Vuosi 2015 vauhtiin voimalla

Nimittäin voimaharjoituksella heti uudenvuodenpäivänä. Ei varsinaisesti ollut salilla ruuhkaa, koska uudenvuodenlupaajat tulevat vasta kun on skumppakrapula laantunut.

Viikon 1/2015 treenit:
ma: lepo
ti: 2 kpl/ 2:15 SATSin cycling-tunteja peräjälkeen, kokonaisuus jonkinmoinen VK-treeni
ke: 1:00/5,8 km sauvakävelyä + 0:35 kotikuntopiiri
to: kävely salille 0:35/3,8km + voimatreeni 1:10 (paikkaharjoitteluna) + kävely kotiin 0:35/3,8km
pe: kävely 1:00/5,8km + venyttely 0:30
la: lepoa, jos muutaman tunnin kaupoissa laukkomista ei lasketa liikunnaksi
su: leppoisa uinti 0:55/2200m Märskyssä

Kyllä tästä vielä hyvä treeni- ja kisavuosi tulee!

2014 urheilusaavutusten lyhyt ynnäys

Se on tovi vierähtänyt edellisestä postauksesta, jopa koko kisakausi ja loppuvuosi 2014. Tuli ressi, ei huvittanut kirjoittaa ja mitä näitä nyt on. Mutta koska uusi (treeni)vuosi pukkaa maailmalle niin josko taas alkaisi laittaa ylös kokemuksia ja fiiliksiä, suunnilleen viikoittain. Ketään muuta tuskin kiinnostaa, mutta tuleepahan itselle talteen mitä ja miten tuli tehtyä.

Tapahtumat, jotka tuli kahlattua läpi 2014:

• Giro d´ Espoo: 4:31:25, sijoitus 52/109. Loistavassa Team Elina Jouhki -porukassa.
• Vantaa Triathlon 1/8: 1:38:40, sijoitus 10/16. Taisi olla mun viimeinen pikamatka, dieseli ei vaan ehdi noin lyhyessä ajassa käynnistyä.
• Kisko 1/4 (uinti lyhennetty kilometriin veden kylmyyden takia): 2:51:45, sijoitus 40/60. 
• Joroisten puolimatka: oma enkka 6:04:29, sijoitus 14/30. Keli oli kova eli kuuma ja porukkaa tipahteli matkalle, itsekin piti juoksussa ylämäkiä kävellä.
• Vaasan Sun City Triathlon 1/4: sähellyksien sähellys, mutta oma enkka perusmatkalla 2:49:14, sijoitus 19/31. Kaunis ja helppo tasainen reitti.
• Tour de Helsinki: huonommin kuin 2013 5:07:05, sijoitus 74/184.

Onnellinen maalissa Joroisilla

Ai niin, ja se kaikkein pähkähulluin urheilutapahtuma vuonna 2014: Ratareisi juhannuksena Alasataron moottoriradalla, jossa 24 tunnin aikana tuli ajettua 113 kierrosta, yhteensä n. 335 km. Ajoaikaa tuli n. 12 tuntia. Tuli vähän itsellekin yllätyksenä että tuollaiseen pystyi, varsinkin kun sää oli karmea: lämpöä oli vajaat 10 astetta ja suuren osan ajasta satoi vettä, välillä jopa räntää...

Syksyllä alkoi taas juoksu kulkea ja aloitinkin HelTrin juoksutreenit jotka kuitenkin tyssäsivät muutaman kerran jälkeen pohjekramppeihin. Siitä tarkemmin myöhemmin.

Loppuvuosi meni muuten mukavasti jonkinmoisella logiikalla treenatessa: kerran viikkoon uinti, kuntopiiri, punttitreeni, pitkä fillarointi (maasturilla loppuvuodesta) ja seassa spinningiä ja muuta satunnaista liikkumista. Työmatkat jonkin verran sotkivat systeemiä, mutta tuskinpa kunto (paitsi juoksukunto) nyt laskemaankaan on päässyt.

Huhtikuun huitelut

Treenien (ja selän terveyden, yllätys) suhteen sekalaisissa ja osin sekavissakin merkeissä mennyt lopputalvi ja alkukevät on kääntynyt kuriin ja järjestykseen, kun ohjenuorana on taas uusi ohjelma valmentajalta ja selän hoitoonkin on tullut uutta potkua. Tässä välissä on tullut myös lomailtua ja päästyä nauttimaan mm. lämpimistä ulkouimaolosuhteista, niin altaassa kuin vähän meressäkin, voi autuutta...

Taustalla Pattaya City

Tässä tiivis yhteenveto huhtikuun treeneistä.

Viikko 15
Ma lepoa, sillä on aina hyvä aloittaa.
Ti aamulla HelTrin treenit 1:05/1800m ja illalla mäkistä juoksua Nuuksiossa 0:50/5,6km. Testailtiin Helsinki Running Toursin tulevien polkujuoksujen reittiä.
Ke lepoa.
To maastolenkki Nuuksiossa HRT:n asiakkaiden kanssa, 1:07/7,6km. Vartti selkäjumppaa ja toinen mokoma venyttelyjä.

Nuuksion upeita maisemia

Pe illalla luonnollisesti HelTrin kuntopiiri, jonne meno ja paluu eli lämpät ja jäähdyttelyt kävellen, 0:35/3,3km suuntaansa.
La aamuna olikin jänniä hommia, kun olin HelTrin mainoshahmon roolissa "kollegan" kanssa Liikuntamyllyssä polkemassa rinkiä TT-fillarilla. Saas nähdä mitä 1:30 aherruksesta päätyy lopulliseen filmituotokseen. Täytyy myöntää, että hiukka hirvitti tämä homma, koska talvella TT on ollut tukevasti trainerissa kiinni ja pelkäsin julmetusti kaatumista lyhyellä radalla, jossa vauhti kiihtyy nopsaan ja kaarteet on tiukat. Mutta pystyssä pysyttiin! Iltasella vielä uintia 0:55/2000m.
Su tappavan tylsä PK-ajo trainerilla partsilla (koska ulkona kylmä ja satoi), murhaussarjoja Yle Areenasta katsellen. Mutta onhan tuo parempi istua fillarin selässä kuin sohvalla. Joka sekin on mukavaa.

Viikko 16 (tästä varsinaisesti ohjelma kunnolla käyntiin, sattumoisin myös testiviikko)
Ma lepopäivä, kuten taitaa monilla muillakin ohjelmassa olla.
Ti aamulla HelTri uinti, jossa 400m testiajaksi tuli 7:31. On siinä parannettavaa.
Ke oli pyörätesti uupumukseen saakka Medical Techissä (sis. laktaatti-  ja hengityskaasumittaukset + reidessä hapen kulkua mittaava anturi) ja tulokset oli kuten vähän arvelinkin: sekä aerobinen että anaerobinen kynnys nousivat (nyt 137/165, maksimisykkeeksi mitattiin 180), VO2max 54,8 ml/kg/min ja viimeisen portaan watit 250, jotka sitten vihdoin hyydyttivät. Testi tehtiin 5min portailla alkaen 70W:sta josta sitten nostettiin 30W kerrallaan. Ihan vastaavaa (=yhtä tarkkaa) testiä minulle ei ole aikaisemmin tehty, joten ei ole vertailukelpoinen aikaisempien tulosten kanssa. Erityisesti ilahdutti tuo VO2max luku, joka alkaa olla jo varsin kelpo tämän ikäisellä naisella. Moottorissa riittää siis tehoja, ne pitää vaan osata nyt valjastaa käyttöön.

Testitulosten tiivistelmä

To Pieni matka juosten salille ja takaisin, jossa punttitreeni ja selkäharjoitteet.
Pitkäperjantaina 1:13/10,6km PK-juoksua, loppuun 6x100m kiihdytykset.
La 1:25/3200m uintia, joka sisälsi monipuolisesti erilaisia harjoitteita ja vaihteeksi Salon uimahallissa, kun satuin siellä suunnalla olemaan pääsiäisen vietossa. Ei varsinaisesti ollut ruuhkaa eli suurimman osan aikaa oma rata käytössä, mahtavaa!
Su 3:09/72km maantielenkki huikean upeassa kevätsäässä, jossa sai matkan varrella  ihailla erilaisia luontoelämyksiä. Maantiepyöräily on kyllä mahtava laji <3

