Treenit on kuitenkin sujuneet pääpiirteissään suunnitelmien mukaan ja erityisiä ilonaiheita ovat olleet mm.
- kolmen kilsan ja ylikin uintitreeneihin tottuminen
- juoksun sujuminen taas, ilman merkittävää selkäongelmien lisääntymistä
- juhannuksena tehty eka yli satasen (129 km) pyörälenkki.
Mutta tänään tuli ehkä yksi parhaista viime aikojen kohokohdista, nimittäin tutina, vapina ja jännitys hellitti ja sain vihdoin yhteiselon Star-Trekin kanssa sujumaan ja eteneminen alkoi etäisesti muistuttaa polkemista! Olin jo vähän epätoivoinen, kun tuntui niin kovin kiikkerälle ja huteralle ajo aikaisemmin, mutta ihmekös tuo kun fillari ei paina juuri mitään ja painopisteet on tyystin toisenlaiset kuin maantiejyrässä. Mutta nyt on toivoa, että meistä tulee vielä varsin hyvät kaverit! Viime viikolla vielä olin sitä mieltä, että menen Kiskoon Bianchin kanssa mutta kyllä hän saa jäädä nyt kotiin ja Star-Trekin kanssa lähdetään kokeilemaan, että josko vehkeillä olisi vaikutusta fillariaikaan. Merkittävää kunnon kohenemista kun tuskin on Vantaa triathlonin jälkeen ehtinyt tapahtua.
Ilon aihe on ollut myös se, että viime viikolla olen vihdoin päässyt tekemään myös koulutustani vastaavia hommia, eli hääräämään liikunnanohjaajana mainioitten Helsinki Running Toursin asiakkaitten kanssa. Kerrassaan mukavaa puuhaa!
Tällä viikolla virittäydytään siis lauantaiseen Kiskon olympiamatkaan ja sen lisäksi festaroidaan Rock the Beachissa ja mahdollisesti myös Tuskassa. Ai niin ja muutama päivä töitäkin pitäisi vielä tehdä, ennenkuin alkaa loma. Kesä <3
Mun Trek, Star-Trek:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti