Tammikuun turinat

Uusi vuosi, vanhat kuviot eli noudattelen tässä viimevuotista treeniohjelmaa niin pitkään, kunnes (huom!, ei jos) selkä-/jalkaosasto kestää taas juoksemisen ja voi miettiä jotakin uutta ohjelmointia. Tässä listausta mitä on kesän tulevien koitosten eteen tullut tehtyä tammikuun aikana.

Viikko 1
Ke: 5,7 km/0:56 reipasta kävelyä, eli palauttelulla on hyvä aloittaa treenivuosi.
To: 1:18 spinningiä (55min ohjattua, loppu omaa lämppää/jäähdyttelyä) + 0:15 juoksua matolla, eka kerta ties kuinka pitkän ajan jälkeen! Ei ihan mahdotonta, eli toivoa on! + 15min selkäkuntoutusliikkeitä
Pe: HelTrin kuntopiiri 1:30. Nyt siirryttiin salissa kiertävästä n. 30 eri liikkeen sarjasta paikallaan tehtävään 10 liikkeen systeemiin. Kutakin liikettä tehdään näin alkuun 30s + 30s palautus, 3 kierrosta + bonuksena 1 kierros 40s + 20 s palautukset. Ja koska tähän ei mene paljon aikaa, jää loppu eli n. 30 min pidoille (lankuille) ja muille vatsa-/selkäliikkeille... Kevättä kohden sitten työosuuksien pituus kasvaa ja taukojen lyhenee. 
La: Lepo
Su: 45,5 km/3:15 maastopyörällä Espoon ei niin tyypillisen tammikuisissa (ranta)maisemissa.

Talvimaisemia Espoosta

Viikko 2

Ma: Lepo

Ti: 1:00/1600m, HelTrin reipas Vuosaaren aamuryhmä, hiukan uudistuneella kokoonpanolla. 5:30 herätys ei jostain syystä ole yhtään helpompi kuin viime vuonna.

Ke: 1:00/25km tri-pyörällä olohuoneen nurkassa + 0:20 kotikuntopiiri

To: 1:07 PK-spinning + 0:15 juoksumatolla + 0:15 selkäkuntoutushommia

Pe: 1:15 HelTri-kuntopiiri

La: 0:54/7,9km juoksulenkki, eka moneen kuukauteen! Eikä edes pahasti sattunut mihinkään, mitä nyt seuraavana päivänä oli selkä vähän arka. Nyt varovasti tän juoksemisen kanssa, ettei vaan sattuis mitään...

Su: 0:44/4,5km kävelylenkki päivällä (selkä sattui) + 2:20/63km PK-ajoa tri-pyörällä olkkarissa illalla (mihinkään ei sattunut). Johtopäätös: ei kannata kävellä. Ilman Yle Areenaa tms. viihdettä olis kyllä kuoleman tylsää tuo sisäajo.

Viikko 3

Tämä onkin poikkeuksellinen viikko, koska tähän osui Kelan selkäkuntoutuksen kolmesta viiden päivän setistä ensimmäinen, joten ma-pe ohjelma oli sitten sen mukainen. Siuntion Aviressa on sentään ihan käypä 25m allas, joten uitua tuli aina kun mahdollista.

Ma: 0:30 selkä- ja vatsalihastestit (maksimitulokset kaikista) + 500m oma uintiharjoitus

Ti: Epäsuora polkupyöräergometritesti 0:25 (47 ml/kg/min & kuntoluokka 7 eli omassa ikäluokassa paras) + selkäharjoituksia fyssarin ohjauksessa 0:45 + 1:00 "ryhtiharjoituksia" ryhmässä + 0:50/2000m oma uintitreeni

Ke: 1:00 aamuköpöttelylenkki kipakassa pakkasessa + 1:30 selkäharjoituksia ryhmässä + 0:30 vesijumppa + 0:26/1000m oma uintiharjoitus

To: 1:00 PK-aerobinen salilla (0:20 crosstrainerilla + 0:40 kuntopyörällä) + 0:15 omaa selkäohjelmaa salilla + 1:30 selkäjumppaa & rentoutusharjoituksia ryhmässä + 0:30 vesijuoksua (tekniikka sai opelta kehuja) + 0:15/500m omatoimiuintia.

Pe: 1:00 selkäharjoituksia ryhmässä. Sen verran raskas (etenkin henkisesti) viikko oli, että illalla ei ollut paukkuja mennä HelTrin kuntopiiriin, vaikka mieli teki.

La: 2:00 VK-spinning, jossa bonuksena ja yllärinä mentiin välillä tekemään lihaskuntojuttuja salin seinustoille. Olis itseasiassa ollut 3h maratonspinnu, mutta hoksasin liian myöhään pe-iltana ilmoittautuessani, etten kerenny ekalle tunnille. Sairaan hyvä meininki, 3 ohjaajaa vetämässä ja kunnon karnevaalitunnelma. Ihan kuin vanhaan hyvään aikaan Wellnesissä Ruoholahdessa! (jossa me perustettiin jopa spinning-yhdistys... mitäköhän sillekin nykyään kuuluu?)

