Ainakin minun ja ainakin tämän vuoden osalta. Sääd bat truu.
Viime viikolla liikuin vielä jokseenkin ohjelman mukaisesti:
Ma: Työ- ja muuta hyötymatkafillarointia n. 1:00 / 20 km ja fyssari kaikilla mausteilla.
Ti: Tunti vesijuoksua, aika ei antanut myöten juoksuun ja uintiin, joten piti valita kuntoutumisen kannalta se oleellisempi.
Ke: 2:14 / 50 km aikakonepyöräilyä.
To: 0:33 / 10,6 km cycloilu salille, 0:52 punttitreeni, 0:35 / 10,5 km cycloilu kotiin.
Pe: n. tunti / 2,5 km uintia Kaitalammella.
La: 1:08 / 2,5 km uintia ja 1:30 vesijuoksua Kumpulassa.
Su: 4:08 / 115 km aikakonepyöräilyä. Ajasta n. 5 minuuttia meni pudonneitten ketjujen paikalleen laittoon.
Tällä viikolla mie romahin.
Ma: Jälleen työ- ja muuta hyötymatkafillarointia n. 1:00 / 20 km ja fyssari kaikilla mausteilla.
Ti: Työmatkat fillarilla. Kantapää oli jopa hivenen parempi eli etenkin Shockvawe-käsittely taas ilmeisesti auttoi. Olo oli kuitenkin voimaton ja illalla ainoastaan tunti vesijuoksua. Oli takkuista.
Ke: Cycloilu salille 0:32 / 10,6 km, 0:50 punttitreeni, cycloilu kotiin 0:35 / 10,6 km. Jalka oli taas tavanomaisen kipeä eli sattui joka kävelyaskeleella.
To: Nyt kantapää sattui joka kävelyaskeleella jo niin, että teki mieli kirkua ja alkoi oksettaa. Ja sitä kävelyä ei todellakaan ollut paljon, mittarin mukaan 8487 askelta. Päivä kun sisälsi viitisen tuntia autossa istumista ja loput palaverissa ja kotisohvalla, pientä kauppa-asiointia lukuunottamatta.
Illalla oli pakko todeta että nyt on voimat loppu. Jalkaa on kuntoutettu raivokkaasti viisi viikkoa ja mitään edistystä ei ole tapahtunut, pikemminkin päinvastoin. Paksukalloisenkin aivoon asti pääsi nyt se tosiasia, että kahdessa viikossa ihmeparanemista ei tule tapahtumaan. Eli se on heitettävä hyvästit haaveesta päästä teräsmieheksi tänä vuonna. Samalla pitää heittää hyvästit myös 450€:n osallistumismaksulle. Paska homma, sillä maksaisi monta fyssarikertaa, tarkalleen ottaen viisi.
Perjantaina annoin itselleni luvan rypeä itsesäälissä vähän aikaa. Ja maata illan sohvalla kivuttomassa asennossa. Työmatkat sentään ajoin fillarilla.
Lauantaina päätin tehdä vihoviimeisen varmistuksen asialle eli kävin koittamassa pientä juoksulenkkiä. Eipä jäänyt epäselväksi, että jalka on sökö. Parin-kolmen kilometrin kohdalla repivä kipu oli jo ihan älytön. Piti kuitenkin jatkaa vielä hetki (Taphtuisiko ihme? No ei tapahtunut.), kunnes oli pakko kääntyä takaisin ja raahustaa kotiin aina välillä helpotusta kävelystä hakien. Voi maailma, miten juoksua kaipaankaan, etenkin hyvän hevimetelin tahtiin tehtäviä pitkiä PK-lenkkejä! [tähän pitkä rivi voimasanoja]
Tänään kantapää ei ihme kyllä ollut ihan tolkuttoman paljon arempi kuin mitä männäviikkoina keskimäärin. Ja jo tuo pieni lenkki oli saanut pohkeisiin ihanan, niin kovasti kaipaamani DOMS-tunteen. Aamun ukkosmyrskyn jälkeen oli poutasää, ja siitä lähdin nauttimaan 50 km:n cyclo-lenkille Keskuspuistoon & meren rannoille ja 1,5 km:n höntsäuinnille Kumpulaan. Kesää tosiaan on vielä jäljellä ja muita iskelmäkliseitä.
Nyt kun teräsmieshaave on siirtynyt tuonnemmas pitää enää keksiä miten tuleva loma ja jo lunastetut lennot tullaan hyödyntämään. Tämä edellyttää hiukan neuvotteluja ja suunnittelua kotirintamalla.
V*tutus on edelleen luonnollisesti aivan suunnaton, mutta jonkinmoinen kivi myös sydämeltä putosi, kun tilanne kävi selväksi eikä tarvitse enää arpoa. Ja kyllä tästä suosta vielä noustaan, entistä paremmassa kuosissa.
sunnuntai 14. elokuuta 2016
sunnuntai 31. heinäkuuta 2016
Vallan hyvä loma- ja liikuntaviikko
Viimeinen lomaviikko on ollut pyhitetty liikunnalle, sohvan uumenessa lojumiselle, sekä yleiselle epäsosiaalisuudelle.
Ma: Visiitti doktorille, joka kuultuaan stoorini jo käytetyistä kantapään hoitokeinoista tuikkasi jalkaan kortisonipiikin ja kirjoitti reseptin tymäkämpiin tulehduskipulääkkeisiin. Jalka meni piikistä jännän puutuneeksi, kunnes sitten loppupäivästä oli aika arka kaikikin puolin. Jos apuja näistä on, niin uusi piikki vielä viikkoa ennen Vichyä voisi olla toimiva ratkaisu.
Ti: Oli hiukan muutakin elämää kuin liikuntaa tälle päivälle, joten treeni typistyi 1:11 polskintaan Kaitalammella eli allas puolitoista kertaa eestaas: kerran kauimmaiselle ja kerran keskimmäiselle poijulle. Sykemittarin GPS toimii näemmä ihan miten sattuu, koska ilmoitti matkaksi 4475 m, vaikka todellisuus lienee kolmen kilometrin paikkeilla. Illalla polkaisin fyssarille, joka käsitteli jalkaa edellisen päivän piikityksen takia hiukan varovaisemmin ja möyhensi enemmän takareittä ja lonkkia. Kotiinviemisiksi tuli taas vähän uusia jumppa- ja venytysliikkeitä.
Ke: Pyöräily aikakoneella Kuusikselta Porvoon liepeille ja takaisin 2:26 / 64,2 km. Iltasella puoli tuntia pers- ja jalkajumppaa ja saunan jälkeen toinen mokoma venyttelyjä.
To: Polkaisu salille cyclolla vähän pidemmmän reitin eli keskuspuiston ja Haltialan kautta 1:30 / 29,8 km. Salilla voimatreeniä 0:43. Lisäsin ohjelmaan (jo viime viikolla) muutaman bonusliikkeen eli vipunostot käsipainoilla, ojentajat taljassa narulla ja takareisiliikkeen jumppapallolla, kun kroppa niitä tuntui kaipaavan. Polkaisu kotiin 0:33 / 10,5 km.
Pe: Kumpulassa uintia 1:28 / 3,2 km ja päälle tunti vesijuoksua. Illalla pientä jalkajumppaa.
La: Olin sotkenut lauantain ja sunnuntain treenien järjestyksen päässäni, mutta kun on jo orientoitunut allasasioihin kassi valmiina ja päivän muut tekemiset mietittynä, niin ei siinä kohtaa enää muuteta suunnitelmaa. Kumpulaan siis ja siellä 1:35 / 4 km uintia ja päälle 1,5 tuntia vesijuoksua. Joka muuten on kuolemantylsää hommaa, varsinkin kun ajasta n. puolet joutui kuuntelemaan kahden rouvashenkilön muistelmia synnytyskokemuksista. Mutta juoksua se on vesijuoksukin ja raivokasta kuntouttamista jalalle. Illalla vielä puolisen tuntia jalkahuoltoa ja venyttelyä.
Su: Tyhmästä päästä ja treenien järjestyksen sotkemisesta saa kärsiä koko kroppa ja kalusto, sateen ja ravan muodossa. Pääsin Kuusikselta aikakoneella aina Keravalle asti, ennen kuin alkoi sataa. Ja vettähän tuli sitten seuraavat kolme tuntia. Paluumatkalla oli iloinen yllätys, kun vastatuuli ei ollutkaan säätiedotuksessa luvattua suuruusluokkaa ja aurinkokin alkoi paistaa. Päivän lenkki 4:04 / 114 km vanhaa Lahdentietä eestaas siis vain parani loppuaan kohden.
Kesäloma oli tältä erää tässä, osa 2 vietetään sitten ryhmäliikunnan parissa Ranskassa. Vielä on paitsi kesää niin myös elpymisaikaa jalalle 4 viikkoa jäljellä. Olen varovaisen toiveikas, että kantapää voisi jopa jonkinlaiseen juoksukuntoon toipua. Malttia ja positiivisen ajattelun harjoittelua se kyllä vaatii, jumpan ja muun huollon lisäksi. Olisin niiiiiin valmis pääkopan ja mielestäni myös muun kunnon osalta IM:lle, ainut kysymysmerkki on tuo riivatun juoksu, jonka osalta pelkkä maaliin pääsy olisi tässä tilanteessa aivan riittävä suoritus.
Ma: Visiitti doktorille, joka kuultuaan stoorini jo käytetyistä kantapään hoitokeinoista tuikkasi jalkaan kortisonipiikin ja kirjoitti reseptin tymäkämpiin tulehduskipulääkkeisiin. Jalka meni piikistä jännän puutuneeksi, kunnes sitten loppupäivästä oli aika arka kaikikin puolin. Jos apuja näistä on, niin uusi piikki vielä viikkoa ennen Vichyä voisi olla toimiva ratkaisu.
Ti: Oli hiukan muutakin elämää kuin liikuntaa tälle päivälle, joten treeni typistyi 1:11 polskintaan Kaitalammella eli allas puolitoista kertaa eestaas: kerran kauimmaiselle ja kerran keskimmäiselle poijulle. Sykemittarin GPS toimii näemmä ihan miten sattuu, koska ilmoitti matkaksi 4475 m, vaikka todellisuus lienee kolmen kilometrin paikkeilla. Illalla polkaisin fyssarille, joka käsitteli jalkaa edellisen päivän piikityksen takia hiukan varovaisemmin ja möyhensi enemmän takareittä ja lonkkia. Kotiinviemisiksi tuli taas vähän uusia jumppa- ja venytysliikkeitä.
Ke: Pyöräily aikakoneella Kuusikselta Porvoon liepeille ja takaisin 2:26 / 64,2 km. Iltasella puoli tuntia pers- ja jalkajumppaa ja saunan jälkeen toinen mokoma venyttelyjä.
To: Polkaisu salille cyclolla vähän pidemmmän reitin eli keskuspuiston ja Haltialan kautta 1:30 / 29,8 km. Salilla voimatreeniä 0:43. Lisäsin ohjelmaan (jo viime viikolla) muutaman bonusliikkeen eli vipunostot käsipainoilla, ojentajat taljassa narulla ja takareisiliikkeen jumppapallolla, kun kroppa niitä tuntui kaipaavan. Polkaisu kotiin 0:33 / 10,5 km.
Pe: Kumpulassa uintia 1:28 / 3,2 km ja päälle tunti vesijuoksua. Illalla pientä jalkajumppaa.
La: Olin sotkenut lauantain ja sunnuntain treenien järjestyksen päässäni, mutta kun on jo orientoitunut allasasioihin kassi valmiina ja päivän muut tekemiset mietittynä, niin ei siinä kohtaa enää muuteta suunnitelmaa. Kumpulaan siis ja siellä 1:35 / 4 km uintia ja päälle 1,5 tuntia vesijuoksua. Joka muuten on kuolemantylsää hommaa, varsinkin kun ajasta n. puolet joutui kuuntelemaan kahden rouvashenkilön muistelmia synnytyskokemuksista. Mutta juoksua se on vesijuoksukin ja raivokasta kuntouttamista jalalle. Illalla vielä puolisen tuntia jalkahuoltoa ja venyttelyä.
Su: Tyhmästä päästä ja treenien järjestyksen sotkemisesta saa kärsiä koko kroppa ja kalusto, sateen ja ravan muodossa. Pääsin Kuusikselta aikakoneella aina Keravalle asti, ennen kuin alkoi sataa. Ja vettähän tuli sitten seuraavat kolme tuntia. Paluumatkalla oli iloinen yllätys, kun vastatuuli ei ollutkaan säätiedotuksessa luvattua suuruusluokkaa ja aurinkokin alkoi paistaa. Päivän lenkki 4:04 / 114 km vanhaa Lahdentietä eestaas siis vain parani loppuaan kohden.
Kesäloma oli tältä erää tässä, osa 2 vietetään sitten ryhmäliikunnan parissa Ranskassa. Vielä on paitsi kesää niin myös elpymisaikaa jalalle 4 viikkoa jäljellä. Olen varovaisen toiveikas, että kantapää voisi jopa jonkinlaiseen juoksukuntoon toipua. Malttia ja positiivisen ajattelun harjoittelua se kyllä vaatii, jumpan ja muun huollon lisäksi. Olisin niiiiiin valmis pääkopan ja mielestäni myös muun kunnon osalta IM:lle, ainut kysymysmerkki on tuo riivatun juoksu, jonka osalta pelkkä maaliin pääsy olisi tässä tilanteessa aivan riittävä suoritus.
sunnuntai 24. heinäkuuta 2016
Urheilija ei tervettä päivää näe
Vaivaisviikot jatkuu. Alkuviikkohan meni näin:
Ma: 0:32 / 10,5 km cycloilu salille, tunnin voimatreeni sisältäen kuntoutushommat, 0:47 / 15,9 km cycloilu kotiin.
Ti: aamulla fyssarilla kaikki poppakonstit ja laitettiin uudet teippaukset. Iltapäivällä 0:56 / 2 km uintia ja 0:30 vesijuoksua.
Keskiviikko meni tiistai-illan polvivamman tilaa tarkkaillessa ja kinttuja lepuuttaessa. Asfaltti-ihottumaa ja turvotusta (= ruhjetta) tuli ihan kunnolla vasempaan polveen ja oikea on vaan musta.
Torstaina uskalsin jo cycloilla Kuusikselle (1:08 / 20 km). Siellä uitiin neljä kertaa lätäkkö ympäri (1:15 / 3253 m) ja polkaistiin takaisin kotio samaa reittiä. Iltasella puolisen tuntia kantapääkuntoutusta ja muuta lihashuoltoa, vammojen sallimissa rajoissa.
Perjantaina kantapää eli faskiittiriivaaja oli niin pahana, että kolotti koko jalkaa. Kipu vei voimat, niin fyysiset kuin henkisetkin eikä ollut paukkuja tehdä mitään muuta kuin kärsiä ja olla synkkä. Aina ei vaan jaksa yrittää pinnistellä.
Lauantaina olo oli kaikin puolin parempi ja tarkoituksena oli paitsi pyöräillä niin käydä myös vesijuoksemassa. Vaan Pasilan apteekin palvelevat ja asiantuntevat sedät nähtyään hivenen, ööö, mätivän tjsp polveni olivat vakaasti sitä mieltä, että nyt ei muuten kannata mennä uimaan. Asia selvä, ei muuta kuin paketoimaan kinttu saatujen ohjeitten mukaan. Fillaroinnille ei kuitenkaan ollut mitään estettä ja ohjelmassa oli aikakoneajoa 2:05 / 58,5 km.
Kaksi fillarointipäivää peräkkäin ei ehkä ole se järkevin vaihtoehto, mutta kun muutakaan ei voi just nyt tehdä niin nyt näin. Sunnuntain aikakonelenkki oli 4:07 / 110,7km. Ajasta noin 8 min meni pariin tekniseen pysähdykseen. Oli ihan kelpo keskari ottaen huomioon, että eka tunti oli PK1:ta, toka PK2:ta ja kolmas vasta aerokynnyksellä. Neljännen tunnin ohjelmassa oli 10 kpl minuutin nykäisyjä isolla vaihteella ja rauhallisilla palautuksilla. Iltasella on ohjelmassa vielä kuntoutus- ja huoltohommia.
