Ainakin minun ja ainakin tämän vuoden osalta. Sääd bat truu.
Viime viikolla liikuin vielä jokseenkin ohjelman mukaisesti:
Ma: Työ- ja muuta hyötymatkafillarointia n. 1:00 / 20 km ja fyssari kaikilla mausteilla.
Ti: Tunti vesijuoksua, aika ei antanut myöten juoksuun ja uintiin, joten piti valita kuntoutumisen kannalta se oleellisempi.
Ke: 2:14 / 50 km aikakonepyöräilyä.
To: 0:33 / 10,6 km cycloilu salille, 0:52 punttitreeni, 0:35 / 10,5 km cycloilu kotiin.
Pe: n. tunti / 2,5 km uintia Kaitalammella.
La: 1:08 / 2,5 km uintia ja 1:30 vesijuoksua Kumpulassa.
Su: 4:08 / 115 km aikakonepyöräilyä. Ajasta n. 5 minuuttia meni pudonneitten ketjujen paikalleen laittoon.
Tällä viikolla mie romahin.
Ma: Jälleen työ- ja muuta hyötymatkafillarointia n. 1:00 / 20 km ja fyssari kaikilla mausteilla.
Ti: Työmatkat fillarilla. Kantapää oli jopa hivenen parempi eli etenkin Shockvawe-käsittely taas ilmeisesti auttoi. Olo oli kuitenkin voimaton ja illalla ainoastaan tunti vesijuoksua. Oli takkuista.
Ke: Cycloilu salille 0:32 / 10,6 km, 0:50 punttitreeni, cycloilu kotiin 0:35 / 10,6 km. Jalka oli taas tavanomaisen kipeä eli sattui joka kävelyaskeleella.
To: Nyt kantapää sattui joka kävelyaskeleella jo niin, että teki mieli kirkua ja alkoi oksettaa. Ja sitä kävelyä ei todellakaan ollut paljon, mittarin mukaan 8487 askelta. Päivä kun sisälsi viitisen tuntia autossa istumista ja loput palaverissa ja kotisohvalla, pientä kauppa-asiointia lukuunottamatta.
Illalla oli pakko todeta että nyt on voimat loppu. Jalkaa on kuntoutettu raivokkaasti viisi viikkoa ja mitään edistystä ei ole tapahtunut, pikemminkin päinvastoin. Paksukalloisenkin aivoon asti pääsi nyt se tosiasia, että kahdessa viikossa ihmeparanemista ei tule tapahtumaan. Eli se on heitettävä hyvästit haaveesta päästä teräsmieheksi tänä vuonna. Samalla pitää heittää hyvästit myös 450€:n osallistumismaksulle. Paska homma, sillä maksaisi monta fyssarikertaa, tarkalleen ottaen viisi.
Perjantaina annoin itselleni luvan rypeä itsesäälissä vähän aikaa. Ja maata illan sohvalla kivuttomassa asennossa. Työmatkat sentään ajoin fillarilla.
Lauantaina päätin tehdä vihoviimeisen varmistuksen asialle eli kävin koittamassa pientä juoksulenkkiä. Eipä jäänyt epäselväksi, että jalka on sökö. Parin-kolmen kilometrin kohdalla repivä kipu oli jo ihan älytön. Piti kuitenkin jatkaa vielä hetki (Taphtuisiko ihme? No ei tapahtunut.), kunnes oli pakko kääntyä takaisin ja raahustaa kotiin aina välillä helpotusta kävelystä hakien. Voi maailma, miten juoksua kaipaankaan, etenkin hyvän hevimetelin tahtiin tehtäviä pitkiä PK-lenkkejä! [tähän pitkä rivi voimasanoja]
Tänään kantapää ei ihme kyllä ollut ihan tolkuttoman paljon arempi kuin mitä männäviikkoina keskimäärin. Ja jo tuo pieni lenkki oli saanut pohkeisiin ihanan, niin kovasti kaipaamani DOMS-tunteen. Aamun ukkosmyrskyn jälkeen oli poutasää, ja siitä lähdin nauttimaan 50 km:n cyclo-lenkille Keskuspuistoon & meren rannoille ja 1,5 km:n höntsäuinnille Kumpulaan. Kesää tosiaan on vielä jäljellä ja muita iskelmäkliseitä.
Nyt kun teräsmieshaave on siirtynyt tuonnemmas pitää enää keksiä miten tuleva loma ja jo lunastetut lennot tullaan hyödyntämään. Tämä edellyttää hiukan neuvotteluja ja suunnittelua kotirintamalla.
V*tutus on edelleen luonnollisesti aivan suunnaton, mutta jonkinmoinen kivi myös sydämeltä putosi, kun tilanne kävi selväksi eikä tarvitse enää arpoa. Ja kyllä tästä suosta vielä noustaan, entistä paremmassa kuosissa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti