Sananen sapuskasta

Näin pääsiäispyhien yltäkylläisyyden jälkeen muutama sana sapuskasta ja painonhallinnasta. Uima-altaassa tai fillarin päällähän ei nyt ole niin justiinsa niitten kilojen kanssa, sillä rantakunnossahan ne sulavasti uivat hylkeetkin on ja paapat isoine mahoineen vetelee pitkiä fillarilenkkejä huimaa vauhtia. Vaan annas olla kun on juoksusta kyse, niin johan sitä toivoisikin olevansa hippiäinen tahi muu kevyen sarjan kulkija. Niinpä nyt onkin pitänyt ottaa itseään niskasta kiinni ja alkaa tehdä jotakin tuolle massalle, joka vuosia, jopa kymmeniä (kääk, mihin aika oikein on mennyt?!?) on ollut samoissa, ihan normaalin lukemissa, vaihtelun ollessa parin-kolmen kilon sisällä, viime aikoina valitettavasti kuitenkin hiukan yläkanttiin. 

Hylje rantakunnossa

Nyt on siis tavoitteena suunnilleen kisakauden alkuun mennessä saada muutama kilo pois, jotta jalka nousisi kevyemmin ja märkäpukukin kiristäisi vähemmän. Maaliskuun alussa ryhdyin toimeen ja 2,5 kiloa on sen jälkeen kadonnut taivaan tuuliin. Pudotusvauhti on ollut noin puolen kilon viikkovauhtia, joka käsittääkseni on jonkinmoinen suositus silloin, kun halutaan pitkäjänteisisä ja pysyviä tuloksia.

Milläs tuo sitten on tapahtunut? Suuri salaisuus on (rumpujen pärinää....) taDAA: syö vähemmän kuin kulutat! Ei erikoisruokavaliota, kuureja, kieltäymyksiä, pillereitä, jauheita tai muita ihmeaineita, vaan ihan vaan tavallista sapuskaa kuten tähänkin saakka, umpiepäseksikkäiden THL:n (jota jotkut lähes rikollisjärjestönä pitävät) suositusten mukaisesti. Ruokavalio on ennestään ollut jokseenkin kohdillaan, mutta pientä viilausta siihen vielä on ollut mahdollista tehdä. Palaveripullat on jääneet pois ja sokeria olen muutenkin koittanut vältellä, vaikka ei sitä ruokavaliossa juuri ole liiemmmälti enää muutenkaan ollut. Toinen keino on ollut ihan vaan syötävän ruuan määrän pieni vähentäminen. Haasteelliseksi sen tekee se tosiasia, että harjoittelumäärien ollessa suuria ja/tai intensiteetiltään kovia, on samaan aikaan varmistettava riittävä ja oikea-aikainen - ja tietysti hyvälaatuinen - energiansaanti. Näemmä se kuitenkin on onnistunut, koska treeni on kulkenut, nälkää ei ole tarvinnut kärsiä ja painonpudotus on sujunut juuri suunniteltua tahtia. Mukava huomata, että taannoin hivenen epämiellyttävän kireiltä tuntuneet vaatteet ovat alkaneet taas tuntua mukavan sopivilta.

Nyt pitää vaan jatkaa samaan malliin, jotta suunta säilyy, mutta virtaa riittää ja treenit kulkevat edelleen mukavan tuntuisesti. 

Ostin ananaan