Kukamitähäh

Treenipäiväkirjasta tuli sairauskertomus, mutta toivottavasti vain toviksi. Tri-hommat on edelleen ohjelmassa aina kun olotila sen sallii.

torstai 24. marraskuuta 2016

No sleep till...?

Meni viime viikko unettomuuden piikkiin ja kyllä ei naurattanut yhtään. Kun unta oli 2-5 tuntia yössä ja sekin pätkinä, niin eipä tarvinnut liikunta- tai muita aktiviteetteja miettiä. Muutaman kerran venyttelin ja sunnuntaina oli jo pakko päästä pihalle tuulettumaan ja hurautettiin kaupunkifillareilla ytimeen katsomaan joulukadun avajaisia. Parasta kulkueessa oli tietty basset houndit ja poliisihevoset.


Kinttukin on ollut pahuksen kipeä, mikä varsinaisesti ei sekään ole mieltä piristänyt.


Unettomuus on muutoin mysteeri, mutta jotain osaa ja arpaa ilmeisesti on sillä, että ulkoliikuntaa ei juuri ole viime viikkoina ollut. Ja tämä perskeleen pimeys. Vähemmästäkin menee kuuppa sekaisin, kun päivää ei erota yöstä vaikka kuinka aamuisin yrittää auringonnousua kirkasvalolampulla simuloida. Mutta ei se mitään, ensi kuun jälkeen on jo tammikuu!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti