Kun flunssa meni ja joululoma tuli, niin eikös iskenyt sellainen totaaliunettomuus, joka sai olon siinä määrin huteraksi, että ei toivoakaan mistään treenaamisesta. On meinaan sulaa hulluutta yrittää harjoitella, jos kroppa ei kykene palautumaan. Pari pyörälenkkiä, salilla juosten käynti, muutama kävelylenkki ja hyötypyöräilyt ovat olleet parin viime viikon vaatimattmomat tekemiset liikuntarintamalla. Kai se kroppa näin jotenkin ilmoitti, että nyt on mitta täynnä ja jos et usko, niin ladataan vielä lujemmilla ukaaseilla. Uskottavahan se oli.
Tänään vihdoin pääsin taas kiinni treeniohjelman syrjään ja kävin kauhomassa 1:25/3 km treenin Märskyssä. Ajassa on mukana sosieteerausta altaan päässä, Märskyssä kun on se mukava puoli, että siellä törmää aina tuttuihin. Treenin alku oli hiukan nihkeä ja käsiveto meni oikeille urilleen vasta viimeisen kilometrin harjoitteessa, eli sain työtä kammettua käsiltä rintaan ja selkään. Uimisestakin oli jo ehtinyt tulla usemman viikon tauko ja se kyllä tuntui - myös mukavana lihasväsymyksenä treenin lopussa. Kyllä maitti sauna ja ruoka treenin päälle.
Uskon ja toivon, että nyt on kroppaa riivanneet asiat vähäksi aikaa takana päin ja pääsen taas treenaamaan suunnitelmien mukaisesti. Vielä kun luontokin on kääntynyt kevääseen: päivät pitenee ja ulkona on aurinkoinen pikku pakkanen, niin mikäs on ihmisen taas ollessa ja uskoessa, että kyllä se elämä taas voittaa.
 |
Auringonlasku Pikkukoskella vuoden pimeimpänä päivänä eli valoa kohti mennään! |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti