Vättern-viikko

Kisailuviikko jälleen ja alkuviikko meni miten kuten säätäessä.

Ma: Lepo

Ti: 1:15 / 3 km uintia Kumpulan maauimalassa. Kiva treeni, jossa oli 500 m siivuja eri tavoin edeten rauhallisilla vauhdeilla.

Ke: Säätöä reissua varten, ei ehtinyt muuta kuin ajaa työmatkat fillarilla.

To: alkuillasta kokka kohti Turkua ja sieltä Viking Gracella Tukholmaan. Uusi siisti ja hiljainen laiva, nukkuminenkin onnistui yllättävän hyvin.

Pe: Köröttely Tukholmasta Motalaan yhden pysähtymisen taktiikalla. Perillä käytiin heti hakemassa numerolaput, haahuilemassa messualueella ja haukkaamassa vähän välipalaa. Koska säätiedotus lupasi rundanin ajaksi sadetta, piti ostaa messuilta uusi kunnollinen pyöräilysadetakki. Satsasin hiukan tyyriimpään Craftin takkiin (taskuja, joustavat sivupaneelit, tuuletusaukkoja, paljon heijastimia) ja tämä osoittautui valitettavaksi erittäin oleelliseksi kapineeksi. Takin lisäksi piti ostaa Vätternrundan 2016 -paita, sitä kun ei ollut ns. finisher-paitana tiedossa osallistumismaksuun sisältyen, vaan erikseen täytyi shopata. Vallan laadukas tekninen paita n. 15 eurolla (tai siis 149 kruunulla tms.) 

Messualueen puskatkin oli muuntautuneet pyöräilijöiksi. 

Seuraavaksi yhytettiin majoittajamme Ramonita ja asetuimme hänen huusholliinsa taloksi, iltapäivällä paikalle kurvasi myös muu porukka. Alkuillasta käytiin vielä kylillä tankkaamassa pastabuffetissa, kuinkas muuten. Oli kallista mutta ei kummoista, nälkä kuitenkin lähti. Vielä shopattiin geelejä, hiilidioksidipatruunoita ja ass saverit - on muuten loistopeli! Sitten vaan laittamaan kamat kasaan ja ottamaan pienet välitirsat.

Persauksen (ravalta)säästäjä

La: Ennen puoltayötä kukuttiin jo hereillä valmiina lähtöön, joka oli meidän ryhmällä klo 1:50. Muutaman kymmenen hengen porukat kerrallaan lähetettiin liikkeelle kahden minuutin välein. Valot fillareissa olivat pakolliset ja ne osoittautuivat aivan välttämättömiksi. En ollut ainut, jolla oli se mielikuva, että kyllähän nyt juhannuksen alla yölläkin on valoisaa. Ei ole, oli säkkipimeää. Kun oma lähtö koitti ja ryhmä ampaisi matkaan reilun kolmenkympin vauhtia iski paniikki: omat - eikä kovin monen muunkaan - valot eivät valaisseet tarpeeksi tietä eikä ollut mitään käsitystä esim. kuopista. Pelotti aivan perkeleesti. Jossain vaiheessa oli pakko himmata vauhtia ja jättäytyä pienempään porukkaan. 

Pimeyttä kesti noin pari tuntia, eikä senkään jälkeen valoisaa ollut luvassa, koska noin tunnin ajon jälkeen alkoi sataa, kaatamalla. Ja sitä sadetta kestikin sitten viitisen tuntia. Oli jokseenkin lohduttoman oloista kun sade ei osoittanut mitään laantumisen merkkejä. Taukopaikoilla tuli ihan älyttömän kylmä ja parasta niitten jälkeen olivat ylämäet, jotta sai itsensä taas lämpimäksi. Sadetakin, jonka sain päälle vasta sitten kun olin jo hiukan kastunut, lisäksi pelastajaksi osoittautuivat neopreenihanskat. Hiukan oli huumori koetuksella matkan varrella ja tuli epäiltyä omaa mielenterveyttä: mikä ihme saa ihmisen lähtemään vapaaehtoisesti tällaiseen piinaan ja vielä maksamaan siitä. Oli todella sääli, että maisemia reitillä ei ensimmäisen 2/3 aikana juuri nähnyt, koska sade piiskasi silmiä ja kaikki tähyily piti keskittää tiehen. Ylämäissä mentiin vastavirtaan ja alamäissä myötävirtaan...

Taukopaikat, joita oli riittävän tiheässä oli aivan loistavasti järjestetty ja käsittämättömän jouhevasti sujui n. 20 000 pyöräilijän huolto. Ruokaa ja juomaa riitti ja huoltoa niin fillarille kuin kuskillekin olisi ollut tarjolla. Ainut miinus oli pitkät vessajonot, joissa ehti paleltua. 

Ajettiin Teräsmiehen kanssa varmaan noin puolet reitistä kahdestaan, joko peräkkäin tai rinnakkain. Harvoin kohdalle sattui itselle sopivaa eli noin kolmeakymppiä meneviä ryhmiä, useimmat menivät selkeästi joko liian lujaa tai liian hitaasti. Ja jos sattuikin niin niissä oli monasti niin levotonta ja poukkoilevaa ajamista, että oli turvallisempaa pitää vähän välimatkaa. Jälkeenpäin ajatellen välillä olisi kannattanut kiskoa joku ryhmä kiinni ja sinnitellä siinä, mutta kun ei tiennyt miten voimat noin pitkään matkaan riittävät, niin piti varmuuden vuoksi mennä hiukan rauhallisemmin. Muutamia hyviä tasaisesti eteneviä junia ja pieniä porukoita löytyi ja niissä ajaminen oli tosi kevyttä ja helppoa.

Jossain 180 kilometrin paikkeilla sade loppui ja rapa lakkasi roiskumasta naamalle. Loppumatkasta sai jopa sadetakin riisuttua ja vaihdettua hanskat kevyempiin. Muutama valitettavan vakava loukkaantuminen reitillä näkyi ja se veti kyllä mielen matalaksi. Toivottavasti nämä kanssapyöräilijät ovat toipuneet.

Klo 14:28 saavuttiin vihdoin maaliin Motalaan ja hyvällehän se tuntui kun sai aplodeja ja mitalin kaulaan. Ajoaika oli noin 10:45, ihan tarkkaa aikaa ei ole tiedossa kun ei saanut kohmeisilla sormilla tauoilla laitettua mittaria pauselle. Omasta mittarista hiipui myös akku 260 km:n kohdalla ja siitä eteenpäin GPS oli pois päältä. Kaloreita reissussa kului n. 7120.

Vaihtelua kun on Ruåtsin värit nauhassa.

En ole ikinä ollut missään noin suuressa urheilutapahtumassa ja hienosti kyllä kaikki säätä lukuunottamatta toimi. Kova päivä, mutta olihan se sitten kuitenkin kaiken sen kärsimyksen (persaus sattui viimeiset 100 km aivan peevelisti) arvoista. Mutta ei nyt kuitenkaan ole tarkoitus ilmoittautua samaan tapahtumaan ensi vuonna, sen verran epävarmat on sääolosuhteet tähän aikaan noilla leveysasteilla. Erityiskiitos pitää sanoa huoltopisteitten henkilökunnalle, joka oli todella ystävällistä ja niille hulluille kannustajille, jotka jaksoivat taputtaa ja huutaa heja-hejaa kaatosateen keskellä tienposkessa.

Sunnuntaina sitten taas paistoi aurinko, kuinkas muuten. Vähän ehdittiin tepastella kylillä ja käydä ihailemassa kuulemma Pohjoismaitten pisintä sisäveden hiekkarantaa, jolla pituutta on 3,5 km. Ja onhan tuo Vättern nyt ihan käsittämättömän kokoinen lätäkkö ja vesi todella kirkasta.

Kristallinkirkasta järvivettä

Mereksi naamioitunut järvi, ei näy vastarantaa. Aallotkin kohisi kuin meren rannassa ikään.

Rantakuppilasta sai hyvät tsufeet

Sattui myös olemaan Kallen & Silvian ja Victorian & Danielin hääpäivä, Hurra! Hurra! Hurra!
Tai ehkä tuo lippu oli vaan meidän kunniaksi.

 Kiitos Motala ja Vättern, ei ehkä kuitenkaan nähdä ihan äkkiä uudestaan.

Palauttelua ja perusteellisempaa peekoota

Tämä viikko on ollut ns. kisan jälkeistä palauttelua, ainakin alkuviikko.

