Nimittäin viikon treeneit loppua kohti. Alkuviikko meni taas kaikenlaisessa säätämisessä ja sähläyksessä.
Ma: Huoltohommia eli hieronta. Ja kampaaja myös, erittäin tärkeä juttu treenaamisen kannalta, että kuontalo on kuosissa.
Ti: Niitä säätöjä.
Ke: Säädöt jatkui, ei ehtinyt kuin pikaiselle kävelylle (0:50/5 km) ja päälle tekemään pienen venyttelyn.
To: Olisi pitänyt mennä uimaan, mutta edellinen yö meni huonoilla unilla, joten ei ollut voimia mihinkään tekniseen/kovaan/pitkään treeniin. Hapensaannin turvaamiseksi tein tunnin (8,5 km) PK-juoksun. Samalla tuli testattua pakkaskestävyyttä. Juoksu tuntui 15 asteen pakkasessa paljon helpomalle kuin edellisen illan kävely. Naama esim. ei jäätynyt ollenkaan samaan malliin.
Pe: Kuntopiiri ja härregyyd, taas uutta! Mihinkään ei voi enää luottaa. Alkuun tehtiin pari sarjaa kahvakuulilla, jonka vuoksi peruspiiriä mentiin vaan kolme kierrosta ja lopun vatsa-selkäkiusaus jäi lyhyeksi. Hiukan veny... tehtiin dynaamisia lihashuoltoliikkeitäkin.
La: Kahden treenin päivä ja viikon uinneista tähän valikoitui ns. avainharjoitukseksi määritelty. Piti sisällään jos vaikka mitä: tekniikkaa, potkuja, kiihdytyksiä, väheneviä hengityksiä.... Mutta se pääsarja eli 12 x 100m CSS-vauhdilla, olipas takkuinen. Vauhdit jäi 1:55-2:10 välille, vaikka olisi pitänyt olla jotain ihan muuta. Ja palautuksetkin piti pitää ohjetta pidempänä, muuten olisin hyytynyt totaalisesti kesken matkan. Parhaani yritin, mutta kyllä ei ole rastas kummoinen vesilintu. Vielä.
Illalla oli sitten vielä ohjelmassa 1:30 polkaisu olkkarissa, nousevilla sykkeillä. Se sentään meni just jetsulleen ohjeen mukaan.
Su: Piti mennä hiihtämään (2 tuntia PK-pertsaa), mutta sankka lumisade ei houkutellut kastumaan, arvelutti myös latujen kunto. Mutta ei hätää, hurautin bussilla salille tehokäyttämään cardio-salia ja tein siellä näpsäkän kahden tunnin PK-setin: puoli tuntia sauvakävelysimulaattorilla eli cross-trainerilla, puoli tuntia fillarilla, puoli tuntia/5 km soutua ja puoli tuntia/4,3 km juoksua matolla. Ja päälle sauna. Muuten meni hyvin, mutta oikean, ns. terveen puolen jo tovin jatkunut kantapääoireilu oli juostessa melko inhottava eli joka askeleella sattui niin maan peevelisti. Kantaluun takana ilmeisesti muhiva jonkun rasva-asian äkämöityminen (hieroja-osteopaatin tulkinnan mukaan) on vissiin pahentunut. Kaikennäköiset vippaskonstit sen parantamiseksi olisivat tervetulleita. Lepo ei ole vaihtoehto, tässä on ihan tarpeeksi jo lepäilty viime aikoina.
sunnuntai 24. tammikuuta 2016
sunnuntai 17. tammikuuta 2016
Tossua toisen eteen, vaikka vähän takkuaakin
Pari viime viikkoa ovat edelleen jatkuneet treenien puolesta hiukan nihkeissä merkeissä. Välillä uni ei ole tullut silmään tai on katkennut pahasti (etenkin takavasemmalta iskevien infernaalisten lonkkakipujen takia), tahi muuten vaan. Tuommoisen yön jälkeen on suosiolla parempi olla tekemättä mitään, palautumattomaan kroppaan kun ei treeni tartu, stressi korkeintaan.
Viikko 1
Maanantaina tein sunnuntailta väliin jääneen 1:30 pyörätreenin trainerilla, kun sain sen vihdoin viritettyä paikalleen. Hyvin kulki ja hiki tuli.Tiistaina tein sovelletun treenin, koska performance mobility ei vielä ollut palannut SATSin ohjelmaan, eli 0:45 PK:ta treinerillä ja puoli tuntia venyttelyjä päälle.Keskiviikon vapaapäivä meni unettoman yön jälkeen horror-väsymyksessä sohvan uumenessa.Torstainakaan ei vielä kyennyt mitään.Perjantaina alkoi kevään kuntopiiri ja hyvältä tuntui, kävellen kun vielä mentiin rapsakassa pakkasessa, niin tuli hyvä alku- ja loppuverra ja sai raitista ilmaa.
Lauantaina jäi suosiolla Aktia-cup väliin: voimia ei tuntunut olevan vielä tarpeeksi mihinkään maksimivetoon ja oli mun keuhkoille liian kylmä. Sen sijaan kävin salilla juoksemassa keskiviikolta pois jääneen pyramidiharjoituksen, se sujui ihan hyvin. Toista kertaa oli uudet Addun Ultra Boostit jalassa, ne on ihanat! Meno-paluu salille tapahtui kävellen, joten tuli reilu tunti happea myös.
Sunnuntaina kävin uimassa niinikään keskiviikolta väliin jääneen uintitreenin, joka sisälsi CSS-testin. Joko katsoin kelloa väärin tai sitten se testi tosiaan meni näin, mutta sain ajaksi 400/7:08 ja 200/3:45-48, ihan varma en ole kun lasit oli niin huurussa että kesti hetken tihrustaa. CSS-laskuri ei edes hyväksy/ymmärrä hitaampaa kahdensadan aikaa, joten ota tuosta nyt sitten tolkkua. Olisi pitänyt olla joku luotettava ajanottaja mukana ja karjumassa vauhtia altaan reunalla. Tuntui kyllä, että kakssatanen olisi mennyt selvästi nopeammin. Fiilis oli ainakin hyvä ja ennen kaikkea koitin tehdä hyvällä tekniikalla, ettei olisi mennyt räpeltämiseksi. Lopussa olin kyllä ihan finaalissa, kädet vaan tärisi.
Viikko 2
Ma: lepo.
Ti: heikko happi, eli tein tunnin kävelylenkin ja venyttelin puoli tuntia.
Ke & to: yllättäviä ylimääräisiä hommia, eli en ehtinyt edes lenkille. Hyötyliikuntaa oli kyllä.
Pe: Aamulla fyssarin rääkättävänä. Kyytiä sai etenkin alkuviikosta tärviölle nukkumani niska ja siitä olkapään kautta aina allin alle jatkuva totaalinen möykkyviidakko. Löytyi ilmeisesti vihdoin syy etenkin uinnissa reistailleelle vasemmalle olkapäälle. Jos käsittelyn jälkeisten mustelmien määrästä mitään voi päätellä, niin kyllä se siitä kuntoon tulee. Illalla kuntoraamattupiiri ja olipa hapokas viimeinen puoli tuntia, joka vedettiin lähes tauotta vatsaa & hiukan selkää, liikkeitten välinen lepo (30s) erilaisissa lankuissa. Kyllä oli viime kerran suorat sakset -setti helpompi!
La: aamupäivä meni hiki hatussa uusien monojen perässä laukatessa ja iltapäivällä kävin vihdoin testaamassa uudet Sarva Xero -nastalenkkarit. Hiukan koville ne Boostien jälkeen tuntuivat, mutta kun lenkki eteni niin johan tottuivat jalat ja loppumatkasta meno tuntui suorastaan kevyelle. Tunti ja noin 8,5 kilsaa tuli lenkille mittaa reilun kympin pakkasessa ja kauniissa auringonlaskussa. Ihmeen hyvin keuhkotkin kesti kylmää, ei yskittänyt juuri ollenkaan.
Sunnuntaina oli vuorossa monojen testaus vuoden ekalla hiihtolenkillä. Olin tutkaillut eri latukarttapalveluista mihin kannattaisi mennä ja päädyin Taliin, jossa on tarpeeksi tasainen reitti. Sukset pitivät ja luistivat mainiosti hiihtämättömän viime talven jäljiltä olevilla pitoteipeillä ja luistoilla ja jonkinlainen tekniikkakin löytyi suht nopsaan. Varsa kun pääsi laitumelle, niin pari ekaa kierrosta menivät hiukan VK:n puolella, viimeisellä maltoin sitten jo hiukan himmailla, kun voimatkin alkoivat vähetä. Mittaa retkelle tuli 1:47/14,5 km. Väkeä oli ihan kohtuullinen määrä ja kovin usein ei tarvinnut muita ohitella kun valitsi sen kulkusuunnan, jossa tuntui menevän vähän ripeämpää porukkaa. Suurin osa näytti kyllä lähinnä kävelevän sukset jalassa. Ei siinä mitään, liikuntaa sekin on ja saa raitista ilmaa. Uudet monot taitavat olla hiukan liian suuret, mutta se korjaantunee paksummalla sukalla tai ohuella lisäpohjallisella. Hiihtäminen on kyllä mahtavaa hommaa, pertsaa kun saa lykkiä mitä parhaimmassa talvisäässä. Lisää lunta ja latuja vaan, kiitos!
Viikko 1
Maanantaina tein sunnuntailta väliin jääneen 1:30 pyörätreenin trainerilla, kun sain sen vihdoin viritettyä paikalleen. Hyvin kulki ja hiki tuli.Tiistaina tein sovelletun treenin, koska performance mobility ei vielä ollut palannut SATSin ohjelmaan, eli 0:45 PK:ta treinerillä ja puoli tuntia venyttelyjä päälle.Keskiviikon vapaapäivä meni unettoman yön jälkeen horror-väsymyksessä sohvan uumenessa.Torstainakaan ei vielä kyennyt mitään.Perjantaina alkoi kevään kuntopiiri ja hyvältä tuntui, kävellen kun vielä mentiin rapsakassa pakkasessa, niin tuli hyvä alku- ja loppuverra ja sai raitista ilmaa.
Lauantaina jäi suosiolla Aktia-cup väliin: voimia ei tuntunut olevan vielä tarpeeksi mihinkään maksimivetoon ja oli mun keuhkoille liian kylmä. Sen sijaan kävin salilla juoksemassa keskiviikolta pois jääneen pyramidiharjoituksen, se sujui ihan hyvin. Toista kertaa oli uudet Addun Ultra Boostit jalassa, ne on ihanat! Meno-paluu salille tapahtui kävellen, joten tuli reilu tunti happea myös.
Sunnuntaina kävin uimassa niinikään keskiviikolta väliin jääneen uintitreenin, joka sisälsi CSS-testin. Joko katsoin kelloa väärin tai sitten se testi tosiaan meni näin, mutta sain ajaksi 400/7:08 ja 200/3:45-48, ihan varma en ole kun lasit oli niin huurussa että kesti hetken tihrustaa. CSS-laskuri ei edes hyväksy/ymmärrä hitaampaa kahdensadan aikaa, joten ota tuosta nyt sitten tolkkua. Olisi pitänyt olla joku luotettava ajanottaja mukana ja karjumassa vauhtia altaan reunalla. Tuntui kyllä, että kakssatanen olisi mennyt selvästi nopeammin. Fiilis oli ainakin hyvä ja ennen kaikkea koitin tehdä hyvällä tekniikalla, ettei olisi mennyt räpeltämiseksi. Lopussa olin kyllä ihan finaalissa, kädet vaan tärisi.
 |
| Uudet Ultra Boostit ja Sarvan Xerot. Kyllä kulkee! |
Viikko 2
Ma: lepo.
Ti: heikko happi, eli tein tunnin kävelylenkin ja venyttelin puoli tuntia.
Ke & to: yllättäviä ylimääräisiä hommia, eli en ehtinyt edes lenkille. Hyötyliikuntaa oli kyllä.
Pe: Aamulla fyssarin rääkättävänä. Kyytiä sai etenkin alkuviikosta tärviölle nukkumani niska ja siitä olkapään kautta aina allin alle jatkuva totaalinen möykkyviidakko. Löytyi ilmeisesti vihdoin syy etenkin uinnissa reistailleelle vasemmalle olkapäälle. Jos käsittelyn jälkeisten mustelmien määrästä mitään voi päätellä, niin kyllä se siitä kuntoon tulee. Illalla kuntoraamattupiiri ja olipa hapokas viimeinen puoli tuntia, joka vedettiin lähes tauotta vatsaa & hiukan selkää, liikkeitten välinen lepo (30s) erilaisissa lankuissa. Kyllä oli viime kerran suorat sakset -setti helpompi!
La: aamupäivä meni hiki hatussa uusien monojen perässä laukatessa ja iltapäivällä kävin vihdoin testaamassa uudet Sarva Xero -nastalenkkarit. Hiukan koville ne Boostien jälkeen tuntuivat, mutta kun lenkki eteni niin johan tottuivat jalat ja loppumatkasta meno tuntui suorastaan kevyelle. Tunti ja noin 8,5 kilsaa tuli lenkille mittaa reilun kympin pakkasessa ja kauniissa auringonlaskussa. Ihmeen hyvin keuhkotkin kesti kylmää, ei yskittänyt juuri ollenkaan.
Sunnuntaina oli vuorossa monojen testaus vuoden ekalla hiihtolenkillä. Olin tutkaillut eri latukarttapalveluista mihin kannattaisi mennä ja päädyin Taliin, jossa on tarpeeksi tasainen reitti. Sukset pitivät ja luistivat mainiosti hiihtämättömän viime talven jäljiltä olevilla pitoteipeillä ja luistoilla ja jonkinlainen tekniikkakin löytyi suht nopsaan. Varsa kun pääsi laitumelle, niin pari ekaa kierrosta menivät hiukan VK:n puolella, viimeisellä maltoin sitten jo hiukan himmailla, kun voimatkin alkoivat vähetä. Mittaa retkelle tuli 1:47/14,5 km. Väkeä oli ihan kohtuullinen määrä ja kovin usein ei tarvinnut muita ohitella kun valitsi sen kulkusuunnan, jossa tuntui menevän vähän ripeämpää porukkaa. Suurin osa näytti kyllä lähinnä kävelevän sukset jalassa. Ei siinä mitään, liikuntaa sekin on ja saa raitista ilmaa. Uudet monot taitavat olla hiukan liian suuret, mutta se korjaantunee paksummalla sukalla tai ohuella lisäpohjallisella. Hiihtäminen on kyllä mahtavaa hommaa, pertsaa kun saa lykkiä mitä parhaimmassa talvisäässä. Lisää lunta ja latuja vaan, kiitos!
 |
| Hyvä on hiihtäjän hiihdellä! |
sunnuntai 3. tammikuuta 2016
53/2015
Vuodenvaihtotreeniviikko ei ihan vielä mennyt suunnitelmien mukaisesti, mutta paljon paremmin kuin nuo joulukuun kituutusviikot.
Ma: Vielä huilia
Ti: Tunti juoksua matolla salilla 8,6 km, sisältäen 15 x 1 min kovaa/1 min kävellen. Päälle puolen tunnin kuntopiiri.
Ke: 1:25/3 km uintia
To: 1:33/9,8 km sauvakävelyä
Pe: 2:01/n. 35 km cycloilua
La: 0:25/3,6 km juoksua matolla + 0:30 punttitreeni + 0:26/3,7 km juoksua matolla
Su: 1:28/3,1 km uintia, kunnon leluarsenaalin kanssa. Snorkkelihommiin (joissa mukana myös nilkkaremmi ja pullari) kaivoin kellarin uumenista esiin vanhan Thaimaasta sukelluskaupasta ostetun snorkkelitsydeemin. Muuten hyvä, mutta jostain syystä putki vuoti ja meinasi tulla hukkuma. Piti siis pärjätä ilman sitä, mutta tuli kuitenkin varsin kelpo treeni. Käsivetoon tuntui löytyvän oikeaa otetta ja sen myötä lisää voimaa. Hyvä mittari oikealle tekniikalle on se, että vasen kenkkuileva olkapää ei sattunut juuri olleenkaan, eli kuormitus meni oikeaan paikkaan.
Sunnuntain ohjelmassa olisi ollut vielä 1,5 tuntia trainerilla ajoa, mutta fillarin virittely ajokuntoon ei täysin onnistunut (vaatii piipahduksen tarvikekauppaan), joten teenpä harjoituksen sitten vaikka huomenna, vaikka se ei nyt ihan suunnitelman mukaista olekaan. Illalla tein vielä kolmen vartin pitkät venyttelyt. Tuli tarpeeseen, koska ainakin reidet olivat vielä ihan soseena eilisen punttitreenin jäljiltä.
Ma: Vielä huilia
Ti: Tunti juoksua matolla salilla 8,6 km, sisältäen 15 x 1 min kovaa/1 min kävellen. Päälle puolen tunnin kuntopiiri.
Ke: 1:25/3 km uintia
To: 1:33/9,8 km sauvakävelyä
Pe: 2:01/n. 35 km cycloilua
La: 0:25/3,6 km juoksua matolla + 0:30 punttitreeni + 0:26/3,7 km juoksua matolla
Su: 1:28/3,1 km uintia, kunnon leluarsenaalin kanssa. Snorkkelihommiin (joissa mukana myös nilkkaremmi ja pullari) kaivoin kellarin uumenista esiin vanhan Thaimaasta sukelluskaupasta ostetun snorkkelitsydeemin. Muuten hyvä, mutta jostain syystä putki vuoti ja meinasi tulla hukkuma. Piti siis pärjätä ilman sitä, mutta tuli kuitenkin varsin kelpo treeni. Käsivetoon tuntui löytyvän oikeaa otetta ja sen myötä lisää voimaa. Hyvä mittari oikealle tekniikalle on se, että vasen kenkkuileva olkapää ei sattunut juuri olleenkaan, eli kuormitus meni oikeaan paikkaan.
