Voittajafiilis!

Joroisten kisahuumasta palautuessa katsaus paitsi kisaan myös edeltäneisiin pariin viikkoon.

Viime viikko meni paitsi Vierumäen kisasta palautumiseen myös kauden toiseen päätavoitteeseen eli Joroisten puolimatkaan valmistautuessa. Kutakuinkin näin:
Ma: Lepo
Ti: Päivällä 1:20/3,2km uintia ja illalla kolmen vartin punttitreeni salilla
Ke: 2:15/19,2km PK-juoksu
To: 1:48/35,2km PK-pyöräilyä, sisältäen muutaman erilaisen vedon
Pe: 0:30/3,9km juoksuverraa ja päälle vartin kotikuntopiiri.

Ja sitten. Lauantaina olisi ollut ohjelmassa HelTri Cupin rykäisy + vähän lisätreeniä, mutta väliin jäi ja soveltaa piti. Nimittäin edellisen viikon sunnuntaista asti oikeaan kämmenpohjaan oli pesiytynyt kummallinen kipu, kosketusarkuus + turvotus, joka säteili välillä aina olkapäähän ja pariin sormeen asti. Kaikenlainen puristaminen (mm. fillarin tangon) sattui melkoisesti. Kokeilin tulehduskipulääkkeitä sekä sisäisesti että ulkoisesti pitkin viikkoa, mutta tuloksetta. Arvoin viimeiseen saakka mitä teen, koska Joroinen alkoi jo häämöttää ja päätin jättää rykäsyn väliin. Harmitti niin vietävästi, mutta silti mielestäni oikea päätös. Jotta päivä ei olisi mennyt ihan hukkaan, niin käytin toimivaa kropan osaa eli jalkoja ja kävin tekemässä pienen 0:41/6,23km juoksun, jonka loppuun tein muutaman lyhyen rivakan vedon.

Sunnuntaina oli ohjelmassa 3 tunnin PK-pyöräily ja päätin kokeilla miten käsi sen kestää ja kyllähän se jotenkuten kesti, 3:21/77km kotikonnuilla Sauvossa ja Kemiönsaarella.

Tämän viikon harjoitukset ennen Joroisia olivatten:
Ma: Pikavisiitti (2 tuntia...) uudella hierojalla, joka osoittautuikin vanhaksi tutuksi ja julmetun hyväksi siinä mitä tekee! Kotiinviemisinä oli kisakuntoon vatkattu, väännetty ja käännetty kroppa, jumppaohjeita ja maailman hienoin kinesioteippaus. Lisäksi iltasella kolmisen tuntia ja noin 7km tepastelua Nuuksiossa eli Korpinkierros, johon oleellisena osana kuului makkaran paisto nuotiolla. 

Ei mikä tahansa, vaan ROCK tape!

Ti: Vähän lyhennetty eli 0:56/2km uinti stadikalla
Ke: 1:08/27km PK-pyöräilyä ja päälle 0:31/4,85km juoksua, kummassakin mukana muutamia rentoja vetoja. 
To: 0:20/2,5km kevyttä juoksua. 
Pe: aamulla 0:32/10,3km kevyttä pyöräilyä.

Sitten olikin aika tunkea tilaihmepösöön kahden ihmisen tri-romut ja karauttaa Joroisille. Matkalla tuli tuttuun tapaan kaameita kaatosadekuuroja, mutta perillä odotti hyvä keli, uusia ja vanhoja tuttuja sekä kisakuhinaa ja -pöhinää. Kun ilmoittautumisrutiinit oli hoidettu kaahattiin majoituspaikkaan Varkauteen ja levittäydyttiin kamoinemme sinne. Illalla käytiin paitsi viemässä fillarit Valvatuksen rantaan ja juoksupussukat urheilutalolle myös fiilistelemässä expoalueella. Ennen nukkumaan menoa oli vielä ohjelmassa kamojen sorttaus valmiiksi aamua varten ja perinteinen pasta-buffet hotellin ravintolassa - jossa tuntuu olevan joka vuosi yhtä suuri yllätys, että triathlonistit syövät PALJON. Eli taas meinasi ruoka loppua kesken.

Aamulla ylös seiskalta, aamiainen, joka ei jostain syystä tahtonut oikein maistua ja hurautus kisakeskukseen Joroisille. Kun auton avaimet oli jätetty jemmaan säilytykseen hypättiin bussiin, joka vei Valvatukselle. Sää oli mitä mainioin ja rannassa oli paitsi kauhea kuhina, myös jo melkoisen lämmin. Odottelua ennen omaa lähtöä oli miltei kolme tuntia ja sinä aikana ehti mm. pumpata renkaat, hermoilla, käydä pari kertaa bajamajassa (kauheat jonot), hermoilla, viedä T1-vaihtokamat naulakkoon, hermoilla, juoda tarjolla ollutta urheilujuomaa & vettä ja hermoilla. Kunnes yhtäkkiä olikin aika kiskoa märkkäri päälle ja karsinan kautta siirtyä omaan lähtövuoroon - ja sitten mentiin! 

Uskalsin kerrankin mennä lähdössä tarpeeksi eteen ja niinpä alkumatka olikin yllättävän ruuhkaton. Toki matkalla tuli muutamaan kertaan yliuiduksi & kolhituksi, mutta lihasoppafiilistä ei ollut. Vesi oli mukavan lämmintä ja meno maistui. Ainoa miinus oli se, että ensimmäisellä suoralla lasit olivat huurussa ja suunnistaminen jokseenkin arvailujen varassa. Toisella suoralla lasit taas alkoivat hiukan falskata ja niitä piti pariin otteeseen hiukan säätää. Jalat kohtasivat maankamaran ajassa 0:38 ja risat ja siitä tuli hyvä fiilis jatkaa. Aika oli oma uintienkka tällä matkalla, vaikka ei ihan tavoitteeseen 0:35 yltänytkään. 

T1 sujui hyvin ja pyöräily käynnistyi mukavasti, tosin jonoa meinasi syntyä väkisin kun kisaajia on nykyään jo niin paljon. Heti alusta asti oli vahva olo ja ikinä en ole niin paljon muita pyöräilijöitä ohittanut kuin tällä kertaa! Välillä edessä oli sumia ja piti huutaa latua, jotta pääsi hurauttamaan kasautumien ohi. Kaikkein makeimmalta matkalla tuntui ohittaa mm. herrahenkilö levykiekkoineen ja pisarakypärineen :) Raskaimmalta pyöräosuudella tuntuivat ennen Rantasalmen kääntöpaikkaa olevat muutamat ylämäet, niissä vauhti hyytyi kun jokaiseen ei päässyt lataamaan hyvää vauhtia edeltävästä alamäestä.  Ikävää reitillä oli se, että matkalla näkyi paljon peesiryhmiä, hyi! Järkkärit kävivät niitä aina aika ajoin hajottamassa, mutta eivät vissiin kerinneet joka paikkaan. 

Tapanani on, että treenit teen jämptisti tarpeellisia aika- ja/tai sykerajoja seuraillen, mutta kisassa en seuraa kumpaakaan (korkeintaan vaihdossa tsekkaan missä mennään), vaan koitan pysyä kärryillä fiiliksestä, jolla pystyy tekemään parhaan suorituksen katkeamatta kuitenkaan kesken. Tähän asti on toiminut ja tuntui toimivan tälläkin kertaa. Kun T2 lähestyi tuli pyöräilyn ainut takapakki: ketjut putosivat viimeisessä ylämäessä vaihtaessani pienemmälle eturattaalle. Pari perkelettä taisi päästä ennenkuin sain ketjut paikalleen ja sain itseni kammettua takaisin liikkeelle. Kohdalla olevat ihanat järkkärit olivat heti kärppänä paikalla ja kysymässä onko kaikki ok, mutta enempää apua ei onneksi tarvittu vaan pääsin muutamat jäljellä olevat sadat metrit vaihtoon. Siellä vilkaisin kelloa ja ilokseni totesin, että fillarointiin ei mennyt kuin noin 2:45 eli olin hyvin tavoitteeni (alle 6 tuntia) syrjässä kiinni. 