Viikko 17, The Leiriviikko
Ma Nousevavauhtinen juoksu 0:50.
Ti aamulla HelTri uinti 1:00/1800m ja illalla juoksua 1:14/10,9km.
Ke 1:00/23km trainerilla partsilla, vaihteeksi auringonpaisteessa ja illalla huoltoa: tunti hierontaa ja sauna lähes kylmäaltaaksi laskettavan taloyhtiön uima-allasvirkistyksen kera.
To lepoa ja pakkausmayhem leiriä varten.
Pe vrooom Vierumäelle ja leiri käyntiin 1:30/2900m uintitreenillä.
La aamu potkaistiin käyntiin seiskalta puolen tunnin juoksulenkillä. Aamupäivällä oli kolmen vartin tutustuminen TRX:ään, joka osoittautui vallan toimivaksi peliksi ja nyt tietää mitä kaikkea niillä salilla roikkuvilla naruilla voi tehdä. Päivän pääharjoitus oli kahden tunnin vaihtoharjoitus, jossa tehtiin 3 x 30min pyöräilyä + 10min juoksua. Pyöräilyssä olin ensalkuun mukana pienissä ajoryhmissä, kunnes totesin että treeni on mukavampi (ja samalla vähän raskaampi) ajo-osuudet yksikseen tehden. Meni yllättävän hyvin, oman mittapuun mukaan. Illalla vielä venyteltiin puoli tuntia, teki kyllä hyvää. Kaikki treenien välinen aika menikin sitten syömiseen ja kamojen loputtomalta tuntuvaan välppäykseen - ja tietysti treeneistä puhumiseen leirikavereitten kanssa.
Su aloitettiin tunnin uinnilla, jonka kokokohta oli viesti, jossa ei voinut olla turhan ryppyotsainen, koska etenemistavat eivät olleet niitä perinteisimpiä. Meidän joukkue taisi tulla kakkoseksi. Pitkälle tai "pitkälle" fillarilenkille lähdin siinä porukassa, joka hurautti Jaalaan kaffelle. Matkaa tuli edestakaisin n. 67 km ja päälle juostiin vielä puoli tuntia, eli kelpo yhdistelmätreeni. Myöhäisen lounaan jälkeen pitikin sitten jo suunnata kotiin, johon oma matkani kulki erään järvenrantasaunan ja talviturkin heiton kautta. Oli kyllä upea leiri: kivoja harjoituksia, mukavia uusia ja vanhoja ystäviä, mainiot olosuhteet ja hyvää ruokaa sekä käsittämättömän hyvä tuuri sään suhteen. Kyllä kelpasi ja ensi vuonna taatusti uudestaan!

Perjantaikuntopiiri jäi leirin takia väliin, mutta lankku ei!

Tammikuun turinat

Uusi vuosi, vanhat kuviot eli noudattelen tässä viimevuotista treeniohjelmaa niin pitkään, kunnes (huom!, ei jos) selkä-/jalkaosasto kestää taas juoksemisen ja voi miettiä jotakin uutta ohjelmointia. Tässä listausta mitä on kesän tulevien koitosten eteen tullut tehtyä tammikuun aikana.

Viikko 1
Ke: 5,7 km/0:56 reipasta kävelyä, eli palauttelulla on hyvä aloittaa treenivuosi.
To: 1:18 spinningiä (55min ohjattua, loppu omaa lämppää/jäähdyttelyä) + 0:15 juoksua matolla, eka kerta ties kuinka pitkän ajan jälkeen! Ei ihan mahdotonta, eli toivoa on! + 15min selkäkuntoutusliikkeitä
Pe: HelTrin kuntopiiri 1:30. Nyt siirryttiin salissa kiertävästä n. 30 eri liikkeen sarjasta paikallaan tehtävään 10 liikkeen systeemiin. Kutakin liikettä tehdään näin alkuun 30s + 30s palautus, 3 kierrosta + bonuksena 1 kierros 40s + 20 s palautukset. Ja koska tähän ei mene paljon aikaa, jää loppu eli n. 30 min pidoille (lankuille) ja muille vatsa-/selkäliikkeille... Kevättä kohden sitten työosuuksien pituus kasvaa ja taukojen lyhenee. 
La: Lepo
Su: 45,5 km/3:15 maastopyörällä Espoon ei niin tyypillisen tammikuisissa (ranta)maisemissa.

Talvimaisemia Espoosta

Viikko 2

Ma: Lepo

Ti: 1:00/1600m, HelTrin reipas Vuosaaren aamuryhmä, hiukan uudistuneella kokoonpanolla. 5:30 herätys ei jostain syystä ole yhtään helpompi kuin viime vuonna.

Ke: 1:00/25km tri-pyörällä olohuoneen nurkassa + 0:20 kotikuntopiiri

To: 1:07 PK-spinning + 0:15 juoksumatolla + 0:15 selkäkuntoutushommia

Pe: 1:15 HelTri-kuntopiiri

La: 0:54/7,9km juoksulenkki, eka moneen kuukauteen! Eikä edes pahasti sattunut mihinkään, mitä nyt seuraavana päivänä oli selkä vähän arka. Nyt varovasti tän juoksemisen kanssa, ettei vaan sattuis mitään...

