vahvaa kipulääkettä ja viimeksi varsinainen nukutusaine. Kerkesin jopa kiittää hyviä unia toivottavaa anestesialääkäriä ennenkuin vintti pimeni.

Leikkaus meni vikkelästi, koska jo noin tunnin päästä havahduin heräämössä, yllättävän tolkuissani. Verenpainetta ja happisaturaatiota tsekattiin tasaisin välein ja kirurgi kävi kertomassa, että leikkasi rinnasta noin kananmunan kokoisen palan ja että kaikki oli mennyt hyvin.

Lähempänä kolmea pääsin takaisin osastolle, jossa oli taas aikaa kuunnella musiikkia ja vain huilailla. Olo oli parempi kuin ekan leikkauksen jälkeen. Kun vihdoin viiden maissa sain sapuskaa älysin tällä kertaa syödä rauhassa ja vain osan tarjoomuksista eli kahvin (aah!), sämpylän ja mustikkamehun. Viimeksi kun ahneuksissani pistin nopsaan poskeen koko annoksen niin oksuhan siitä tuli kotimatkalla...

Värien harmoniasta nautiskelua leikkauksen jälkeen.

K tuli hakemaan seiskan maissa ja olihan kiva päästä kotiin, hyvissä voimissa.

Jälkitarkastus on 26.11. ja silloin saan tietää mitä patologi tällä kertaa löytää. Kirurgi loihe lausumaan B-lausunnossa että "on mahdollista, että marginaalit jäävät edelleen riittämättömiksi, jonka vuoksi voidaan joutua vielä rinnan poistoon. Sädehoito annetaan mikäli rintaa ei poisteta."

Että tässä nyt sitten pari viikkoa kärvistellään ja odotetaan tuleeko vielä kolmas leikkaus vai jatketaanko sädehoidolla. Jos loputkin rinnasta joudutaan vielä poistamaan, niin sitten edessä on vielä jossain vaiheessa myös korjausleikkaus, eli leikkaus numero neljä.

Haava on n. 10 senttiä pitkä eli tuplat edellisestä, mutta taas tosi siisti ja nätti. Viime yönä nukutti jo hyvin ja tänään en enää ole tarvinnut kipulääkkeitä. Yläkropalle on pieni jumppaliikeohjelma, joka pitää tehdä kaksi kertaa päivässä. Ja koska liikkeelle sai lähteä heti leikkausta seuraavana päivänä, niin eilen kävin jo kaupassa (K toimi kantajana, koska yli 3 kilon verran ei saa nostaa) ja tänään tein hyvin rauhallisen tunnin kävelylenkin. Muuta kuin kävelyä ei sitten saakaan tehdä ennen jälkitarkastusta.

Fyysisesti olo on hyvä, mutta tulosten odottelu onkin sitten vähän raskaampi homma.