Sunnuntain ohjelmassa olisi ollut vielä 1,5 tuntia trainerilla ajoa, mutta fillarin virittely ajokuntoon ei täysin onnistunut (vaatii piipahduksen tarvikekauppaan), joten teenpä harjoituksen sitten vaikka huomenna, vaikka se ei nyt ihan suunnitelman mukaista olekaan. Illalla tein vielä kolmen vartin pitkät venyttelyt. Tuli tarpeeseen, koska ainakin reidet olivat vielä ihan soseena eilisen punttitreenin jäljiltä.
lauantai 2. tammikuuta 2016
Vale, emävale, tilasto
Kun nyt meni tuo vuosi 2015 päättymään, niin piti vähän tarkastella sitä numeroitten valossa. Ynnäsin käyttämistäni eri palveluista (HeiaHeia, SportsTracker, Polar Flow ja sekalaiset muistiinpanot) paljonko on tullut tehtyä ja mitä vuoden 2015 aikana.
Noista edellä mainituista palveluista muuten on enää käytössä tuo Polar Flow. Kun V800 -mittari tuli taloon, niin eipä ole enää ollut muille kirjaamis- tms. työkaluille enää käyttöä. Ja Heiaaminen alkoi suoraan sanottuna tuntua jokseenkin työläälle, ei aina jaksa olla niin superkannustava muita kohtaan ja naputella kaikkia omia tekemisiään erikseen ko. palveluun. Sports Trackerissa taas oli viimeisinä aikoina kun sitä käytin niin paljon toimintahäiriöitä, että siinä ei kunto noussut, ainoastaan verenpaine.
Noista edellä mainituista palveluista muuten on enää käytössä tuo Polar Flow. Kun V800 -mittari tuli taloon, niin eipä ole enää ollut muille kirjaamis- tms. työkaluille enää käyttöä. Ja Heiaaminen alkoi suoraan sanottuna tuntua jokseenkin työläälle, ei aina jaksa olla niin superkannustava muita kohtaan ja naputella kaikkia omia tekemisiään erikseen ko. palveluun. Sports Trackerissa taas oli viimeisinä aikoina kun sitä käytin niin paljon toimintahäiriöitä, että siinä ei kunto noussut, ainoastaan verenpaine.
Kutakuinkin tämän verran tuli näitä pääasiallisia liikkumismuotoja 2015 harrastettua:
- Pyöräily 2530 km (+ kirjaamattomia hyötypyöräilyjä n. 15 km/vko)
- Juoksu 823 km
- Uinti 135 km
- Kuntosali, kuntopiiri tms. 60 h
- Lisäksi kävelyä, sauvakävelyä, venyttelyä ja passiivisagressivista kehonmöyhennystä laillistetuilla kiduttajilla
Erityisen iloinen olen tuosta juoksun määrästä: mahtavaa, että kroppa on taas taipunut siihen lajiin! Fillarointia tekisi mieli tehdä vielä paljon enemmän, pitkiä maantielenkkejä päivät pääksytysten. Vaan ei sitä jouda, kun on noita muitakin aktiviteetteja ohjelmassa.
Täytyy tänä vuonna olla vähän järjestelmällisempi kirjaamisten suhteen, niin on sitten helpompi tämän vuoden lopussa laskea yhteen kaikki tekemiset. Nyt kun päällimmäisenä tavoitteena on se täysmatka (tässä kohtaa kuulen päässäni Ilkan sanovan, että "Kaikki ne on täysiä matkoja!"), niin jännä nähdä miten paljon tulee sen eteen tehtyä.
Joutessani kokosin vihdoin myös viimeisten vuosien aikatilastot niistä tapahtumista, joihin olen lappu rinnassa osallistunut. Niin monessa tuli tänä vuonna enkka tehtyä - kaikista vastoinkäymisistä huolimatta - että en oikein vieläkään sitä meinaa käsittää. Hyvällä ammattilaisen tekemällä treeniohjelmalla on tietysti ollut eniten osaa ja arpaa asiaan.
 |
| TaDAA, eikun dataa |
perjantai 1. tammikuuta 2016
Vuoden vika ja eka
Liikuntavuosi 2015 päättyi hyytävän kylmään sauvakävelylenkkiin uudenvuodenaattona. Pakkasta ei paljon ollut, mutta mereltä puhaltava tuuli ja hivenen liian ohut vaatetus saivat etenkin pään ja reidet jäähän. Mikähän siinäkin muuten on, että kintuista palelee eniten ne osat, joissa on paksuin rasvakerros?
Lenkki jäi peräti tuntia suunniteltua lyhyemmäksi (1:33/9,8km). Syynä ei ollut pelkästään tuo hyydyttävä kylmyys, vaan myös se, että töistätulon ja rakettimayhemin alkamisen väliin ei jäänyt kuin tuo vajaan parin tunnin rako. Sen verran turvallisuushakuiseksi sitä on tullut, ettei rakettien sekaan ole hinkua, varsinkaan ilman suojalaseja. Vaikka lenkki jäi lyhyeksi, niin loppu oli komea: jo puoli kuuden maissa (tsot-tsot!) Kalasataman suunnalla alkoi kunnon järjestetty ilotulitus. Kuka lie ollut tuon takana. Joka tapauksessa antoi juhlavan sävyn vuoden viimeiselle treenille.