Huomenna on tarkoitus käydä doktorin pakeilla, koska nyt kutakuinkin kaikki faskiitin hoitoon tarkoitetut omatoimikonstit on käytetty, eikä kipu kävellessä vieläkään hellitä, perkele. Josko vaikka saisi piikin kortisonia kantaan, sen lisäksi että omatoimihoitohommat jatkuu edelleen ja pari varteenotettavaa apuvälinettäkin vielä voisi hankkia, mm. tällaisen pöljän näköisen sukan.
Ma: 0:32 / 10,5 km cycloilu salille, tunnin voimatreeni sisältäen kuntoutushommat, 0:47 / 15,9 km cycloilu kotiin.
Ti: aamulla fyssarilla kaikki poppakonstit ja laitettiin uudet teippaukset. Iltapäivällä 0:56 / 2 km uintia ja 0:30 vesijuoksua.
Keskiviikko meni tiistai-illan polvivamman tilaa tarkkaillessa ja kinttuja lepuuttaessa. Asfaltti-ihottumaa ja turvotusta (= ruhjetta) tuli ihan kunnolla vasempaan polveen ja oikea on vaan musta.
Torstaina uskalsin jo cycloilla Kuusikselle (1:08 / 20 km). Siellä uitiin neljä kertaa lätäkkö ympäri (1:15 / 3253 m) ja polkaistiin takaisin kotio samaa reittiä. Iltasella puolisen tuntia kantapääkuntoutusta ja muuta lihashuoltoa, vammojen sallimissa rajoissa.
Perjantaina kantapää eli faskiittiriivaaja oli niin pahana, että kolotti koko jalkaa. Kipu vei voimat, niin fyysiset kuin henkisetkin eikä ollut paukkuja tehdä mitään muuta kuin kärsiä ja olla synkkä. Aina ei vaan jaksa yrittää pinnistellä.
Lauantaina olo oli kaikin puolin parempi ja tarkoituksena oli paitsi pyöräillä niin käydä myös vesijuoksemassa. Vaan Pasilan apteekin palvelevat ja asiantuntevat sedät nähtyään hivenen, ööö, mätivän tjsp polveni olivat vakaasti sitä mieltä, että nyt ei muuten kannata mennä uimaan. Asia selvä, ei muuta kuin paketoimaan kinttu saatujen ohjeitten mukaan. Fillaroinnille ei kuitenkaan ollut mitään estettä ja ohjelmassa oli aikakoneajoa 2:05 / 58,5 km.
Kaksi fillarointipäivää peräkkäin ei ehkä ole se järkevin vaihtoehto, mutta kun muutakaan ei voi just nyt tehdä niin nyt näin. Sunnuntain aikakonelenkki oli 4:07 / 110,7km. Ajasta noin 8 min meni pariin tekniseen pysähdykseen. Oli ihan kelpo keskari ottaen huomioon, että eka tunti oli PK1:ta, toka PK2:ta ja kolmas vasta aerokynnyksellä. Neljännen tunnin ohjelmassa oli 10 kpl minuutin nykäisyjä isolla vaihteella ja rauhallisilla palautuksilla. Iltasella on ohjelmassa vielä kuntoutus- ja huoltohommia.
Huomenna on tarkoitus käydä doktorin pakeilla, koska nyt kutakuinkin kaikki faskiitin hoitoon tarkoitetut omatoimikonstit on käytetty, eikä kipu kävellessä vieläkään hellitä, perkele. Josko vaikka saisi piikin kortisonia kantaan, sen lisäksi että omatoimihoitohommat jatkuu edelleen ja pari varteenotettavaa apuvälinettäkin vielä voisi hankkia, mm. tällaisen pöljän näköisen sukan.
keskiviikko 20. heinäkuuta 2016
Että piti tämäkin sitten kokea
Pari edellistä viikkoa ovat menneet vaivaisena ja näemmä kun yksi probleema alkaa helpottaa, niin johan sitä hankkii tilalle jotain uutta.
Viikko 27
Ma: Työmatkat fillarilla parin mutkan kautta, yhteensä reilu tunti & 20 km.
Ti: Kymmenisen kilometriä hyötypyöräilyä.
Ke: Juoksu salille 0:25/3,6 km + voimatreeni 0:42 + juoksu kotiin 0:24/3,6 km.
To: Uintia Kumpulan maauimalassa 1:20 / 3 km. Taivas oli synkkä ja vettä ripotteli niin eipä ollut ruuhkaa.
Pe: Huilia
La: Aamupäivällä uintia 1:42 / 4 km Kumpulassa. Iltasella juoksua 0:50 / 7,3 km, muuten kevyttä mutta mukana 1-2-3-3-2-1 min rivakat vedot. Alku meni mukavasti, mutta sitten jossain viimeisen kolmanneksen aikana reistaillut oikea kantapää alkoi sattua niin kovaa, että meni irvistelyksi. Väkisin raahustin lenkin loppuun.
Su: Piti olla The Big Training Day, mutta meni yksijalkaisena kotona nilkuttaessa. Eli eipä mennytkään kipu ohi enää yön huilauksella. [Tähän pari mojovaa kirosanaa.]
Viikko28, "kisa"viikko
Ma: Muutama kilometri hyötypyöräilyä.
Ti: Fyssarin käsittelyssä manuaalisesti, Shockwavella ja lisäksi laitettiin kinttuun teippaukset. Persjumppaa ja uusia venytyksiä on ohjelmassa edelleen vaivan alkuperään vaikuttamiseksi, mutta muuten ohjeena, että sitä voi tehdä mikä kantapäähän ei satu. Eli käytännössä uintia ja pyöräilyä. Paha aavistus hiipi mieleen: näinköhän kinttu paranee Joroisiin mennessä...?
Ke: Uintia Kumpulassa 0:55 / 2,1 km
To: 1:00 / 21,4 km pyöräily sisältäen pari rivakampaa vetoa. Jäi vähän suunniteltua lyhyemmäksi kun sain vielä pika-ajan fyssarille teippausten uusimista varten. Tiistaina laitetut kun eivät oikein pysyneet kiinni. Nyt tuli sellainen paketti, joka kestikin sitten loppuviikon.
Pe: Odotin vielä yön aikana ihmettä tapahtuvaksi, mutta ei. Kantapää sattui edelleen joka askeleella kävellessäkin. Mieli mustana siis matkustus Joroisille, koska alkoi käydä selväksi, että siellä ei tarvitse juosta. Perillä normaalit ilmoittautumis-, tuttujenkanssajuoruamis-, majoittautumis- ja fillarinvientirutiinit. Fillareiden vienti Valvatuksen rantaan olikin uudistunut: paikalle pääsi ajamaan jo klo 18:30 alkaen, joka teki illan aikataulusta paljon mukavamman ja kiireettömämmän eli pääsi ajoissa kämpille valmistautumaan kisapäivään.
La: Taivas oli yhtä synkkä kuin mieli ja vettä tuli koko päivä aina kuuteen saakka illalla. Koskaan ei ole kohdalleni sattunut näin synkkää joroiskisapäivää, missään mielessä. Lähtö kisaan tuntui jokseenkin turhalta, koska tiesi jo etukäteen, että keskeytys tulee, koska kantapää oli edelleen aivan yhtä arka eli jokainen kävelyaskelkin sattui. Päätin kuitenkin startata ja tehdä ne mitä pystyy eli uinnin ja pyöräilyn. Tuleehan siitä ainakin jonkinlainen treeni.
Uinti oli ekaa kertaa Joroisilla rolling starttina. Lähtökarsinaan oli jotenkin hankala asettua oikeaan kohtaan kun porukkaa oli niin valtavasti eikä oikein nähnyt missä aidat ja kunkin lähtöryhmän raja menee. Niinpä jäätiin hiukan liian taakse ja se tiesi sitä, että ruuhka oli mahdoton koko uinnin ajan. Jouduin pysähtymään monta kertaa ja täyhämään sopivaa uintilinjaa, kun koko ajan oli joku jäämässä alle tai tulossa sivusta kylkeen. Yhdessä kohtaa suunnistus meni hetken pieleen sen vuoksi, että turvaveneen henkilöllä oli päällä just poijun värinen takki ja menin täyttä häkää venettä kohti... Tuntui, että uinnista ei tule oikein mitään, mutta koitin ottaa rauhallisesti ja treenata sitä vauhtia, jolla täysmatkalla jaksaisin. Aika ei ollut ihan sysihuono, vaan about samaa tasoa parin edellisen vuoden kanssa.
T1:llä aikaa meni paljon pakottavaan vessavisiittiin, märkää kisapukua kun on ihan pahuksen hidas riisua ja pukea.
Fillarin päälle päästyäni ajattelin ensin näppäränä treenata IM:n kisavauhtia eli pitää sykkeet kurissa (ainakin alle 150) ja tuntemuksen niin kevyenä, että ko. vauhtia jaksaisi vaikka kuinka ja pitkään. Ihan jokaisessa mäessä en malttanut himmailla, vaan oli suorastaan pakko painaa alamäet kunnon vauhtia, jotta niistä sai ns. ilmaista vauhtia seuraavaan ylämäkeen. Joroisten reitti kun ei ole kovin tasainen. Rantasalmen kääntöpaikan jälkeen päädyin kuitenkin siihen, että mitäs hemmettiä täällä nyt himmailemaan kun kisatunnelmassa saa puristettua itsestään vähän enemmän. Varsinkin kun sade ja vastatuuli senkun yltyi, niin teki mieli päästä maaliin (=T2:lle) niin äkkiä kuin mahdollista. Eli eikun isompaa silmään ja kaahaamaan. Mikään se ei tunnu niin
niin hyvälle kuin miesten ohittaminen! Ja ohitettaviahan riitti ihan mukavasti.
T2:lle tullessa vein fillarin telineeseen ja kävelin = nilkutin rauhassa hakemaan juoksupussukan ja viemään chipin pois ja ilmoittamaan, että mun osalta homma oli nyt tässä. Elämäni ensimmäinen kisakeskeytys oli tosiasia. Hain Pasin ansiokkaasti pystyssä pitämältä HelTrin huoltopisteeltä maalipussukan, josta sain hiukan lämmintä päälle. Sitten kiireesti maalialueelle kannustamaan tuttuja ja iloitsemaan muiden puolesta. Teräsmiestä piti tietysti erityisesti kannustaa ja enkkahan sieltä tuli.
Kun omaa chippiäini viedessä infossa kehottivat myös hakemaan itselleni kisa- eli finisher-paidan, niin ensin kieltäydyin ilman muuta, koska enhän ole päässyt maaliin. Mutta sitten tulin toisiin aatoksiin: a) onhan paidasta maksettu (pieni Sulo Vilén sisälläni, heh-heh) ja b) mikään ei toimi parempana motivaattorina itsensä raivokkaalle kuntouttamiselle, kuin vaatekappale joka muistuttaa miltä tuntui jättää leikki kesken ja olla ansaitsematta paitaa, mitalista puhumattakaan. Julkisestihan tuota ei toki pidetä, vaan korkeintaan kotioloissa.
Su: Ihmeparanemista ei edelleenkään ollut yön aikana tapahtunut, vaan kinttu aristi edelleen joka askeleella. Tämän vuoksi alkoi pukata tuskanhikeä: miten käy mun IM:n kuuden viikon päästä, jos juoksua ei yhtään pääse treenaamaan, saatikka jos jalka ei kestä juoksua Vichyssä? Miten VOI olla niin huono tuuri, että rasitusvammoista säästyneelle tulee tuollainen riivaaja juuri nyt, kun vuosia odotettu tapahtuma vihdoin on käsillä???
Kun kotimatkan autossa istumisesta oli selvitty käytiin n. tunnin verran kruisailemassa kylillä kaupunkifillareilla ja illalla tein vielä venyttelyjä ja muita lihashuoltohommia noin tunnin verran.
Viikko 29 ja toivon kipinä
Tämä viikko on alkanut tutuissa merkeissä eli kantapää kipiänä. Siitä huolimatta, tai siis kipu huomioiden ja sitä lisää kiusaamatta edessä on treeniä salilla, altaassa ja fillarin päällä.
Ma: 0:32 / 10,5 km cycloilu salille, tunnin voimatreeni sisältäen kuntoutushommat, 0:47 / 15,9 km cycloilu kotiin.
Ti: aamulla fyssarilla kaikki poppakonstit ja laitettiin uudet teippaukset. Iltapäivällä 0:56 / 2 km uintia ja 0:30 vesijuoksua.
Tiistai-iltana onnistuin kaupunkipyörällä ottamaan yhteen ratikkakiskon kanssa ja seurauksena oli murjoutunut polvi.
Tänään siis huilipäivä polvea elvyttäen. MUTTA: kantapää ei satu juuri yhtäään!!! Toivoa siis on, nyt vaan jatketaan kuntouttamista raivokkaasti eli varovasti edelleen ettei nyt vaan tule takapakkia.
Viikko 27
Ma: Työmatkat fillarilla parin mutkan kautta, yhteensä reilu tunti & 20 km.
Ti: Kymmenisen kilometriä hyötypyöräilyä.
Ke: Juoksu salille 0:25/3,6 km + voimatreeni 0:42 + juoksu kotiin 0:24/3,6 km.
To: Uintia Kumpulan maauimalassa 1:20 / 3 km. Taivas oli synkkä ja vettä ripotteli niin eipä ollut ruuhkaa.
Pe: Huilia
La: Aamupäivällä uintia 1:42 / 4 km Kumpulassa. Iltasella juoksua 0:50 / 7,3 km, muuten kevyttä mutta mukana 1-2-3-3-2-1 min rivakat vedot. Alku meni mukavasti, mutta sitten jossain viimeisen kolmanneksen aikana reistaillut oikea kantapää alkoi sattua niin kovaa, että meni irvistelyksi. Väkisin raahustin lenkin loppuun.
Su: Piti olla The Big Training Day, mutta meni yksijalkaisena kotona nilkuttaessa. Eli eipä mennytkään kipu ohi enää yön huilauksella. [Tähän pari mojovaa kirosanaa.]
Viikko28, "kisa"viikko
Ma: Muutama kilometri hyötypyöräilyä.
Ti: Fyssarin käsittelyssä manuaalisesti, Shockwavella ja lisäksi laitettiin kinttuun teippaukset. Persjumppaa ja uusia venytyksiä on ohjelmassa edelleen vaivan alkuperään vaikuttamiseksi, mutta muuten ohjeena, että sitä voi tehdä mikä kantapäähän ei satu. Eli käytännössä uintia ja pyöräilyä. Paha aavistus hiipi mieleen: näinköhän kinttu paranee Joroisiin mennessä...?
Ke: Uintia Kumpulassa 0:55 / 2,1 km
To: 1:00 / 21,4 km pyöräily sisältäen pari rivakampaa vetoa. Jäi vähän suunniteltua lyhyemmäksi kun sain vielä pika-ajan fyssarille teippausten uusimista varten. Tiistaina laitetut kun eivät oikein pysyneet kiinni. Nyt tuli sellainen paketti, joka kestikin sitten loppuviikon.
Pe: Odotin vielä yön aikana ihmettä tapahtuvaksi, mutta ei. Kantapää sattui edelleen joka askeleella kävellessäkin. Mieli mustana siis matkustus Joroisille, koska alkoi käydä selväksi, että siellä ei tarvitse juosta. Perillä normaalit ilmoittautumis-, tuttujenkanssajuoruamis-, majoittautumis- ja fillarinvientirutiinit. Fillareiden vienti Valvatuksen rantaan olikin uudistunut: paikalle pääsi ajamaan jo klo 18:30 alkaen, joka teki illan aikataulusta paljon mukavamman ja kiireettömämmän eli pääsi ajoissa kämpille valmistautumaan kisapäivään.
La: Taivas oli yhtä synkkä kuin mieli ja vettä tuli koko päivä aina kuuteen saakka illalla. Koskaan ei ole kohdalleni sattunut näin synkkää joroiskisapäivää, missään mielessä. Lähtö kisaan tuntui jokseenkin turhalta, koska tiesi jo etukäteen, että keskeytys tulee, koska kantapää oli edelleen aivan yhtä arka eli jokainen kävelyaskelkin sattui. Päätin kuitenkin startata ja tehdä ne mitä pystyy eli uinnin ja pyöräilyn. Tuleehan siitä ainakin jonkinlainen treeni.
Uinti oli ekaa kertaa Joroisilla rolling starttina. Lähtökarsinaan oli jotenkin hankala asettua oikeaan kohtaan kun porukkaa oli niin valtavasti eikä oikein nähnyt missä aidat ja kunkin lähtöryhmän raja menee. Niinpä jäätiin hiukan liian taakse ja se tiesi sitä, että ruuhka oli mahdoton koko uinnin ajan. Jouduin pysähtymään monta kertaa ja täyhämään sopivaa uintilinjaa, kun koko ajan oli joku jäämässä alle tai tulossa sivusta kylkeen. Yhdessä kohtaa suunnistus meni hetken pieleen sen vuoksi, että turvaveneen henkilöllä oli päällä just poijun värinen takki ja menin täyttä häkää venettä kohti... Tuntui, että uinnista ei tule oikein mitään, mutta koitin ottaa rauhallisesti ja treenata sitä vauhtia, jolla täysmatkalla jaksaisin. Aika ei ollut ihan sysihuono, vaan about samaa tasoa parin edellisen vuoden kanssa.
T1:llä aikaa meni paljon pakottavaan vessavisiittiin, märkää kisapukua kun on ihan pahuksen hidas riisua ja pukea.
Fillarin päälle päästyäni ajattelin ensin näppäränä treenata IM:n kisavauhtia eli pitää sykkeet kurissa (ainakin alle 150) ja tuntemuksen niin kevyenä, että ko. vauhtia jaksaisi vaikka kuinka ja pitkään. Ihan jokaisessa mäessä en malttanut himmailla, vaan oli suorastaan pakko painaa alamäet kunnon vauhtia, jotta niistä sai ns. ilmaista vauhtia seuraavaan ylämäkeen. Joroisten reitti kun ei ole kovin tasainen. Rantasalmen kääntöpaikan jälkeen päädyin kuitenkin siihen, että mitäs hemmettiä täällä nyt himmailemaan kun kisatunnelmassa saa puristettua itsestään vähän enemmän. Varsinkin kun sade ja vastatuuli senkun yltyi, niin teki mieli päästä maaliin (=T2:lle) niin äkkiä kuin mahdollista. Eli eikun isompaa silmään ja kaahaamaan. Mikään se ei tunnu niin
niin hyvälle kuin miesten ohittaminen! Ja ohitettaviahan riitti ihan mukavasti.
 |
| "Taivas varjele mikä sieltä tulee?!" tuumaa edellä oleva mies, kun lihapulla painaa ohi. |
Alun himmailun ja jälkimmäisen puoliskon vastatuulen takia aika jäi vaatimattomaksi, miltei 10 minuuttia hitaammaksi kuin viime vuonna. Jotain kehitystä on kuitenkin tapahtunut, koska ylämäet eivät tuntuneet ollenkaan niin pahoille kuin aikaisempina vuosina ja pieneen eturieskaan piti turvautua vain pari kertaa. Jotain hyvääkin siis.
T2:lle tullessa vein fillarin telineeseen ja kävelin = nilkutin rauhassa hakemaan juoksupussukan ja viemään chipin pois ja ilmoittamaan, että mun osalta homma oli nyt tässä. Elämäni ensimmäinen kisakeskeytys oli tosiasia. Hain Pasin ansiokkaasti pystyssä pitämältä HelTrin huoltopisteeltä maalipussukan, josta sain hiukan lämmintä päälle. Sitten kiireesti maalialueelle kannustamaan tuttuja ja iloitsemaan muiden puolesta. Teräsmiestä piti tietysti erityisesti kannustaa ja enkkahan sieltä tuli.
Kun omaa chippiäini viedessä infossa kehottivat myös hakemaan itselleni kisa- eli finisher-paidan, niin ensin kieltäydyin ilman muuta, koska enhän ole päässyt maaliin. Mutta sitten tulin toisiin aatoksiin: a) onhan paidasta maksettu (pieni Sulo Vilén sisälläni, heh-heh) ja b) mikään ei toimi parempana motivaattorina itsensä raivokkaalle kuntouttamiselle, kuin vaatekappale joka muistuttaa miltä tuntui jättää leikki kesken ja olla ansaitsematta paitaa, mitalista puhumattakaan. Julkisestihan tuota ei toki pidetä, vaan korkeintaan kotioloissa.
 |
| Modifioitu motivaatiopaita |
Su: Ihmeparanemista ei edelleenkään ollut yön aikana tapahtunut, vaan kinttu aristi edelleen joka askeleella. Tämän vuoksi alkoi pukata tuskanhikeä: miten käy mun IM:n kuuden viikon päästä, jos juoksua ei yhtään pääse treenaamaan, saatikka jos jalka ei kestä juoksua Vichyssä? Miten VOI olla niin huono tuuri, että rasitusvammoista säästyneelle tulee tuollainen riivaaja juuri nyt, kun vuosia odotettu tapahtuma vihdoin on käsillä???
Kun kotimatkan autossa istumisesta oli selvitty käytiin n. tunnin verran kruisailemassa kylillä kaupunkifillareilla ja illalla tein vielä venyttelyjä ja muita lihashuoltohommia noin tunnin verran.
Viikko 29 ja toivon kipinä
Tämä viikko on alkanut tutuissa merkeissä eli kantapää kipiänä. Siitä huolimatta, tai siis kipu huomioiden ja sitä lisää kiusaamatta edessä on treeniä salilla, altaassa ja fillarin päällä.
Ma: 0:32 / 10,5 km cycloilu salille, tunnin voimatreeni sisältäen kuntoutushommat, 0:47 / 15,9 km cycloilu kotiin.
Ti: aamulla fyssarilla kaikki poppakonstit ja laitettiin uudet teippaukset. Iltapäivällä 0:56 / 2 km uintia ja 0:30 vesijuoksua.
Tiistai-iltana onnistuin kaupunkipyörällä ottamaan yhteen ratikkakiskon kanssa ja seurauksena oli murjoutunut polvi.
 |
| Au. |
Tänään siis huilipäivä polvea elvyttäen. MUTTA: kantapää ei satu juuri yhtäään!!! Toivoa siis on, nyt vaan jatketaan kuntouttamista raivokkaasti eli varovasti edelleen ettei nyt vaan tule takapakkia.
sunnuntai 3. heinäkuuta 2016
Special-Tuska Vierumäellä
Kisailuviikko jälleen, alkuviikko rauhallisesti olosuhteitten pakosta.
Ma: Huili
Ti: Huonot unet ja pitkäsi venähtänyt työreissu -> ei uimatreeniä. Myöhäisiltasella kuitenkin tunnin verran kaupunkipyöräilyä, jotta sai hiukan happea ja veren kiertämään autoilun kangistamissa jaloissa.
Ke: Niinikään vähän pidempi työpäivä, jonka jälkeen ennen saunavuoroa ehti hätäiseen tekemään 0:53/7,1 km:n juoksulenkin pyramidivetojen kera. Loppuun tehtiin vielä polvet-rintaan-kyykkyhyppyjä 3 sarjaa.
To: 0:23/1 km rauhallista kauhontaa porukalla Kuusiksella, tekniikkaa fundeeraten. Vähän niinkuin korvaamaan tiistain menetettyä uintia.
Pe: Piti saada luontoterapiaa, joten 0:58/18,2 km rauhallista pyörittelyä cyclolla Keskuspuistossa. Mukana pari lyhyttä rivakampaa vetoa lopussa.
La: Kesäretki Vierumäen perusmatkan kisaan. Ilma oli kaunis, hiukan pilviä ja jonninverran etelänpuoleista tuulta. Uinti oli tänä vuonna swimrun-henkinen kahden erilaisen (koko, veden väri ja lämpötila) järven kierros ja kylläpä tuntuikin mukavalle. Taisin nautiskella liikaa, koska vauhti jäi niin vaatimattomaksi.
Fillarointireittiäkin oli hiukan muutettu: kierroksilla ei käyty kääntymässä lähtöpaikan lähellä kuten viime vuonna, mikä oli oikein toimiva ratkaisu. Muuten reitti ei valitettavasti ollut muuttunut yhtään tasaisemmaksi ja vastatuuli puhalsi tietysti juuri siinä suunnassa, johon oli enemmän nousua. Vaihteet tuntuivat loppuvan molemmista päistä, etenkin alamäissä olisi vielä halunnut kaahata vielä isompaa silmässä.
Juoksuun lähtiessä huikkasin Hanna & pojat -kannustusjoukoille lopettavani koko lajin, niin takkuiselle tuntui. Tunne ei hellittänyt koko juoksun aikana ja piti vaan raahustaa askel askeleelta eteenpäin, vaikka olisi tehnyt mieli heittäytyä kangasmetsän mättäälle pitkäkseen ja nukahtaa. Pirjon & co erinomaisesti hoitamat juomapisteet toimivat pelastavina välietappeina ja jokaisella tulikin jotakin kitusiin napattua.
Maalisuoralla jaksoin sen verran pinnistää, että perinteinen viime metrien ohitus tuli tehtyä, ohitettava taisi kuitenkin olla pykälää nuorempien sarjassa. Ajalla 2:55:59 sijoitukseksi tuli 45-49 -vuotiaitten sarjassa 5/25, johon täytyy olla tyytyväinen. Aika parani viime vuodesta reilut 5 minuuttia, mutta sijoitus putosi kolme pykälää. Taso oli selvästi viime vuotista kovempi, molempien vuosien voittajakin petrasi aikaa komeat 17 minuuttia. Tarkemmat tulokset löytyy täältä.
Järjestelyt Vierumäellä toimi taas kuin junan vessa ja oli mukavaa käydä jälkipelejä tuttujen kanssa.
Sunnuntaina ohjelmassa oli 2:21 / 45 km palauttavaa polkaisua cyclolla metsä- ja rantamaisemissa. Kalustovalinta oli oiva, koska päivän sade osui luonnollisesti juuri tuohon kohtaan. Tuli eläviä fläshbäkkejä parin viikon takaiseen Ruåtsin reissuun.
Ma: Huili
Ti: Huonot unet ja pitkäsi venähtänyt työreissu -> ei uimatreeniä. Myöhäisiltasella kuitenkin tunnin verran kaupunkipyöräilyä, jotta sai hiukan happea ja veren kiertämään autoilun kangistamissa jaloissa.
Ke: Niinikään vähän pidempi työpäivä, jonka jälkeen ennen saunavuoroa ehti hätäiseen tekemään 0:53/7,1 km:n juoksulenkin pyramidivetojen kera. Loppuun tehtiin vielä polvet-rintaan-kyykkyhyppyjä 3 sarjaa.
To: 0:23/1 km rauhallista kauhontaa porukalla Kuusiksella, tekniikkaa fundeeraten. Vähän niinkuin korvaamaan tiistain menetettyä uintia.
Pe: Piti saada luontoterapiaa, joten 0:58/18,2 km rauhallista pyörittelyä cyclolla Keskuspuistossa. Mukana pari lyhyttä rivakampaa vetoa lopussa.
 |
Fillarointireittiäkin oli hiukan muutettu: kierroksilla ei käyty kääntymässä lähtöpaikan lähellä kuten viime vuonna, mikä oli oikein toimiva ratkaisu. Muuten reitti ei valitettavasti ollut muuttunut yhtään tasaisemmaksi ja vastatuuli puhalsi tietysti juuri siinä suunnassa, johon oli enemmän nousua. Vaihteet tuntuivat loppuvan molemmista päistä, etenkin alamäissä olisi vielä halunnut kaahata vielä isompaa silmässä.
Juoksuun lähtiessä huikkasin Hanna & pojat -kannustusjoukoille lopettavani koko lajin, niin takkuiselle tuntui. Tunne ei hellittänyt koko juoksun aikana ja piti vaan raahustaa askel askeleelta eteenpäin, vaikka olisi tehnyt mieli heittäytyä kangasmetsän mättäälle pitkäkseen ja nukahtaa. Pirjon & co erinomaisesti hoitamat juomapisteet toimivat pelastavina välietappeina ja jokaisella tulikin jotakin kitusiin napattua.
Maalisuoralla jaksoin sen verran pinnistää, että perinteinen viime metrien ohitus tuli tehtyä, ohitettava taisi kuitenkin olla pykälää nuorempien sarjassa. Ajalla 2:55:59 sijoitukseksi tuli 45-49 -vuotiaitten sarjassa 5/25, johon täytyy olla tyytyväinen. Aika parani viime vuodesta reilut 5 minuuttia, mutta sijoitus putosi kolme pykälää. Taso oli selvästi viime vuotista kovempi, molempien vuosien voittajakin petrasi aikaa komeat 17 minuuttia. Tarkemmat tulokset löytyy täältä.
Järjestelyt Vierumäellä toimi taas kuin junan vessa ja oli mukavaa käydä jälkipelejä tuttujen kanssa.
 |
| Hehän ovat kuin kaksi marjaa eli keltaiset paidat on tänä vuonna olleet tarjouksessa. |
Sunnuntaina ohjelmassa oli 2:21 / 45 km palauttavaa polkaisua cyclolla metsä- ja rantamaisemissa. Kalustovalinta oli oiva, koska päivän sade osui luonnollisesti juuri tuohon kohtaan. Tuli eläviä fläshbäkkejä parin viikon takaiseen Ruåtsin reissuun.
sunnuntai 26. kesäkuuta 2016
"Kevyt" juhannusviikko
Eipä ollut kovin pitkää palauttelua Vätternin jälkeen. Mutta sitä saa mitä tilaa... Maanantaina ja tiistaina huilasin, mitä nyt maanantain työmatkat ajoin fillarilla.
Ke: Työmatkat fillarilla ja illalla 1:00/8,3 km juoksu PK1:stä, seassa 6 lyhyttä rivakampaa vetoa.
To: fillarilla salille ja siellä voimatreeni 0:50 sisältäen kuntoutusosion eli perslihasjumpan ja kumppariliikkeet olkapäille.
Pe: juhannusaaton viettoa vesisateessa 1:50/15 km juosten. Muuten PK1:sta, mutta mukana 6 kpl kilsan vetoja VK1-vauhtia.
La: Aamupäivällä 5 kertaa Kuusis ympäri uiden eli 1:29/4 km avovesikauhontaa. Meni tosi hyvin, vauhti oli tasainen ja sykkeet pysyi hyvin PK:n puolella. Pienen tankkaustauon jälkeen iltapäivällä 4:47/111 km fillarilla itään PK:lla pysyen, ei ehkä ihan PK1:llä kuitenkaan.
Su: Fillarilenkki länteen 5:30/126 kilsaa PK:ta. Ajasta noin 20 min erilaisia taukoja, mm. juomapullojen täyttö Siuntion hautuumaalla... Nimittäin mistäs muualta saat vettä kun kiskalle tai kauppaan ei voi mennä (kun on yksin liikkeellä niin fillaria ei viitsi jättää ulkopuolelle vartioimatta) ja jopa huoltoasemien ikkunanpesuvesiämpäreidentäyttöpisteet on lukittu kun asemat on kiinni. Hautuumaan kukkienkasteluhana siis pelastaa kuin Hesus konsanaan. Heti fillaroinnin perään juoksua 1:14/10,7 km. Loppuun otin kunnon kävelypalautuksen.
Muutoin juhannuksen ohjelma piti sisällään syömistä ja huilia, muuta ei olisi ehtinyt kautta jaksanutkaan. Vajaa 20 tuntia liikuntoa (Vätterninjälkeiseen) viikkoon on ihan kohtuullinen setti. Huomenna en kyllä liiku metriäkään.
