Joulukuun treeniohjelman takkuinen alku

Maanantai ei varsinaisesti ollut lepoa, koska hieronta. Kävin taas pitkästä aikaa hieroja-osteopaatti Joonaksella. Hänelle sitä olikin sattunut metkoja: oli saanut kunnon välilevynpullistuman salilla mavea tehdessään, eli sattuu sitä ruoto-osaajille itselleenkin. Kuitenkin nyt 3 viikkoa leikkauksen jälkeen oli taas jo täysillä töissä. Hyvää jälkeä olivat ilmeisesti Aavassa tehneet, leikkaus oli kuulemma kestänyt n. 35 minuuttia ja koko visiitti sairaalaan ainoastaan noin 5 tuntia! 

Tiistaina aamusta alkoi ylähuulta kihelmöidä siihen malliin, että arvasin mitä oli tulossa: massiivinen yskänrokko. Se olikin tällä kertaa niin ärhäkkää sorttia, että naama turposi kunnolla ja särki kolme päivää, kaikista tropeista ja torjuntaoperaatioista huolimatta. Ilmeisesti joku flunssa tai muu ebola yritti käydä kimppuun, mutta puski ulos sitten tuolla tavalla, suu- ja sorkkatautina. Tiedä häntä oliko tuo parempi vaihtoehto kuin perinteinen flunssa.

Perjantaina olo oli siinä määrin normalisoitunut, että uskalsin mennä kuntopiiriin. Siellä olikin kuun vaihdoksen myötä vuorossa jo minuutin mittaiset liikesarjat, tutuilla 8 sekunnin vaihdoilla. Niitä kun veti kolme kierrosta (kierrosten välissä vain parin minuutin tauko) eli sen puolitoista tuntia, niin johan tiesi taas tehneensä. Musiikki oli tällä kertaa lopun Johnny Winteriä lukuunottamatta melko aneemista.

Lauantaina oli vuorossa pitkä juoksu (15,3km / 1:41), mutta ei mitään PK:ta tällä kertaa. Mukana olleet 5 x 1km:n vedot anakynnyksellä ja lopun 4 x 100m vedot täysillä tekivät lenkistä mukavan haastavan. Hieno ilma sattui lenkin alkupuolelle: aurinko paistoi - ja lämmitti! - eikä tuullutkaan juuri yhtään. Lopussa kyllä hiukan alkoi vettä vihmoa ja puhaltaa, mutta eipä se juuri haitannut.

Sunnuntaina itsenäisyyspäivän sää sekä ikkunasta että ennusteesta katsottuna näytti garmealle: vettä vaakasuorassa ja tuulta 12-14m/s. Mutta koska treeniohjelmassa luki, että 2,5 tunnin pyörälenkki niin sehän piti lähteä tekemään. Ja mikäs sitä on ulos mennessä kun on goretexit ja windstopperit, toisin kuin esim. isovanhemmilla 40-luvulla, jolloin oli vähän isompia murheita mietittävänä kuin huono sää. Ja eihän se sää edes niin huonoksi edes osoittautunut: keskuspuisto suojasi tuulelta, humina vaan kuului puun latvoissa ja sadetta ei ollut juuri nimeksikään. Pari vesiestettä sen sijaan osui matkalle, vaikka koitin reitin suunnitella vähän kauemmas rannan tuntumasta. 

Tuossa oli eilen vielä pelto. Nyt oli meri.

Tie poikki eli eikun fillari kainaloon ja tetsaus metsän läpi.

Metsä- ja meriosuuden jälkeen piti vielä tehdä patsastelulenkki ja kiertää Pohjoisrannan, Kauppatorin, Kaivarin ja Töölönlahden kautta. Linna oli komia juhlavalaistuksessan, Finlandiatalokin oli juhlavalaistu ja Kansalaistorilla näytti olevan joku joukkokokoontuminen ja mielenosoituksen valmistelu menossa. Paikalla oli aika lauma poliiseja, eli eiköhän nuo ruodussa pysyneet. Lenkin pahin tuuli osui kohdalle vasta Kaivarin rannassa, jossa piti ajaa kieli keskellä suuta jotta sai fillarin pidettyä tiellä. Mittaa lenkille kertyi 52,7km / 3:11.

Hyvää itsenäisyyspäivää!