Toisen 4-viikon treenisetin viimeinen viikko eli palauttelua, jota tosin on tullut hiukan enemmän kuin on ollut tarkoitus.
Ma: lonkkien huoltoa hierojalla.
Ti-to suuren kevätsiivousoperaation aloittelua eli kamojen sorttausta, hinnoittelua ja kuskausta itsepalvelukirppikselle. Saas nähdä miten kauppa käy Akselissa, pariksi viikoksi on paikka varattuna ja sitä pitää harvase päivä käydä tsekkailemassa ja täydentelemässä. Hiki se tuossakin hommassa tulee. Kumma muuten että hieman kulahtaneistakin urheilukamppeista tuntuu olevan kaikkein vaikeinta luopua...
Pe: 0:40 omatoimispinning, sisältäen pari raskaampaa 5 min vetoa + 0:10 keskivartalokuntopiiri.
La: 1:05 rivakka kävely Töölönlahden ympäristössä + 0:35 kotikuntopiiri. Lisäksi tuli takuuhuollatettua sukset Kallesportissa, josko nyt alkaisivat pitää.
Su: 1:27/13,4 km PK-pertsalenkki aivan täydellisen mahtavassa säässä! Lisäksi ladut Vanhankaupunginlahden ympäristössä oli loistokunnossa ja mikä parasta: sukset luisti JA piti! Ai että! Iltapäivällä tuli pyörähdettyä GoExpo -messuilla (KV:lle kiitos lipusta!) ja siellähän tapasi tietty paljon tuttuja. Tuliaisina oli fillariesitteitä, pari ajopaitaa, -hanskat ja uimalasit. Tuo esitenippu saattaa vielä käydä kalliiksi.
Ja vaivaisurheiluosasto tiedottaa:
ENMG-tutkimuksesta tuli - ei mitenkään yllättävä - tulos, että kohtuullisen vaikeahko hermovauriohan se siellä 4-5 lannenikaman välissä luuraa ja riivaa vasenta puolta, tehden sen osittain toimimattomaksi ja pirullisen kipeäksi. Kyse on yli vuoden vanhasta vauriosta, joka lienee sieltä vuosien 2006-2007 tienoilta, jolloin viimeksi olin huomattavan huonossa hapessa selkäni kanssa. Olisi vissiin silloin ne välilevypullistumat sittenkin pitänyt leikata... Seuraavaksi vuorossa magneettikuvaus, josta toivottavasti selviää, että onko hermovauriolle/-ahtaumalle jotain tehtävissä.
Joka tapauksessa alkaa näyttää sille, että ei tule tämä vuosi menemään liikkumisten puolesta ihan niinkuin on suunniteltu. Joko kivut rajoittaa edelleen tekemisiä - niin töissä kun vapaalla - entistä enemmän tai sitten tulee leikkuuoperaatio. Perskeles sentään! Mutta ei nyt vielä heitetä kirvestä kaivoon, vaan kahlataan eteenpäin soveltaen. Seuraavat 4 viikkoa tulee menemään vielä "vanhan" treeniplänin mukaan, mutta juoksut korvataan hiihdolla / fillaroinnilla / uinnilla. Ei huono sekään, pääasia että jollain konstilla pääsee liikkumaan ja jatkamaan hyvin vauhtiin päässyttä peruskunnonkohotusta.
sunnuntai 10. maaliskuuta 2013
lauantai 9. maaliskuuta 2013
Normiviikko?
Kalenteriviikko 9 oli treeniviikko nro 7 ja tekemiset meni kutakuinkin näin:
Ma: huoltoa eli hierontaa, lonkkien uumenia kaivellen.
Ti: 1:20 PK-spinningiä + 0:20 kuntopiiriä
Ke: Huomattavan epämiellyttävä ENMG- eli hermoratatutkimus, jonka jälkeen oli hyvä mennä purkamaan tuntoja 1:00 itseohjattuun VK-spinningiin, joka sisälsi kaksi settiä 4 x 4+1 min vetoja.
To: 2100m/1:05 uintia. Käsivedoissa alkaa ehkä olla millin enemmän voimaa kuin aikaisemmin. Taitaa mm. aina uintitreenin loppuun altaan reunalla tehdyt ojentajapunnerrukset alkaa tuottaa jotain tulosta.
Pe: Vartti lämppää sauvakävely-/juoksusimulaattorissa + 0:50 punttitreeni (paikkaharjoittelua).
La: Juoksutreenin korvaava meno-paluu kävellen salille (0:35/3,5 km) + 1:45 PK-spinningiä, jonka loppuun 6 x 20s kiihdytykset.
Su: 3 tuntia/25 km PK-pertsaa suksilla, jotka luisti yhtä hyvin eteen kuin taakse. Hiki tuli ja käsivoimat kasvoi. Sää oli kyllä hieno, vaikka ladut tuoreen lumen jälkeen mitä sattui.
N. 12 tuntia tekemistä kertyi tälle viikolle ja kaikki meni melko lailla suunnitellusti. Liekö juoksun vaihto polkemiseen auttanut, koska lonkka ei ole ollut ihan niin tolkuttoman kipeä kuin männäviikoilla.
Ma: huoltoa eli hierontaa, lonkkien uumenia kaivellen.
Ti: 1:20 PK-spinningiä + 0:20 kuntopiiriä
Ke: Huomattavan epämiellyttävä ENMG- eli hermoratatutkimus, jonka jälkeen oli hyvä mennä purkamaan tuntoja 1:00 itseohjattuun VK-spinningiin, joka sisälsi kaksi settiä 4 x 4+1 min vetoja.
To: 2100m/1:05 uintia. Käsivedoissa alkaa ehkä olla millin enemmän voimaa kuin aikaisemmin. Taitaa mm. aina uintitreenin loppuun altaan reunalla tehdyt ojentajapunnerrukset alkaa tuottaa jotain tulosta.
Pe: Vartti lämppää sauvakävely-/juoksusimulaattorissa + 0:50 punttitreeni (paikkaharjoittelua).
La: Juoksutreenin korvaava meno-paluu kävellen salille (0:35/3,5 km) + 1:45 PK-spinningiä, jonka loppuun 6 x 20s kiihdytykset.
Su: 3 tuntia/25 km PK-pertsaa suksilla, jotka luisti yhtä hyvin eteen kuin taakse. Hiki tuli ja käsivoimat kasvoi. Sää oli kyllä hieno, vaikka ladut tuoreen lumen jälkeen mitä sattui.
N. 12 tuntia tekemistä kertyi tälle viikolle ja kaikki meni melko lailla suunnitellusti. Liekö juoksun vaihto polkemiseen auttanut, koska lonkka ei ole ollut ihan niin tolkuttoman kipeä kuin männäviikoilla.
sunnuntai 24. helmikuuta 2013
Henkistä ja fyysistä sohjossa kyntämistä
Eipä mennyt tämäkään viikko ihan niinkuin Strömsössä.
Maanantaina oli suunnitellusti lonkan puolen tunnin kaivelu hierojalla, tosin ilman merkittävää parannusta kipuihin. Tiistaina oli keuhkoissa epämääräinen tunne, joka pahimmillaan kokemuksen mukaan enteilee flunssaa tai muuta keuhkotautia ja parhaimmillaan on vaan jotain yleistä oirehdintaa, joka tässä tapauksessa olisi vaikka voinut johtua sunnuntaisesta pitkästä treenistä talvikelissä ulkona. Kun riskejä ei oikein tee mieli ottaa, niin päätin kuulostella pari päivää mikä on meininki.
Torstaihin mennessä oli käynyt selväksi, ettei flunssasta liene kyse (vaikka vähän muutakin oiretta pukkasi), mutta varsinaisen treeniohjelman noudattaminen oli jo mennyt harakoille. Päätin tehdä edes jotain ja hurautin työmatkat (15 km/suunta) fillarilla. Vaikkakin hurauttaminen on vähän liioiteltu ilmaisu ei-niin-hyvin-joka-paikasta-putsatuilla pyöräteillä seikkailemiselle. Saipahan kuitenkin hiukan liikettä niveliin ja raitista ilmaa.
Perjantai meni huiliessa, selkäkivut kun olivat jälleen edellisenä yönä riivanneet niin, että nukkumisesta ei tullut mitään ja väsymys oli infernaalinen. Lauantaina kynsin lumisohjossa fillarilla salille ja tein siellä ihan onnistuneen tunnin peruspunttitreenin paikkaharjoitteluna.
Tänään sunnuntaina on ollut aivan mahtavan upea aurinkoinen kevättalven sää ja siihen sopi luonnollisesti pitkä pertsalenkki keskuspuistossa. Pertsailu kun tuntuu olevan varsin selkäystävällinen laji. Lämpötila oli auringossa +10 ja varjossa pari astetta pakkasella, joten lähdin liikkeelle zero-suksilla. Olisi sittenkin ehkä pitänyt ottaa ne pakkasversiot, koska nyt ei ollut pitoa eikä sen puoleen kyllä kummoista luistoakaan, joten meno oli huomattavan hidasta kun yritti pitää sykkeet PK-lukemilla. Kolmisen tuntia tuli joka tapauksessa upeasta säästä nautittua ja kilometrejä kertyi himppasen alle 25.
Ensi viikolla yritän taas jatkaa treeniohjelman mukaisesti. Siitä on nyt karsittu toistaiseksi juoksut pois ja tilalla on hiihtoa ja/tai fillarointia, jotta selkä hiukan rauhoittuisi. Nähtäväksi jää onko sillä toivottua vaikutusta.
Maanantaina oli suunnitellusti lonkan puolen tunnin kaivelu hierojalla, tosin ilman merkittävää parannusta kipuihin. Tiistaina oli keuhkoissa epämääräinen tunne, joka pahimmillaan kokemuksen mukaan enteilee flunssaa tai muuta keuhkotautia ja parhaimmillaan on vaan jotain yleistä oirehdintaa, joka tässä tapauksessa olisi vaikka voinut johtua sunnuntaisesta pitkästä treenistä talvikelissä ulkona. Kun riskejä ei oikein tee mieli ottaa, niin päätin kuulostella pari päivää mikä on meininki.
Torstaihin mennessä oli käynyt selväksi, ettei flunssasta liene kyse (vaikka vähän muutakin oiretta pukkasi), mutta varsinaisen treeniohjelman noudattaminen oli jo mennyt harakoille. Päätin tehdä edes jotain ja hurautin työmatkat (15 km/suunta) fillarilla. Vaikkakin hurauttaminen on vähän liioiteltu ilmaisu ei-niin-hyvin-joka-paikasta-putsatuilla pyöräteillä seikkailemiselle. Saipahan kuitenkin hiukan liikettä niveliin ja raitista ilmaa.
Perjantai meni huiliessa, selkäkivut kun olivat jälleen edellisenä yönä riivanneet niin, että nukkumisesta ei tullut mitään ja väsymys oli infernaalinen. Lauantaina kynsin lumisohjossa fillarilla salille ja tein siellä ihan onnistuneen tunnin peruspunttitreenin paikkaharjoitteluna.
Tänään sunnuntaina on ollut aivan mahtavan upea aurinkoinen kevättalven sää ja siihen sopi luonnollisesti pitkä pertsalenkki keskuspuistossa. Pertsailu kun tuntuu olevan varsin selkäystävällinen laji. Lämpötila oli auringossa +10 ja varjossa pari astetta pakkasella, joten lähdin liikkeelle zero-suksilla. Olisi sittenkin ehkä pitänyt ottaa ne pakkasversiot, koska nyt ei ollut pitoa eikä sen puoleen kyllä kummoista luistoakaan, joten meno oli huomattavan hidasta kun yritti pitää sykkeet PK-lukemilla. Kolmisen tuntia tuli joka tapauksessa upeasta säästä nautittua ja kilometrejä kertyi himppasen alle 25.
Ensi viikolla yritän taas jatkaa treeniohjelman mukaisesti. Siitä on nyt karsittu toistaiseksi juoksut pois ja tilalla on hiihtoa ja/tai fillarointia, jotta selkä hiukan rauhoittuisi. Nähtäväksi jää onko sillä toivottua vaikutusta.
sunnuntai 17. helmikuuta 2013
Oodi pertsalle
Tällä viikolla on tehty ja oltu tekemättä tähän malliin:
Ma: huoltoa eli hieroja taisi vihdoin löytää lonkan uumenista kohdan, joka on kireänä ja mahdollisesti syy tahi ennemminkin seuraus lonkkakipuun. Nyt kaivellaan sitten sitä oikein urakalla.
Ti: 1:30 PK-spinningiä (eka tunti "ohjattua") + vajaan vartin voimatreeni. Kyllä oli surkea ohjaaja spinningissä, ei minkään valtakunnan rytmitajua ja yhtä innostava kuin kasa kuollutta heinää! Syke nousi silkasta ärsytyksestä.
Ke: VK-spinning 1:20 (superhyvä ohjaaja!) + reilu vartti VK-juoksua matolla.
To: Lonkkakivun takia - tai ettei se pahenisi enää enempää - ei kertakaikkiaan uskaltanut juosta ohjelman mukaista 1:30 PK-treeniä. Korvasin samanmittaisella kävelyllä mutta eipä tuo paljon paremmalta tuntunut, vaikka tärähtelyä oli vähemmän. Venyttelin puoli tuntia päälle, joka ei tuntunut ainakaan pahentavan tilannetta.
Pe: Puoli tuntia lonkan kaivelua päivällä, josta muistona muutama mustelma. Illalla juoksu salille (meno & paluu) + vartin kuulapainotteinen voimatreeni.
La: 1:00/2km uintia. Koitin riivatusti tavoitella oikeaa käsivetotekniikkaa, mutta hidasta on ihmisen oppiminen. Ehkä hetkittäin tuli oikea flow päälle, tuntui ainakin hyvälle.
Su: 2:30/24,3 km pertsaa keskimäärin 6 min kilometrivauhdilla ja ihmeitten ihme: syke pysyi nätisti PK-alueella, keskisykkeen jääden niinkin alas kuin 126:een! (Aerobinen kynnys on 152). Joko mittarissa on jotain vikaa tai sitten jotain kehitystä tai muuta omituista on tapahtunut. Tuntuma oli kyllä tosi hyvä: zero-sukset luistivat kuin unelma ja pitoakin oli miltei riittävästi. Tämähän oli sentään jo talven neljäs hiihtolenkki ja jos laskee kaikki hiihtelyt viimeisen 15 vuoden ajalta niin ehkä noin 20 kertaa alkaa olla täynnä...
Maalla lapsuuden umpihangen & surkeitten puusuksien kanssa viettäneenä hiihto ei varsinaisesti ole kuulunut suosikkilajeihin. Paradoksaalista kyllä nyt kun asuu keskellä betonighettoa on vihdoin kunnon olosuhteet suksimiselle: keskuspuiston loistava latuverkosto kun on kivenheiton päässä. Ja fakta vaan on, että hiihto on välinelaji: jos ei suksi luista tai pidä niin kyllä ei naurata eikä huvita. Tänään siis ehkä ensimmäisen kerran elämässäni nautin hiihtämisestä tosissani ja totesin, että siinä voisi jopa kehittyä ihan ok kuntoilijatasolle, edellyttäen että niitä hiihtokertoja tulisi hiukan enemmän kuin se 20 viidessätoista vuodessa.
Ma: huoltoa eli hieroja taisi vihdoin löytää lonkan uumenista kohdan, joka on kireänä ja mahdollisesti syy tahi ennemminkin seuraus lonkkakipuun. Nyt kaivellaan sitten sitä oikein urakalla.
Ti: 1:30 PK-spinningiä (eka tunti "ohjattua") + vajaan vartin voimatreeni. Kyllä oli surkea ohjaaja spinningissä, ei minkään valtakunnan rytmitajua ja yhtä innostava kuin kasa kuollutta heinää! Syke nousi silkasta ärsytyksestä.
Ke: VK-spinning 1:20 (superhyvä ohjaaja!) + reilu vartti VK-juoksua matolla.
To: Lonkkakivun takia - tai ettei se pahenisi enää enempää - ei kertakaikkiaan uskaltanut juosta ohjelman mukaista 1:30 PK-treeniä. Korvasin samanmittaisella kävelyllä mutta eipä tuo paljon paremmalta tuntunut, vaikka tärähtelyä oli vähemmän. Venyttelin puoli tuntia päälle, joka ei tuntunut ainakaan pahentavan tilannetta.