Uuden uljaan treenivuoden 2016 sai kunnian avata parin tunnin ja reilun kolmenkympin cyclolenkki keskuspuistossa ja jokivarsimaisemissa. Pidempäänkin olisi muuten ajellut (3 tuntia luki treeniohjelmassa), mutta tällä kertaa jäätyivät kädet ja juomat pulloihin. Onneksi Teräsmies oli jalo ja lainasi omia hanskojaan ja pelasti näpit irtoamisjäätymiskuoliolta.
Lenkillä oli myös alla tuliterät Schwalben Marathon Winterit ja hyvin rullasivat ja pitivät!
Kun liikunnasta on tullut elämäntapa ei onneksi tarvitse tehdä mitään "nytkylläalankäydäsalilla!" -tyyppisiä uudenvuodenlupauksia. Kun ei koskaan lopeta, niin ei tarvitse uudestaan aloittaakaan.
Erinomaista treenivuotta kaikille tri-nisteille ja muille liikkujille!
Lenkki jäi peräti tuntia suunniteltua lyhyemmäksi (1:33/9,8km). Syynä ei ollut pelkästään tuo hyydyttävä kylmyys, vaan myös se, että töistätulon ja rakettimayhemin alkamisen väliin ei jäänyt kuin tuo vajaan parin tunnin rako. Sen verran turvallisuushakuiseksi sitä on tullut, ettei rakettien sekaan ole hinkua, varsinkaan ilman suojalaseja. Vaikka lenkki jäi lyhyeksi, niin loppu oli komea: jo puoli kuuden maissa (tsot-tsot!) Kalasataman suunnalla alkoi kunnon järjestetty ilotulitus. Kuka lie ollut tuon takana. Joka tapauksessa antoi juhlavan sävyn vuoden viimeiselle treenille.
Uuden uljaan treenivuoden 2016 sai kunnian avata parin tunnin ja reilun kolmenkympin cyclolenkki keskuspuistossa ja jokivarsimaisemissa. Pidempäänkin olisi muuten ajellut (3 tuntia luki treeniohjelmassa), mutta tällä kertaa jäätyivät kädet ja juomat pulloihin. Onneksi Teräsmies oli jalo ja lainasi omia hanskojaan ja pelasti näpit irtoamisjäätymiskuoliolta.
Lenkillä oli myös alla tuliterät Schwalben Marathon Winterit ja hyvin rullasivat ja pitivät!
Kun liikunnasta on tullut elämäntapa ei onneksi tarvitse tehdä mitään "nytkylläalankäydäsalilla!" -tyyppisiä uudenvuodenlupauksia. Kun ei koskaan lopeta, niin ei tarvitse uudestaan aloittaakaan.
Erinomaista treenivuotta kaikille tri-nisteille ja muille liikkujille!
 |
| Uusi vuosi, uudet renkaat ja hyvin rullaa vuosi käyntiin! |
tiistai 29. joulukuuta 2015
Vaivaisviikkojen selätys
No jo on ollut meno takkuista paitsi joulukuun alussa niin myös lopussa. Ensin riivasi flunssa, kaikista chili- ja D-vitamiiniövereistä huolimatta, aina siinä määrin, että piti pari päivää olla töistäkin pois ja keskittyä vällyjen alla värjöttelyyn.
Kun flunssa meni ja joululoma tuli, niin eikös iskenyt sellainen totaaliunettomuus, joka sai olon siinä määrin huteraksi, että ei toivoakaan mistään treenaamisesta. On meinaan sulaa hulluutta yrittää harjoitella, jos kroppa ei kykene palautumaan. Pari pyörälenkkiä, salilla juosten käynti, muutama kävelylenkki ja hyötypyöräilyt ovat olleet parin viime viikon vaatimattmomat tekemiset liikuntarintamalla. Kai se kroppa näin jotenkin ilmoitti, että nyt on mitta täynnä ja jos et usko, niin ladataan vielä lujemmilla ukaaseilla. Uskottavahan se oli.
Tänään vihdoin pääsin taas kiinni treeniohjelman syrjään ja kävin kauhomassa 1:25/3 km treenin Märskyssä. Ajassa on mukana sosieteerausta altaan päässä, Märskyssä kun on se mukava puoli, että siellä törmää aina tuttuihin. Treenin alku oli hiukan nihkeä ja käsiveto meni oikeille urilleen vasta viimeisen kilometrin harjoitteessa, eli sain työtä kammettua käsiltä rintaan ja selkään. Uimisestakin oli jo ehtinyt tulla usemman viikon tauko ja se kyllä tuntui - myös mukavana lihasväsymyksenä treenin lopussa. Kyllä maitti sauna ja ruoka treenin päälle.