Su: 0:44/4,5km kävelylenkki päivällä (selkä sattui) + 2:20/63km PK-ajoa tri-pyörällä olkkarissa illalla (mihinkään ei sattunut). Johtopäätös: ei kannata kävellä. Ilman Yle Areenaa tms. viihdettä olis kyllä kuoleman tylsää tuo sisäajo.

Viikko 3

Tämä onkin poikkeuksellinen viikko, koska tähän osui Kelan selkäkuntoutuksen kolmesta viiden päivän setistä ensimmäinen, joten ma-pe ohjelma oli sitten sen mukainen. Siuntion Aviressa on sentään ihan käypä 25m allas, joten uitua tuli aina kun mahdollista.

Ma: 0:30 selkä- ja vatsalihastestit (maksimitulokset kaikista) + 500m oma uintiharjoitus

Ti: Epäsuora polkupyöräergometritesti 0:25 (47 ml/kg/min & kuntoluokka 7 eli omassa ikäluokassa paras) + selkäharjoituksia fyssarin ohjauksessa 0:45 + 1:00 "ryhtiharjoituksia" ryhmässä + 0:50/2000m oma uintitreeni

Ke: 1:00 aamuköpöttelylenkki kipakassa pakkasessa + 1:30 selkäharjoituksia ryhmässä + 0:30 vesijumppa + 0:26/1000m oma uintiharjoitus

To: 1:00 PK-aerobinen salilla (0:20 crosstrainerilla + 0:40 kuntopyörällä) + 0:15 omaa selkäohjelmaa salilla + 1:30 selkäjumppaa & rentoutusharjoituksia ryhmässä + 0:30 vesijuoksua (tekniikka sai opelta kehuja) + 0:15/500m omatoimiuintia.

Pe: 1:00 selkäharjoituksia ryhmässä. Sen verran raskas (etenkin henkisesti) viikko oli, että illalla ei ollut paukkuja mennä HelTrin kuntopiiriin, vaikka mieli teki.

La: 2:00 VK-spinning, jossa bonuksena ja yllärinä mentiin välillä tekemään lihaskuntojuttuja salin seinustoille. Olis itseasiassa ollut 3h maratonspinnu, mutta hoksasin liian myöhään pe-iltana ilmoittautuessani, etten kerenny ekalle tunnille. Sairaan hyvä meininki, 3 ohjaajaa vetämässä ja kunnon karnevaalitunnelma. Ihan kuin vanhaan hyvään aikaan Wellnesissä Ruoholahdessa! (jossa me perustettiin jopa spinning-yhdistys... mitäköhän sillekin nykyään kuuluu?)

Su: 1:10 luistelua perin haparoivin vedoin, edellisestä kerrasta kun oli toistakymmentä vuotta aikaa...

Viikko 4, ohjelman mukaan lepo-/kevyt viikko

Ma: Lepo

Ti: Lepopäivä tämäkin, eli jätin aamun uintitreenin väliin parin huonosti nukutun yön takia: kroppa kaipasi tässä kohtaa enemmän unta kuin treeniä.

Ke: 0:30 olohuonepyöräilyä (lämpät + raskaampia vetoja) + 0:25 kotikuntopiiri

To: 0:45 omalla fyssarilla, uusien liikkeitten opettelua + 0:40/1700m uintia. Lisäksi alkoi huikean hyvä juttu eli HelTrin henkisen valmennuksen kurssi eli eväitä siihen triathlonin nejänteen lajiin. Istuu hyvin yhteen tuon Kelan kuntoutuksen kanssa, koska sielläkin parasta antia minulle oli psykologien vetämät osuudet.

Pe: 1:25 HelTrin kuntopiiri

La: Lepo

Su: 1:30/21,8km keskuspuiston maisemien ihailua maastopyörän selästä. Ja kun matkalta löytyi seuraa niin pullakahvit Maunulan majalla lenkin kohokohtana.

Viikko 5

Viikko jäi vähän vajaaksi treenien suhteen, kun tälle viikolle oli sattunut osumaan paljon kaikkea muuta ohjelmaa, ja levon = unen määrästä ei parane tinkiä.

Ma: Lepo

Ti: HelTri-uinti 1:03/2000m

Ke: Lepo, paitsi mitä nyt paljon palauttavaa hyötyliikuntakävelyä

To: 1:00/24,5 km PK-ajoa olohuoneessa + 0:25 kotikuntopiiri

Pe: 1:30 HelTri kuntopiiri

Lauantai olikin jo helmikuuta joten siitä kooste sitten tuonnempana. Ihan ei treeniohjelmaa ole pystynyt sellaisenaan noudattamaan, mutta kohtuullisen hyvä kuukausi, ottaen huomioon että pääpaino on vielä selän/jalan kuntoutuksessa. Kaikkia kotona tehtyjä kuntoutusjuttuja en tähän ole listannut, mutta niitä on ripoteltuna tuonne muun tekemisen sekaan.

Vaivaisurheilijan vuositilinpäätös

Eipä ole tullut tänne kirjoiteltua sitten lokakun puolivälin, koska teksti olisi muistuttanut enemmän kärsimysnäytelmää ja sairaskertomusta kuin treeniblogia. Nyt kun vuosi lähenee loppuaan tekee kuitenkin mieli tehdä jonkinmoinen yhteenveto niin hyvistä kuin huonoistakin hetkistä kuluneen (treeni)vuoden aikana. Ja väistämättä mukaan tulee myös se sairaskertomusosuus, olette varoitetut.

Loka-marraskuun vaihteessa selkäongelmat pahenivat jälleen. Mitään dramaattista yhtäkkistä "nitkahdusta" ei sattunut, vaan jatkuvasti jäytävät kivut olivat pahentuneet siihen asteeseen, että kun tajusin joka päivä itkeä tihruttavani vain siitä syystä, että voimat olivat ihan loppu, olin valmis jäämään sairauslomalle, jota työterveyslääkäri varovasti koitti ehdottaa. Uskoo se kovakalloisempikin, kun tietty raja tulee vastaan. Ja kovakalloinen uskoo vihdoin myös, että rikki on, ei voi korjata, kun samasta asiasta on kahden fysiatrin, yhden ortopedin ja yhden neurokirurgin lausunto. Lyhyesti: kolme alinta välilevyä soseena (madaltumaa, pullistumaa tms ym jne) ja lisäksi yksi lannehermo sökönä niin, että vasen jalka ei enää kunnolla toimi ja bonuksena julmetut jatkuvat kivut kaikenlaisina variaatioina. 

Paitsi että, vieläkään en suostu uskomaan, että maratoneja ei enää juosta, vaikka uusi (varsin pätevän oloinen) fyssari Antti Hemminkikin näin totesi. Kyllä ei voi olla niin vaikeaa yhtä ranganpätkää saada kuntoon, kun kuuhun päästään, kolmiulotteisia esineitä voi tulostaa kuka tahansa ja Pistoriuksellekin on saatu uudet jalat! Lääketieteen kehittymistä ja ihmettä odotellessa on nyt sitten ohjelmassa kuntoutusta (fyssarilla, omatoimisesti + Kelan  3 x 5 päivän kuntoutuskurssilla), lääkkeitten rouskuttamista ("Huumeita!", kuten liikuntalääketieteen ope ko. tropeista totesi) ja tietysti sitkeästi normaalia treenausta sen minkä pystyy. Kivun hoito on siis se, mihin nyt keskitytään, jotta saisi hermoista raivattua kaistaa myös muulle kuin kipuinformaatiolle (huomaa täsmälliset lääketieteelliset faktat). Lääkkeitten lisäksi/vaihtoehdoksi tulee todennäköisesti kohtapuoleen kokeiltavaksi ns. hermojuuren puudutus, ja siitä mahdollisesti myös ns. lämpöpuudutusversio. Jos nuo tepsivät, voidaan sitten viimeisenä vaihtoehtona kokeilla myös kyborgiksi muuntautumista. Eli kyllä tässä vielä keinoja piisaa, sitä ihmettä odotellessa.

[Tähän väliin jätän kirjoittamatta puoliammatillisen vuodatuksen tämän hyvinvointivaltion alennustilasta ja siitä, kuinka kukaan päättäjä ei tunnu tajuavan kuinka kalliiksi tulee toimimaton järjestelmä ja se, ettei ihmisiä hoideta rivakasti kuntoon ja työ- & toimintakykyisiksi. Puhumattakaan eriarvoisuuden lisääntymisestä nykysysteemillä. Onnelliset olemme me, jotka hyvän työterveyshuollon piiriin kuulumme - mutta siitäkin huolimatta joudumme (saamme, koska taloudellinen mahdollisuus siihen on) maksamaan hoidot itse. Muutoin virut jonoissa ja iiiiso lasku kaikkien meidän maksettavaksi senkun raksuttaa... Ugh, riittänee tältä erää.]

