Kukamitähäh

Treenipäiväkirjasta tuli sairauskertomus, mutta toivottavasti vain toviksi. Tri-hommat on edelleen ohjelmassa aina kun olotila sen sallii.

torstai 28. joulukuuta 2017

Loppuvuoden liikkumisia

Viikko sitten sain stydimmät tropit keuhkoödeemaan ja vihdoin alkoi yskä pikkuhiljaa hellittää. Niinpä tässä on päässyt taas liikuskelemaan enemmän normaaliin tahtiin.

Viikko 51
Ma: Muuten huilia, mutta illalla puoli tuntia lihashuoltoa.
Ti: Työmatkat 0:50/15 km fillarilla ja illalla 0:43/6,2 km juoksua. Ennen juoksua tavanomainen vartin alkuverrajumppa eli hermot ja lihakset hereille*.
Ke: Työmatkat fillarilla.
To: Huili.
Pe: HelTrin kuntopiiri 1:20, matkat fillarilla.
La: 1:09/2,2 km uintia.
Su: 1:30/23,4 km läskipyöräilyä Keskuspuistossa ja illalla puoli tuntia hyötypyöräilyä eli siirtymät lihapatojen ääreen.

Viikko 52
Ma: Tunnin joulupäiväkävely semiautiossa kaupungissa.
Ti: Aamupäivällä 0:47/6,6km juoksua (vartti alkuverrajumppaa*). Muuten PK:ta, mutta loppuun 4 x muutaman kymmenen metrin veto loivaan ylämäkeen. Iltasella 20 km hyöty- /huviajelufillarointia. Illalla puoli tuntia venyttelyä.
Ke: Päivällä puolisen tuntia asiointifillarointia. Illalla 1:15 TrainerRoad -treeni (sis. alkuverrajumppa*). Hermo meinasi mennä taas vehkeiden kanssa kun ei meinannut saada sykemittaria eikä traineria pysymään yhteydessä läppäriin. Varsinkin traineriyhteys pätkii koko ajan. Dear Eki, mistä etsiä vikaa, läppäristä vai trainerista?
To: Alkuverrajumppa* + 0:40/6 km juoksua, alkuun 10 min PK1:ta, sitten PK2:ta ja loppuun muutama minuutti VK1:ta. Loppuun tietty muutama sata metri kävelypalautusta ja lyhyet palauttavat venyttelyt, niinkuin aina lenkin päälle. Iltapäivällä yläkropan hieronta ja rinta- & kaularangan lukkojen aukaisu. Niska on ollut jäykkä koko syksyn ja nyt oli taas päässyt kipeytymään aika lailla taukojumpista, venyttelyistä ja vanutteluista huolimatta, etenkin nuo nikamalukot riivaa. Josko se pää tästä taas alkaisi kääntyillä.


maanantai 18. joulukuuta 2017

Aina on tilaa yhdelle...

...fillarille. Ja vielä sellaiselle, jolle vielä tovi sitten tuli naureskeltua. Mutta niin se mieli muuttuu, eli olen nyt ikionnellinen fatbiken omistaja! Saanko esitellä, ihana Kona Wo:

Paksukainen <3
Päätöksethän tehdään tunteella ja perustellaan järkisyillä jälkikäteen. Tässä tapauksessa syitä löytyy peräti kolme:

1) Tykkään kulkea työmatkat fillarilla aina kun työtehtävät sen sallii, eli kun on kokonaisia toimistopäiviä eikä menoa asiakkaille kesken päivän. Yleensä onnistuu 1-3 päivänä viikossa. Vaan milläs kuljet, kun Helsingin kevyenliikenteenväylien (kirjoitetaanko noin?) kunnossapito on surkeaa tai ainakin täysin epäjohdonmukaista. Toisaalla väylät on suolattu paljaaksi ja samaan aikaan toisaalla ne ovat silkkaa kyntöpeltoa. Vaan nyt ei haittaa, fätillä pääsee kelillä kuin kelillä, hah!

2) Olen teknisesti surkean huono ajaja, mutta silti välillä tekisi mieli poiketa polulle. Oikeaan maastopyöräilyyn, jota siis pitäisi kunnolla treenata, ei kaikkien triathlonkotkotusten lomassa ole aikaa. Tähänkin fätti on oiva ratkaisu: jopa näin umpisurkea kuski uskaltaa fätillä mennä pois tieltä ilman että on ensimmäisen juuren tai kiven kohdalla katollaan. Tämä toki vaatii vielä totuttelua, mutta nyt ei enää pelota niin paljon mennä metikköön.

3) Välillä on vaan pakko päästä ulos, vaikka ohjelmassa seisoisi sisäpyöräharjoitus. Suosikkilenkkini cyclolla on ollut Keskuspuiston, Vantaanjoen ja Vanhankaupunginlahden maisemissa, joissa reitit on talvella joko toiveikkaasti latuja silmällä pitäen auraamattomia tai muuten vaan möykkyisiä. Nyt ei haittaa, Keskuspuistoon teillekin pääsee kelillä kuin kelillä!

Eka testilenkki tuli tehtyä lauantaina heti kun fillari oli haettu Hi5bikesta ja voi maailma että oli mukavaa! Sinne vaan sohjoon ja hankeen ja traktori senkun jyräsi eteenpäin. Wo on yllättävän kevyt käsitellä ja asfaltillakin rullaa mukavasti, oiva monikäyttöpyörä siis. 

tiistai 12. joulukuuta 2017

Uusi alku, jälleen kerran

No niin, taas on sairastettu kolmisen viikkoa, tällä kertaa perkeleellisen sitkeää keuhkoödeemaa eli raastavaa yskää. Kahta lajia yskänlääkettä ja kahta eri astmalääkettä on nyt vedelty pari viikkoa ja edelleen silmämunat meinaa välillä pullahtaa päästä kun yskänpuuska iskee. Mutta eiköhän se tästä.

Viikolla 49 varovasti jo liikuskelin:
Ma: työmatkat fillarilla ja puoli tuntia kevyttä lihasjumppaa & -huoltoa.
Ti: Työmatkat fillarilla.
Ke: Vajaa tunti kävelyä + 1:05 / 17,7 km TrainerRoadia (PK) + vartti lihaskuntoa.
To: Huili.
Pe: Työmatkat fillarilla.
La: 1:52 / 35,8 km cycloilua.
Su: 0:44 / 6,11 km juoksua + reilu puoli tuntia hyötypyöräilyä. Illalla puolisen tuntia jalkojen rullailua.

Juoksu ei saanut keuhkoja ratkeamaan eli yritetääs taas paluuta treeniohjelman pariin.

maanantai 13. marraskuuta 2017

Kivuttoman kilometrin metsästys

Viikon 45 liikunnot & kremppa-asiat:

Ma & ti: Työmatkat fillarilla.

Ke: 0:44 / 6,19 km PK-juoksua.

To: Työmatkat fillarilla. Illalla hieroja-osteopaatin vastaanotolla hieronnan lisäksi selviteltiin mistä johtuu vasempaan lonkan ulkosyrjään pesiytynyt monitahoinen kipu (viiltävää, polttavaa, särkevää, jomottavaa, säteilevää...). Erinäisten testailujen jälkeen selvisi, että vasemmanpuoleinen keskimmäinen pakaralihas on edelleen dead, kaputt, kuollut, finito. Tämä johtunee vuosien takaisesta välilevynpullistuman aiheuttamasta L5-hermon vauriosta, joka tosin fysiatrin vuoden takaisen arvion mukaan ei enää aiheuta ongelmia. Kyllä aiheuttaa. Nimittäin kun joku lihas ei pelitä (kun data ei kulje lihakseen niin milläs käsket), ottaa toiset sen hommat hoitaakseen. Seurauksena on sitten ylikuormitusta jossain kohtaa, tässä tapauksessa ko. lihaksen kiinnityskohdassa. Lääkkeeksi kerrattiin liuta pakaraa, nimenomaan sitä keskimmäistä lihasta, aktivoivia, pääasiassa kevyellä kumpparilenkillä tehtäviä liikkeitä. Nyt ei vielä treenata voimaa, vaan koitetaan ensin saada hermotus nousemaan kuolleista. Itse olin sitä mieltä, että amputaatio ja pakaraimplantti (mielellään joltain kenialaiselta tai etiopialaiselta juoksijalta) olisi ratkaisu, mutta hieroja-osteopaatti-Joonas on vakaasti sitä mieltä, että persaus saadaan vielä toimimaan. Saas nähdä saisiko tämän kivun näillä eväillä häivytettyä, jotta tilalle voi taas tulla joku muu riesa. Kivuton kilometri (missään lajissa) kun taitaa olla kerrassaan epärealistinen toivomus.

Pe: Fillarilla hurautus HelTrin kuntopiiriin.

La: Aamupäivällä 1:40 / 26,6 km:n TrainerRoad -harjoitus. Iltapäivällä about tunti / 2 km uintia.

Veikeitä nämä TrainerRoadin harjoitukset
Su: Päivällä 1:12 / 10 km PK-juoksua. Illalla 1:15 kehonhuoltoa Fibacolla, matkat tietty fillarilla.

maanantai 6. marraskuuta 2017

Lokakuisia liikkumisia

Viikko 44
Ma: Kymmenisen kilsaa hyötypyöräilyä.
Ti: 0:51/6,69 km juoksua. Muuten PK.ta, mutta loppuun 6 x n. 50 m veto loivaan ylämäkeen.
Ke: Työmatkat fillarilla + 1:07/19,3 km TrainerRoadia.
To: Puoli tuntia hyötypyöräilyä + 0:44 venyttelyä & muuta huoltoa.
Pe: Työmatkat + menopaluu HelTri kuntopiiriin fillarilla. Piirissä oli tällä kertaa kaffaguulaa.
La-su: n. 15 km patikointia 15 kilon rinkan kanssa Nuuksiossa Partioaitan 365-klubin yön yli -retkellä. Olihan taas mahottoman mukavaa.

Marraskuukin voi olla erittäin jees, tässä yöpymispaikan rantamaisemaa.
Viikko 43
Ma: 0:40 venyttelyt illalla.
Ti: Työmatkat fillarilla + illalla fillarointi Fibacolle Heltrin seurailtaan. Vartti jalkojen rullailua päälle.
Ke: Työmatkat fillarilla. Illalla 0:44/ 6 km PK-juoksua.
To: Työmatkat fillarilla. Illalla alakropan hieronta, mukavaa kuin tikkujen työntäminen kynsien alle.
Pe: HelTri-kuntopiiri, matkat fillarilla.
La: 1:08 / 2,4 km uintia.
Su: Aamupäivällä 1:10 TrainerRoad -treeni. Illalla 1:15 kehonhuoltoa Fibacolla. Välissä ei-ruumiinkulttuuria eli kuuntelemassa muutama mielenkiintoinen haastattelu kirjamessuilla.


Viikko 42
Ma: Työmatkat fillarilla.
Ti: Työmatkat fillarilla.
Ke: Työmatkat + asiointikeikka keskustaan fillarilla. 0:48/6,3 km PK-juoksua, loppuun 4 x lyhyt veto loivaan ylämäkeen.
To: Lepo.
Pe: HelTrin kuntopiiri, matkat fillarilla.
La: Aamupäivällä 1:10/10 km PK-juoksu. Iltapäivällä 1:00/2,4 km uinti, pitkästä aikaa ja tuntui aika mukavalle.
Su: 2:11/42 km cycloilua.



sunnuntai 15. lokakuuta 2017

Hyvät lääkkeet, parempi mieli ja katse kohti tulevia seikkailuja

Hallelujaa, tropit tepsii ja alan tuntea itseni ihmiseksi jälleen! Tällä viikolla olen palannut osa-aikaisesti töihin. Tarkoitus on kolmen viikon aikana  pikkuhiljaa lisätä työaikaa ja marraskuun alusta toivottavasti voimat on palautuneet niin paljon, että täysi työaika jo onnistuu. Tästä kaikesta järjestelystä iso kiitos esimiehelle (+ tietty ihanille kollegoille), työterveyshuollolle ja Kelan osasairauspäivärahalle. 

Unet on edelleen jonkin verran katkonaiset eli heräämisiä tapahtuu monta kertaa yössä, mutta unen päästä saa suht helposti kiinni uudestaan. Ratkaisevaa on kuitenkin se, että olo aamulla on ihan erilainen eli suht levännyt ja virkistynyt. Mahtia!

Pikkuhiljaa olen kaivellut vanhoja treeniohjelmia naftaliinista ja laittanut kalenteriin vähän suunnitelmaa. Toki niin, että olotila edellä mennään ja palautuminen on se kaikkein tärkein harjoiteltava asia. Kuten tähänkin asti.

Olo on sen verran optimistinen, että ensi vuoden kalenteriin on tullut suunnitelluksi nämä häppeningit:
- toukokuu: puolimaraton (ilmottauduttu)
- kesäkuu: 1 x perusmatka, 1 x puolikas (ilmottauduttu)
- syyskuu: täysmatka (ilmottauduttu).

Jo loppukesästä tuli shopattua Tacxin wattitraineri ja nyt se on juhlallisesti vihitty käyttöön TrainerRoadin FTP-testillä. Ohjelma tarjosi 2 x 8 minuutin testiä ja hyvä niin, koska silläkin tulokset oli odotetun masentavat. 20 min testillä lukemat olisivat tällä Vuoteen_ei_juuri_VK-treenejä -pohjalla vielä surkeammat. No onhan ainakin selvä suunta eli ylöspäin.