T2 meni rivakasti (pikanauhat, mikä loistava keksintö!) ja kipaisin viimeiselle osuudelle eli puolimaraton oli vielä edessä. Se juostiin tänäkin vuonna kolmena lenkkinä ja onneksi metsäosuudelle oli lisätty yksi juomapiste, tuli tarpeeseen. Heti ensimmäisen kierroksen alussa ekaan ylämäkeen noustessa nousi ylimääräinen hiki otsalle, koska etureidet kramppasivat, vaiva josta en koskaan ennen ole kärsinyt. Mielessä käväisi jo, että prkl, tähänkö tämä nyt loppuu, hyvän uinnin ja pyöräilyn jälkeen, mutta onneksi henkilökohtaisen huollon pisteellä sain joltakin ystävälliseltä sielulta suolaa, ja se taisi toimia pelastuksena eli kramppaus hellitti. Muuten juoksu tuntui heti alusta lähtien ihmeellisen hyvälle, ei jälkeäkään siitä kaameasta olosta joka vaivasi niin Vantaalla kuin Vierumäelläkin. Eka kierros meni siis hyvin, tasaista juoksutuntumaa hakiessa. Masentavaa oli suuri ohittelijoitten määrä, mutta siihen on jo näillä vauhdeilla tottunut. Toinen kierros tuntui raskaimmalta, koska vielä oli se kolmaskin edessä. Kaikki huoltopisteet hyödynsin ja otin jokaisella joko geeliä tai urheilujuomaa ja vettä ja lisäksi vielä pari kertaa suolaa. Myös sienet ja paikallisten asukkaiden tarjoamat viilentävat vesisuihkut tuli hyödynnettyä. 

Viimeisellä kierroksella parasta oli se, että se oli viimeinen ja keskitin kaikki voimani siihen, että saan rytmin pidettyä tasaisena ja askeleen napakkana. Edelleenkään en ollut kelloa katsonut, mutta maalialuetta ohittaessa ei ollut välttynyt aikainformaatiota sisältäviltä kuulutuksilta ja niistä viimeiselle kierrokselle lähtiessä olin päätellyt, että ennätyksen mahdollisuus on tosiasia. Ja niin siinä kävi, että kuuden tunnin alitus tuli, mutta reippaammin kuin olisin ikinä uskonut toivoa eli loppuaika oli 5:41:08! Vähän taisi roska mennä silmään, kun maaliin pääsin. Tuosta kun vielä vähentää ketjuepisodiin kuluneet 3-4 minuuttia, niin ai että, kyllä tuntuu hyvälle! Turhaan ei ole tullut harjoiteltua ja erityiskiitos ennätyksestä kuuluu valmentaja-Merjalle, loisto-ohjeilla loistotulos!

Lauantaina illalla oli ohjelmassa perinteinen palkintogaalaillallinen eli pizza ja olut. Sehän se vasta hyvälle maistuikin! Samalla tuli ihmeteltyä Varkauden kuollutta iltaelämää, ainakin kymmenen ihmistä taisimme kylällä nähdä ja niistäkin puolet kisaajia. 

Hotellista tänään poistuttua huone tuli varmuuden vuoksi varattua jo valmiiksi ensi kesän karkeloita varten. Tämä oli minulle neljäs kerta Joroisilla peräkkäin, joten mikseipä sitä sitten viidettäkin kertaa. Saa nähdä, mitä vuosi tuo tullessaan ja onko ensi kesänä tähän aikaan raportoitavana taas sama mukava Joroisten henki, johon oleellisena kuuluvat loistavat järjestelyt, mainot ab-originaalien kannustusjoukot ja mahtavat kanssakisaajat, niin tutut kuin tuntemattomatkin. Mutta nyt parannellaan hetki kipeitä lihaksia ja leuhotetaan voittajafiiliksissä.