Ma: Lepoa

Ti: PK-juoksentelu 0:50/7,6 km ja päälle vartti persjumppaa + myöhemmin vielä venyttelyt. Nyt oli testissä Vantaa Triathlonin messualueelta (ennen kuin olivat edes kuormaa ehtineet purkaa) ostetut On-runningin Cloud Surferit. Ja Del Monte mies sanoo jälleen kyllä, aivan loistavat vähän Racereita enemmän vaimennetut kengät! Näillä mennäänkin sitten kesän pidemmät lenkit, toivottavasti myös lujaa. En ole millään muilla juoksukengillä saanut yhtä hyvää, luontevaa ja vähäkipuista juoksuasentoa kuin noilla On-runningeilla. Voin suositella lämpimästi kaikille selkä- ja jalkavaivaisille kokeiltavaksi. 

Ke: fillarointi salille ja 0:45 punttitreeni. Puupää en muistanut, että yksi tietty selkäliike tekee häijyä välilevyille ja eikös siellä joku levy hiukan ottanut nokkiinsa. 

To: koska selkä vähän vihoitteli edelleen vain fillarointi töihin 0:50/15 km ja illalla vähän pidemmät venyttelyt.

Pe: fillarointi töihin 0:50/15 km ja illalla 0:53/8,1 km PK-juoksua ja päälle persjumppa. Elokuvaihminen sattui ajamaan fillarilla ohi ja tallentamaan mun juoksuani, fiihdepläjäys on nähtävissä täällä. Kevyt on askel kun on hyvät kengät jalassa ja heviä korvissa!

La: Kumpulan maauimalakauden avaus ja olipas mukavan rauhallista: sai melkein koko ajan uida yksin omalla radalla. Viileä sää on ystävä. 1:35/3,5 km tuli polskittua ja päälle hyvät löylyt. Maauimalat <3

Su: tänään olikin sitten vähän pidempi PK-setti: 3 x (40 km pyöräilyä + 6 km juoksua) nousevilla sykkeillä Pk1 - PK2 - AerK. Aikaa treeniin tuhraantui 6 tuntia 38 minuuttia (+ kiireettömät vaihdot) ja kilokaloreita paloi 3924 kpl. Taas saapi syyä! Tein fillaroinnin maantiepyörällä, koska testissä oli lainassa ollut Spessun satula, Vätterniä silmällä pitäen. Satula oli kerrassaan manio, mitä nyt pehmustamattomalla kisapuvulla verhotulle takamukselle hiukan kova. Taitaa mennä Adamo vaihtoon, se kun on edestä liian leveä ja hinkkaa reisien yläosaa liikaa. 

Ja jee, mulla on edelleen valmentaja, koska Merja onnistui pakenemaan Alcatrazista, huippua!

Välillä pääsee yllättämään itsensäkin

Se oli kisaviikko jälleen, mutta alku ei ollut häävi.

Ma: työmatkat fillarilla, 0:50 / 15 km. 

Ti: Allasuintia olisi ollut ohjelmassa, mutta muuta tuli tehtyä. Tri-pyörällä on ulkona tänä keväänä tullut ajettua vähänlaisesti (lue: ei yhtään), joten käytiin testailemassa pyöriä Kuusiksen ympäristössä ja sen päälle uimassa yksi kierros lätäkön ympäri. Uimahommiin saatiin seuraakin. Fillaritestaus oli ihan aiheellinen, koska omassani on etuvaihtaja temppuillut ja ketjut tipahdelleet rungon ja rattaan väliin. Fillari pääsikin keskiviikkona Toni & Tonille hoitoon ja ketjun lyhennyksellä & pienellä säädöllä tuli homma kuntoon.

Ke: 0:44 / 6,5 km:n pyramidijuoksu. Kyllä ei tuntunut hyvälle, mutta tehtyä tuli. Päälle 0:20 pers- ja muitten lihasten jumppaa. Ja luonnollisesti sauna & uima, kotitalon spa-osastolla.

To: Väsytti niin vietävästi, joten en tehnyt muuta kuin venyttelin puolisen tuntia.

Pe: Työmatkat fillarilla 0:50 / 15 km ja iltasella 0:56 / 2200m uinti stadikalla. Nyt meni ihan mukavasti eikä tullut ruuhka-ahdistusta.

La: Tunti ja 24 km kevyttä fillarointia Kuusiksella tri-pyörällä, mukana pari lyhyttä rivakkaa vetoa. 