Tällä viikolla olen varovaisesti liikuskellut ja palautellut tälläviisiin:
Ma: 1:30 rentoutushieronta. Jos pikamatka Aasiaan kiinnostaa, niin suosittelen Oriental Green Spata ja esim. aromaterapiahierontaa. 
Ti: 0:50/14 km työmatkapyöräilyä raikkaassa syyssateessa.
Ke: FTP-testi lämmittelyineen 1:05 + 0:27/8 km hyötypyöräilyä. Hyvät sadekamppeet on pop.
To: 0:50/14 km työmatkapyöräilyä + 0:45/6 km PK(1)-juoksuhiipottelua + 0:17 venyttelyä.
Pe: HelTrin kuntopiiri 1:20, menopaluu fillarilla 0:16/4,3 km per suunta.
La: Hissuttelu-PK-juoksu 1:13/10 km. Illalla tovi Konan kisafiilistelyä Triathlon Cornerin vallan viihtyisissä tiloissa mukavassa seurassa. Erityiskiitos nesteytyksestä!
Su: 3:30/60 km cyclocruisailua Espoon rantaraitteja pitkin. Olihan mahtavan upea syyssää! Illalla 1:15 ohjattua kehonhuoltoa Fibacolla, matkat sinne luonnollisesti fillarilla. 

Kyllä vaan ihminen tuntee elävänsä, kun pääsee liikkumaan.


sunnuntai 1. lokakuuta 2017

Kun uni ei tule: selvitä syy!

"Olen aina ollut huono nukkumaan." Näillä sanoilla on viime vuosina tullut aloitettua monta keskustelua lääkärien kanssa. Viime kuukausina näitä keskusteluja on ollut tavallista tiuhempaan, koska ajoittainen unihäiriö äityi viime keväänä infernaalisiin mittoihin ja viimeisen puolen vuoden aikana en ole nukkunut yhtään kunnon yötä = unta olisi ollut vähintään 6 tuntia ja pidemmissä kuin 1-3 tunnin pätkissä.

Vuosien varrella on vaivaan tullut kokeiltua kaikki lääkärien ehdottamat lääke- ja muut hoidot (olen kokeillut esim. akupunktiota, ei auttanut), on tavattu psykologia ja psykiatria ja laitettu kaikki mahdolliset unihygienia-asiat kuntoon. Yleisterveys on muuten ollut erinomaisessa kunnossa, esim. viime talvi oli varmaan ensimmäinen ikinä ilman yhtäkään flunssaa. Elämä on muutenkin ollut mallillaan, ei työ- tai muuta stressiä ja palautumiselle olen varannut aikaa ja pitänyt sitä arvossaan. Mutta silti, unet on vaan huononneet.

Nyt kun tilanne äityi siihen, että töihin ei enää väsymykseltä kyennyt, oma työterveyslääkäri (tolkun mies!) onneksi otti asian riittävän vakavasti ja ohjasi tarkempaan syyniin Helsingin uniklinikalle, Gabriele Svedin juttusille. Taustaksi piti vastata monisivuiseen kyselyyn ja tapaamisessa lääkäri syynäsi monelta kantilta ja teetti kaikenmoisia toiminnallisia testejä. Lisäksi työterveydessä otettiin liuta labrakokeita. Päädyttiin vuorokauden aktigrafia-mittaukseen, jonka lopputulemana oli, että uni on katkonaista (yllätys!) ja kannattaa tehdä laaja unipolygrafia. Sille löytyi aika reilun viikon päästä näistä tuloksista. 

Sananen kustannuksista. Työterveyslääkärin vastaanottoa ja labrakokeita (kaikki kunnossa) lukuunottamatta nuo kaikki unen syynäyksen tutkimukset ja erikoislääkärin tapaamiset pitää hoitaa omalla kustannuksella. Kela-korvaukset on luonnollisesti olemattomat. HUSin sivuilta löytyy kyllä tietoa samoista tutkimuksista, mutta miten ja millä aikataululla niihin pääsee on minulle täysi mysteeri. Mutta tokihan tähän asiaan haluan panostaa, koska ilman unta ei mistään pidemmän päälle tule mitään ja elämän laatu jatkuvasti rättiväsyneenä on surkea. Tähän liittyen tuli lottovoitto: Facebookissa toinen helsinkiläinen uniklinikka Oivauni järjesti kilpailun, jonka palkintona viidelle onnekkaalle oli laaja unipolygrafia puoleen hintaan. Ja juuri päivää ennen, kuin olisin ollut menossa tuohon Uniklinikan sikakalliiseen tutkimukseen, sain tietää voittaneeni. Eli Facebookista löytyy myös jotain hyödyllistä, kissavideoiden lisäksi. Jännä juttu, muuten, että Oivaunen tutkimukset ovat jo lähtökohtaisesti puolet halvempia, kuin Uniklinikan, vaikka tutkimusprotokolla on sama. Kilpailu alalla ei välttämättä ole huono juttu. 

Oivaunesta aika lääkärin tapaamiselle ja polygrafialle löytyi parin viikon päästä tuosta, eli hiukan asia venähti. Kun aika vihdoin koitti tapasin ensin lyhyesti lääkäri Vilho Aholan (käytössä oli jo kaikki Uniklinikalla kertynyt tieto) ja samaan syssyyn laitettiin piuhat kiinni. Niitä olikin melkoinen määrä, koska nämä kaikki asiat polygrafiassa syynätään.

Dataa tulossa
Tulokset tutkimuksesta sain viikon kuluttua eli tämän viikon torstaina. Vilhon tapaamiseen marssiessani kovasti arvelutti, että mitäs jos siitä tutkimuksesta ei löydy mitään mihin tarttua. Mitäs sitten tehdään? Mutta lääkäri avasi keskustelun: "Mitä minä sinua turhaan jännityksessä pitämään, täältä löytyi ihan selkeä syy unettomuudelle." Mitä? Ihanko totta? Vihdoinkin!!!

Käytiin läpi tutkimuksesta saatua tietoa, ja sitähän oli. Mm. että heräsin yön aikana 13 kertaa (omien havaintojen/laskujen mukaan 5) ja että palauttavaa unta oli yhteensä vajaa 1,5 tuntia. Ja omasta mielestäni tuo ei ollut edes niitä huonoimpia öitä. Ei siis ihme, että tässä on viime kuukaudet kulkenut ihan sumussa. Happisaturaatiot oli kunnossa, ei bruxismia, eikä mitään uniapneaan viittaavaa. Kuorsaustakin vain 10% nukutusta ajasta. Eli moni asia kunnossa. Mutta se syy. Tadaa: vaikea-asteinen periodinen raajaliikehäiriö. Enpä ollut kuunaan moisesta kuullut. Ja mikä parasta, se on hoidettavissa!!! Lähdin vastaanotolta raportit ja reseptit kourassa ihan Hangon keksinä ja hyvä etten leijaillut. Ainut asia mikä harmitti, oli se, että miksei tätä ole lähdetty selvittämään paremmin aikaisemmin. Huojentavaa oli myös se, että tulos vastasi omia tuntemuksia ja aavistuksia: kropassa on pielessä jotain sellaista, jota ei rentoutusharjoituksilla hoideta.

On ihan mahtavaa, että unen tärkeyttä on viime aikoina tuotu vahvasti esille, mm. niin, että kovin tyyppi ei ole se, joka paahtaa menemään yötä myöten vaan se, joka älyää varata palautumiselle aikaa. Mutta edelleen mielestäni liikaa kiinnitetään huomiota vain siihen, että unettomuus on tilapäistä (mikä monen kohdalla onneksi näin onkin), taustalla on huonot elämäntavat, unihygienia on puutteellista tai syynä on työ- tai muu stressi. Ja hoidetaan pelkkiä oireita. Lääkäriltä sain kuulla, että on tullut vastaan monia tapauksia, joissa henkilöt on laukanneet vuosia psykoterapiassa tms. ilman apua kun taustalla onkin ollut joku selkeä elimellinen syy, joka onneksi on lopulta saatu selvitettyä ja ongelma hoidettua. Elimellisistä syistä uniapneaa ilmeisesti syynätään eniten (myös julkisella puolella), mutta muita oman käsitykseni mukaan selvästi liian vähän. Kuinka moni muu lisäkseni on mahtanut vuosia kärsiä vastaavasta tilanteesta, jossa keskitytään oireiden hoitoon syyn selvittämisen sijasta?

Kanssaihmisiltä olen matkan varrella saanut paljon - varmasti hyvää tarkoittavia - neuvoja uniongelmien selättämiseksi, mutta eihän niistä apua ole ollut. Jännää, miten monella on esim. ollut tarve tarjota selitykseksi esim. ylikuntoa (eli liiallisen harjoittelun tuomaa ylirasitustilaa), vaikka viimeiseen reiluun vuoteen en ole käytännössä tehnyt muuta kuin kevyttä peruskuntoharjoittelua, enkä sitäkään koskaan väsyneenä. Aikuisliikunnan ammattitutkinto ja liikuntalääketieteen perusopinnot mm. ovat tuoneet itselle hyvää perustietoa tomumajan toiminnasta ja siitä, miksi väsyneenä EI kannata treenata. Se, mihin loukkuun itsekin olen langennut on tuijottaminen liiaksi omiin tekemisiin sen sijaan, että olisi ponnekkaammin lähtenyt selvittämään onko taustalla jokin fysiologinen, omista toimenpiteistä riippumaton syy, kuten tapauksessani siis on. Nukkuminen on kuitenkin myös taitolaji, joten menen varmuuden vuoksi vielä myös Helsingin uniklinikan unihoitajien järjestämälle kuuden kerran Hyvään uneen -kurssille.

Jos tästä tarinasta on apua jollekin toiselle unettomalle, niin hyvä niin. Hyvä uni ja palautuminen on hyvän elämän ja mm. hyvän työkyvyn perusedellytyksistä ja sen saavuttamiseksi ei kannata jättää kiveäkään kääntämättä. Hyvää yötä!



keskiviikko 19. heinäkuuta 2017

Italia! Alpit! Bormio! I'm in lööv!

Extempore otettiin ja lähdettiin keskiviikkona 12.7. viikon pyöräilyreissulle Bormioon. Teräsmies on ollut siellä useampaan otteeseen niin maasto- kuin maantiepyöräilemässä, mutta minulle reissu oli ensimmäinen Italiaan. Alppeihin olin jo saanut vähän tuntumaa viime kesänä Ranskan puolella.

Ensin lennähdettiin Milanoon, kentältä junalla keskustaan, sieltä toisella junalla Tiranoon, josta viimeinen etappi Bormioon bussilla. Koko päivähän tuohon tuhraantui, mutta ai että mitkä maisemat siellä oli vastassa!


Näkymät junasta Comolle

Room with a view 

Room with a view
Hotelli Sci Sport Bormio sijainteineen ja huone oli muuten OK, mutta aamiainen oli tosi nuiva ja vaatimaton. Plussaa oli hotellin ystävällinen ja rapsutusta arvostava koira ja muutama pihalla pyörivä kissa. 

Bormiossa on PALJON koiria ja ne on huomoitu hyvin.

Ravintolassa on luonnollisesti myös baari koirille.
Torstaina aamusta sännättiin hakemaan varatut pyörät Bormio Ski & Bikesta. Tällä kertaa kulkupelinä oli Colnago CLX:t 34/50 - 11/32 Ultegralla varustettuna.

Lomakulkuneuvo hotlan pihalla.
Ja sitten eikun samantien kapuamaan ylös Passo dello Stelviolle. Ylösmeno otti aika tiukille (syke nousi jossain kohtaa lukemaan 186, joka on pykälää vajaa testeissä koskaan mitattu maksimi), mutta olihan ne maisemat perillä ihan käsittämättömän hienot ja vaivan arvoiset!


Pääsin ylös!
Mutta se alastulo... Kun on korkeanpaikankammoinen, vauhtiarka ja epävarma laskija, niin alastulo oli aika kammottavaa. Kädet oli krampissa jarrukahvojen puristamisesta ja piti tosi monta kertaa pysähtyä keräämään rohkeutta. Onneksi Teräsmies on oppaana kärsivällistä sorttia ja jaksoi tsempata kaikki 36 serpentiinimutkaa alas.

Rohkeudenkeräyspaussi (yksi monista), jotta uskalsi takaisin tuonne alas. 

Faktaa Pyöräilyn klassikkonousut -kirjasta

Hengissä selvisin lopulta alas, ja itsensä piti tietysti palkita hienolla Stelvio-univormulla, joka ei siis tullut ihan helpolla. 

Koko setti piti hankkia.
Perjantaina huilasin, ei pelkästään edellisen päivän urakan takia, vaan myös koska unet on olleet reilun kuukauden tosi surkeat ja pitkäaikainen yleisväsymys painoi. Kylällä tuli tepasteltua reilut 12 000 palauttavaa askelta. Sillä aikaa Teräsmies kävi nousemassa Passo del Mortirolon JA Passo di Gavian samalla reissulla.

Launataina oli toisen urakkani vuoro eli Passo di Gavialle nousu ja paluu takaisin Bormioon. Teräsmies siis oli edellisenä päivänä jo ajanut sen Ponte di Legnosta ylös ja Bormioon päin alas. Nousu Santa Catarinaan saakka oli vielä ok, mutta siitä alkoi osittain aika huono tie, jolla oli ihan liikaa moottoripyöriä. Yhdessä kohtaa jo lähellä tasaisempaa loppua happi meinasi loppua ja oli pakko stopata tosi jyrkkään kohtaan. Yksin en olisi siitä enää liikkeelle ylämäkeen päässyt, mutta onneksi valmentaja-huoltaja-tsemppaaja tuuppasi minut liikkeelle. Viimeiset 5 kilsaa, joissa nousua oli vajaa 5% tuntuivat suorastaan alamäelle. Huipulla oli tosi kylmä tuuli, mutta maisemat toki tosi komeat.
Huipulla!

Faktaa Pyöräilyn klassikkonousut -kirjasta


Alasmeno oli taas yhtä kamalaa aina Santa Catarinaan saakka, mutta siitäkin selvittiin. Koska mitaleita ei ollut jaossa piti palkita itsensä kaulakorulla bormiolaisesta pyöräilyhenkisestä kello-/koruliikkeestä. Taakse myyjä vielä hoksasi kaivertaa uroteon päivämäärän.

Ansaittu!
Sunnuntaina pidettiin turistipäivä. Aamupäivällä mentiin kahdella hiihtohissillä Bormio kolmetonniseen ihailemaan maisemia. Upeaa!



Bormio näyttää kovin pieneltä kolmesta kilometristä katsottuna.

Iltapäivällä hurautettiin bussilla Livignoon ihan muina norjalaisina huulirasvaostoksille. Apteekin tätikin nauratti, kun kuuli millä huumoriasialla ollaan liikkeellä, josta osoituksena liikkeen käyttämä lahjakassi.

Viaton kuin enkelit konsaan!
Verovapaa alue alennusmyynteineen oli käsittämättömän kallis eikä matkaan tarttunut mitään vaan keskityttiin haahuiluun ja syömiseen & palauttaviin juomiin. Askeleita lepopäivänä kertyi reilut 19 000. Matkalla bongattiin CCC-joukkueen leiri ja useita kuskeja tien päällä.

Viimeisenä ajopäivänä Teräsmies lähti Giron reitille (Stelviolle ja alas, siirtymän kautta Umbrail Pass ylös ja alas Bormioon), minä taasen ajoin Mazzo di Valtellinaan ja takaisin. Kilometrejä tuolle reitilleni tuli n. 60 ja nousumetrejä about 800. Puolivälissä menomatkaa ohi pyyhälsi kymmenhenkinen Sky:n joukkue huoltoautoineen. En lähtenyt peesiin.

Oli kyllä mahtava reissu, vaikka moneen otteeseen pitikin olla vahvasti epämukavuusalueella. Säät osui ihan nappiin (eka sade tuli maanantai-iltana kun oltiin palautettu fillarit vuokraamoon), maisemat oli upeita, ruoka hyvää, olut kylmää, shoppailumahdollisuudet riittävät (tarvitaanko jotain muuta kuin pyöräilyyn liittyviä kauppoja?) ja ihmiset ystävällisiä. Keväinen Giro näkyi Bormion katukuvassa vielä vahvasti. Uskallan olla aika varma, että tuonne vielä joskus tulee palattua, jahka olen saanut lisää jerkkua reisiin ja päässyt eroon alamäkipelosta. Grazie Bormio!










sunnuntai 28. toukokuuta 2017

Epä- ja mukavuusalueella

Parin viime viikon liikunnot:

Viikko 20
Ma: Hyötypyöräilyä puolisen tuntia.
Ti: Ainoastaan vähän huoltohommia eli vartti venyttelyä.
Ke: Työmatkat fillarilla 0:50 / 15 km ja puoli tuntia venyttelyä.
To: Työmatkat fillarilla 0:50 / 15 km ja puoli tuntia lihaskuntojumppaa kotona.
Pe: 1:04 / 8,6 km juoksua nousevilla sykkeillä, alkuun luonnollisesti vartti avaavia ja valmistavia liikkeitä.
La: Puoli tuntia hyötypyöräilyä ja tynkäuinti 0:38 / 1500 m stadikalla. Ei ollut ensimmäinen kerta, kun uinti laukaisi päänsäryn, joka sai myös voimaan pahoin. Dear Eki, onko kyseessä allerginen reaktio uimiseen eli uintimigreeni?
Su: 5:18 / 111 km:n lenkki kaffelle Porvoon iki-ihanaan Fannyyn. Illalla puoli tuntia venyttelyä ja rullailua.

Viikko 21
Ma: Työmatkat fillarilla 0:50 / 15 km.
Ti: Vajaa puoli tuntia hyötypyöräilyä.
Ke: Työmatkat fillarilla 0:50 / 15 km ja 0:49 / 6,4 km PK-juoksua, loppuun 5 x n. 50 m kiihdytys pieneen ylämäkeen.

To: Vahvasti epämukavuusalueella eli 2:40 /17,7 km oikealla maastopyörällä keskuspuistossa polkuja ajamassa. Oman jäykän maasturini, joka oli toiminut lähinnä yleiskulkuneuvona myin taannoin kollegalle samaan tarkoitukseen (nyt vaan paljon ajoa Johanna!), eli kokemusta tuommosesta joka suuntaan joustavasta vehkeestä ei aikaisemmin ollut. Jäykän kokemusten perusteella olin ihan varma, että olen turvallani ensimmäisessä juuressa, mutta enpäs ollutkaan, ehkä kolmannessa vasta. Ja sekin siitä syystä, että jäin liian pitkäksi aikaa arpomaan uskaltaako tästä nyt mennä vai ei ja vauhti loppui. Parin tunnin treenin jälkeen menin jo semmosesta paikasta, josta en olisi kuunaan kuvitellut hengissä selviäväni. Mielestäni ihan kohtuullinen kehitys ekalla kerralla. Onneksi herrahenkilöltä löytyy noita fillareita joka lähtöön, eikä kokokaan ole kuin ehkä yhtä numeroa liian iso, niin tulee ehkä mentyä vielä toistekin vastaavaa haahuilua harjoittelemaan. Kivaa oli, vaikka koko ajan pelottikin. Illalla venyttelin ja rullailin kolme varttia.

Pe: 1:15 / 10 km PK-juoksua. Ajasta tosin meni n. 5 min koirien rapsutteluun, koska lenkillä ei koskaan ole niin kiire, etteikö vastaan tulevia bassetteja kerkiäisi morjenstaa. Vauhti ei lenkillä ollut huima, mutta nyt kymppi meni jo tosi helposti ja tuntui kerrassaan mukavalle. Kantapäässä loppuvaiheessa oli jotakin pientä tuntemusta, eli puolimaratonille tässä ei vielä mennä, vaan koitetaan maltilla edetä edelleen.

La: Pitkästä aikaa mukava uinti, koska Kumpula on taas auki, jihuu! Siellä on aina jotenkin paljon leppoisampi tunnelma kun stadikalla ja pilvisenä, kylmänä päivänä uimareita taisi altaassa olla enintään 10. Saunassakin seuraa piti vain yksi täti-ihminen. 1:38 / 3200 m meni oikein jouhevasti eikä tullut päänsärkyä. Lisäksi puolisen tuntia hyötypyöräilyä ja toinen mokoma rullailuhuoltoa.

Su: 5:35 / 125 km maantiepyörällä, jolla silläkään ei meinannut pysyä tiellä garmeassa tuulessa. Lisäksi päivän sykettä nosti kestävyysurheilun kuninkaitten superjännittävä viimeinen aika-ajoetappi Girossa. Huh, mikä jännitysnäytelmä, mutta oikea mies eli Tom Dumoulin voitti, onnittelut Hollantiin, myös etappivoittajalle!

sunnuntai 14. toukokuuta 2017

Talvi. Kevät. Talvi. Eikun sittenkin kevät.

Tätähän se on ollut viime viikot, kevät aamulla ja talvi iltapäivällä. Nyt on sentäs jo hiukan toivoa, että nuo päivittäiset talvet kävisi vähän vähemmiksi. Pikkuhiljaa olen kaivanut esiin viimevuotiset treenit ja koittanut alkaa soveltaa niitä, maltilla kuitenkin. Parin viime viikon yritelmät tässä listattuna.

Viikko 18
Ma: Koska oli vapunpäivä oli aikaa tehdä 3:24 / 57,5 km cyclolenkki. Iltasella venyttelin parikymmentä minuuuttia.
Ti: Hyötypyöräilyä 0:28 / 7,8 km.
Ke: n. 1:40 hyötypyöräilyä useammassa pätkässä + 0:38 / 5,6 km juoksua omin nokkineni, koska olin menossa juoksukouluun vaihingossa yhtä päivää etuajassa.
To: 0:30 hyötypyöräilyä.
Pe: 1:21 / 10 km juoksua, ekaa kertaa 10 kuukauteen näin pitkä matka! Kyllä oli voittajaolo, vaikka olikin hidasta hiipottelua, jotta sai sykkeet pysymään alhaalla.
La: Juhlapäivä, koska Kuitukiituri pääsi ensimmäistä kertaa ulos Kuusijärven maisemiin testiajolle (1:10 / 23,3 km). Onhan tuossa totuttelemista 404:sten kanssa tuulisessa säässä, ei niin taitavalla ajajalla...

Felt-kuski muikena.
Su: Päivän hiki tuli kotihommissa eli mm. ikkunoitten, parvekelasien ja parvekkeen pyykkäyksessä. 

Viikko 19
Ma: Työmatka- ja muuta hyötypyöräilyä n. 1:30 / 20 km. Reissulla tuli mm. käytyä tutustumassa kevään kuumaan pyöräilyturistikohteeseen, eli yhteen tiettyyn Alepa-pyörä#tellinkiin Munkkiniemessä. 
The Tellinki. Crescent yrittää naamioitua Alepa-pyöräksi.
Ti: Huili.
Ke: 1:44 / 34 km:n cyclolenkki, osin paisteessa osin lumisateessa. Kyllä ei tuntunut keväälle.
To: Fibacon juoksukoulussa käytiin läpi juoksuun valmistavia lämmittäviä ja hermostoa aktivoivia liikkeitä (repertuaarissä tästä lähtien taatusti aina ennen juoksua) ja juoksun lomassa tehtäviä lihaskuntoliikkeitä. Että oppikin taas paljon puolessatoista tunnissa. Juoksukoulun jälkeen täsmäisku XXL:n aleen, josta hain jo tovin ostoslistalla olleet polkujuoksukengät (Inov X-talon 212) ja Hoka One One Clifton kolmoset.
Pe: Hyötypyöräily Toni & Tonille, josta kävin shoppaamassa uudet Shimanon S-Phyre pyöräkengät kulahtaneiden Sidien tilalle, klossit,  ketjurasvaa ja pari juomapulloa. Iltasella kävin testaamassa Hokan kenkiä, mutta ne osoittautui yhtä kokoa liian pieniksi. Vaan ei hätää, koska XXL:ssä on mainio 30 päivän vaihto-oikeus, vaikka kenkiä olisi käytetty. Soitto vaan, ja uusi koko oli varattu.
 
Viikon kenkähankinnat.
La: Aamupäivällä 1:32 / 26 km hyötypyöräilyä. Kävin ensin vaihtamassa Hokat XXL:ssä ja sitten hurautin Larun pyörään, josta löytyi Kuitukiituriin sopivat X-labin pullotelineet. Taakse Delta 425, johon kiinni Aero Pouch 300 pussukka ja runkoon Gorilla. Nätisti Textremen kanssa sointuvaa mattahiilaria luonnollisesti.
Iltapäivällä stadikakauden avaus ja 1:07 / 2500 m pulikointia yllättävän rauhallisessa altaassa. Kaikki muut oli vissiin juoksemassa HCR:ää.
Su: Kotimaan maantiekauden avaus 2:41 / 56,8 km ja siihen päälle 0:45 / 6 km juoksua. Molemmat PK:ta ja juoksulenkin lopusta oli vajaa puoli kilsaa palauttavaa kävelyä. Uudet pyöräkengät oli ihan mahtavat, ihan kuin pyöritystekniikkakin olisi parantunut ja sen myötä tullut vähän lisää voimaa. Talven ajeluista ja leiristä ilmeisesti on ollut hyötyä, koska mäet tuntui nousevan aikaisempaa helpommin ja sykkeet pysyi aisoissa. 

Jos ne kelpaa Lotta Lepsitölle, niin kyllä mäkin voin niillä ajaa. Ihanat. 






sunnuntai 30. huhtikuuta 2017

Kuitukiituri on valmis!

Ai että, eka tunnin treeni uudella ihanalla Feltillä eli Kuitukiiturilla on ajettu! Ja näin mahtavia keväisiä räntäkelejä kun eletään, niin sisällä ja trainerilla, koska kyseessä oli myös säätöjen kohdilleen asettelu.

Valmista sopivaa fillariahan ei pygmille löytynyt, joten palat piti haalia maailmalta. Itse en olisi osia osannut edes ostaa, mutta onneksi Teräsmies Sulo Viléninä guuglasi hyvät tarjoukset. Näistä kiituri on rakennettu:

Edelradista
- Runko Felt IA FRD

Winstanleys Bikesista
- Kiekot Zipp 404 Carbon Clincher

Bike24:sta
- Osasarja Sram Red eTap 2 x 11 
- Jarrukahvat Sram 990 Aero
- Ketju Sram Red 22
- Renkaat Continental Grand Prix 4000 S II 25 mm
- Sisägummit Continental Race 28
- Pedaalit Look Kéo Max Carbon

Sigma Sportista
- Kammet Sram Red BB30 eTap 53-39, 165 mm

Canyonilta 
- Takapakka Shimano CS-9000 11s 11-28

Toni & Tonilta (parasta palvelua pääkaupunkiseudulla!)
- Sram eTap BlipGripit
- Keskiölaakeri
- Tankoteipit
- Fillarin kokoonpano

Ja avot, tällainenhan siitä tuli, ihana!


My precious!

Satula on vielä vähän hakusessa. Ilmeisesti Adamon Attackilla ja kuvassa paikalleen ruuvatulla Adamon Prologuella tulee ajettua. Attack sopii ulkonäkönsä puolesta Kiituriin kuin nyrkki nenään, joten se lienee ensisijainen valinta. Tyyli ennen tarkoitusta.

Pientä kilkettä on vielä hankittavana, kuten esim. ohjaamoon alempaan osaan palikka, johon blipboxin kiinnike on valmiiksi integroitu, kunhan niitä taas on saatavilla. Lisäksi satulan taakse ja runkoon pulloteline. Etupulloa ei saa paikalleen, ennenkuin blipboxi on saatu siirrettyä alemmas, nyt se on ohjaamon ylemmässä palikassa kiinni ja vie just kriittiset sentit pullolta. Tankoteipit pitää ehkä laittaa vähän toisella tavalla, niitä täytyy vielä vähän tunnustella.

Vähän isompaa kalikkaa pitää myös jossain vaiheessa hankkia, nimittäin nyt ei ole mitään mittaria (nopeus, kadenssi) ja se asia taas linkittyy watteihin, joka taas kytkeytyy sykemittariin, jolla on linkki näyttöön (em. data, kartat yms.)... Quarkin spider + muut härpäkkeet Garminilta on mietinnässä.

Koko fillarihan on tietysti unelmien täyttymys, mutta ensimmäisen treenin jäljiltä voin jo sanoa, että nuo eTapit on kerrassaan mahtavat: vasemmanpuoleisen kahvan napista ketju siirtyy (takana) vasemmalle ja oikeanpuoleisen oikealle. Ja kun painaa molempien kahvojen nappeja yhtäaikaa vaihtuu ketju toiselle eturattaalle. Nerokasta! Ja sama logiikka molempien kahvojen päissä.

Nyt vaan äkkiä se lämmin kevät tänne kiitos, jotta pääsee maantielle kaahailemaan!




sunnuntai 23. huhtikuuta 2017

HelTrin luksuslomaraportti

Talviloma ja Heltrin leirireissu Espanjan Torreviejaan, mikä mainio yhdistelmä. Leiri ylitti odotukset monella tapaa ja oli ehdottomasti parannettu versio viimevuotisesta. Paikan päällä järjestelyistä (majoitus, kuljetukset, sapuskat, hieroja...) vastasi Kimmo Kyttälän AthletiQ. Jos suunnittelet treenireissua porukalla Espanjan lämpöön, niin kannattaa tsekata AthletiQin tarjonta, sen verran hyvin kaikki toimi.

Lauantai 8.4., matkapäivä
Sika-aikaisin aamulla lentokentälle ja siellä kohdattiin jo osa iloisesta reissuporukasta. Lennot oli Frankfurtin kautta ja siellä oli useampi tunti aikaa luuhata kentällä, tosin suurin osa ajasta meni ateriointiin liittyvissä toimissa. Illansuussa saavuttiin Alicanteen (Palmuja! Aurinkoa! Lämpöä!) ja kentällä meitä oltiin vastassa parilla autolla. Hurautus Torreviejan kupeeseen residenssiin, joka osoittautui mainioksi privaatticasaksi, jossa saimme keskenämme temmeltää. Alakerrassa oli 2-4 hengen huoneistot, joissa majailtiin ja yläkerrassa asui saksalainen vanhempi omistajapariskunta. 

Casalle aamiaiset ja iltaruuat tulivat paikallisesta ravintolasta. Taso hiukan vaihteli ja kasvissyöjät saivat vähän nihkeästi sopivaa evästä. Suomalaisittain katastrofi oli käsillä parina aamuna, kun kahvi oli loppu! No, tietänevät ensi kerralla, että tälle porukalle tsufeeta (kofeiinillista) pitää olla tarjolla aina ja paljon.

Vuokrafillarit oli tuotu paikalle valmiiksi ja ei tarvinnut kuin ruuvata omat polkimet ja satula paikalleen. Iloisen keltainen BH oli ihan käypä peli, Ultegran osilla mutta hiilikuitu oli melko painavaa lajia. Se ilahdutti, että pienestä runkokoosta huolimatta mukaan mahtui myös isompi juomapullo.


Casa, meidän kämppä oikeassa kulmassa.

Pooli, taaempana syvempi allas, jossa pidettiin mm. volttikäännöskoulua (en oppinut).
Lomakulkuneuvo.

Su 9.4., eka treenipäivä

Sunnuntaina oli heti ns. luulot pois -treenipäivä. Osa harjoituksista tehtiin kahdessa tai kolmessa eri porukassa, kullekin sopivan vauhdin ja vaativuuden mukaan. Listassa on ne treenit, jotka itse tein leirin aikana (kahta avovesiuintia lukuunottamatta kaikki suunnitellut). 

- pyöräily 1:37 / 40,8 km
- allasuinti 1:00 / n. 1500 m
- pyöräily juoksupaikalle 0:15 / 5 km
- juoksu 1:06 / 8,5 km. 
- pyöräily kämpille 0:15 / 5 km

Juoksut tehtiin alueen yhden järven rantamaisemissa (käsittääkseni luonnonsuojelualuetta), melko kivikkoisella polulla/tiellä.


Allasuinnit tehtiin tällaisessa hallissa, joka oli vajaan puolen tunnin automatkan päässä kämpiltä. Vesi tosi lämmintä ja tässä koko allas meidän käytössä. (kuva by Petra K.)
Ma 10.4.
- allasuinti 1:00 / n. 1000m
- pyöräily 3:53 / 74,5 km
- lihaskuntoa ja -huoltoa 1:00 altaan reunalla.

Iloinen joukko mäellä

Taustalla hämmentävän turkoosi suolajärvi.
Alueella oli tolkuton määrä appelsiini- ja sitruunapuita, jotka notkuivat hedelmiä. Appelsiinipuuviljelmien ympärillä leijui mieletön jasmiinimainen makea tuoksu, sitruunapuiden lähettyvillä taas El Kakka eli ehta lannoite. Pyöräillessä kun aistii ympäristöään vahvasti myös nenän kautta.

