Paluu arkeen

Niinhän siinä kävi, että pieni flunssanpoikanen oli lomatuliaisina ja arki alkoi muutaman päivän huililla. Muutenkin olisi ollut hissutteluviikon paikka, mutta jottei vaan olisi tullut mitään isompaa keuhkoödeemaa tms., niin pidin ma-to totaalilepoa. Tosin hyöty- eli asiointikävelyä kertyi useita kilometrejä joka päivä, raitista ilmaa kun oli pakko saada. Oli ilmeisesti oikea taktiikka, koska selvisin pienellä tukkoisuudella ja räkäisyydellä.

Loppuviikon treenit:

pe: Heltrin kuntopiiri 1:30, jonne kävellen 0:30/3,3km suunta. Koska taukoa varsinaisesta lihaskuntotreenistä oli kolme viikkoa, oli seurauksena pitkästä aikaa kunnolla kipeät lihakset.

la: VK-spinning 1:00 ja sen päälle juoksua matolla 0:20/3km.

su: PK-juoksua 1:02/9,3 km.

Tällä viikolla on päässyt treenailemaan jo lähes normaaliin tahtiin.

ma: lepo

ti: 1:00 juoksua niin, että eka puolikas PK:ta ja toisella 4 x 4min VK-siivu 3min palautuksilla + loppujäähy. Kylläpä tuntui juoksu kevyeltä ja hyvältä!

ke: juoksu salille 0:25/3,6 km, punttitreeni 1:15 ja takaisin kävellen 0:35/3,6km.

to: HelTrin uintitreeni 1:00, josta ei tullut oikein mitään. Eri uinti- ja uintiopetustyylejä tuntuu olevan näemmä yhtä monta kuin on valmentajaa, ja nyt on tehtävä valinta minkä tyylin valitsee ja mihin keskittyy. Ja se ei nyt omalla kohdallani kuitenkaan taida olla tämä, jota torstain treeneissä on noudatettu. 

pe: kävellen 0:30/3,3km HelTrin kuntopiiriin, 1:30. Piirissä oli tällä kertaa normaalikuvioiden lisäksi mukana mm. taijita, joogaa, pikkujoulutanssimuuveja ja tähtipunnerrushaastetta. Mihinkään ei näköjään enää voi siis luottaa, ei edes HelTrin kuntopiirin muuttumattomuuteen!

la: aamulla PK-juoksu 1:02/8,55 km. Taas tuntui juoksu ihan älyttömän hyvälle ja sujuvalle ja sykkeet oli helppo pitää aisoissa. Ihme sinänsä, koska edellinen yö oli mennyt vähällä unella Ironman New Zealandin kisaa seuratessa ja suomalaisedustuksen etenmistä jännittäessä. Tulosseuranta toimi jokseenkin reaaliajassa ja livelähetys oli loistojuttu, koska pääsi näkemään mm. maaliintulon reaaliajassa. Melkein kuin olisi ollut itse paikan päällä mukana.

Iltapäivän hyörin GoExpo -messuilla: ensin pyydystämässä uusia jäseniä HelTrihin Velo & Oxygenin standin liepeillä ja sitten Polarin osastolla polkemassa euroja syöpäsäätiön keräykseen. Keräys sai ainakin itselleni vielä aivan uuden merkityksen, koska edellisenä päivänä saimme suru-uutisen Elina Jouhkin poismenosta. Pinkwheelsit jatkavat kuitenkin pyörimistään, vieden eteenpäin Elinan positiivista ja peräänantamatonta asennetta:

"Life may not be the party we hoped for, but while we are here, we might as well dance." 

Kiitos Elina jakamastasi voimasta ja hyvää matkaa!