Su: 1:10 luistelua perin haparoivin vedoin, edellisestä kerrasta kun oli toistakymmentä vuotta aikaa...

Viikko 4, ohjelman mukaan lepo-/kevyt viikko

Ma: Lepo

Ti: Lepopäivä tämäkin, eli jätin aamun uintitreenin väliin parin huonosti nukutun yön takia: kroppa kaipasi tässä kohtaa enemmän unta kuin treeniä.

Ke: 0:30 olohuonepyöräilyä (lämpät + raskaampia vetoja) + 0:25 kotikuntopiiri

To: 0:45 omalla fyssarilla, uusien liikkeitten opettelua + 0:40/1700m uintia. Lisäksi alkoi huikean hyvä juttu eli HelTrin henkisen valmennuksen kurssi eli eväitä siihen triathlonin nejänteen lajiin. Istuu hyvin yhteen tuon Kelan kuntoutuksen kanssa, koska sielläkin parasta antia minulle oli psykologien vetämät osuudet.

Pe: 1:25 HelTrin kuntopiiri

La: Lepo

Su: 1:30/21,8km keskuspuiston maisemien ihailua maastopyörän selästä. Ja kun matkalta löytyi seuraa niin pullakahvit Maunulan majalla lenkin kohokohtana.

Viikko 5

Viikko jäi vähän vajaaksi treenien suhteen, kun tälle viikolle oli sattunut osumaan paljon kaikkea muuta ohjelmaa, ja levon = unen määrästä ei parane tinkiä.

Ma: Lepo

Ti: HelTri-uinti 1:03/2000m

Ke: Lepo, paitsi mitä nyt paljon palauttavaa hyötyliikuntakävelyä

To: 1:00/24,5 km PK-ajoa olohuoneessa + 0:25 kotikuntopiiri

Pe: 1:30 HelTri kuntopiiri

Lauantai olikin jo helmikuuta joten siitä kooste sitten tuonnempana. Ihan ei treeniohjelmaa ole pystynyt sellaisenaan noudattamaan, mutta kohtuullisen hyvä kuukausi, ottaen huomioon että pääpaino on vielä selän/jalan kuntoutuksessa. Kaikkia kotona tehtyjä kuntoutusjuttuja en tähän ole listannut, mutta niitä on ripoteltuna tuonne muun tekemisen sekaan.

Vaivaisurheilijan vuositilinpäätös

Eipä ole tullut tänne kirjoiteltua sitten lokakun puolivälin, koska teksti olisi muistuttanut enemmän kärsimysnäytelmää ja sairaskertomusta kuin treeniblogia. Nyt kun vuosi lähenee loppuaan tekee kuitenkin mieli tehdä jonkinmoinen yhteenveto niin hyvistä kuin huonoistakin hetkistä kuluneen (treeni)vuoden aikana. Ja väistämättä mukaan tulee myös se sairaskertomusosuus, olette varoitetut.

Loka-marraskuun vaihteessa selkäongelmat pahenivat jälleen. Mitään dramaattista yhtäkkistä "nitkahdusta" ei sattunut, vaan jatkuvasti jäytävät kivut olivat pahentuneet siihen asteeseen, että kun tajusin joka päivä itkeä tihruttavani vain siitä syystä, että voimat olivat ihan loppu, olin valmis jäämään sairauslomalle, jota työterveyslääkäri varovasti koitti ehdottaa. Uskoo se kovakalloisempikin, kun tietty raja tulee vastaan. Ja kovakalloinen uskoo vihdoin myös, että rikki on, ei voi korjata, kun samasta asiasta on kahden fysiatrin, yhden ortopedin ja yhden neurokirurgin lausunto. Lyhyesti: kolme alinta välilevyä soseena (madaltumaa, pullistumaa tms ym jne) ja lisäksi yksi lannehermo sökönä niin, että vasen jalka ei enää kunnolla toimi ja bonuksena julmetut jatkuvat kivut kaikenlaisina variaatioina. 

Paitsi että, vieläkään en suostu uskomaan, että maratoneja ei enää juosta, vaikka uusi (varsin pätevän oloinen) fyssari Antti Hemminkikin näin totesi. Kyllä ei voi olla niin vaikeaa yhtä ranganpätkää saada kuntoon, kun kuuhun päästään, kolmiulotteisia esineitä voi tulostaa kuka tahansa ja Pistoriuksellekin on saatu uudet jalat! Lääketieteen kehittymistä ja ihmettä odotellessa on nyt sitten ohjelmassa kuntoutusta (fyssarilla, omatoimisesti + Kelan  3 x 5 päivän kuntoutuskurssilla), lääkkeitten rouskuttamista ("Huumeita!", kuten liikuntalääketieteen ope ko. tropeista totesi) ja tietysti sitkeästi normaalia treenausta sen minkä pystyy. Kivun hoito on siis se, mihin nyt keskitytään, jotta saisi hermoista raivattua kaistaa myös muulle kuin kipuinformaatiolle (huomaa täsmälliset lääketieteelliset faktat). Lääkkeitten lisäksi/vaihtoehdoksi tulee todennäköisesti kohtapuoleen kokeiltavaksi ns. hermojuuren puudutus, ja siitä mahdollisesti myös ns. lämpöpuudutusversio. Jos nuo tepsivät, voidaan sitten viimeisenä vaihtoehtona kokeilla myös kyborgiksi muuntautumista. Eli kyllä tässä vielä keinoja piisaa, sitä ihmettä odotellessa.

