Myrkytyksen oireet

Nyt ei ole kyse tuosta Juicen erinomaisesta biisistä (joka on Chernobyl-sarjan myötä taas kovin ajankohtainen), vaan siitä, miten sytostaatit kroppaa ekan hoitokerran osalta kohtelivat. Ja voi hyvänen aika sentään miten helpolla olen päässyt! Jos oikein kaivelee, niin tällaista pientä fyysistä häikkää on ollut:

• kasvojen ja kaulan punoitusta ja näppylöitä
• lieviä flunssan oireita, äänen käheyttä
• huuliherpes (se perkele on ollut vaivana lapsesta saakka, aina kun elimistössä on jotain muuta ongelmaa, esim. flunssaa tai stressiä)
• pientä polvien kolotusta
• joinakin päivinä kovaa väsymystä

Fyysinen vointi on siis ollut tilanteeseen nähden erinomainen. Välillä kävikin mielessä, että näinköhän siinä tippapussissa oli EPOa sytostaattien sijasta...? Olen nimittäin viimeisen kolmen viikon aikana käynyt kerran juoksemassa, kaksi kertaa punttisalilla, kolme kertaa uimassa Kuusijärvellä ja ajanut fillarilla n. 100 km viikossa. Olen toki pitänyt sykkeet todella maltillisina ja tarkkaillut vointia. Jos olo olisi huonontunut olisin toki keventänyt liikuntaa, mutta kun sillä on ollut yksinomaan positiivinen vaikutus, etenkin pääkopalle, niin mikäs on ollut jatkaessa.

Henkisesti onkin sitten ollut vähän raskaampaa. Välillä on ollut päiviä, jolloin ei ole jaksanut muuta kuin maata kippurassa sohvan nurkassa itkeä tihrustamassa. Eräänä tuollaisena päivänä katsoin vielä kaiken lisäksi dokumentin Ennen kuin kuolen, joka kertoo parantumatonta rintasyöpää sairastavasta Rowenasta. Aihe on raskas, mutta dokumentti erittäin hyvä, suosittelen! 

HUSilla on onneksi tukea tarjolla myös psykososiaalisessa yksikössään. Ihmistä ei siis jätetä yksin kriisin keskelle, vaan ammattilaisen apua on saatavilla. Ja minähän tuon avun hyödynnän. Henkistä jaksamista on tukenut myös erittäin paljon tapaamiset ystävien kanssa, aivan korvaamatonta tässä(kin) tilanteessa.

Ennen jokaista sytostaattihoitoa tsekataan veriarvot, jotta varmistetaan kropan kyky ottaa vastaan seuraava lääkesatsi. Perjantaina olin verikokeissa ja tänään syöpälääkäri soitti ja kyseli vointia. Kuvailin tilanteen ja lääkäri oli hämmästynyt siitä miten poikkeuksellisen hyvä tilanne on, "tämän ensimmäisen lääkeannoksen vaikutukset ennustavat myös hyvin tilannetta jatkossa". Lisäksi äimisteli erittäin hyviä veriarvoja, jotka ovat kaikki nätisti viitearvojen sisällä. Maksa-arvot jopa tavanomaista alhaisemmat. Terveet elämäntavat eivät estä sairastumasta, mutta tekevät näköjään sairastamisesta ja toipumisesta helpompaa.

Lääkärin sanoin: "Eikös siis olla samaa mieltä, että jatketaan hoitoa suunnitelman mukaisesti?" No totta ihmeessä, eipä tulisi mieleenkään sanoa että "juu kiitos, jätetään tähän yhteen kertaan kuudesta".

Huomenna aamulla saan seuraavan lääkeannoksen, jännityksellä odotan mitkä on vaikutukset tällä kertaa.

Viisottelun laji 2

Triathlonkielellä nyt on siirrytty T1:ltä seuraavalle etapille eli leikkauksesta sytostaattihoitoihin. 

25.6. kävin perusteellisissa verikokeissa ja 27.6. syöpälääkärin vastaanotolla. Lääkäri - joka näytti noin 17-vuotiaalta - kävi läpi hoitosuunnitelman, kirjoitti läjän respetejä (pitää syödä lääkkeitä että voi ottaa lääkkeitä) ja sairauslomaa marraskuun loppuun asti. Sytostaattihoidot vie 18 viikkoa eli lääkettä annetaan 6 kertaa, 3 viikon välein, jos kaikki menee suunnitelman mukaan. Missään vaiheessa hoidosta ei puhuttu minulle määrättynä, vaan sanamuoto oli "tämä on tutkimusten mukaan tehokkain yhdistelmä ja tätä me suosittelemme". Hmm, jos sittenkin ottaisin homeopatiaa, hopeavettä ja reikihoitoja... Mutta potilas siis päättää. Tieteelliseen tutkimukseen perustuvaa hoitoa kiitos, minulla kun ei ole mitään kompetenssia sitä kyseenalaistaa.

