Dear Eki, voiko märkäpukuun rakastua?

Kysyy nimimerkki Kumipukuun viehättynyt Kuusijärveltä.

Tämä kysymys tuli aiheelliseksi nyt, kun vihdoin pääsin uusimaan märkäpukuni. Vantaa Triathlonin jälkeen päätin, että vanhan X-terran päivät ovat lopullisesti luetut ja että en ui sillä enää metriäkään. Sen verran takkuiseksi oli yhteiselo viimeaikoina muodostunut. Ulkomaanreissuja laajemmille pukumarkkina-apajille ei lähiaikoina ole tiedossa, joten hankinnassa oli tyytyminen paikalliseen kivijalkakauppatarjontaan. Nettikaupoissa tarjontaa on toki yllin kyllin, mutta koska pukua ei voi ostaa sovittamatta enkä jaksa tilaus-palautus -rumbaa, niin päätin että paikallisista kaupoista sen on löydyttävä. 

Netissä tein toki vertailuja niin tarjonnan kuin hinnankin suhteen, budjettiraamit kun hankinnalle oli asetettu. Kun pari mahdollista mallia oli löytynyt, niin laitoin vielä kyselyä kokemuksista Feisbuukin Triathlonfoorumille. Saatu palaute tuki kokelaiksi valitsemiani pukuja.

Keskiviikkona hurautin Varuste-net:iin ja pyysin sovitettavaksi kahta mallia: Headin Black Marlinia ja Orcan 3.8:a. Marlinia ei ollutkaan varastossa, joten sovituskoppiin menin 3.8:n kanssa. Olin henkisesti varautunut hikiseen ja hitaaseen sovitusrupeamaan, mutta hämmästys oli valtava, kun puku sujahti päälle tuosta vaan, eikä aikaa mennyt vanhan puvun kanssa totuttua varttia, vaan puku oli päällä noin viidessä minuutissa. Tuliterästä puvusta kun oli kyse, olin tietysti ekstravarovainen ja käytin pukemiseen tarkoitettuja puuvillahanskoja apuna, ettei vaan tule vekkejä.

Puku tuntui heti aivan ihanalle päällä: superpehmeältä, oikean kokoiselta, kiristämättömältä, puristamattomalta ja kuristamattomalta. Kävin vielä kysymässä henkilökunnan mielipidettä (märkkäri päällä kaupassa tepastellessaan tuntee itsensä todella älykkääksi ja seksikkääksi), ja näytti heidän mielestäänkin oikean kokoiselta ja malliselta. Ja se oli sitten siinä, 3.8 lähti matkaan kaupasta! Illalla pukua piti kotona vielä vähän väliä hypistellä, niin mahtavan pehmeälle se tuntui.

Pinkit yksityiskohdat, voi miten sattuikaan sopivasti!

Tositoimiin eli veteen pääsimme yhdessä vasta juhannusaattona (liput saloissa juhlan kunniaksi), jolloin ohjelmassa oli polkaisu Kuusijärvelle ja muutama kierros järvessä. Jos puvun pukeminen päälle oli jo ollut ihmeellisen onnistunut kokemus, niin naama meinasi revetä hymyn leveyden vuoksi, kun pääsin liitämään ensimmäiset metrit vedessä: miten voi märkkäri tuntua niin mukavalle päällä!?! Vasta nyt tajusin, että vika ei ollutkaan ollut minussa, vaan surkeassa, väärän mallisessa ja kokoisessa märkkärissä, jonka vuoksi uiminen olin tähän saakka tuntunut niin tuskaiselle. Oli mahtavaa huomata miten helpolle, vaivattomalle ja luonnolliselle voikaan avovesiuinti tuntua, kun märkkäri ei ole sitä pääasiassa vaikeuttamassa, vaan helpottamassa. Happi kulki, keuhkoja ja rintaa ei puristanut, kurkkua ei kuristanut ja kädet pääsivät liikkumaan laajassa kaaressa. Lisäksi tuntui, että puku nosti juuri oikealla tavalla veden pintaan, täysin vaivattomasti.

Yhtä hymyä

Jo tämän kokemuksen perusteella voin sanoa, että märkkäreissä hinta ja laatu kulkevat väistämättä käsikkäin. Orca oli noin 200€ kalliimpi kuin vanha puku, ja ei sekään ihan halvimmasta päästä ollut, mutta taatusti sain nyt rahoilleni paremmin vastinetta. Ensimmäistäkin pukua miettivälle sanoisin, että vanha totuus "köyhän ei kannata ostaa halpaa" pitää tässäkin asiassa paikkansa. Lajiin innostuu taatusti vielä enemmän ja kehittymistä taidoissa tapahtuu nopeammin, jos pääse uidessakin nauttimaan etenemisestä eikä vaan kärsimään.

Varustepuolella tapahtuneen eteenpäin vievän loikan vastapainoksi treeniviikko osoittautui muuten saavustusten puolesta onnettomaksi. Tiistaina logistiikka ei sallinut muun fillarin kuskausta ytimestä paremmille = maantiemäisille ajoreiteille, joten tein ohjelman mukaisen parin tunnin lenkin cyclolla. Hiukan työmatkatempotyyppiseksihän se vetoineen meni. Keskiviikkona oli märkkäriostosten jälkeisessä huumassa tavanomainen visiitti punttisalille, jossa vaihdoin treeniä hiukan paremmin kisakauteen sopivaksi. Torstaina iski joku valtava väsymys, joka tuntui jo jonkin sortin uupumukselta eikä ollut voimia tehdä mitään. Liekö lähestyvä loma ja koko kevään jatkunut (lääke)väsymys tiivistynyt jonkinmoiseksi multihuipentumaksi. Perjantaina eli juhannusaattona oli onneksi taas voimia ja tuli siis tehtyä tuo iki-ihana uuden märkkärin testausreissu. Lauantaina oli taas olo kuitti ja sää sateinen, joten päivän liikunnoksi valikoitui vaivainen parin tunnin ulkoilu cycloilla. Sunnuntaina olo oli myös niin puhkipoikkiväsynyt, että koko päivä meni huiliessa, mitä nyt käveltyä tuli joitakin kilometrejä.

Toivottavasti parin viikon kuluttua koittava loma tuo helpotusta tähän väsymysongelmaan, vaikka eihän nuo sitä aiheuttavat kipulääkkeet mihinkään ole katoamassa. Eivätkä katoamassa ole myöskään kivut: tämä viikko oli taas erityisen hankala ja voimat varmaan menivätkin osittain sen takia, että lonkkaa ja koko jalkaa sattui tooodella paljon. Kipua voisi verrata siihen, että joku kiertää lonkassa tylsää puukkoa haavassa ja viiltää samalla vähän terävämmällä veitsellä muutaman sekunnin välein pitkän viillon lonkasta nilkkaan. Kyllä ei yhtään naurata.