Keskiviikkona kävin juoksuttamassa Helsinki Running Toursin asiakkaan, joka oli lenkkiin (n. tunti/10km) tyytyväinen - ainakin jos uskomme Trip Advisoria, ja miksi emme uskoisi. Mikäs on mukavia asiakkaita juoksuttaessa. Lenkin päälle kävin salilla tekemässä puolen tunnin kuntopiirin.
Torstaina hurautettiin cycloilla Kuusijärvelle tekemään vajaa puolen tunnin avovesikauden avaus, jottei jää viime tippaan ennen lauantain kisoja. Järvi olikin täynnä tuttua väkeä kisakoitoksiin valmistautumassa. Märkkäriä päälle kiskoessa se vanha rähjäke taas kerran repesi saumasta ja veteen piti siis mennä avomallissa. Minä onneton lahopää olin lisäksi unohtanut korvatulpat kotiin, josta herkkäkorvaiselle pahoivoijalle seurasi kauhea huimaus ja karmea olo pitkäksi aikaa vielä vedestä noustua. Muuten vesi tuntui mukavan raikkaalle, eikä yhtään liian kylmälle ja olisi tehnyt mieli uida pitempikin matka. Paluufillaroinnin aikana olo onneksi tasaantui, mutta hiukan jäi arveluttamaan mitenkähän uinti luistaa H-hetken koittaessa.
Perjantaina kävin kevyellä ja lyhyellä (0:20) juoksulenkillä, joka piti sisällään neljä puolen minuutin rivakkavauhtisempaa pätkää. Illalla käytiin ilmoittautumassa ja hakemassa kisatilpehöörit Kuusijärveltä ja siellähän olikin jo suuren urheilujuhlan tuntu. Illalla piti vielä kursia revennyt märkkäri kokoon ja täytyy sanoa, että minusta on kehkeytynyt jo aika näppärä korjaaja!
Lauantaina aamu valkeni huikean kauniin aurinkoisena ja kävin vielä pienellä hölkällä herättelemässä kropan ja fiilis oli mitä mainioin. Jalkakaan ei sattunut juuri nimeksikään. Kerkesin juuri sopivasti alta pois, ennenkuin Helsinki Half Marathonin kärijoukko kaarsi huudiloille. Tämän jälkeen olikin vuorossa normaalit kisapäivän kuviot: tymäkkä aamiainen, hermoilua, kamojen pakkaus, hermoilua, kevyt lounas, hermoilua ja lopulta siirtyminen kisapaikalle ja vielä enemmän hermoilua. Juuri ennen klo 15:05 starttia taivas meni pilveen, lämpötila laski muutaman asteen ja alkoi ripotella vettä. Greit, se siitä kauniista kesäsäästä.
Lähtölaukaus kajahti ja sitten mentiin. Nyt oli onneksi korvatulpat matkassa ja huimausta ei tullut, mutta muuten uinti tökki pahasti. Keuhkot ja pää olivat vielä flunssan jäljiltä melko räkäiset ja tuntui ettei saa tarpeeksi happea vaikka rytmi löytyi hyvin ja hengitys sujui teknisesti suht ok. Märkkäri, joka muutenkin on jo elinkaarensa päässä sai matkalla lopullisen kuolemantuomionsa: se on kertakaikkiaan liian ahdas, tiukka ja joustamaton rintakehän, kaulan ja olkapäitten kohdalta, jolloin koko ajan on tunne, että keuhkot puristuvat kasaan ja kurkkua kuristaa. Loputon taivallus järvessä loppui onneksi aikanaan ja seurasi kisan se osuus, jota olin jo oikein odottanut eli pyöräily. Ja pyörä kulkikin mukavasti, oli nautinto ajaa ja tuntui mukavalta kuin pääsi ohittamaan aika monta kanssakilpailijaa. Se ilo loppui kuitenkin aikanaan ja oli aika siirtyä laittamaan tossua toisen eteen juoksuosuudelle. Ensimmäiset kolme-neljä kilometriä olivat aivan kaameat: maha tuntui maapallon kokoiselta, kylkeä pisti ja jalat olivat lyijyä. Toisella kierroksella eteneminen alkoi etäisesti muistuttaa juoksua ja jonkinmoinen rytmi löytyi. Hikisesti juoksun ajan sai tiristettyä alle tuntiiin, yhtään kovempaa en olisi päässyt.
Loppuajaksi kisassa tuli 2:57:36, eli ei hurraamista. Sijoituksella ja ajalla muihin verrattuna ei sinänsä toki niin ole väliä, itseään vastaanhan tässä kilpailee ja omia ennätyksiä yrittää rikkoa, mutta se kyllä jäi kaivelemaan, että erään nimeltämainitsemattoman valtionvarainministerin rouvan voittamiseen ei olisi tarvittu kuin 21 sekuntia parempi aika.
 |
| Jee, nyt pääsee fillaroimaan! (kuva by Mervi Y.) |
Sunnuntaina palauteltiin höntsälenkkeilemällä cycloilla keskuspuistossa pari tuntia, matkalla pysähdyttiin kaffelle ja kotieläimiä pällistelemään Haltialaan. Aivan hyvä tri-kisakauden avausviikko sitten kuitenkin: tästä on hyvä jatkaa harjoituksia, tietääpähän mihin pitää satsata.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti