Peljästys

Pari-kolme viikkoa sitten alkoi kroppaan ilmestyä kummallisia kipuja. Ensin kantapää (ks. edellinen postaus), sitten lonkka, kyynärpää ja leuka.  Lonkkakipu oli muutaman päivän todella häijy, mutta hävisi itsekseen. Muut sen sijaan äityivät niin pahaksi, että kerroin asiasta edellisviikon loppupuolella sädehoitajille. Hoitajat passittivat seuraavana päivänä lääkärille. Lääkäri taas laittoi eteenpäin verikokeisiin ja varjoaine-tt -kuvauksiin. Ilmeisesti tämä minun syöpäkombinaationi on sen sorttinen, että hyvin herkästi tutkitaan onko tullut jotain takapakkeja. Tulosten odottelu oli taas jokseenkin tuskaista, mutta perjantaina sain lääkäriltä viestin, että verikokeiden tulokset kunnossa eikä mitään kasvaimia kipualueilta löydy. Phuuuuhhh!

Kipu sen sijaan on edelleen perkeleellinen, etenkin leukanivelissä. Syö siinä sitten tai nuku kyljellään, kun jomottaa niin peevelisti. Olen mättänyt kourakaupalla Buranaa ja Panadolia, mutta vailla helpotusta. Parin päivän päästä on tapaaminen työterveyslääkärin kanssa töihinpaluuseen liittyen, toivottavasti silloin saa apua myös näihin kipuihin. Eniten tietty kiinnostaa mistä moinen johtuu. Syynäsin Tamofen-lääkkeen jumalattoman pitkän sivuvaikutuslistan uudestaan, mutta siellä ei nivelkipuja mainittu. Ko. lääkkeet tosin pamauttivat vaihdevuosioireet tiskiin kertarysäyksellä - kuumat aallot on todella kuumia! - ja niihin liittyen ainakin Terveyskirjastossa mainitaan niveloireet. Olisiko sitten sitä?

Kipujen lisäksi toisena riesana on infernaalinen väsymys. Minuutin kestävä hoito on solutasolla niin rankka pläjäys, että vie voimat aina loppupäiväksi. Säteilyn voima näkyy myös siinä, että hoitoalue on sen värinen kuin olisin sitä ruskettanut kuukauden Kanarialla. Muu kroppahan muistuttaa pakastekanaa. 
Tähän asti hoidot on olleet iltapäivisin eli aamupäivällä on saattanut jotain kyetä. Viime viikolla jaksoin muutaman kerran liikkua:
Ma: tunti sisäpyöräilyä kotona
Ke: puoli tuntia vesijuoksua ja vartti omatoimivesijumppaa päälle
To: 1:15 punttitreeni salilla
La: 1:02/2600 m uintia

Oma mielikuva syöpäpotilaasta oli ennen sellainen laiha ja riutunut tyyppi. I wish! Hoitojen aikana paino on noussut melkein kymmenen kiloa. Onneksi vihdoin suunta on kääntynyt laskuun. Hitaaseen, mutta suunta on oikea.

Liike on lääke ja toinen lääke on kulttuuri. Olen huomannut, että taidenäyttelyistä saa valtavasti energiaa. Viime aikoina näyttelyissä on myös herännyt ihmeellinen pakottava tunne, että pitäisi myös itse päästä tekemään jotain luovaa. Muutaman mutkan kautta innostuin ja ilmoittauduin Työväenopiston muotikuvituskurssille, joka on maanantai-iltaisin. Tänään olisi toinen kerta, mutta väsymys on sen verran ankara, etten kykene lähtemään mökistä mihinkään. Onneksi kurssi kestää koko kevään ja olen löytänyt muutamia aiheeseen liittyviä opuksia kotilukemiseksi. Muotipiirtäjää minusta tuskin tulee, mutta käy yhden sortin taidetarapiasta kun oppii katsomaan kuvia ihan eri tavalla kuin ennen ja pääsee kokeilemaan erilaisia tekniikoita. Ja saa jotain muuta ajateltavaa.

Anu Tuominen: Oikeita väriympyröitä Taidehallin näyttelyssä. Suosittelen!

20 sädehoitopäivää takana, 6 jäljellä, jaksaa jaksaa!