Uskon ja toivon, että nyt on kroppaa riivanneet asiat vähäksi aikaa takana päin ja pääsen taas treenaamaan suunnitelmien mukaisesti. Vielä kun luontokin on kääntynyt kevääseen: päivät pitenee ja ulkona on aurinkoinen pikku pakkanen, niin mikäs on ihmisen taas ollessa ja uskoessa, että kyllä se elämä taas voittaa.
Kun flunssa meni ja joululoma tuli, niin eikös iskenyt sellainen totaaliunettomuus, joka sai olon siinä määrin huteraksi, että ei toivoakaan mistään treenaamisesta. On meinaan sulaa hulluutta yrittää harjoitella, jos kroppa ei kykene palautumaan. Pari pyörälenkkiä, salilla juosten käynti, muutama kävelylenkki ja hyötypyöräilyt ovat olleet parin viime viikon vaatimattmomat tekemiset liikuntarintamalla. Kai se kroppa näin jotenkin ilmoitti, että nyt on mitta täynnä ja jos et usko, niin ladataan vielä lujemmilla ukaaseilla. Uskottavahan se oli.
Tänään vihdoin pääsin taas kiinni treeniohjelman syrjään ja kävin kauhomassa 1:25/3 km treenin Märskyssä. Ajassa on mukana sosieteerausta altaan päässä, Märskyssä kun on se mukava puoli, että siellä törmää aina tuttuihin. Treenin alku oli hiukan nihkeä ja käsiveto meni oikeille urilleen vasta viimeisen kilometrin harjoitteessa, eli sain työtä kammettua käsiltä rintaan ja selkään. Uimisestakin oli jo ehtinyt tulla usemman viikon tauko ja se kyllä tuntui - myös mukavana lihasväsymyksenä treenin lopussa. Kyllä maitti sauna ja ruoka treenin päälle.
Uskon ja toivon, että nyt on kroppaa riivanneet asiat vähäksi aikaa takana päin ja pääsen taas treenaamaan suunnitelmien mukaisesti. Vielä kun luontokin on kääntynyt kevääseen: päivät pitenee ja ulkona on aurinkoinen pikku pakkanen, niin mikäs on ihmisen taas ollessa ja uskoessa, että kyllä se elämä taas voittaa.
 |
Auringonlasku Pikkukoskella vuoden pimeimpänä päivänä eli valoa kohti mennään! |
sunnuntai 6. joulukuuta 2015
Joulukuun treeniohjelman takkuinen alku
Maanantai ei varsinaisesti ollut lepoa, koska hieronta. Kävin taas pitkästä aikaa hieroja-osteopaatti Joonaksella. Hänelle sitä olikin sattunut metkoja: oli saanut kunnon välilevynpullistuman salilla mavea tehdessään, eli sattuu sitä ruoto-osaajille itselleenkin. Kuitenkin nyt 3 viikkoa leikkauksen jälkeen oli taas jo täysillä töissä. Hyvää jälkeä olivat ilmeisesti Aavassa tehneet, leikkaus oli kuulemma kestänyt n. 35 minuuttia ja koko visiitti sairaalaan ainoastaan noin 5 tuntia!
Tiistaina aamusta alkoi ylähuulta kihelmöidä siihen malliin, että arvasin mitä oli tulossa: massiivinen yskänrokko. Se olikin tällä kertaa niin ärhäkkää sorttia, että naama turposi kunnolla ja särki kolme päivää, kaikista tropeista ja torjuntaoperaatioista huolimatta. Ilmeisesti joku flunssa tai muu ebola yritti käydä kimppuun, mutta puski ulos sitten tuolla tavalla, suu- ja sorkkatautina. Tiedä häntä oliko tuo parempi vaihtoehto kuin perinteinen flunssa.
Perjantaina olo oli siinä määrin normalisoitunut, että uskalsin mennä kuntopiiriin. Siellä olikin kuun vaihdoksen myötä vuorossa jo minuutin mittaiset liikesarjat, tutuilla 8 sekunnin vaihdoilla. Niitä kun veti kolme kierrosta (kierrosten välissä vain parin minuutin tauko) eli sen puolitoista tuntia, niin johan tiesi taas tehneensä. Musiikki oli tällä kertaa lopun Johnny Winteriä lukuunottamatta melko aneemista.
Lauantaina oli vuorossa pitkä juoksu (15,3km / 1:41), mutta ei mitään PK:ta tällä kertaa. Mukana olleet 5 x 1km:n vedot anakynnyksellä ja lopun 4 x 100m vedot täysillä tekivät lenkistä mukavan haastavan. Hieno ilma sattui lenkin alkupuolelle: aurinko paistoi - ja lämmitti! - eikä tuullutkaan juuri yhtään. Lopussa kyllä hiukan alkoi vettä vihmoa ja puhaltaa, mutta eipä se juuri haitannut.
