Kukamitähäh

Treenipäiväkirjasta tuli sairauskertomus, mutta toivottavasti vain toviksi. Tri-hommat on edelleen ohjelmassa aina kun olotila sen sallii.

sunnuntai 26. kesäkuuta 2016

"Kevyt" juhannusviikko

Eipä ollut kovin pitkää palauttelua Vätternin jälkeen. Mutta sitä saa mitä tilaa... Maanantaina ja tiistaina huilasin, mitä nyt maanantain työmatkat ajoin fillarilla.

Ke: Työmatkat fillarilla ja illalla 1:00/8,3 km juoksu PK1:stä, seassa 6 lyhyttä rivakampaa vetoa.

Pirunmoinen treeni!
To: fillarilla salille ja siellä voimatreeni 0:50 sisältäen kuntoutusosion eli perslihasjumpan ja kumppariliikkeet olkapäille.

Pe: juhannusaaton viettoa vesisateessa 1:50/15 km juosten. Muuten PK1:sta, mutta mukana 6 kpl kilsan vetoja VK1-vauhtia.

La: Aamupäivällä 5 kertaa Kuusis ympäri uiden eli 1:29/4 km avovesikauhontaa. Meni tosi hyvin, vauhti oli tasainen ja sykkeet pysyi hyvin PK:n puolella. Pienen tankkaustauon jälkeen iltapäivällä 4:47/111 km fillarilla itään PK:lla pysyen, ei ehkä ihan PK1:llä kuitenkaan. 

Su: Fillarilenkki länteen 5:30/126 kilsaa PK:ta. Ajasta noin 20 min erilaisia taukoja, mm. juomapullojen täyttö Siuntion hautuumaalla... Nimittäin mistäs muualta saat vettä kun kiskalle tai kauppaan ei voi mennä (kun on yksin liikkeellä niin fillaria ei viitsi jättää ulkopuolelle vartioimatta) ja jopa huoltoasemien ikkunanpesuvesiämpäreidentäyttöpisteet on lukittu kun asemat on kiinni. Hautuumaan kukkienkasteluhana siis pelastaa kuin Hesus konsanaan. Heti fillaroinnin perään juoksua 1:14/10,7 km. Loppuun otin kunnon kävelypalautuksen.

Muutoin juhannuksen ohjelma piti sisällään syömistä ja huilia, muuta ei olisi ehtinyt kautta jaksanutkaan. Vajaa 20 tuntia liikuntoa (Vätterninjälkeiseen) viikkoon on ihan kohtuullinen setti. Huomenna en kyllä liiku metriäkään.

maanantai 20. kesäkuuta 2016

Vättern-viikko

Kisailuviikko jälleen ja alkuviikko meni miten kuten säätäessä.

Ma: Lepo

Ti: 1:15 / 3 km uintia Kumpulan maauimalassa. Kiva treeni, jossa oli 500 m siivuja eri tavoin edeten rauhallisilla vauhdeilla.

Ke: Säätöä reissua varten, ei ehtinyt muuta kuin ajaa työmatkat fillarilla.

To: alkuillasta kokka kohti Turkua ja sieltä Viking Gracella Tukholmaan. Uusi siisti ja hiljainen laiva, nukkuminenkin onnistui yllättävän hyvin.

Pe: Köröttely Tukholmasta Motalaan yhden pysähtymisen taktiikalla. Perillä käytiin heti hakemassa numerolaput, haahuilemassa messualueella ja haukkaamassa vähän välipalaa. Koska säätiedotus lupasi rundanin ajaksi sadetta, piti ostaa messuilta uusi kunnollinen pyöräilysadetakki. Satsasin hiukan tyyriimpään Craftin takkiin (taskuja, joustavat sivupaneelit, tuuletusaukkoja, paljon heijastimia) ja tämä osoittautui valitettavaksi erittäin oleelliseksi kapineeksi. Takin lisäksi piti ostaa Vätternrundan 2016 -paita, sitä kun ei ollut ns. finisher-paitana tiedossa osallistumismaksuun sisältyen, vaan erikseen täytyi shopata. Vallan laadukas tekninen paita n. 15 eurolla (tai siis 149 kruunulla tms.) 

Messualueen puskatkin oli muuntautuneet pyöräilijöiksi. 
Seuraavaksi yhytettiin majoittajamme Ramonita ja asetuimme hänen huusholliinsa taloksi, iltapäivällä paikalle kurvasi myös muu porukka. Alkuillasta käytiin vielä kylillä tankkaamassa pastabuffetissa, kuinkas muuten. Oli kallista mutta ei kummoista, nälkä kuitenkin lähti. Vielä shopattiin geelejä, hiilidioksidipatruunoita ja ass saverit - on muuten loistopeli! Sitten vaan laittamaan kamat kasaan ja ottamaan pienet välitirsat.

Persauksen (ravalta)säästäjä
La: Ennen puoltayötä kukuttiin jo hereillä valmiina lähtöön, joka oli meidän ryhmällä klo 1:50. Muutaman kymmenen hengen porukat kerrallaan lähetettiin liikkeelle kahden minuutin välein. Valot fillareissa olivat pakolliset ja ne osoittautuivat aivan välttämättömiksi. En ollut ainut, jolla oli se mielikuva, että kyllähän nyt juhannuksen alla yölläkin on valoisaa. Ei ole, oli säkkipimeää. Kun oma lähtö koitti ja ryhmä ampaisi matkaan reilun kolmenkympin vauhtia iski paniikki: omat - eikä kovin monen muunkaan - valot eivät valaisseet tarpeeksi tietä eikä ollut mitään käsitystä esim. kuopista. Pelotti aivan perkeleesti. Jossain vaiheessa oli pakko himmata vauhtia ja jättäytyä pienempään porukkaan. 

Pimeyttä kesti noin pari tuntia, eikä senkään jälkeen valoisaa ollut luvassa, koska noin tunnin ajon jälkeen alkoi sataa, kaatamalla. Ja sitä sadetta kestikin sitten viitisen tuntia. Oli jokseenkin lohduttoman oloista kun sade ei osoittanut mitään laantumisen merkkejä. Taukopaikoilla tuli ihan älyttömän kylmä ja parasta niitten jälkeen olivat ylämäet, jotta sai itsensä taas lämpimäksi. Sadetakin, jonka sain päälle vasta sitten kun olin jo hiukan kastunut, lisäksi pelastajaksi osoittautuivat neopreenihanskat. Hiukan oli huumori koetuksella matkan varrella ja tuli epäiltyä omaa mielenterveyttä: mikä ihme saa ihmisen lähtemään vapaaehtoisesti tällaiseen piinaan ja vielä maksamaan siitä. Oli todella sääli, että maisemia reitillä ei ensimmäisen 2/3 aikana juuri nähnyt, koska sade piiskasi silmiä ja kaikki tähyily piti keskittää tiehen. Ylämäissä mentiin vastavirtaan ja alamäissä myötävirtaan...

Taukopaikat, joita oli riittävän tiheässä oli aivan loistavasti järjestetty ja käsittämättömän jouhevasti sujui n. 20 000 pyöräilijän huolto. Ruokaa ja juomaa riitti ja huoltoa niin fillarille kuin kuskillekin olisi ollut tarjolla. Ainut miinus oli pitkät vessajonot, joissa ehti paleltua. 

Ajettiin Teräsmiehen kanssa varmaan noin puolet reitistä kahdestaan, joko peräkkäin tai rinnakkain. Harvoin kohdalle sattui itselle sopivaa eli noin kolmeakymppiä meneviä ryhmiä, useimmat menivät selkeästi joko liian lujaa tai liian hitaasti. Ja jos sattuikin niin niissä oli monasti niin levotonta ja poukkoilevaa ajamista, että oli turvallisempaa pitää vähän välimatkaa. Jälkeenpäin ajatellen välillä olisi kannattanut kiskoa joku ryhmä kiinni ja sinnitellä siinä, mutta kun ei tiennyt miten voimat noin pitkään matkaan riittävät, niin piti varmuuden vuoksi mennä hiukan rauhallisemmin. Muutamia hyviä tasaisesti eteneviä junia ja pieniä porukoita löytyi ja niissä ajaminen oli tosi kevyttä ja helppoa.

Jossain 180 kilometrin paikkeilla sade loppui ja rapa lakkasi roiskumasta naamalle. Loppumatkasta sai jopa sadetakin riisuttua ja vaihdettua hanskat kevyempiin. Muutama valitettavan vakava loukkaantuminen reitillä näkyi ja se veti kyllä mielen matalaksi. Toivottavasti nämä kanssapyöräilijät ovat toipuneet.

Klo 14:28 saavuttiin vihdoin maaliin Motalaan ja hyvällehän se tuntui kun sai aplodeja ja mitalin kaulaan. Ajoaika oli noin 10:45, ihan tarkkaa aikaa ei ole tiedossa kun ei saanut kohmeisilla sormilla tauoilla laitettua mittaria pauselle. Omasta mittarista hiipui myös akku 260 km:n kohdalla ja siitä eteenpäin GPS oli pois päältä. Kaloreita reissussa kului n. 7120.

Vaihtelua kun on Ruåtsin värit nauhassa.

En ole ikinä ollut missään noin suuressa urheilutapahtumassa ja hienosti kyllä kaikki säätä lukuunottamatta toimi. Kova päivä, mutta olihan se sitten kuitenkin kaiken sen kärsimyksen (persaus sattui viimeiset 100 km aivan peevelisti) arvoista. Mutta ei nyt kuitenkaan ole tarkoitus ilmoittautua samaan tapahtumaan ensi vuonna, sen verran epävarmat on sääolosuhteet tähän aikaan noilla leveysasteilla. Erityiskiitos pitää sanoa huoltopisteitten henkilökunnalle, joka oli todella ystävällistä ja niille hulluille kannustajille, jotka jaksoivat taputtaa ja huutaa heja-hejaa kaatosateen keskellä tienposkessa.

Sunnuntaina sitten taas paistoi aurinko, kuinkas muuten. Vähän ehdittiin tepastella kylillä ja käydä ihailemassa kuulemma Pohjoismaitten pisintä sisäveden hiekkarantaa, jolla pituutta on 3,5 km. Ja onhan tuo Vättern nyt ihan käsittämättömän kokoinen lätäkkö ja vesi todella kirkasta.

Kristallinkirkasta järvivettä

Mereksi naamioitunut järvi, ei näy vastarantaa. Aallotkin kohisi kuin meren rannassa ikään.

Rantakuppilasta sai hyvät tsufeet

Sattui myös olemaan Kallen & Silvian ja Victorian & Danielin hääpäivä, Hurra! Hurra! Hurra!
Tai ehkä tuo lippu oli vaan meidän kunniaksi.

 Kiitos Motala ja Vättern, ei ehkä kuitenkaan nähdä ihan äkkiä uudestaan.







sunnuntai 12. kesäkuuta 2016

Palauttelua ja perusteellisempaa peekoota

Tämä viikko on ollut ns. kisan jälkeistä palauttelua, ainakin alkuviikko.

Ma: Lepoa

Ti: PK-juoksentelu 0:50/7,6 km ja päälle vartti persjumppaa + myöhemmin vielä venyttelyt. Nyt oli testissä Vantaa Triathlonin messualueelta (ennen kuin olivat edes kuormaa ehtineet purkaa) ostetut On-runningin Cloud Surferit. Ja Del Monte mies sanoo jälleen kyllä, aivan loistavat vähän Racereita enemmän vaimennetut kengät! Näillä mennäänkin sitten kesän pidemmät lenkit, toivottavasti myös lujaa. En ole millään muilla juoksukengillä saanut yhtä hyvää, luontevaa ja vähäkipuista juoksuasentoa kuin noilla On-runningeilla. Voin suositella lämpimästi kaikille selkä- ja jalkavaivaisille kokeiltavaksi. 

Ke: fillarointi salille ja 0:45 punttitreeni. Puupää en muistanut, että yksi tietty selkäliike tekee häijyä välilevyille ja eikös siellä joku levy hiukan ottanut nokkiinsa. 

To: koska selkä vähän vihoitteli edelleen vain fillarointi töihin 0:50/15 km ja illalla vähän pidemmät venyttelyt.

Pe: fillarointi töihin 0:50/15 km ja illalla 0:53/8,1 km PK-juoksua ja päälle persjumppa. Elokuvaihminen sattui ajamaan fillarilla ohi ja tallentamaan mun juoksuani, fiihdepläjäys on nähtävissä täällä. Kevyt on askel kun on hyvät kengät jalassa ja heviä korvissa!

La: Kumpulan maauimalakauden avaus ja olipas mukavan rauhallista: sai melkein koko ajan uida yksin omalla radalla. Viileä sää on ystävä. 1:35/3,5 km tuli polskittua ja päälle hyvät löylyt. Maauimalat <3

Su: tänään olikin sitten vähän pidempi PK-setti: 3 x (40 km pyöräilyä + 6 km juoksua) nousevilla sykkeillä Pk1 - PK2 - AerK. Aikaa treeniin tuhraantui 6 tuntia 38 minuuttia (+ kiireettömät vaihdot) ja kilokaloreita paloi 3924 kpl. Taas saapi syyä! Tein fillaroinnin maantiepyörällä, koska testissä oli lainassa ollut Spessun satula, Vätterniä silmällä pitäen. Satula oli kerrassaan manio, mitä nyt pehmustamattomalla kisapuvulla verhotulle takamukselle hiukan kova. Taitaa mennä Adamo vaihtoon, se kun on edestä liian leveä ja hinkkaa reisien yläosaa liikaa. 

Ja jee, mulla on edelleen valmentaja, koska Merja onnistui pakenemaan Alcatrazista, huippua!

maanantai 6. kesäkuuta 2016

Välillä pääsee yllättämään itsensäkin

Se oli kisaviikko jälleen, mutta alku ei ollut häävi.

Ma: työmatkat fillarilla, 0:50 / 15 km. 

Ti: Allasuintia olisi ollut ohjelmassa, mutta muuta tuli tehtyä. Tri-pyörällä on ulkona tänä keväänä tullut ajettua vähänlaisesti (lue: ei yhtään), joten käytiin testailemassa pyöriä Kuusiksen ympäristössä ja sen päälle uimassa yksi kierros lätäkön ympäri. Uimahommiin saatiin seuraakin. Fillaritestaus oli ihan aiheellinen, koska omassani on etuvaihtaja temppuillut ja ketjut tipahdelleet rungon ja rattaan väliin. Fillari pääsikin keskiviikkona Toni & Tonille hoitoon ja ketjun lyhennyksellä & pienellä säädöllä tuli homma kuntoon.

Ke: 0:44 / 6,5 km:n pyramidijuoksu. Kyllä ei tuntunut hyvälle, mutta tehtyä tuli. Päälle 0:20 pers- ja muitten lihasten jumppaa. Ja luonnollisesti sauna & uima, kotitalon spa-osastolla.

To: Väsytti niin vietävästi, joten en tehnyt muuta kuin venyttelin puolisen tuntia.

Pe: Työmatkat fillarilla 0:50 / 15 km ja iltasella 0:56 / 2200m uinti stadikalla. Nyt meni ihan mukavasti eikä tullut ruuhka-ahdistusta.

La: Tunti ja 24 km kevyttä fillarointia Kuusiksella tri-pyörällä, mukana pari lyhyttä rivakkaa vetoa. 

Su: Tämän kesän tri-kauden avaus perinteisesti Vantaa-triathlonissa. Yhtään ei olisi kisaan huvittanut lähteä, varsinkin kun sää oli sama kuin joka vuosi ko. päivänä eli kolea, tuulinen ja vettäkin hiukan ripotteli. Vaan ei auttanut, mentävä oli kun tuosta lystistä oli taas maksettukin. Normaalit häsät ja hösät ja 15:05 koitti startti. Lähdin uimaan tosi rauhallisesti takamatkalta ja pidin saman meiningin koko ajan: otin happea kaikessa rauhassa joka kolmannella vedolla eli vuorotellen kummaltakin puolelta ja sillä sain tekniikan pidettyä hyvänä ja sykkeet kurissa. Matkakin taittui alle puoleen tuntiin. Vaihtoon tuhrautui taas jokunen minuutti, mutta suht jouhevasti pääsin pyöräosuudelle. Sitten vaan tuuttaamaan eestaas Lahdentietä kauhiassa tuulessa. Fillari tuntui kulkevan ja koko matkan pystyi ajamaan pelkästään isolla eturieskalla. Hiukan on siis jerkkua tainnut tulla reisiin. Fillariosuus meni hämmästyttävän vauhdilla ja pääsi juoksemaan, jei. Myrkkyähän se taas pari ekaa kilsaa oli: suolet olivat rutussa fillarin päällä istumisesta ja mahaa sattui, mutta onneksi tiesin, että ohi se menee. Vauhti oli taas säälittävää töpöttelyä ensimmäisen kierroksen, mutta toiselle päästessä alkoi taas jossain määrin muistuttaa juoksua. Maaliin puuskutin ajassa 2:41:06, tarkemmat tiedot osuuksista löytyy täältä. Enkkahan siitä tuli, edellinen 8 minuuttia hitaampi on Vaasan supertasaiselta reitiltä parin vuoden takaa ja edellinen paras Vantaan aika oli 2:57:36 viime vuodelta. Samalla reitillä mielestäni kelpo parannus vuodessa tuo 16 minuuttia. Juoksuvaihtoon tullessa olin jopa ns. mitalin syrjässä kiinni, ikäsarjan sijalla 3. Lopputuloksissa putosin sijalle 8/31, sen verran tuo huono juoksukunto jarruttaa. Sille pitää kyllä tehdä jotakin, varsinkin kun ilmeisesti uusien tossujen ja hoidon myötä takareisiongelmat on aavistuksen helpottaneet. Kyllä tästä vielä hyvä kesä tulee.

Kiukulla maaliin!
Kuva by Onevision.fi