Ti 11.4.
- pyöräily 5:56 / 121, 8 km
- heti perään juoksua 0:18 / 2,5 km


13%:nen mäki selätetty ja laelta löytyi maailman kaunein lippu.
Ke 12.4., lepopäivä
- pyöräily rantaan 0:20 / 5 km
- 0:34 avovesiuintitekniikkaa
- pyöräily kämpille 0:20 / 5 km

Vesi oli mukavan lämmintä, varmaan n. +18, koska pää tai jalkaterät ei jäätyneet.


Märkkäri mahtui vielä päälle

Vaihtopaikka dyynin yli vievän rappuviritelmän juurella
Koska aikaa oli hurautettiin taksilla pienellä porukalla yhteen lähikylistä pitkälle lounaalle. Paluumatkalla löydettiin yksi pyöräkauppa ja sieltä piti ostaa itselle perinteinen tuliainen eli paikallinen pyöräpaita (ja yhdet sukat & hiilidioksidipatruuna).



To 13.4.
- pyöräily 6:45 / 112 km

Tällä lenkillä kiivettiin yksi mäki Los Garresin kylän vieressä, pituutta n. 5 km ja ehkä maailmankaikkeuden huonoin "asfaltti". Jos otti nousu koville, niin alas meno se vasta kammottavaa olikin, irtokivien ja monttujen päällä taiteillen, jarrut punaisena. Toiminnanjohtaja Raatikainen runttasi mäkeä niin kovalla voimalla, että kotimatkan alkaessa fillarista putosi toinen kampi... 





Ansaitulla kaffepaussilla mäen juurella, kotimatka edessä.
Torstain illallinen oli vaihteeksi lähistön italialaisravintolassa, hyvät oli pizzat ja palanpainikkeet. Auringon laskettua kämpille köpöteltäessä ilmassa liiteli paljon lepakoita ja yksi pöllökin bongattiin.
Pitkäperjantai 14.4., triathlonpäivä
- pyöräily rantaan 0:24 / 5 km
- avovesiuinti 0:45
- pyöräily mutkan kautta juoksupaikalle 1:09 / 29 km
- juoksu järven rannassa 0:40 / n. 6 km (GPS ei toiminut)
- pyöräily kämpille 0:22 / 5 km

Päivän päätteeksi yksi leirin luksusjuttuja eli hieronta altaan reunalla 0:45. Tiiviissä kommuunissa kun oltiin, niin siinähän makasit hierontapöydällä pakarat paljaana ja muut toljotti aurinkotuoleissaan vieressä. HelTrissä mikään inhimillinen ei ole vierasta! Eikä tässä yhteydessä voi olla mainitsematta toiminnanjohtaja Raatikasta, joka teki kaikkensa leiriläisten eteen, mm. syötti hierottavalle samanaikaisesti jälkiruokaa ja punavii... ruokajuomaa, koska yhden herran hieronta sattui juuri illallisen ajalle - ja hieronta suoritettiin päivällispöydän vieressä.

Vaihtopaikka, huom. virallinen baywatch Kim etualalla (kuva by Ricardo M.)

Leirillä kerkesi myös rotvätä ja lukea dekkaria altaalla.
La 15.4., lepopäivä
- fillarointi rantaan 0:20 / 5 km
- avovesiuinti 0:34 / n. 1 km
- fillarointikämpille 0:20 / 5 km

Loppupäivä ankaraa rötväystä casalla. Illalla meille saapui odotettu vieras eli samalla alueella treenaava paratriathlonisti ja HelTrin edustusurheilija Liisa Lilja piipahti kertomassa kuulumisiaan ja HC-treenimetodejaan. Se 13%:nen mäki, joka itselle oli kova kiivettävä tiistaina: Liisa kertoi vedelleensä sitä (yhdellä) rullasuksella ylös tasatyönnöin, useaan kertaa peräjälkeen... Alaspaluu oli pitänyt tehdä autolla, muuten olisi saattanut olla jopa Liisalle liian kova vauhti. On se  hullun kova nainen treenaamaan!

Super-Liisa (kuva by Ricardo M.)
Lauantain ulkona tarjoiltu illallinen oli tavallista juhlavampi ja se sisälsi mm. pari pientä kokonaisena paistettua possua. Seurauksena taisi olla pari kasvissyöjäksi kääntynyttä. Viihdykettä tarjoili ruåtsalainen muusikko, joka esitti vallan mukavia biisejä illan ratoksi.

Su 16.4., triathlonpäivä
"Leikkimielinen" leirikisa samalla reitillä, jolla perjantaina harjoiteltiin. Uinti ja juoksureitti oli määritelty aikana ja pyöräily matkana.
- fillarointi rantaan 0:20 / 5 km
- avovesiuinti 0:20 / n. 750 m, oli melkoinen aallokko
- fillarointi 1:08 / 32,7 km. Yksin paahdoin menemään lähes koko matkan ja tuultahan piisasi, viimeisille kilometrille sain mukaan peesiin 3 muuta reippailijaa.
- juoksu 0:29 / 4,8 km
- pyöräily kämpille 0:20 / 5 km

Triathlon on totista hommaa! (kuva by Kaisa P.)
Se oli sitten leirin urheiluosuus siinä. Liikuntaa 8 päivän aikana tuli yhteensä:
- uintia pari tuntia altaassa ja hiukan reilut pari tuntia avovedessä
- 460 km pyöräilyä
- pari tuntia juoksua
- n. 4 tuntia lihashuoltoa (2 x hieronta ja venyttelyjä)
eli yhteensä n. 35 tuntia aktiviteetteja. Ihmeellisintä oli se, että kroppa kesti mukisematta kaikki treenit ilman mitään takapakkeja. Viime vuoden leiriin verrattuna oli jotenkin leppoisampi fiilis ja palautumiseen oli riittävästi aikaa. Iso osa tästä johtui varmaankin siitä, että saatiin olla casalla omissa oloissamme ja poolilla hengailu nyt vaan oli älyttömän leppoisaa ja rentouttavaa.

Viimeinen ilta meni haikeissa merkeissä ja hiukan tavallista pidempään iltaa istuessa. Maanantaina 17.4. laitettiin enää kamat kasaan ja otettiin viimeiset palauttavat pulikoinnit ja auringot casan altaalla. Osa kävi vielä meressä polskimassa. Puolita päivin alkoikin sitten jo kotimatka.

Porukka leirillä oli ihan supermahtava ja nauraa sai välillä vedet silmissä. Teitä kaikkia on kyllä jo ikävä. Erityissuperkiitos maailman parhaalle toiminnanjohtaja Raatikaiselle ja leirin maanmainioille valmentajille Petralle ja Kimille. Ja tietty Kimmolle, joka oli erinoimaiset puitteet meille järjestänyt. Ensi vuonna uudestaan, missä ikinä leiri sitten onkaan!

Parasta lomaseuraa!

Huomaa tyylikäs kassi. (kuva by Ricardo M.)