Lääkärin tapaamisen jälkeen hoitaja kävi vielä kaikki ohjeet huolellisesti ja hi-taas-ti läpi ja sain kaikki ohjeet myös paperilla mukaan. Hyvä homma, koska tietoa tuli taas kerralla paljon. 

Lääkkeitä (ja muita apuaineita) että voi ottaa lääkkeitä, tässä ei ole vielä kaikki... 

Sain myös mahdollisuuden osallistua Bounce-tutkimukseen, jossa tiivistetysti pyritään selvittämään voimavaroja ja resilienssiä kuormittavassa syöpätilanteessa ja löytämään keinoja selviytymiseen. Tutkimuksen aikana vastataan kyselyihin ja selvitetään verikokein matala-asteisen tulehduksen tilaa. Tokihan tällaiseen mielenkiinnolla haluaa osallistua ja panoksensa tutkimukselle antaa.

Kaikki veriarvoni ovat nätisti viitearvoissa ja priimakunnossa, myös tuo matala-asteinen tulehdusarvo. Hyvä tilanne, kun elimistölle rankat hoidot alkaa. Tulkitsen tämän niin, että esim. ravitsemussuosituksiin perustuva ruokavalio rennolla otteella eli mukaan mahtuu herkkuja ja hiprakkaa ja lähes tappavia (joidenkin mielestä) maitoa ja hiilareita ei ainakaan veriarvojen valossa esim. matala-asteista tulehdusta minulla ole aiheuttaneet. Osansa kokonaisuudessa lienee myös liikunnalla (hyvällä fiiliksellä, ei pakonomaisesti) ja mahdollisimman hyväksi viilatulla unella. 

Miksi syöpä minuun iski, sitä ei varmasti kukaan koskaan pysty selvittämään. Paska tsägä, ja sen kanssa nyt eletään. Yllättävän vähän toistaiseksi on ollut katkeruuden tunnetta tähän liittyen.

Tänään aamulla oli ensimmäinen sytostaattihoito Meilahdessa. Illalla ja aamulla olin jo ottanut kourallisen kortisonia, jolla ehkäistään hoidon mahdollisia allergisia reaktioita. Pääsin pötkölleen 6 henkilön huoneeseen, jossa oli kullakin omalaisensa tiputushoito menossa. Jalkoihin ja käsiin laitettiin helevetin kylmät jäätöppöset, jotta kynnet ei irtoaisi niin helposti. Tsekattiin myös, että olenhan lakannut kynnet, koska se auttaa myös (kynsilakasta Kelakorvausta, perkele!). 
Hoidon aikana hoitaja kiikutti rouskutettavaksi jäämurskaa, jonka tarkoitus on varjella suun limakalvoja. Itse tiputus aloitettiin keittosuolalla, jonka jälkeen tiputettiin sytostaatit. Lopuksi suonet taas huuhdeltiin keittosuolalla. Koko hoito ei tuntunut yhtään miltään, hankalinta oli köpötellä välillä vessaan tippamasiinan kanssa. Hoitaja oli tosi mukava ja kävi taas huolella läpi kaikki hoitosuunnitelmat ja ohjeet. Koko episodi kesti hiukan reilut pari tuntia. 

Hanskat oli hiukan hankalat kirjan sivuja käännellessä, sai onneksi ottaa välillä pois.

K haki kotiin sairaalasta, mutta koska olo oli ihan "normaali" olisi hyvin voinut tulla myös julkisilla. Nyt vaan voinnin mukaan normaalia elämää seuraaviin verikokeisiin ja hoitosettiin asti, joka on kolmen viikon päästä. Valkosolut alkaa tipahtaa noin viikon kuluttua eli silloin ei ehdoin tahdoin kannata flunssaisten ihmisten kanssa hengata. Mahdollisia haittoja on melkoinen lista, mutta hyvällä tsägällä ei tule juuri mitään ja niihinkin on sitten noita troppeja, voiteita, salvoja ja herra ties mitä geelejä ja kapseleita.

Pliis älkää kaikki iskekö