Kukamitähäh

Treenipäiväkirjasta tuli sairauskertomus, mutta toivottavasti vain toviksi. Tri-hommat on edelleen ohjelmassa aina kun olotila sen sallii.

sunnuntai 2. elokuuta 2015

En kisaviikko igen

Se on näemmä tänä kesänä lähes joka toinen viikko ollut jotain lappu rinnassa -hommia, niin tälläkin viikolla. Mutta alkuviikosta ensin vähän harjoitusaskareita:

Ma: lepoa eli huilia eli rötväystä
Ti: 0:57/2,4 km uintia stadikalla ja hätäapuhieronta temmpuilevalle oikealle takareidelle. Rokkiteippaukset ja omatoimielvytysohjeita sain kotiinviemisiksi.
Ke: ohjelmassa olisi ollut punttitreeniä, mutta hierojan kehotuksesta pidin huilipäivän ja vietin sen hyvässä seurassa mustikkametsässä. Ei tosin sekään tainnut olla ihan takareisiystävällistä hommaa... 
To: tunti pyöräilyä ja päälle puoli tuntia juoksua Sauvon maisemissa, sisältäen muutamia vetoja. Lisäksi harjoitus kehitti kummasti luonnetta, kun juuri tämän treenisetin ajaksi taivas ns. aukeni, eikä kyseessä ollut mikään lempeä kesähipsuttelu vaan jäätävä kaatosade. Ei ennen eikä jälkeen treenin vaan juuri sen keston ajan, täsmällistä hommaa yläkerrasta. Kenkienvaihtotauon ajankin osasi passelisti pitää paussia. Onneksi heti treenin perään pääsi saunaan, teki eetvarttia.
Pe: 0:20 kevyttä juoksua, muutamalla minivedolla höystettynä.

Lauantai olikin sitten taas juhla- eli kisapäivä, tällä kertaa Lahdessa eli Lahes. Itse osallistuin perusmatkalle, mutta samaan aikaan käytiin myös täyden matkan SM-karkelot. Koska startti oli klo 8:45, oli herätys rapsakasti neljältä. Sää Lahdessa oli ankean harmaa, mutta vettä ei onneksi tullut. Tuulta sen sijaan riitti ja niinpä uinti olikin ns. pesu & linkous tahi lastuna lainehilla -settiä. Vesi oli onneksi just sopivan lämpöistä, +17 eli ei tullut liian kuuma kumipuvussa. Uintiaika ei ollut hääppöinen (33:36), liekö tiuha suunnistaminen vienyt aikaa. Sieltä aallon pohjalta kun ei poijuja, joita reitillä oli vain kaksi, juuri näkynyt, niin piti kurkkia suht tiuhaan. Sykemittari ei jostain syystä ole tallentanut matkaa, joten en tiedä kuinka paljon ylimääräisiä mutkia matkalla tuli tehtyä.

Ekaan vaihtoon meni mielestäni ikuisuus, mutta pyöräreitille pääsin ja sepä ei ollut helppo rasti sekään. Olen surkea kovassa tuulessa ajelija ja tuultahan piisasi, mennessä sivuvastaisena ja tullessa onneksi osin myötäisenä. Reitin profiili oli myös omalle onnettomalle mäkikunnolle surkea, (ylä)mäkiä nimittäin riitti ja olivat sikäli pirullisesti asemoituja, että alkoivat useimmiten tasaiselta, jolloin edeltävästä alamäestä ei saanut ladattua vauhteja ylämäkeen. Lisäksi reitti kulki pitkin valtatietä, jota ei ollut suljettu liikenteeltä eli mukana oli myös toinen minulle kammotusta pyöräilyyn aiheuttava elementti: liian läheltä jonossa ja lujaa ajavat autot. Ei pal naurattanut. Muutama hyvä ohituspaikka/vauhdin lataaminen ylämäkeen meni sivu suun, kun takaa tulevien, väistämättömien autojen takia ei päässytkään ohi ja haluamaansa vauhtia, vaan piti himmailla. Pyöräily oli siis jokseenkin kuluttava (myös pääkopalle), mutta koitin säästellä voimia juoksuun. 

Juoksu osoittautuikin kisan parhaimmaksi osuudeksi, vaikka ekat pari kilometriä maha olikin taas kaamea pallo ja kylkeen pisti. Oikea takajalka (se terve) sattui myös ihan vietävästi koko juoksun ajan, mutta en antanut sen haitata menoa. Juoksureitti oli tasaisella maaperällä näteissä rantamaisemissa ja voimiensäästötaktiikka onnistui, eli sain tehtyä kesän ja kaikkien aikojen parhaan perusmatkan juoksuosuuteni (52:49), mikä olikin tämän kisan päätavoite. Loppuajaksi tuli 2:52:34 ja sijoitukseksi 105/148 (kaikki perusmatkalle osallistuneet miehet ja naiset). Vaikka aika ei ohita enkkaani viime vuodelta Vaasasta (2:49:14), niin lienee suhteessa tuota parempi, koska Vaasassa paitsi juoksu, myös pyöräily oli tasaisella reitillä ja uintikaan ei ollut aaltojen kanssa kamppailua. Erityisen iloinen olen juoksussa tapahtuneesta kehitysloikasta, kaikista matkan varrella olleista vaikeuksista huolimatta. 

Kotiin ajo Lahdesta oli varsinainen Via Dolorosa, koska oikea eli kaasujalka sattui koko matkan niin, että hyvä etten kiljunut ääneen. Eilen illalla tuli kuitenkin vielä käveltyä ja fillaroitua kaupungilla ja se olikin oivallinen juttu, koska aamuun mennessä pahin kipu oli tiessään. Tänään sunnuntaina ohjelmassa oli kevyttä cycloilua 2:40/45,7km, joka edelleen kohensi koiven tilaa. In aktiivinen palauttelu we trust!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti