Karmea keli = parempi aika!

No nyt on vuoden 2013 Numerolappu rinnassa -kausi paketoitu, jo perinteisellä Tour de Helsingillä. Tässä välissä Joroisten jälkeen oon ollut mukavana välipalana jokunen viikko sitten mainio uusi tapahtuma Satasen kuntoajo, joka saatiin ajaa mukavassa kelissä ja hyvällä fiiliksellä ja ajaksi tuli 3:25:59.

Välissä piti olla myös Helsinki City Marathon, mutta sen jouduin perumaan selästä johtuvien kinttukipujen takia. Eipä sinne olisi ollut järkeä lähteä senkään takia, että juoksun treenaamisesta ei ole tullut mitään, koska kivut juostessa ovat sen verran massiiviset, että ei vaan onnistu. Sitä elimistön viestiä on syytä kuunnella ja jatkaa työskentelyä fyssareiden kanssa vaivan häätämiseksi.

Fillarointi sentään on onnistunut mainiosti (luojan tai muun olennon kiitos!) ja sitä on tullut nyt tehtyä järjestelmällisesti valkun ohjeitten mukaan. Jaksaminen siinä lajissa on parantunut ja vauhti lisääntynyt mukavasti, joten treenailu on ollut varsin palkitsevaa.

Säätiedotus tälle päivälle ei sen sijaan ollut mukava ollenkaan, ja kun aamulla heräsin ikkunaan hakkaavaan sateeseen niin ensimmäinen ajatus oli kääntää kylkeä ja jäädä vällyjen väliin. Sisu ei kuitenkaan antanut periksi luovuttaa ja niin vaan tuli kammettua itsensä lähtöviivalle, joka onneksi on kivennäisen heiton päässä kotoa. Startin jälkeen saatiin ajaa peräti noin kilometrin verran, ennenkuin kunnon sade alkoi piiskata ja siitä eteenpäin vettä sitten riittikin vaihtelevassa määrin seuraavat neljä tuntia. Bemböleen mennessä kaikki vaatteet olivat läpimärät, kengissä lainehti vesi ja ajolasit olivat ulkopuolelta sadepisaroiden ja ravan ja sisäpuolelta höyrystyneen veden hämärtämät. Siitä oli ajoturvallisuus kaukana.

Lähdin kolmenkympin ajoryhmään, mutta se luonnollisesti lähti hajoilemaan jo jossain Vihdintien ylityksen jälkeen. Aina kun sain jonkun pienen porukan kauhealla vääntämisellä kiinni, niin eikös kööri taas levähtänyt. Vedin itseni aika piippuun ekan 40 kilsan matkalla, kunnes takaa tuli 29:n ryhmä, johon vihdoin pääsin liimaantumaan kiinni. Jonkun verran jojoilua siinäkin oli, mutta selkeä ryhmän hyöty oli kuitenkin mukana.

Ekalla tauolla täytin juomapullon, imaisin pari geeliä ja puolikkaan patukkaa ja sitten heti liikkeelle. Palmenin kaupalle ajeltiin suht nätisti ryhmässä ja siellä sama evässetti mutta vielä tiiviimmässä tahdissa. Porukka pysyi suht hyvin kasassa aina Kuusijärven tietämille saakka, kunnes liikenneympyrässä sattuneen kaatumisen jälkimainingeissa alkupää pääsi irti, jonka jälkeen en raivokkaasta vääntämisestä huolimatta saanut sitä enää kiinni. Ai että sapetti ja pääsi ruma sana jos toinenkin yksikseen viimeistä n. 15 kilsan pätkää runtatessa. Tuulitakki, jota ei missään vaiheessa kelin vaihtelevuuden takia ollut arvannut riisua toimi loppumatkan mainiona lisävastuksena, varsinkin kun tuuli oli sateen hellitettyä yltynyt melkoiseksi - ja luonnollisesti vastaiseksi.

Lopun sapekkaasta ja hapokkaasta yksintaivalluksesta huolimatta Velodromille oli taas mahtava kurvata, varsinkin kun loppuajaksi tuli 4:54:04 - kokonaiset 25:45 parempi kuin viime vuonna!!!  Siinä kohtaa kaikki murheet unohtuivat ja hymy levisi korviin. Maalialueella piti horjuvin jaloin palautusantimia nauttiessa tietysti vielä kanssapolkijoitten kanssa kerrata ja leuhottaa matkan karmeuksia ja maaliintulon hienouksia. Sijoitus näyttäisi naisten kuntosarjassa olevan 15/86. Kelpaa :). Kerrassaan mainio päätös kisakaudelle!

Nyt ei siis ainakaan toistaiseksi ole mitään tapahtumaa enää tälle kesä-syyskaudelle buukattuna, mutta jos joku fillaritapahtuma vielä löytyy tai juoksu alkaa sujua, niin ainahan sitä voi mielensä muuttaa. Nyt on ohjelmassa ainakin tovin rentoa fillarointia, avovesiuintia (hyvin vielä tarkenee) ja muuta joutavaa liikunnallista puuhaa ilman tulostavoitteita. 

Väsynyt, mutainen, mutta ah niin onnellinen!