Kukamitähäh

Treenipäiväkirjasta tuli sairauskertomus, mutta toivottavasti vain toviksi. Tri-hommat on edelleen ohjelmassa aina kun olotila sen sallii.

tiistai 9. kesäkuuta 2020

Long time no see, Syöpis

Ei niin, että laskisin, mutta vuosi ja 16 päivää ekasta syöpäleikkauksesta. Ja 4 kk ja 12 päivää viimeisestä sädehoidosta. Mikä selittää sen, että leikkauspuolen käsi on alkanut puutua ja pistellä öisin ja pakottaa päivisin, pienellä turvotuksella lisättynä. Lymfaturvotus kun voi pahentua juuri kolmen tahi kuuden kuukauden kuluttua sädehoidoista. 

Muutama päivä sitten, kun puutuminen ja pistely alkoi pahentua ja Ouraa ei enää saanut sormesta irti laitoin Noonan kautta viestiä hoitotiimille oireista. Parin tunnin päästä tuli vastaus, että tiistaina klo 8 on aika Syöpiksen fysioterapeutille varattuna. Uimahalli oli ollut pari päivää auki ja niinpä illalla säntäsinkin sinne, koska veden hydrostaattinen paine tekee hyvää kaikille turvotuksille.



Tänään ennen fyssarin vastaanotolle pääsyä mitattiin koronan varalta lämpö. Ensimmäinen mittari ilmoitti ruumiinlämmöksi "Lo" ja toinen 32 astetta. Todettiin, että ei ole kuumetta. 

Fyssari mittasi kädet huolella monesta kohtaa sekä mittanauhalla että nestemittarilla. Turvotusta ei juuri ollut, mutta se saattoi myös johtua aamuajankohdasta. Sen sijaan leikkausalueelta löytyi kiristäviä faskioita ja lymfastrangi. Fyssari käsitteli kudoksia (helpotti heti) ja opasti ohjeet liikkeisiin, joilla itse voi kiristyksiä ja puristuksia helpottaa. Sain myös ohjeet millaisten oireitten kanssa mennä terveyskeskukseen ja milloin pitää tulla syöpikselle.

Samalla reissulla ajattelin käydä "pikaisesti" verikokeissa, jotka liittyvät BOUNCE-tutkimukseen, johon osallistun. Pikainen käynti tarkoitti tunnin jonotusta HUS-labissa. 

Oli kauhean helpottavaa saada selvyys ilmestyneisiin oireisiin. Ehkä syöpä ei olekaan uusinut ja levinnyt kaikkialle kroppaan. Ajatus, jolta ei aika-ajoin voi välttyä.

Ranne ja kyynärpää on onneksi jo paremmat, kantapääkivun kanssa edelleen taistellaan eli kävely ei vieläkään onnistu. Viimeisimmät hoitometodit oman fyssarin repertuaarista ovat olleet infrapuna- ja värinähoito: lampulla valoa ja ääniraudalla 128 hertsiä kudokseen. Jännä kyllä, ovat hiukan auttaneet, toisin kuin mikään muu konsti. Fyssarin vinkkaamana tilasin itselleni Biohakkereilta vastaavan lampun. Sitä ja helpotusta odotellessa vesiliikuntaa siis.