Pe: Puoli tuntia lonkan kaivelua päivällä, josta muistona muutama mustelma. Illalla juoksu salille (meno & paluu) + vartin kuulapainotteinen voimatreeni.
La: 1:00/2km uintia. Koitin riivatusti tavoitella oikeaa käsivetotekniikkaa, mutta hidasta on ihmisen oppiminen. Ehkä hetkittäin tuli oikea flow päälle, tuntui ainakin hyvälle.
Su: 2:30/24,3 km pertsaa keskimäärin 6 min kilometrivauhdilla ja ihmeitten ihme: syke pysyi nätisti PK-alueella, keskisykkeen jääden niinkin alas kuin 126:een! (Aerobinen kynnys on 152). Joko mittarissa on jotain vikaa tai sitten jotain kehitystä tai muuta omituista on tapahtunut. Tuntuma oli kyllä tosi hyvä: zero-sukset luistivat kuin unelma ja pitoakin oli miltei riittävästi. Tämähän oli sentään jo talven neljäs hiihtolenkki ja jos laskee kaikki hiihtelyt viimeisen 15 vuoden ajalta niin ehkä noin 20 kertaa alkaa olla täynnä...
Maalla lapsuuden umpihangen & surkeitten puusuksien kanssa viettäneenä hiihto ei varsinaisesti ole kuulunut suosikkilajeihin. Paradoksaalista kyllä nyt kun asuu keskellä betonighettoa on vihdoin kunnon olosuhteet suksimiselle: keskuspuiston loistava latuverkosto kun on kivenheiton päässä. Ja fakta vaan on, että hiihto on välinelaji: jos ei suksi luista tai pidä niin kyllä ei naurata eikä huvita. Tänään siis ehkä ensimmäisen kerran elämässäni nautin hiihtämisestä tosissani ja totesin, että siinä voisi jopa kehittyä ihan ok kuntoilijatasolle, edellyttäen että niitä hiihtokertoja tulisi hiukan enemmän kuin se 20 viidessätoista vuodessa.
maanantai 11. helmikuuta 2013
Vedetään lonkkaa
Kalenteriviikon 6 treenit tuli logistisista syistä venytettyä viikon 5 lopun ja viikon 6 välille sekalaiseen järjestykseen seuraavasti:
Su: kävely salille, 1:00 PK-spinning + vartin voimatreeni
Ma: uinti 2400m/1:05
Ti: 1:30 juoksu matolla, sis. erilaisia intervalleja
Ke: lepo
To: juoksu salille + voimatreeni (paikkaharjoittelu) 0:50
Pe: uinti 2600m/1:15
La: PK-pertsaa 22,7km/2:24
Su: lepo (koska lauantaina hippalointia yömyöhään mm. tämän tahtiin)
Perjantain uintikerralla sattui varsin sopivasti, että valmentaja oli yhden tehoryhmän mukana treenailemassa ja kerkesi siinä hiukan tekniikkaani vilkaista. Pari oleellista virhettä pisti silmään joten haastetta ja hiottavaa riittää. Oma tuntemus on, että jotain edistystäkin on kuitenkin jo tapahtunut: uintitreenit jaksaa vetää paremmin läpi ja välillä on tunne, että matkustajasta on tullut kuljettaja.
Viikko 7 alkoi levolla ja lonkan tehohuollolla hierojan piinapenkissä. Mahdollinen ongelmapesäke löytyi ja sitä kaivellaan nyt pari kertaa viikossa oikein urakalla. Tiistaina taas on ohjelmassa visiitti fysiatrille. Saas nähdä, josko sieltä saisi jotain uutta ideaa mitä kipujen taltuttamiseksi ja/tai estämiseksi voisi tehdä.
Su: kävely salille, 1:00 PK-spinning + vartin voimatreeni
Ma: uinti 2400m/1:05
Ti: 1:30 juoksu matolla, sis. erilaisia intervalleja
Ke: lepo
To: juoksu salille + voimatreeni (paikkaharjoittelu) 0:50
Pe: uinti 2600m/1:15
La: PK-pertsaa 22,7km/2:24
Su: lepo (koska lauantaina hippalointia yömyöhään mm. tämän tahtiin)
Perjantain uintikerralla sattui varsin sopivasti, että valmentaja oli yhden tehoryhmän mukana treenailemassa ja kerkesi siinä hiukan tekniikkaani vilkaista. Pari oleellista virhettä pisti silmään joten haastetta ja hiottavaa riittää. Oma tuntemus on, että jotain edistystäkin on kuitenkin jo tapahtunut: uintitreenit jaksaa vetää paremmin läpi ja välillä on tunne, että matkustajasta on tullut kuljettaja.
