Myrkytyksen oireet

Nyt ei ole kyse tuosta Juicen erinomaisesta biisistä (joka on Chernobyl-sarjan myötä taas kovin ajankohtainen), vaan siitä, miten sytostaatit kroppaa ekan hoitokerran osalta kohtelivat. Ja voi hyvänen aika sentään miten helpolla olen päässyt! Jos oikein kaivelee, niin tällaista pientä fyysistä häikkää on ollut:

• kasvojen ja kaulan punoitusta ja näppylöitä
• lieviä flunssan oireita, äänen käheyttä
• huuliherpes (se perkele on ollut vaivana lapsesta saakka, aina kun elimistössä on jotain muuta ongelmaa, esim. flunssaa tai stressiä)
• pientä polvien kolotusta
• joinakin päivinä kovaa väsymystä

Fyysinen vointi on siis ollut tilanteeseen nähden erinomainen. Välillä kävikin mielessä, että näinköhän siinä tippapussissa oli EPOa sytostaattien sijasta...? Olen nimittäin viimeisen kolmen viikon aikana käynyt kerran juoksemassa, kaksi kertaa punttisalilla, kolme kertaa uimassa Kuusijärvellä ja ajanut fillarilla n. 100 km viikossa. Olen toki pitänyt sykkeet todella maltillisina ja tarkkaillut vointia. Jos olo olisi huonontunut olisin toki keventänyt liikuntaa, mutta kun sillä on ollut yksinomaan positiivinen vaikutus, etenkin pääkopalle, niin mikäs on ollut jatkaessa.

Henkisesti onkin sitten ollut vähän raskaampaa. Välillä on ollut päiviä, jolloin ei ole jaksanut muuta kuin maata kippurassa sohvan nurkassa itkeä tihrustamassa. Eräänä tuollaisena päivänä katsoin vielä kaiken lisäksi dokumentin Ennen kuin kuolen, joka kertoo parantumatonta rintasyöpää sairastavasta Rowenasta. Aihe on raskas, mutta dokumentti erittäin hyvä, suosittelen! 

HUSilla on onneksi tukea tarjolla myös psykososiaalisessa yksikössään. Ihmistä ei siis jätetä yksin kriisin keskelle, vaan ammattilaisen apua on saatavilla. Ja minähän tuon avun hyödynnän. Henkistä jaksamista on tukenut myös erittäin paljon tapaamiset ystävien kanssa, aivan korvaamatonta tässä(kin) tilanteessa.

Ennen jokaista sytostaattihoitoa tsekataan veriarvot, jotta varmistetaan kropan kyky ottaa vastaan seuraava lääkesatsi. Perjantaina olin verikokeissa ja tänään syöpälääkäri soitti ja kyseli vointia. Kuvailin tilanteen ja lääkäri oli hämmästynyt siitä miten poikkeuksellisen hyvä tilanne on, "tämän ensimmäisen lääkeannoksen vaikutukset ennustavat myös hyvin tilannetta jatkossa". Lisäksi äimisteli erittäin hyviä veriarvoja, jotka ovat kaikki nätisti viitearvojen sisällä. Maksa-arvot jopa tavanomaista alhaisemmat. Terveet elämäntavat eivät estä sairastumasta, mutta tekevät näköjään sairastamisesta ja toipumisesta helpompaa.

Lääkärin sanoin: "Eikös siis olla samaa mieltä, että jatketaan hoitoa suunnitelman mukaisesti?" No totta ihmeessä, eipä tulisi mieleenkään sanoa että "juu kiitos, jätetään tähän yhteen kertaan kuudesta".

Huomenna aamulla saan seuraavan lääkeannoksen, jännityksellä odotan mitkä on vaikutukset tällä kertaa.