Su: Tämän kesän tri-kauden avaus perinteisesti Vantaa-triathlonissa. Yhtään ei olisi kisaan huvittanut lähteä, varsinkin kun sää oli sama kuin joka vuosi ko. päivänä eli kolea, tuulinen ja vettäkin hiukan ripotteli. Vaan ei auttanut, mentävä oli kun tuosta lystistä oli taas maksettukin. Normaalit häsät ja hösät ja 15:05 koitti startti. Lähdin uimaan tosi rauhallisesti takamatkalta ja pidin saman meiningin koko ajan: otin happea kaikessa rauhassa joka kolmannella vedolla eli vuorotellen kummaltakin puolelta ja sillä sain tekniikan pidettyä hyvänä ja sykkeet kurissa. Matkakin taittui alle puoleen tuntiin. Vaihtoon tuhrautui taas jokunen minuutti, mutta suht jouhevasti pääsin pyöräosuudelle. Sitten vaan tuuttaamaan eestaas Lahdentietä kauhiassa tuulessa. Fillari tuntui kulkevan ja koko matkan pystyi ajamaan pelkästään isolla eturieskalla. Hiukan on siis jerkkua tainnut tulla reisiin. Fillariosuus meni hämmästyttävän vauhdilla ja pääsi juoksemaan, jei. Myrkkyähän se taas pari ekaa kilsaa oli: suolet olivat rutussa fillarin päällä istumisesta ja mahaa sattui, mutta onneksi tiesin, että ohi se menee. Vauhti oli taas säälittävää töpöttelyä ensimmäisen kierroksen, mutta toiselle päästessä alkoi taas jossain määrin muistuttaa juoksua. Maaliin puuskutin ajassa 2:41:06, tarkemmat tiedot osuuksista löytyy täältä. Enkkahan siitä tuli, edellinen 8 minuuttia hitaampi on Vaasan supertasaiselta reitiltä parin vuoden takaa ja edellinen paras Vantaan aika oli 2:57:36 viime vuodelta. Samalla reitillä mielestäni kelpo parannus vuodessa tuo 16 minuuttia. Juoksuvaihtoon tullessa olin jopa ns. mitalin syrjässä kiinni, ikäsarjan sijalla 3. Lopputuloksissa putosin sijalle 8/31, sen verran tuo huono juoksukunto jarruttaa. Sille pitää kyllä tehdä jotakin, varsinkin kun ilmeisesti uusien tossujen ja hoidon myötä takareisiongelmat on aavistuksen helpottaneet. Kyllä tästä vielä hyvä kesä tulee.

Kiukulla maaliin!
Kuva by Onevision.fi

Ylämäki alamäki ylämäki alamäki yhdessä kulkien...

Leevin mainio biisi tulee mieleen kun paria viime viikkoa ja sen treenejä muistelee, sen verran vaihtelevaa on ollut meininki.

Viikko 20
Ma: Huili
Ti: Runkoa ja satulatolppaa lukuunottamatta uuden fillarin nouto Toni & Tonilta (ai että on HIENO!) ja koeajo 1:48/37 km.
Ke: Huili
To: Työmatkat fillarilla 0:50/15 km ja 0:50/2 km säälittävää ja stressaavaa räpiköintiä stadikalla. 
Pe: Hyöty- ja hupiajelua kaupungilla hienolla kaupunkimaantiemaasturisinkulalla, yhteensä 1:30/25 km.
La: 3:00/56 km cycloajelua kyläilemään ystävän luo Tuusulaan. Iltasella avovesikauden avaus Kuusiksella 0:29/1 km. Olipas mukavata!
Su: 4:40/110 km pyöräily kaffelle Porvooseen. Paluumatkaksi saatiin vielä hyvää seuraa ja matka meni aurinkokannella ajellessa kuin siivillä. Heti pyöräilyn perään 0:58/8,9 km juoksua. Kyllä ei tuntunut hyvälle takajalassa ja persauksessa.

Viikko 21, 
teemalla vähemmän on enemmän eli aika monta treeniä jäi (taas) tekemättä.

Ma: Huili

Ti:1:07/2,5 km uintia stadikalla, jossa taas kauhia ruuhka ja sen takia stressi ja ahdistus.

Ke: Fyssarin erityisen perusteellisessa rääkissä. Vähän on Jarmokin ihmeissään, kun ei ala kivut hellittää. Vaan ei anneta periksi, jatketaan prosessia. Somatic Studiolla on kyllä mainio hollitupa-meininki aina välillä: samassa huoneessa saattaa olla yhtäaikaa parikin itseä hoitavaa henkilöä (master & oppilas) ja sen lisäksi 1-2 muuta tyyppiä ja melkoinen hulina. Mutta ei haittaa kun on hyvä meininki. Hyötyajelu fillarilla 10 km.

To: Päivällä piti ajella vähän enemmän autoa ja kivut jalassa/persauksessa olivat niin infernaaliset, että teki mieli järsiä jalka irti. Tyydyin kiroilemaan ja melskaamaan yksikseni autossa. Kotiin päästyä illan treeni (20 km juoksua) tuntui ylivoimaiselta, mutta päätin kokeilla. Ja ihmeitten ihme, 2:12/20 km (muuten PK1:ta, mutta sisälsi 5 x 2 km:n VK1-vedot) meni helposti! Avain oli varmaankin uudet taivaalliset On-runningin Cloudracerit ja hyvä hevi korvilla. Tossuissa on melko vähän vaimennusta ja droppia, siitä varmaankin johtui se, että pohkeissa tuntui melkoisesti, myös pari päivää jälkeen. Mutta se oli vaihteeksi hyvää (lihas)kipua. Aiettä, kyllä oli onnellinen olo tuon jälkeen!

Pe: Huilia taas, pohkeet kun oli aika jumissa kuin myös pää tiiviin työviikon jälkeen. Hyötyajelua fillarilla sentään kymmenisen kilsaa.

La: Aamusta Kuusiksella talkoilemassa HelTrin rykäisijöitä kannustamassa. Paljon oli porukkaa ja hienoja suorituksia. Kun kisa oli ohi kävin tekemässä oman 0:50/2250 m:n uinnin eli kiersin järven 3 kertaa. Menin kaikessa rauhassa, joka kolmannella hengitellen, PK-sykkeillä pysyen ja tyynestä ja sopivan lämpimästä järvestä nauttien. Kierrosaika oli n. 0:16. Ei varmaan koskaan ennen ole Kuusiksessa uiminen tuntunut noin mukavalta. 

Su: Yhden sortin oma enkka eli 8:31/205 km:n fillarointi ns. yhdeltä istumalta, nätisti PK-sykkeillä. Yksikseen kun ajeli voi pitää vauhtia just itselle sopivana. Mukavia uusia tietuttavuuksia löytyi läntiseltä Uudeltamaalta. Eiköhän sitä tuon kokemuksen perusteella turvallisin mielin voi Vätterniin lähteä. Maanantaina ei kyllä varmaan toimistolla tarvitse istua...

Kisailua ja pyöräperheen päivitystä

Tällä viikolla oli kauden ensimmäinen lappu rinnassa -tapahtuma, mutta hiukan muutakin mahtui viikkoon.

Ma: Ei treeniä, mutta ei varsinaisesti lepoakaan, koska töissä aamuysistä iltakymppiin.

Ti: Unelmien liikuntapäivä, mutta omalla kohdalla se tarkoitti vain liikunnasta unelmoimista, koska töissä aamuseiskasta iltaseiskaan. Ja sen jälkeen ei kyennyt kuin hoitamaan vähän kotihommia ja kaatumaan nukkumaan.

Ke: Ns. normipäivä, koska illalla polkaisu Toni & Tonille, jonne jätin iankaikkisen vanhan maantiepyöräni perusteelliseen osasarjapäivitykseen. Nykyisten, sinnepäin kunnostettujen vaihteitten toimimattomuus kun on nyppinyt jo pidemmän aikaa. Paluu palvelevasta pyöräkaupasta kotio kävelleen. Lisäksi varsinainen päivän liikunto eli pyramidijuoksutreeni 0:49/7,4 km ja päälle puolisen tuntia selkä-/pakarajumppaa.

To: Työmatkat fillarilla. Muuta ei olisi tohtinutkaan tehdä, koska lievä kaktus kurkussa ja vilutti. Kourakaupalla sinkkiä siis ja huilia.

Pe: Olo aamusta olikin ihan normaali, eli fillarilla töihin, kunhan ensin olin käynyt poistattamassa tikit kintusta. Terkkari ilmoitti, että uimaan ei ole vielä viikkoon asiaa, mutta saas nähdä malttaako tässä olla ns. kuivin jaloin niin kauan. Illalla 0:20/3 km:n verrajuoksu. Taas oli yhdet uudet tossut testissä: On Runningin Cloudracerit. Ja voi pojat miten hyvältä ne tuntuivat! Olisikohan nyt vihdoin löytynyt täydelliset juoksukengät...? Se selviää jahka pääsee ajamaan ne kunnolla sisään.

La: Kisapäivä eli Helsinki City Run. Säätiedote uhkaili kovaa sadetta, mutta yllätys oli positiivinen, kun vettä ripottelikin vain hiukkasen ja ilma oli sopivan hailakka. Ensimmäiset kymmenen kilometriä menivät nopsaan ja aikataulun mukaisesti. Toinen puolikas olikin sitten reippaasti mäkisempi ja hidasti vauhtia kun piti varoa ettei uuvahda ylämäissä. Viimeisten kilometrien lähestyessä tajusin, että jos mielin edes päästä edellisen ennätyksen eli viime vuotisen juoksun aikaan on kiristettävä tahtia. Niinpä viimeiset kolmisen kilometriä menin niin lujaa kuin hiukankin pääsin, koittaen kuitenkin varmistaa, että en nitkahda kesken matkan. Loppujen lopuksi parannusta enkkaan tuli minuutti ja 13 sekuntia ja aika oli 1:54:51. Olin aikaan jotenkin tosi pettynyt, mutta ottaen huomioon sen, että oikea takareisi, pakara ja polvi sattuivat aivan järkyttävästi ensimmäisistä kilometreistä lähtien pitää kaiketi sittenkin olla tyytyväinen tuohon aikaan. Teki kyllä paikoitellen mieli jättää leikki kesken, niin paljon kipu voimia söi.

Sunnuntaina tehtiin palautteleva 3:28/60 km:n cyclohöntsäily keväisestä luonnosta ja pullakaffeista Uutelassa nauttien. Illalla pääsin vielä velolle hetkeksi ulkoiluttamaan uusinta fillariani. Joku viisas on sanonut, että oikea polkupyörien määrä on n + 1, jossa n = nykyinen polkupyörien määrä. Uusimaan tulokkaan myötä n:ksi tuli 6.

Hän on uusin kulkuneuvoni, maantiemaastosinkula, Teräsmiehen <3 rakentama.

Hyvä pyöräviikko

Tämän viikon tekemiset:

Ma: Huilia.

Ti: Aamusta fyssarin piinapenkissä. Ensin sain opetella uusia pakaroittenvahvistusliikkeitä ja sen päälle kaiveltiin lihaksia mahasta ja takareidestä. Gnnhh! Päivällä oli sitten vuorossa pienimuotoinen leikkausoperaatio eli kaivettiin pois taas yksi epäilyttävä luomi, tällä kertaa oikeasta pohkeesta. Nyt sitten jälleen dotellaan mitä patologi löytää.

Ke: Varovainen hyötyajely cyclolla, 1:18/26,8 km Keskuspuiston maisemissa. Hyvin kesti tikit eikä haava repsahtanut.

To: Vapaapäivä keskellä viikkoa, loistojuttu, ehti käymään kaffella Porvoon ihanassa Fannyssa. Ajoa tuli 4:21/107,4 km, aurinkoisen kesäisessä säässä.

Pe: Ainoastaan työmatkat fillarilla 0:50/15 km.

La: Päivällä hupiajelua kaupunkipyörällä n. 15 km. Iltasella käytiin Teräsmiehen kanssa juoksemassa lenkki, jolle tuli mittaa 1:38/13,4 km. Se sisälsi hyvän lämpän ja jäähyn + varsinaisena pääharjoituksena 4 kierroksen vetoa (Teräsmies veti 5) Eltsun kentällä, välissä aina kierros lönköttelyä. Koitin mennä vedot niin kovaaa kuin kintuista lähti, ajat olivat 1:37, 1:35, 1:29 ja 1:30, omasta mielestä ihan hyvää kyytiä. Samalla tuli testattua parit uudet juoksutossut. Lämpässä ja jäähyssä alla oli Hoka One One Clifton 2:t ja vedoissa Altra One 2.5:t. Hokat oli mukavan kimmoisat ja yllättävän hyvin rullaavat, mutta jotenkin eivät istuneet jalkaan, vähän hankasivat ja puristivat. Pitää kuitenkin antaa niille vielä mahdollisuus, jos mukautuisivat kun enemmän niillä juoksee. Altrat sen sijaan olivat oikein sopivat vetoihin, radasta tuli hyvä ote. Ehdottomasti jatkoon.