No mutta se treenaus, päästään vihdoin siihenkin. Juokseminen on nyt sitten ollut pois kuvioista ties kuinka kauan (byäääh!), mutta uinti onnistuu, samoin vesijuoksu, pyöräily useimmiten ja kaikenmoinen lihaskuntoharjoittelu, kunhan nyt vähän älyää mitä tekee. Vaikeinta omaksua on ollut levon määrän lisääminen, kun yleiskunto kestäisi ja pää vaatisi paljon treeniä, mutta se yksi riivatun typerä ranganpätkä ja lyttääntynyt hermo vaativat huomiota ja huilia. Uitua on tullut, seuran vuorolla 1-2 kertaa viikossa, kuin myös poljettua, pääasiassa sisätiloissa. Maasturi on ainut peli fillarikalustosta, joka näihin märkiin keleihin taipuu, mutta siinä ei ajoasento ole kovin selkäystävällinen. Kuntopiiri ja salitreeni on myös olleet oivallisia pään järjissäänpitämismetodeja. 

Kaikista näistä vaivoista huolimatta on jotenkin uskomatonta, että tänä vuonna tuli kuitenkin tehtyä uudet omat enkat joka tapahtumassa, johon numerolappu rinnassa osallistuin! Siitä on syytä olla paitsi onnellinen myös kiitollinen, etenkin kaikille valmennus- ja huoltojoukoille sekä huippukivoille treenikavereille. Vaikka triathlon on se mieluisin laji, niin on vaikea päättää kumpi nousee vuoden kohokohta -palkintopallin korkeimmalle askelmalle: Joroisten viime vuodesta 42 min parantunut aika, vai karmeassa kelissä alle viiteen tuntiin ajettu Tour de Helsinki, naisten kuntosarjan sijalla 25./109. Kummankin maaliviivan ylitystä muistellessa tulee edelleen kylmät väreet ja vähän tippa linssiin. Ja SE on se, mikä saa raivokkaasti taistelemaan liikuntakyvyn ylläpidon ja parantamisen puolesta. (No okei, on työkyvyn säilyttäminenkin kohtuullisen motivoiva tavoite.) Pitkän aikavälin tavoitteita en edelleenkään ole hylännyt, vaikka tällä hetkellä ennuste juoksukyvyn palautumiselle on huono. Periksi ei anneta, perkele!

Tässä vielä osa HeiaHeiasta kerätystä vuoden tekemisistä (uinnin ja juoksun suhde on varsin hupaisa):
- Kävely 381 km
- Juoksu 217 km
- Pyöräily 3176 km
- Uinti 106 km
- Sisäpyöräily 35 kertaa
- Voimaharjoittelu 48 kertaa

Mahtavaa (treeni)vuotta 2014 kaikille!
 

Oodi syksylle ja sekakäytölle

Näin kisojen jälkeisenä alku-off-seasonina (kuulostaapas huvittavalle tällaisen kuntorämpijän yhteydessä) on hauskaa kun voi tehdä liikunnan suhteen mitä lystää. Ei ole ohjelmaa jota seurata kellon ja sykelukeman tarkkuudella, vaan voi päästellä menemään mitä mieleen juolahtaa. Liikkuminen ei kuitenkaan ole määrien suhteen laskenut vaan on pysynyt lähes samoissa kuin kesäkaudella. Vakio-ohjelmaksi syys-lokakuussa on muodostunut kutakuinkin seuraavanlainen liikunnan sekakäyttäjän viikkorytmi:

ma: lepo tai jotain palauttavaa puuhastelua
ti: seuran uintitreeni
ke: cross training -tunti (ihanan rankkaa, taju meinaa välillä lähteä)
to: kävely-/juoksuharjoittelua tai spinningiä
pe: Aaltosen aerobic-tunti eli seuran 1,5 tunnin kuntopiiri
la: pitkä pyörälenkki
su: tästä päivästä lähtien (tähän mennessä en ole joutanut) seuran toinen uintitreeni

Pikkuhiljaa pitäisi varmaan tämä ylimenokausikin jotenkin järkevöittää laadun suhteen, eli kääntynen asiassa taas asiantuntijan puoleen.

Selkä-/jalkaongelmat jatkuvat edelleen niin, että kivutonta kävelyä ja juoksua edelleen varovasti opettelen. Istuminen ja seisominen on edelleen paikoitellen kovin hankalaa ja tilannetta huonontavaa, joten sen vuoksi onkin lääkärin kanssa tehty myös suunnitelmia kuntoutuksen seuraavan vaiheen osalta. Jos voisi vaihtaa toimistotyöt (joita voi käytännössä tehdä vain istuen ja seisten) hommiin, joissa voi liikkua - mieluiten enimmäkseen pyöräillen, uiden ja lihaskuntoillen - ja levätä päivät pääksytysten oman tuntemusten mukaan niin se saattaisi olla ratkaisu ongelmien vähentämiseksi. Eli jos sellaisia hommia on tarjolla niin just let me know!

Mikä on ollut suorastaan taivaallista on aina näille päiville asti jatkuneet uskomattoman ihanat syksyisen kauniit pyöräilysäät! Noin satasen lenkki on tullut kerran viikossa ajettua ja voi että on ollut mukavaa nauttia upeista syysmaisemista ja raikkaasta ilmasta. Eilen ajoin 114 kilometrin lenkuran kahville Porvooseen ja tässä muutamia haja-ajatus ja huomio syksyn ehkä viimeiseltä pidemmältä maantiekruisailulta:

• Fillarin selästä pääsee näkemään maisemat ja vuodenaikojen vaihtumisen läheltä ja rauhassa, mutta toisaalta esim. kävelyyn verrattuna mukavan rivakkaan tahtiin. Kyllä osaa pääkaupunkiseudun lähistölläkin olla kauniita paikkoja!
• Fillaristien suosimilla semihäveliäillä bio break -paikoilla saattaa olla hämmentäviä ruuhkatilanteita. No, kukin vuorollaan...
• Porvoon vanhassa kaupungissa on kuin ulkomailla kävisi: vanhat talot muistuttavat Keski-Euroopasta ja valtakielet tuntuvat olevan ruotsi ja venäjä. Ei siis mitään uutta pariin sataan vuoteen.
• Terassikelit vielä lähellä lokakuun puoliväliä, arvostan! 
• Pyörälenkin kohokohta on luonnollisesti kahvitauko ja Porvoon Fannyä erinomaisine baakelsseineen voin suositella lämpimästi.

Pyörilijäystävällinen Fanny ja aurinkoinen terassinsa

• Porvoon yllä pyöri hanhiparvi, jolla selkeästikin oli navigaattori rikki. Eivät saaneet päätettyä mihin suuntaan muuttavat ja kaakatus oli sen mukainen.
• Hirvenmetsästys alkoi lauantaina ja ekat jahtimiehet koirineen tuli bongattua. Onneksi tuli laitettua värikästä päälle ja fillarikin erottuu melko räikeästi maisemasta eli ei tullut rastas ammutuksi hirvenä.
• Lähellä Nikkilää oli sattua hiirikolari. Toivottavasti jyrsijä pääsi hengissä autojen välistä tien toiselle puolelle eikä päätynyt lättänäksi kuten Tom & Jerryssä on tapana.
• Tuulella on uskomaton vaikutus vauhtiin kun yksin ajelee. Menomatkan pienessä myötätuulessa oli huimaa ajella pitkiä pätkiä PK-sykkeillä yli kolmeakymppiä, kun taas paluun pieni vastatuuli (ja mäkisempi maasto) pudotti vauhtia heti radikaalisti. Vaan miksipä kiirehtiä turhaan kun maisemissa riittää nautittavaa.
• Lajitovereita ei enää montaa ollut liikkeellä, mutta iloiset morjenstelut on aina yhtä mukavia. 
• Maantiepyöräily on Suomessa edelleen kovin miehinen laji. Naisia on koko kesän aikana vastaantulijoista ollut ihan muutama ja yksin ajaen ei senkään vertaa. Kuulun siis marginaalin marginaaliin. 
• Ja hämmästyksistä suurin: koko kautena ei ole sattunut yhden ainutta rengasrikkoa!!! Ja noilla samoilla sisägummeilla tuli ajettua pitkä siivu jo viime kaudella. Nyt kuulen jo mielessäni kuinka kohta parvekkeelta kajahtaa tuplaräjähdys...
• Varjot pitenee ja syksy saa, mutta saakoot, kun on takana niin mahtava pyöräilykausi uusine TT-pyörineen ja rikottuine omine ennätyksineen. Uutta kautta odotellessa.

Karmea keli = parempi aika!

No nyt on vuoden 2013 Numerolappu rinnassa -kausi paketoitu, jo perinteisellä Tour de Helsingillä. Tässä välissä Joroisten jälkeen oon ollut mukavana välipalana jokunen viikko sitten mainio uusi tapahtuma Satasen kuntoajo, joka saatiin ajaa mukavassa kelissä ja hyvällä fiiliksellä ja ajaksi tuli 3:25:59.