Sunnuntaina itsenäisyyspäivän sää sekä ikkunasta että ennusteesta katsottuna näytti garmealle: vettä vaakasuorassa ja tuulta 12-14m/s. Mutta koska treeniohjelmassa luki, että 2,5 tunnin pyörälenkki niin sehän piti lähteä tekemään. Ja mikäs sitä on ulos mennessä kun on goretexit ja windstopperit, toisin kuin esim. isovanhemmilla 40-luvulla, jolloin oli vähän isompia murheita mietittävänä kuin huono sää. Ja eihän se sää edes niin huonoksi edes osoittautunut: keskuspuisto suojasi tuulelta, humina vaan kuului puun latvoissa ja sadetta ei ollut juuri nimeksikään. Pari vesiestettä sen sijaan osui matkalle, vaikka koitin reitin suunnitella vähän kauemmas rannan tuntumasta.
Tiistaina aamusta alkoi ylähuulta kihelmöidä siihen malliin, että arvasin mitä oli tulossa: massiivinen yskänrokko. Se olikin tällä kertaa niin ärhäkkää sorttia, että naama turposi kunnolla ja särki kolme päivää, kaikista tropeista ja torjuntaoperaatioista huolimatta. Ilmeisesti joku flunssa tai muu ebola yritti käydä kimppuun, mutta puski ulos sitten tuolla tavalla, suu- ja sorkkatautina. Tiedä häntä oliko tuo parempi vaihtoehto kuin perinteinen flunssa.
Perjantaina olo oli siinä määrin normalisoitunut, että uskalsin mennä kuntopiiriin. Siellä olikin kuun vaihdoksen myötä vuorossa jo minuutin mittaiset liikesarjat, tutuilla 8 sekunnin vaihdoilla. Niitä kun veti kolme kierrosta (kierrosten välissä vain parin minuutin tauko) eli sen puolitoista tuntia, niin johan tiesi taas tehneensä. Musiikki oli tällä kertaa lopun Johnny Winteriä lukuunottamatta melko aneemista.
Lauantaina oli vuorossa pitkä juoksu (15,3km / 1:41), mutta ei mitään PK:ta tällä kertaa. Mukana olleet 5 x 1km:n vedot anakynnyksellä ja lopun 4 x 100m vedot täysillä tekivät lenkistä mukavan haastavan. Hieno ilma sattui lenkin alkupuolelle: aurinko paistoi - ja lämmitti! - eikä tuullutkaan juuri yhtään. Lopussa kyllä hiukan alkoi vettä vihmoa ja puhaltaa, mutta eipä se juuri haitannut.
Sunnuntaina itsenäisyyspäivän sää sekä ikkunasta että ennusteesta katsottuna näytti garmealle: vettä vaakasuorassa ja tuulta 12-14m/s. Mutta koska treeniohjelmassa luki, että 2,5 tunnin pyörälenkki niin sehän piti lähteä tekemään. Ja mikäs sitä on ulos mennessä kun on goretexit ja windstopperit, toisin kuin esim. isovanhemmilla 40-luvulla, jolloin oli vähän isompia murheita mietittävänä kuin huono sää. Ja eihän se sää edes niin huonoksi edes osoittautunut: keskuspuisto suojasi tuulelta, humina vaan kuului puun latvoissa ja sadetta ei ollut juuri nimeksikään. Pari vesiestettä sen sijaan osui matkalle, vaikka koitin reitin suunnitella vähän kauemmas rannan tuntumasta.
 |
| Tuossa oli eilen vielä pelto. Nyt oli meri. |
 |
| Tie poikki eli eikun fillari kainaloon ja tetsaus metsän läpi.
Metsä- ja meriosuuden jälkeen piti vielä tehdä patsastelulenkki ja kiertää Pohjoisrannan, Kauppatorin, Kaivarin ja Töölönlahden kautta. Linna oli komia juhlavalaistuksessan, Finlandiatalokin oli juhlavalaistu ja Kansalaistorilla näytti olevan joku joukkokokoontuminen ja mielenosoituksen valmistelu menossa. Paikalla oli aika lauma poliiseja, eli eiköhän nuo ruodussa pysyneet. Lenkin pahin tuuli osui kohdalle vasta Kaivarin rannassa, jossa piti ajaa kieli keskellä suuta jotta sai fillarin pidettyä tiellä. Mittaa lenkille kertyi 52,7km / 3:11.
 
Hyvää itsenäisyyspäivää!
|
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)