Ke: Työmatkat fillarilla ja illalla 1:00/8,3 km juoksu PK1:stä, seassa 6 lyhyttä rivakampaa vetoa.
 |
| Pirunmoinen treeni! |
Pe: juhannusaaton viettoa vesisateessa 1:50/15 km juosten. Muuten PK1:sta, mutta mukana 6 kpl kilsan vetoja VK1-vauhtia.
La: Aamupäivällä 5 kertaa Kuusis ympäri uiden eli 1:29/4 km avovesikauhontaa. Meni tosi hyvin, vauhti oli tasainen ja sykkeet pysyi hyvin PK:n puolella. Pienen tankkaustauon jälkeen iltapäivällä 4:47/111 km fillarilla itään PK:lla pysyen, ei ehkä ihan PK1:llä kuitenkaan.
Su: Fillarilenkki länteen 5:30/126 kilsaa PK:ta. Ajasta noin 20 min erilaisia taukoja, mm. juomapullojen täyttö Siuntion hautuumaalla... Nimittäin mistäs muualta saat vettä kun kiskalle tai kauppaan ei voi mennä (kun on yksin liikkeellä niin fillaria ei viitsi jättää ulkopuolelle vartioimatta) ja jopa huoltoasemien ikkunanpesuvesiämpäreidentäyttöpisteet on lukittu kun asemat on kiinni. Hautuumaan kukkienkasteluhana siis pelastaa kuin Hesus konsanaan. Heti fillaroinnin perään juoksua 1:14/10,7 km. Loppuun otin kunnon kävelypalautuksen.
Muutoin juhannuksen ohjelma piti sisällään syömistä ja huilia, muuta ei olisi ehtinyt kautta jaksanutkaan. Vajaa 20 tuntia liikuntoa (Vätterninjälkeiseen) viikkoon on ihan kohtuullinen setti. Huomenna en kyllä liiku metriäkään.
maanantai 20. kesäkuuta 2016
Vättern-viikko
Kisailuviikko jälleen ja alkuviikko meni miten kuten säätäessä.
Ma: Lepo
Ti: 1:15 / 3 km uintia Kumpulan maauimalassa. Kiva treeni, jossa oli 500 m siivuja eri tavoin edeten rauhallisilla vauhdeilla.
Ke: Säätöä reissua varten, ei ehtinyt muuta kuin ajaa työmatkat fillarilla.
To: alkuillasta kokka kohti Turkua ja sieltä Viking Gracella Tukholmaan. Uusi siisti ja hiljainen laiva, nukkuminenkin onnistui yllättävän hyvin.
Pe: Köröttely Tukholmasta Motalaan yhden pysähtymisen taktiikalla. Perillä käytiin heti hakemassa numerolaput, haahuilemassa messualueella ja haukkaamassa vähän välipalaa. Koska säätiedotus lupasi rundanin ajaksi sadetta, piti ostaa messuilta uusi kunnollinen pyöräilysadetakki. Satsasin hiukan tyyriimpään Craftin takkiin (taskuja, joustavat sivupaneelit, tuuletusaukkoja, paljon heijastimia) ja tämä osoittautui valitettavaksi erittäin oleelliseksi kapineeksi. Takin lisäksi piti ostaa Vätternrundan 2016 -paita, sitä kun ei ollut ns. finisher-paitana tiedossa osallistumismaksuun sisältyen, vaan erikseen täytyi shopata. Vallan laadukas tekninen paita n. 15 eurolla (tai siis 149 kruunulla tms.)
Seuraavaksi yhytettiin majoittajamme Ramonita ja asetuimme hänen huusholliinsa taloksi, iltapäivällä paikalle kurvasi myös muu porukka. Alkuillasta käytiin vielä kylillä tankkaamassa pastabuffetissa, kuinkas muuten. Oli kallista mutta ei kummoista, nälkä kuitenkin lähti. Vielä shopattiin geelejä, hiilidioksidipatruunoita ja ass saverit - on muuten loistopeli! Sitten vaan laittamaan kamat kasaan ja ottamaan pienet välitirsat.
La: Ennen puoltayötä kukuttiin jo hereillä valmiina lähtöön, joka oli meidän ryhmällä klo 1:50. Muutaman kymmenen hengen porukat kerrallaan lähetettiin liikkeelle kahden minuutin välein. Valot fillareissa olivat pakolliset ja ne osoittautuivat aivan välttämättömiksi. En ollut ainut, jolla oli se mielikuva, että kyllähän nyt juhannuksen alla yölläkin on valoisaa. Ei ole, oli säkkipimeää. Kun oma lähtö koitti ja ryhmä ampaisi matkaan reilun kolmenkympin vauhtia iski paniikki: omat - eikä kovin monen muunkaan - valot eivät valaisseet tarpeeksi tietä eikä ollut mitään käsitystä esim. kuopista. Pelotti aivan perkeleesti. Jossain vaiheessa oli pakko himmata vauhtia ja jättäytyä pienempään porukkaan.
Pimeyttä kesti noin pari tuntia, eikä senkään jälkeen valoisaa ollut luvassa, koska noin tunnin ajon jälkeen alkoi sataa, kaatamalla. Ja sitä sadetta kestikin sitten viitisen tuntia. Oli jokseenkin lohduttoman oloista kun sade ei osoittanut mitään laantumisen merkkejä. Taukopaikoilla tuli ihan älyttömän kylmä ja parasta niitten jälkeen olivat ylämäet, jotta sai itsensä taas lämpimäksi. Sadetakin, jonka sain päälle vasta sitten kun olin jo hiukan kastunut, lisäksi pelastajaksi osoittautuivat neopreenihanskat. Hiukan oli huumori koetuksella matkan varrella ja tuli epäiltyä omaa mielenterveyttä: mikä ihme saa ihmisen lähtemään vapaaehtoisesti tällaiseen piinaan ja vielä maksamaan siitä. Oli todella sääli, että maisemia reitillä ei ensimmäisen 2/3 aikana juuri nähnyt, koska sade piiskasi silmiä ja kaikki tähyily piti keskittää tiehen. Ylämäissä mentiin vastavirtaan ja alamäissä myötävirtaan...
Taukopaikat, joita oli riittävän tiheässä oli aivan loistavasti järjestetty ja käsittämättömän jouhevasti sujui n. 20 000 pyöräilijän huolto. Ruokaa ja juomaa riitti ja huoltoa niin fillarille kuin kuskillekin olisi ollut tarjolla. Ainut miinus oli pitkät vessajonot, joissa ehti paleltua.
Ajettiin Teräsmiehen kanssa varmaan noin puolet reitistä kahdestaan, joko peräkkäin tai rinnakkain. Harvoin kohdalle sattui itselle sopivaa eli noin kolmeakymppiä meneviä ryhmiä, useimmat menivät selkeästi joko liian lujaa tai liian hitaasti. Ja jos sattuikin niin niissä oli monasti niin levotonta ja poukkoilevaa ajamista, että oli turvallisempaa pitää vähän välimatkaa. Jälkeenpäin ajatellen välillä olisi kannattanut kiskoa joku ryhmä kiinni ja sinnitellä siinä, mutta kun ei tiennyt miten voimat noin pitkään matkaan riittävät, niin piti varmuuden vuoksi mennä hiukan rauhallisemmin. Muutamia hyviä tasaisesti eteneviä junia ja pieniä porukoita löytyi ja niissä ajaminen oli tosi kevyttä ja helppoa.
Jossain 180 kilometrin paikkeilla sade loppui ja rapa lakkasi roiskumasta naamalle. Loppumatkasta sai jopa sadetakin riisuttua ja vaihdettua hanskat kevyempiin. Muutama valitettavan vakava loukkaantuminen reitillä näkyi ja se veti kyllä mielen matalaksi. Toivottavasti nämä kanssapyöräilijät ovat toipuneet.
Klo 14:28 saavuttiin vihdoin maaliin Motalaan ja hyvällehän se tuntui kun sai aplodeja ja mitalin kaulaan. Ajoaika oli noin 10:45, ihan tarkkaa aikaa ei ole tiedossa kun ei saanut kohmeisilla sormilla tauoilla laitettua mittaria pauselle. Omasta mittarista hiipui myös akku 260 km:n kohdalla ja siitä eteenpäin GPS oli pois päältä. Kaloreita reissussa kului n. 7120.
