Kun uni ei tule: selvitä syy!

"Olen aina ollut huono nukkumaan." Näillä sanoilla on viime vuosina tullut aloitettua monta keskustelua lääkärien kanssa. Viime kuukausina näitä keskusteluja on ollut tavallista tiuhempaan, koska ajoittainen unihäiriö äityi viime keväänä infernaalisiin mittoihin ja viimeisen puolen vuoden aikana en ole nukkunut yhtään kunnon yötä = unta olisi ollut vähintään 6 tuntia ja pidemmissä kuin 1-3 tunnin pätkissä.

Vuosien varrella on vaivaan tullut kokeiltua kaikki lääkärien ehdottamat lääke- ja muut hoidot (olen kokeillut esim. akupunktiota, ei auttanut), on tavattu psykologia ja psykiatria ja laitettu kaikki mahdolliset unihygienia-asiat kuntoon. Yleisterveys on muuten ollut erinomaisessa kunnossa, esim. viime talvi oli varmaan ensimmäinen ikinä ilman yhtäkään flunssaa. Elämä on muutenkin ollut mallillaan, ei työ- tai muuta stressiä ja palautumiselle olen varannut aikaa ja pitänyt sitä arvossaan. Mutta silti, unet on vaan huononneet.

Nyt kun tilanne äityi siihen, että töihin ei enää väsymykseltä kyennyt, oma työterveyslääkäri (tolkun mies!) onneksi otti asian riittävän vakavasti ja ohjasi tarkempaan syyniin Helsingin uniklinikalle, Gabriele Svedin juttusille. Taustaksi piti vastata monisivuiseen kyselyyn ja tapaamisessa lääkäri syynäsi monelta kantilta ja teetti kaikenmoisia toiminnallisia testejä. Lisäksi työterveydessä otettiin liuta labrakokeita. Päädyttiin vuorokauden aktigrafia-mittaukseen, jonka lopputulemana oli, että uni on katkonaista (yllätys!) ja kannattaa tehdä laaja unipolygrafia. Sille löytyi aika reilun viikon päästä näistä tuloksista. 

Sananen kustannuksista. Työterveyslääkärin vastaanottoa ja labrakokeita (kaikki kunnossa) lukuunottamatta nuo kaikki unen syynäyksen tutkimukset ja erikoislääkärin tapaamiset pitää hoitaa omalla kustannuksella. Kela-korvaukset on luonnollisesti olemattomat. HUSin sivuilta löytyy kyllä tietoa samoista tutkimuksista, mutta miten ja millä aikataululla niihin pääsee on minulle täysi mysteeri. Mutta tokihan tähän asiaan haluan panostaa, koska ilman unta ei mistään pidemmän päälle tule mitään ja elämän laatu jatkuvasti rättiväsyneenä on surkea. Tähän liittyen tuli lottovoitto: Facebookissa toinen helsinkiläinen uniklinikka Oivauni järjesti kilpailun, jonka palkintona viidelle onnekkaalle oli laaja unipolygrafia puoleen hintaan. Ja juuri päivää ennen, kuin olisin ollut menossa tuohon Uniklinikan sikakalliiseen tutkimukseen, sain tietää voittaneeni. Eli Facebookista löytyy myös jotain hyödyllistä, kissavideoiden lisäksi. Jännä juttu, muuten, että Oivaunen tutkimukset ovat jo lähtökohtaisesti puolet halvempia, kuin Uniklinikan, vaikka tutkimusprotokolla on sama. Kilpailu alalla ei välttämättä ole huono juttu. 

Oivaunesta aika lääkärin tapaamiselle ja polygrafialle löytyi parin viikon päästä tuosta, eli hiukan asia venähti. Kun aika vihdoin koitti tapasin ensin lyhyesti lääkäri Vilho Aholan (käytössä oli jo kaikki Uniklinikalla kertynyt tieto) ja samaan syssyyn laitettiin piuhat kiinni. Niitä olikin melkoinen määrä, koska nämä kaikki asiat polygrafiassa syynätään.

Dataa tulossa

Tulokset tutkimuksesta sain viikon kuluttua eli tämän viikon torstaina. Vilhon tapaamiseen marssiessani kovasti arvelutti, että mitäs jos siitä tutkimuksesta ei löydy mitään mihin tarttua. Mitäs sitten tehdään? Mutta lääkäri avasi keskustelun: "Mitä minä sinua turhaan jännityksessä pitämään, täältä löytyi ihan selkeä syy unettomuudelle." Mitä? Ihanko totta? Vihdoinkin!!!

Käytiin läpi tutkimuksesta saatua tietoa, ja sitähän oli. Mm. että heräsin yön aikana 13 kertaa (omien havaintojen/laskujen mukaan 5) ja että palauttavaa unta oli yhteensä vajaa 1,5 tuntia. Ja omasta mielestäni tuo ei ollut edes niitä huonoimpia öitä. Ei siis ihme, että tässä on viime kuukaudet kulkenut ihan sumussa. Happisaturaatiot oli kunnossa, ei bruxismia, eikä mitään uniapneaan viittaavaa. Kuorsaustakin vain 10% nukutusta ajasta. Eli moni asia kunnossa. Mutta se syy. Tadaa: vaikea-asteinen periodinen raajaliikehäiriö. Enpä ollut kuunaan moisesta kuullut. Ja mikä parasta, se on hoidettavissa!!! Lähdin vastaanotolta raportit ja reseptit kourassa ihan Hangon keksinä ja hyvä etten leijaillut. Ainut asia mikä harmitti, oli se, että miksei tätä ole lähdetty selvittämään paremmin aikaisemmin. Huojentavaa oli myös se, että tulos vastasi omia tuntemuksia ja aavistuksia: kropassa on pielessä jotain sellaista, jota ei rentoutusharjoituksilla hoideta.

On ihan mahtavaa, että unen tärkeyttä on viime aikoina tuotu vahvasti esille, mm. niin, että kovin tyyppi ei ole se, joka paahtaa menemään yötä myöten vaan se, joka älyää varata palautumiselle aikaa. Mutta edelleen mielestäni liikaa kiinnitetään huomiota vain siihen, että unettomuus on tilapäistä (mikä monen kohdalla onneksi näin onkin), taustalla on huonot elämäntavat, unihygienia on puutteellista tai syynä on työ- tai muu stressi. Ja hoidetaan pelkkiä oireita. Lääkäriltä sain kuulla, että on tullut vastaan monia tapauksia, joissa henkilöt on laukanneet vuosia psykoterapiassa tms. ilman apua kun taustalla onkin ollut joku selkeä elimellinen syy, joka onneksi on lopulta saatu selvitettyä ja ongelma hoidettua. Elimellisistä syistä uniapneaa ilmeisesti syynätään eniten (myös julkisella puolella), mutta muita oman käsitykseni mukaan selvästi liian vähän. Kuinka moni muu lisäkseni on mahtanut vuosia kärsiä vastaavasta tilanteesta, jossa keskitytään oireiden hoitoon syyn selvittämisen sijasta?

Kanssaihmisiltä olen matkan varrella saanut paljon - varmasti hyvää tarkoittavia - neuvoja uniongelmien selättämiseksi, mutta eihän niistä apua ole ollut. Jännää, miten monella on esim. ollut tarve tarjota selitykseksi esim. ylikuntoa (eli liiallisen harjoittelun tuomaa ylirasitustilaa), vaikka viimeiseen reiluun vuoteen en ole käytännössä tehnyt muuta kuin kevyttä peruskuntoharjoittelua, enkä sitäkään koskaan väsyneenä. Aikuisliikunnan ammattitutkinto ja liikuntalääketieteen perusopinnot mm. ovat tuoneet itselle hyvää perustietoa tomumajan toiminnasta ja siitä, miksi väsyneenä EI kannata treenata. Se, mihin loukkuun itsekin olen langennut on tuijottaminen liiaksi omiin tekemisiin sen sijaan, että olisi ponnekkaammin lähtenyt selvittämään onko taustalla jokin fysiologinen, omista toimenpiteistä riippumaton syy, kuten tapauksessani siis on. Nukkuminen on kuitenkin myös taitolaji, joten menen varmuuden vuoksi vielä myös Helsingin uniklinikan unihoitajien järjestämälle kuuden kerran Hyvään uneen -kurssille.

Jos tästä tarinasta on apua jollekin toiselle unettomalle, niin hyvä niin. Hyvä uni ja palautuminen on hyvän elämän ja mm. hyvän työkyvyn perusedellytyksistä ja sen saavuttamiseksi ei kannata jättää kiveäkään kääntämättä. Hyvää yötä!