Viikko 7 alkoi levolla ja lonkan tehohuollolla hierojan piinapenkissä. Mahdollinen ongelmapesäke löytyi ja sitä kaivellaan nyt pari kertaa viikossa oikein urakalla. Tiistaina taas on ohjelmassa visiitti fysiatrille. Saas nähdä, josko sieltä saisi jotain uutta ideaa mitä kipujen taltuttamiseksi ja/tai estämiseksi voisi tehdä.
sunnuntai 3. helmikuuta 2013
Pakkolomailua
Tuli sitten yksi pakkolepoviikko tähän väliin. Varoitus, että seuraa (juonipaljastusten sijaan) mainintoja ruumiintoiminnoista eli herkkänahkaiset jättäkööt lukemisen tähän.
Viikon 4 sunnuntain vatsakivut rauhoittuivat pariksi päiväksi palatakseen jälleen. Tiistaina menin ohjelman mukaisesti tekemään salille reilun puolentoista tunnin PK-spinningin ja siihen pienen kuntopiirin päälle. Mahaa sattui mutta treeni kulki silti suht mukavasti. Suihkussa olo oli jotenkin ihmeen ahdistava ja saunassa sai oltua vaan pari minuuttia. Ei hyvä. Seuraavana aamuna luovutin suosiolla ja totesin että huilataan nyt sitten. Edelleenkään ei ilmaantunut niitä pahimpia oireita, oksentelua tai ripulia, mutta kivut, väsymys, ruokahaluttomuus ja turvotus vaivasivat sitten senkin edestä.
Keskiviikko meni enimmäkseen torkkuessa. Torstaina jo hiukan tuli töitä tehtyä ja perjantai oli kotitoimistopäivä. Työmaalta kehotettiin pysymään poissa, ongelma kun ei tuntunut siellä laantuvan vaan sairastuneitten määrä senkun kasvoi. Itse totesin moneen muuhun verrattuna pääseväni melko pienin oirein eli aika tiukka vastustus kropassa ilmeisesti oli päällä.
Lauantaina olikin eksoottista liikkua neljän seinän ulkopuolelle kolmen kotona homehdutun päivän jälkeen oikein kauppareissun verran. Tänään sunnuntaina olo oli jo niin mainio, että kävelin salille, tein tunnin PK-spinningin ja vajaan vartin voimatreenin ja kävelin takaisin kotiin. Tuntui erittäin hyvälle, joten lepo on tehnyt tehtävänsä.
Koska tämä viikko meni ns. harakoille teen ensi viikolla ne treenit, jotka olisi pitänyt tehdä jo tällä viikolla, joten nyt ollaan viikko jäljessä alkuperäisestä suunnitelmasta. Kroppaansa lienee kuitenkin järkevä kuunnella ja mielummin huilia pari ylimääräistä päivää, kuin jäädä sitten johonkin sairastamiskierteeseen useammaksi viikoksi. Ei se kokonaisuus tähän kaadu. Ja onpahan tullut luettua paljon - lempipuuhaa sekin - kun juuri mitään muuta ei ole voinut tehdä. Nyt on menossa Haruki Murakamin Suuri lammasseikkailu, varsin mainio, joskin melko erikoinen kirja. Murakamin teoksista ensimmäisenä tuli luettua opus Mistä puhun kun puhun juoksemisesta, suositeltavaa luettavaa kaikille juoksijoille ja miksei muillekin kestävyysurheilijoille.