Su: Huikean hieno kesäpäivä taas ja ajelin maantiepyörällä 6:10/140 km. Ajassa on mukana myös patukka-, pulla- ja pissatauot, kun en muistanut laittaa mittaria tauolle, niihin tuhrautui yhteensä puolisen tuntia.

Tuli siis sittenkin ihan hyvä treeniviikko, vaikka jalka onkin hiukan paketissa ja uiminen on vielä pannassa ensi viikon loppupuolelle. Vähän kyllä sapettaa, kun ei päässyt perinteisesti Stadikalle heti ekana aukiolopäivänä. Ja Kuusiskin kutsuisi jo, koska vesi on lämmennyt niin nopeasti. Mutta jos ensi viikonloppuna sitten myös jotain vesiurheilua.

Testiviikko

Vajaaksi jäi tämäkin viikko treenien suhteen, mutta jotain sentään.

Ma: Aamusta eka kerta työpaikan ystävällisesti tarjoamasta kuuden kerran fustra-srjasta. Sehän oli vallan hyvää treeniä ja hikikin tuli. Olin onneksi saanut alle alkulämpät, koska päivän työmatkat tuli tehtyä fillarilla (2 x 0:25/7,5 km)

Ti: Illalla fyssarin rääkissä, taas jyristettiin sidekudosta hiiteen koneella ja käsin. Hiukan on tullut lisää liikkuvuutta jalkaan, mutta edelleen sietää pahuksen huonosti istumista ja polven ulkosivu reistailee juoksijanpolvimaisesti. Ei se muuten, mutta se jatkuva kipu.

Ke: Kokeilin ensimmäistä kertaa meidän työpaikan kuntosalia. Ensin puoli tuntia juoksua matolla merimaisemaa ihaillen ja sitten päälle kolmen vartin punttitreeni. Salilta löytyy kaikki tarpeellinen TRX-naruja myöten eli pystyi tekemään treenin just ohjeitten mukaisesti. Ja työmatkat taas fillarilla.

To: Huilia seuraavaa päivää silmällä pitäen.

Pe: Testipäivä eli kävin Medical Techissä triathlonistin yhdistelmätestissä. Ensin fillari, ei ihan maksimiin asti ja heti päälle juoksu tappiin saakka. Kummassakin mitattiin laktaatit, hengityskaasut ja reiteen teipatulla vimpaimella lihasten happipitoisuus. Tuloksista tarkemmin jahka olen saanut raportin. Pikaisesti katsottuna fillarin watit olivat nousseet (jees!) ja sykerajat hiukan molemmissa. 

La: Kävin pitkän tauon jälkeen uimassa, kun pääsin vihdoin ajan kanssa lempparihalliini Vuosaareen. Märskyä ei toki mikään voita sijainnin vuoksi, mutta Vuokissa on jotenkin leppoisa tunnelma. Ja ihanan valoisaa. Ruuhkaakaan ei ollut, johtui varmaankin vappuaatosta. 1:17/2,8 km meni mukavan joutuisasti, uinti tuntui hyvältä ja tekniikkakin pysyi kasassa. 

Su: Aivan upea sää vapun kunniaksi ja siitähän piti lähteä nauttimaan pitkälle lenkille, ekaa kertaa tänä keväänä maantiepyörällä. 5:10 sain kulutettua 106 km:n lenkkiin. Aika piti sisällään pari huoltotaukoa, kaffepaussin ajaksi sentään laitoin mittarin seis. Kaupunkiin palattua piti vielä kiertää Helsingin niemi ja käydä äimistelemässä vapunviettäjiä Kaivarissa, jossa ajo sujui kävelyvauhtia skumppakansaa väistellessä. Onhan se pikniköintikin mukavaa, mutta oma päiväohjelma tuntui kuitenkin voittajan valinnalle. Varustus oli kypäränaluspipoa ja kenkäsuojia lukuunottamatta sama kuin viimeisellä lenkillä Calellan leirillä eli voipi sanoa, että kevät on toden teolla tullut myös näille leveysasteille, ah ihanaa!

Kilometrikisakin alkoi tänään ja koska työpaikalla ei ole joukkuetta kirjaan kilometrini tänä vuonna Hepon joukkueelle. Tämän päivän ajollani näytin menevän joukkueen listan kärkeen, ha!