Kukamitähäh

Treenipäiväkirjasta tuli sairauskertomus, mutta toivottavasti vain toviksi. Tri-hommat on edelleen ohjelmassa aina kun olotila sen sallii.

perjantai 27. maaliskuuta 2020

Valitusta, ruikutusta ja kiroilua

Viime vuosi meni syövän takia päin helvettiä. 

Kun hoidot tammikuussa päättyi, olin ajatellut, että jes, uusi vuosi ja uusi elämä, nyt voi aloittaa kunnon kohentamisen takaisin lähtöpisteeseen. 

Sitä sen sijaan en ollut osannut ajatella, että hoidoista jää jäljelle perkeleellisiä kipuja. Jotka vaan jatkuu ja jatkuu. Edelleen on vasen kantapää, kyynärpää ja ranne niin kipeät, että tekisi mieli kirkua. Ja välillä tulee ääneen kiljaistua, kun joku virheliike oikein vihlaisee. Mitkään kipulääkkeet ei auta.

Vesijuoksu ja uinti on ainoat liikuntamuodot, joita pystyy kivutta tekemään. Vaan vesiliiku tässä nyt sitten, kun uimahallit on koronanperkeleen takia suljettu. Pyöräily onnistuu lähes kivutta, mutta siinäkin on alkanut ranne ja kyynärpää sattua.

Juoksuun olisi nyt mitä mahtavimmat olosuhteet, mutta ei, kun ei pysty kunnolla edes kävelemään. Tai pystyy, jos sietää joka toisella askeleella kivun, joka saa voimaan pahoin. Tai kävelee korkkareilla. Niistä taas ei varpaitten nivelrikko tykkää.

Lihaskunnon treenaaminenkin on näillä kivuilla jokseenkin hankalaa. Ei toimi jalka, ei toimi käsi.

Voi helvetin perkele mä vaan sanon. Alkaa meikäläisenkin kohtuullisen hyvä resilienssi olla koetuksella, kun valoa tunnelin päässä ei näy. 

Mua huvita yhtään mikään. https://www.youtube.com/watch?v=dEQb0jjAhZs

Onko kellään manaajan puhelinnumeroa?

perjantai 13. maaliskuuta 2020

Poikkeustila, jälleen

Niinkuin mä jo olen hihkunut riemusta, kun 8 kuukauden kotona kärvistelyn jälkeen pääsin palaamaan takaisin töihin. Työkaverit! Kivat hommat! Lounasseura! Työmatkafillarointi! Niin eikös sitten tule tämä riivatun korona ja pakota takaisin kotiin, aarrggh!

Nimittäin riskejä ei voi tässä kohtaa ottaa. Mulla on jonkin sorttinen astma tai muu keuhkotauti (astmaa ei saatu testeissä esille, mutta perkeleellinen yskä), joka vaatii jatkuvaa tujua lääkitystä. Enkä tiedä mitä kaikkea syöpälääkkeet - sytostaatit ja sädehoito - kroppaan ovat aiheuttaneet, onko vastustuskyky mahdollisesti edelleen normaalia heikompi. Näinollen päätin eilen toimistolta lähtiessä, että laitan itseni omatoimikaranteeniin, just in case. Sitten tulikin jo työnantajalta suositus, että etätöihin mars. Tässä hommassa se onneksi vallan mainiosti onnistuu, on pelit ja vehkeet kunnossa.

Nyt on ollut yskää vähän normaalia enemmän ja keuhkoja vähän rassaa, mutta luulen, että se johtuu siitä, että pari päivää sitten unohdin astmalääkkeen yhtenä päivänä ja ilmassa on ollut kiitettävästi katupolyä. Kuumetta tahi lihaskipuja ei ole, tiivis itsetarkkailu on toki käynnissä.

Harmittaa myös vietävästi se, että kuntosalille ja uimahallille ei ole nyt menemistä. Edelleen jatkuvat syöpälääkkeestä johtuvat (?) perkeleelliset ranne-, kyynärpää- ja kantapääkivut kun aiheuttaa sen, että ainoastaan vesiliikunta, pyöräily ja kuntosalitreeni joltain osin onnistuu. Nyt sitten karsittiin kaksi noista. Voi pääkallo ja sääriluut!

Viime kesänä syöpä teilasi kaiken reissaamisen, mm.  Barcelonan IM-matkan. Nyt olisi ollut tarkoitus lähteä pääsiäisenä Mallorcalle polkemaan, mutta syteen ja saveen näyttäisi nyt menevän sekin. Halvattu sentään!

Nyt täytyy toivoa, että aa) ei sairastu eikä kuole keuhkotautiin ja bee) että normitilanne yhteiskuntaan palautuisi mahdollisimman nopeasti.

Kunpa nyt kaikki älyäisivät olla epäitsekkäitä ja tehdä kaiken mahdollisen riskiryhmiin kuuluvien ja yhteiskunnan kriittisten toimintojen suojelemiseksi. Eli pysykää kotona jos ei ihan pakko ole kylillä pyöriä!


Normaalisti en desinfiointiaineita kotona käytä, mutta tämä oli käytössä syöpähoitojen aikana, kun vastustuskyky oli alimmillaan. Ja taas tuli käyttöä, pah.