Viikon 4 sunnuntain vatsakivut rauhoittuivat pariksi päiväksi palatakseen jälleen. Tiistaina menin ohjelman mukaisesti tekemään salille reilun puolentoista tunnin PK-spinningin ja siihen pienen kuntopiirin päälle. Mahaa sattui mutta treeni kulki silti suht mukavasti. Suihkussa olo oli jotenkin ihmeen ahdistava ja saunassa sai oltua vaan pari minuuttia. Ei hyvä. Seuraavana aamuna luovutin suosiolla ja totesin että huilataan nyt sitten. Edelleenkään ei ilmaantunut niitä pahimpia oireita, oksentelua tai ripulia, mutta kivut, väsymys, ruokahaluttomuus ja turvotus vaivasivat sitten senkin edestä.
Keskiviikko meni enimmäkseen torkkuessa. Torstaina jo hiukan tuli töitä tehtyä ja perjantai oli kotitoimistopäivä. Työmaalta kehotettiin pysymään poissa, ongelma kun ei tuntunut siellä laantuvan vaan sairastuneitten määrä senkun kasvoi. Itse totesin moneen muuhun verrattuna pääseväni melko pienin oirein eli aika tiukka vastustus kropassa ilmeisesti oli päällä.
Lauantaina olikin eksoottista liikkua neljän seinän ulkopuolelle kolmen kotona homehdutun päivän jälkeen oikein kauppareissun verran. Tänään sunnuntaina olo oli jo niin mainio, että kävelin salille, tein tunnin PK-spinningin ja vajaan vartin voimatreenin ja kävelin takaisin kotiin. Tuntui erittäin hyvälle, joten lepo on tehnyt tehtävänsä.
Koska tämä viikko meni ns. harakoille teen ensi viikolla ne treenit, jotka olisi pitänyt tehdä jo tällä viikolla, joten nyt ollaan viikko jäljessä alkuperäisestä suunnitelmasta. Kroppaansa lienee kuitenkin järkevä kuunnella ja mielummin huilia pari ylimääräistä päivää, kuin jäädä sitten johonkin sairastamiskierteeseen useammaksi viikoksi. Ei se kokonaisuus tähän kaadu. Ja onpahan tullut luettua paljon - lempipuuhaa sekin - kun juuri mitään muuta ei ole voinut tehdä. Nyt on menossa Haruki Murakamin Suuri lammasseikkailu, varsin mainio, joskin melko erikoinen kirja. Murakamin teoksista ensimmäisenä tuli luettua opus Mistä puhun kun puhun juoksemisesta, suositeltavaa luettavaa kaikille juoksijoille ja miksei muillekin kestävyysurheilijoille.
sunnuntai 27. tammikuuta 2013
Sairastuvasta päivää!
Neljäs treeniviikko eli lepo teemana, mutta ei ole mennyt ihan kuten Strömsössä. Suurimmaksi osaksi kuitenkin kuten suunniteltu (1 treeni jäi tekemättä):
Ma: lepo eli huolto hierojan penkissä
Ti: lepo
Ke: 0:40 spinningtsygällä + 0:10 keskivartalotreeni
To: lepo ja pään kuositusta eli uusi kampaus, se se aina virkistää!
Pe: 0:45 / 1650m uintia, erivauhtisia vu-sarjoja enimmäkseen
La: meno & paluu salille juosten (á 0:25/3,5 km) + 0:45 punttitreeni (paikkaharjoittelua)
Su: 1:30 kevyen hiihdon tai tsygäilyn sijasta sairaspäivä, josta voimmekin jouhevasti siirtyä osioon:
Sairaspäiväkirja, osa 666
Maanantain huolto-ohjelmaan kuului hieronnan lisäksi visiitti lonkkaröntgenissä. Tulokset tuli loppuviikosta ja se onneksi ratkesi, että kulumaa tai nivelrikkoa lonkasta ei löydy. Näin vähän arvelu olikin, mutta tulipahan tarkistettua ja hankittua samalla vuotuinen säteilyannos. Alkaa kohta hehkua pimeässä eli tuleepahan säästöä heijastinkuluhin. Seuraava steppi on fysiatrin pakeille meno ja tarvittaessa sitten uusiin magneettikuviin.
Kivut on selässä/lonkassa läsnä edelleen päivittäin eikä tropit juurikaan auta. Kauhean pajon niitä ei edes viitsis kyllä syödä, sen verran stydiä kamaa ovat. Lauantaina iltapäivällä mm. oli vaikeuksia saada auto ajettua takas kotio kauppareissulla, niin häijysti ja salakavalasti vihloi vaikka doupattu oli. Pirullista. Liikkuessa on edelleen helpointa olla, mutta kun sitäkään ei voi 24/7 tehdä.
Tämä sunnuntaipäivä taas menee rattoisasti petin pohjassa vatsakipujen ja vissiin lievän lämmön kourissa. Töissä kaatui viikolla väkeä kuin heinää jonkun vatsapöpön takia ja kaupungin epidemiologiaosasto (taimikäsenyton) tutkii myös ruokalaperäisiä ongelmia. Noro lienee myös yksi vaihtoehto. Eli ei ole auttanut vaikka käsiä on tullut pestyä niin että nahka meinaa lähteä. Onneksi oma vatsa on mallia haponkestävä teräs, joten oireet on lievät. Ruoka ei kyllä putoa ja se on mun kohdalla paitsi äärimmäisen harvinaista myös varma merkki siitä, että nyt ei ole kaikki kohillaan. Onneksi on pino lukemattomia dekkareita ja Spotify pullollaan musiikkia niin rattoisastihan tämä menee, vaikka mukavaa ei olekaan. Seuraava treeniviikkokin alkaa lepopäivällä ja tässä tapauksessa se tulee varmaan ihan tarpeeseen, hutera kun tämä olo nyt kuitenkin on.
Ma: lepo eli huolto hierojan penkissä
Ti: lepo
Ke: 0:40 spinningtsygällä + 0:10 keskivartalotreeni
To: lepo ja pään kuositusta eli uusi kampaus, se se aina virkistää!
Pe: 0:45 / 1650m uintia, erivauhtisia vu-sarjoja enimmäkseen
La: meno & paluu salille juosten (á 0:25/3,5 km) + 0:45 punttitreeni (paikkaharjoittelua)
Su: 1:30 kevyen hiihdon tai tsygäilyn sijasta sairaspäivä, josta voimmekin jouhevasti siirtyä osioon:
Sairaspäiväkirja, osa 666
Maanantain huolto-ohjelmaan kuului hieronnan lisäksi visiitti lonkkaröntgenissä. Tulokset tuli loppuviikosta ja se onneksi ratkesi, että kulumaa tai nivelrikkoa lonkasta ei löydy. Näin vähän arvelu olikin, mutta tulipahan tarkistettua ja hankittua samalla vuotuinen säteilyannos. Alkaa kohta hehkua pimeässä eli tuleepahan säästöä heijastinkuluhin. Seuraava steppi on fysiatrin pakeille meno ja tarvittaessa sitten uusiin magneettikuviin.
Kivut on selässä/lonkassa läsnä edelleen päivittäin eikä tropit juurikaan auta. Kauhean pajon niitä ei edes viitsis kyllä syödä, sen verran stydiä kamaa ovat. Lauantaina iltapäivällä mm. oli vaikeuksia saada auto ajettua takas kotio kauppareissulla, niin häijysti ja salakavalasti vihloi vaikka doupattu oli. Pirullista. Liikkuessa on edelleen helpointa olla, mutta kun sitäkään ei voi 24/7 tehdä.
Tämä sunnuntaipäivä taas menee rattoisasti petin pohjassa vatsakipujen ja vissiin lievän lämmön kourissa. Töissä kaatui viikolla väkeä kuin heinää jonkun vatsapöpön takia ja kaupungin epidemiologiaosasto (taimikäsenyton) tutkii myös ruokalaperäisiä ongelmia. Noro lienee myös yksi vaihtoehto. Eli ei ole auttanut vaikka käsiä on tullut pestyä niin että nahka meinaa lähteä. Onneksi oma vatsa on mallia haponkestävä teräs, joten oireet on lievät. Ruoka ei kyllä putoa ja se on mun kohdalla paitsi äärimmäisen harvinaista myös varma merkki siitä, että nyt ei ole kaikki kohillaan. Onneksi on pino lukemattomia dekkareita ja Spotify pullollaan musiikkia niin rattoisastihan tämä menee, vaikka mukavaa ei olekaan. Seuraava treeniviikkokin alkaa lepopäivällä ja tässä tapauksessa se tulee varmaan ihan tarpeeseen, hutera kun tämä olo nyt kuitenkin on.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)