En ole ikinä ollut missään noin suuressa urheilutapahtumassa ja hienosti kyllä kaikki säätä lukuunottamatta toimi. Kova päivä, mutta olihan se sitten kuitenkin kaiken sen kärsimyksen (persaus sattui viimeiset 100 km aivan peevelisti) arvoista. Mutta ei nyt kuitenkaan ole tarkoitus ilmoittautua samaan tapahtumaan ensi vuonna, sen verran epävarmat on sääolosuhteet tähän aikaan noilla leveysasteilla. Erityiskiitos pitää sanoa huoltopisteitten henkilökunnalle, joka oli todella ystävällistä ja niille hulluille kannustajille, jotka jaksoivat taputtaa ja huutaa heja-hejaa kaatosateen keskellä tienposkessa.
Sunnuntaina sitten taas paistoi aurinko, kuinkas muuten. Vähän ehdittiin tepastella kylillä ja käydä ihailemassa kuulemma Pohjoismaitten pisintä sisäveden hiekkarantaa, jolla pituutta on 3,5 km. Ja onhan tuo Vättern nyt ihan käsittämättömän kokoinen lätäkkö ja vesi todella kirkasta.
Kiitos Motala ja Vättern, ei ehkä kuitenkaan nähdä ihan äkkiä uudestaan.
Ma: Lepo
Ti: 1:15 / 3 km uintia Kumpulan maauimalassa. Kiva treeni, jossa oli 500 m siivuja eri tavoin edeten rauhallisilla vauhdeilla.
Ke: Säätöä reissua varten, ei ehtinyt muuta kuin ajaa työmatkat fillarilla.
To: alkuillasta kokka kohti Turkua ja sieltä Viking Gracella Tukholmaan. Uusi siisti ja hiljainen laiva, nukkuminenkin onnistui yllättävän hyvin.
Pe: Köröttely Tukholmasta Motalaan yhden pysähtymisen taktiikalla. Perillä käytiin heti hakemassa numerolaput, haahuilemassa messualueella ja haukkaamassa vähän välipalaa. Koska säätiedotus lupasi rundanin ajaksi sadetta, piti ostaa messuilta uusi kunnollinen pyöräilysadetakki. Satsasin hiukan tyyriimpään Craftin takkiin (taskuja, joustavat sivupaneelit, tuuletusaukkoja, paljon heijastimia) ja tämä osoittautui valitettavaksi erittäin oleelliseksi kapineeksi. Takin lisäksi piti ostaa Vätternrundan 2016 -paita, sitä kun ei ollut ns. finisher-paitana tiedossa osallistumismaksuun sisältyen, vaan erikseen täytyi shopata. Vallan laadukas tekninen paita n. 15 eurolla (tai siis 149 kruunulla tms.)
 |
| Messualueen puskatkin oli muuntautuneet pyöräilijöiksi. |
 |
| Persauksen (ravalta)säästäjä |
Pimeyttä kesti noin pari tuntia, eikä senkään jälkeen valoisaa ollut luvassa, koska noin tunnin ajon jälkeen alkoi sataa, kaatamalla. Ja sitä sadetta kestikin sitten viitisen tuntia. Oli jokseenkin lohduttoman oloista kun sade ei osoittanut mitään laantumisen merkkejä. Taukopaikoilla tuli ihan älyttömän kylmä ja parasta niitten jälkeen olivat ylämäet, jotta sai itsensä taas lämpimäksi. Sadetakin, jonka sain päälle vasta sitten kun olin jo hiukan kastunut, lisäksi pelastajaksi osoittautuivat neopreenihanskat. Hiukan oli huumori koetuksella matkan varrella ja tuli epäiltyä omaa mielenterveyttä: mikä ihme saa ihmisen lähtemään vapaaehtoisesti tällaiseen piinaan ja vielä maksamaan siitä. Oli todella sääli, että maisemia reitillä ei ensimmäisen 2/3 aikana juuri nähnyt, koska sade piiskasi silmiä ja kaikki tähyily piti keskittää tiehen. Ylämäissä mentiin vastavirtaan ja alamäissä myötävirtaan...
Taukopaikat, joita oli riittävän tiheässä oli aivan loistavasti järjestetty ja käsittämättömän jouhevasti sujui n. 20 000 pyöräilijän huolto. Ruokaa ja juomaa riitti ja huoltoa niin fillarille kuin kuskillekin olisi ollut tarjolla. Ainut miinus oli pitkät vessajonot, joissa ehti paleltua.
Ajettiin Teräsmiehen kanssa varmaan noin puolet reitistä kahdestaan, joko peräkkäin tai rinnakkain. Harvoin kohdalle sattui itselle sopivaa eli noin kolmeakymppiä meneviä ryhmiä, useimmat menivät selkeästi joko liian lujaa tai liian hitaasti. Ja jos sattuikin niin niissä oli monasti niin levotonta ja poukkoilevaa ajamista, että oli turvallisempaa pitää vähän välimatkaa. Jälkeenpäin ajatellen välillä olisi kannattanut kiskoa joku ryhmä kiinni ja sinnitellä siinä, mutta kun ei tiennyt miten voimat noin pitkään matkaan riittävät, niin piti varmuuden vuoksi mennä hiukan rauhallisemmin. Muutamia hyviä tasaisesti eteneviä junia ja pieniä porukoita löytyi ja niissä ajaminen oli tosi kevyttä ja helppoa.
Jossain 180 kilometrin paikkeilla sade loppui ja rapa lakkasi roiskumasta naamalle. Loppumatkasta sai jopa sadetakin riisuttua ja vaihdettua hanskat kevyempiin. Muutama valitettavan vakava loukkaantuminen reitillä näkyi ja se veti kyllä mielen matalaksi. Toivottavasti nämä kanssapyöräilijät ovat toipuneet.
Klo 14:28 saavuttiin vihdoin maaliin Motalaan ja hyvällehän se tuntui kun sai aplodeja ja mitalin kaulaan. Ajoaika oli noin 10:45, ihan tarkkaa aikaa ei ole tiedossa kun ei saanut kohmeisilla sormilla tauoilla laitettua mittaria pauselle. Omasta mittarista hiipui myös akku 260 km:n kohdalla ja siitä eteenpäin GPS oli pois päältä. Kaloreita reissussa kului n. 7120.
 |
| Vaihtelua kun on Ruåtsin värit nauhassa. |
En ole ikinä ollut missään noin suuressa urheilutapahtumassa ja hienosti kyllä kaikki säätä lukuunottamatta toimi. Kova päivä, mutta olihan se sitten kuitenkin kaiken sen kärsimyksen (persaus sattui viimeiset 100 km aivan peevelisti) arvoista. Mutta ei nyt kuitenkaan ole tarkoitus ilmoittautua samaan tapahtumaan ensi vuonna, sen verran epävarmat on sääolosuhteet tähän aikaan noilla leveysasteilla. Erityiskiitos pitää sanoa huoltopisteitten henkilökunnalle, joka oli todella ystävällistä ja niille hulluille kannustajille, jotka jaksoivat taputtaa ja huutaa heja-hejaa kaatosateen keskellä tienposkessa.
Sunnuntaina sitten taas paistoi aurinko, kuinkas muuten. Vähän ehdittiin tepastella kylillä ja käydä ihailemassa kuulemma Pohjoismaitten pisintä sisäveden hiekkarantaa, jolla pituutta on 3,5 km. Ja onhan tuo Vättern nyt ihan käsittämättömän kokoinen lätäkkö ja vesi todella kirkasta.
 |
| Kristallinkirkasta järvivettä |
 |
| Mereksi naamioitunut järvi, ei näy vastarantaa. Aallotkin kohisi kuin meren rannassa ikään. |
 |
| Rantakuppilasta sai hyvät tsufeet |
 |
| Sattui myös olemaan Kallen & Silvian ja Victorian & Danielin hääpäivä, Hurra! Hurra! Hurra! Tai ehkä tuo lippu oli vaan meidän kunniaksi. |
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)