Välissä piti olla myös Helsinki City Marathon, mutta sen jouduin perumaan selästä johtuvien kinttukipujen takia. Eipä sinne olisi ollut järkeä lähteä senkään takia, että juoksun treenaamisesta ei ole tullut mitään, koska kivut juostessa ovat sen verran massiiviset, että ei vaan onnistu. Sitä elimistön viestiä on syytä kuunnella ja jatkaa työskentelyä fyssareiden kanssa vaivan häätämiseksi.

Fillarointi sentään on onnistunut mainiosti (luojan tai muun olennon kiitos!) ja sitä on tullut nyt tehtyä järjestelmällisesti valkun ohjeitten mukaan. Jaksaminen siinä lajissa on parantunut ja vauhti lisääntynyt mukavasti, joten treenailu on ollut varsin palkitsevaa.

Säätiedotus tälle päivälle ei sen sijaan ollut mukava ollenkaan, ja kun aamulla heräsin ikkunaan hakkaavaan sateeseen niin ensimmäinen ajatus oli kääntää kylkeä ja jäädä vällyjen väliin. Sisu ei kuitenkaan antanut periksi luovuttaa ja niin vaan tuli kammettua itsensä lähtöviivalle, joka onneksi on kivennäisen heiton päässä kotoa. Startin jälkeen saatiin ajaa peräti noin kilometrin verran, ennenkuin kunnon sade alkoi piiskata ja siitä eteenpäin vettä sitten riittikin vaihtelevassa määrin seuraavat neljä tuntia. Bemböleen mennessä kaikki vaatteet olivat läpimärät, kengissä lainehti vesi ja ajolasit olivat ulkopuolelta sadepisaroiden ja ravan ja sisäpuolelta höyrystyneen veden hämärtämät. Siitä oli ajoturvallisuus kaukana.

Lähdin kolmenkympin ajoryhmään, mutta se luonnollisesti lähti hajoilemaan jo jossain Vihdintien ylityksen jälkeen. Aina kun sain jonkun pienen porukan kauhealla vääntämisellä kiinni, niin eikös kööri taas levähtänyt. Vedin itseni aika piippuun ekan 40 kilsan matkalla, kunnes takaa tuli 29:n ryhmä, johon vihdoin pääsin liimaantumaan kiinni. Jonkun verran jojoilua siinäkin oli, mutta selkeä ryhmän hyöty oli kuitenkin mukana.

Ekalla tauolla täytin juomapullon, imaisin pari geeliä ja puolikkaan patukkaa ja sitten heti liikkeelle. Palmenin kaupalle ajeltiin suht nätisti ryhmässä ja siellä sama evässetti mutta vielä tiiviimmässä tahdissa. Porukka pysyi suht hyvin kasassa aina Kuusijärven tietämille saakka, kunnes liikenneympyrässä sattuneen kaatumisen jälkimainingeissa alkupää pääsi irti, jonka jälkeen en raivokkaasta vääntämisestä huolimatta saanut sitä enää kiinni. Ai että sapetti ja pääsi ruma sana jos toinenkin yksikseen viimeistä n. 15 kilsan pätkää runtatessa. Tuulitakki, jota ei missään vaiheessa kelin vaihtelevuuden takia ollut arvannut riisua toimi loppumatkan mainiona lisävastuksena, varsinkin kun tuuli oli sateen hellitettyä yltynyt melkoiseksi - ja luonnollisesti vastaiseksi.

Lopun sapekkaasta ja hapokkaasta yksintaivalluksesta huolimatta Velodromille oli taas mahtava kurvata, varsinkin kun loppuajaksi tuli 4:54:04 - kokonaiset 25:45 parempi kuin viime vuonna!!!  Siinä kohtaa kaikki murheet unohtuivat ja hymy levisi korviin. Maalialueella piti horjuvin jaloin palautusantimia nauttiessa tietysti vielä kanssapolkijoitten kanssa kerrata ja leuhottaa matkan karmeuksia ja maaliintulon hienouksia. Sijoitus näyttäisi naisten kuntosarjassa olevan 15/86. Kelpaa :). Kerrassaan mainio päätös kisakaudelle!

Nyt ei siis ainakaan toistaiseksi ole mitään tapahtumaa enää tälle kesä-syyskaudelle buukattuna, mutta jos joku fillaritapahtuma vielä löytyy tai juoksu alkaa sujua, niin ainahan sitä voi mielensä muuttaa. Nyt on ohjelmassa ainakin tovin rentoa fillarointia, avovesiuintia (hyvin vielä tarkenee) ja muuta joutavaa liikunnallista puuhaa ilman tulostavoitteita. 

Väsynyt, mutainen, mutta ah niin onnellinen!