[Tähän väliin jätän kirjoittamatta puoliammatillisen vuodatuksen tämän hyvinvointivaltion alennustilasta ja siitä, kuinka kukaan päättäjä ei tunnu tajuavan kuinka kalliiksi tulee toimimaton järjestelmä ja se, ettei ihmisiä hoideta rivakasti kuntoon ja työ- & toimintakykyisiksi. Puhumattakaan eriarvoisuuden lisääntymisestä nykysysteemillä. Onnelliset olemme me, jotka hyvän työterveyshuollon piiriin kuulumme - mutta siitäkin huolimatta joudumme (saamme, koska taloudellinen mahdollisuus siihen on) maksamaan hoidot itse. Muutoin virut jonoissa ja iiiiso lasku kaikkien meidän maksettavaksi senkun raksuttaa... Ugh, riittänee tältä erää.]

No mutta se treenaus, päästään vihdoin siihenkin. Juokseminen on nyt sitten ollut pois kuvioista ties kuinka kauan (byäääh!), mutta uinti onnistuu, samoin vesijuoksu, pyöräily useimmiten ja kaikenmoinen lihaskuntoharjoittelu, kunhan nyt vähän älyää mitä tekee. Vaikeinta omaksua on ollut levon määrän lisääminen, kun yleiskunto kestäisi ja pää vaatisi paljon treeniä, mutta se yksi riivatun typerä ranganpätkä ja lyttääntynyt hermo vaativat huomiota ja huilia. Uitua on tullut, seuran vuorolla 1-2 kertaa viikossa, kuin myös poljettua, pääasiassa sisätiloissa. Maasturi on ainut peli fillarikalustosta, joka näihin märkiin keleihin taipuu, mutta siinä ei ajoasento ole kovin selkäystävällinen. Kuntopiiri ja salitreeni on myös olleet oivallisia pään järjissäänpitämismetodeja. 

Kaikista näistä vaivoista huolimatta on jotenkin uskomatonta, että tänä vuonna tuli kuitenkin tehtyä uudet omat enkat joka tapahtumassa, johon numerolappu rinnassa osallistuin! Siitä on syytä olla paitsi onnellinen myös kiitollinen, etenkin kaikille valmennus- ja huoltojoukoille sekä huippukivoille treenikavereille. Vaikka triathlon on se mieluisin laji, niin on vaikea päättää kumpi nousee vuoden kohokohta -palkintopallin korkeimmalle askelmalle: Joroisten viime vuodesta 42 min parantunut aika, vai karmeassa kelissä alle viiteen tuntiin ajettu Tour de Helsinki, naisten kuntosarjan sijalla 25./109. Kummankin maaliviivan ylitystä muistellessa tulee edelleen kylmät väreet ja vähän tippa linssiin. Ja SE on se, mikä saa raivokkaasti taistelemaan liikuntakyvyn ylläpidon ja parantamisen puolesta. (No okei, on työkyvyn säilyttäminenkin kohtuullisen motivoiva tavoite.) Pitkän aikavälin tavoitteita en edelleenkään ole hylännyt, vaikka tällä hetkellä ennuste juoksukyvyn palautumiselle on huono. Periksi ei anneta, perkele!

Tässä vielä osa HeiaHeiasta kerätystä vuoden tekemisistä (uinnin ja juoksun suhde on varsin hupaisa):
- Kävely 381 km
- Juoksu 217 km
- Pyöräily 3176 km
- Uinti 106 km
- Sisäpyöräily 35 kertaa
- Voimaharjoittelu 48 kertaa

Mahtavaa (treeni)vuotta 2014 kaikille!
 

Oodi syksylle ja sekakäytölle

Näin kisojen jälkeisenä alku-off-seasonina (kuulostaapas huvittavalle tällaisen kuntorämpijän yhteydessä) on hauskaa kun voi tehdä liikunnan suhteen mitä lystää. Ei ole ohjelmaa jota seurata kellon ja sykelukeman tarkkuudella, vaan voi päästellä menemään mitä mieleen juolahtaa. Liikkuminen ei kuitenkaan ole määrien suhteen laskenut vaan on pysynyt lähes samoissa kuin kesäkaudella. Vakio-ohjelmaksi syys-lokakuussa on muodostunut kutakuinkin seuraavanlainen liikunnan sekakäyttäjän viikkorytmi:

ma: lepo tai jotain palauttavaa puuhastelua
ti: seuran uintitreeni
ke: cross training -tunti (ihanan rankkaa, taju meinaa välillä lähteä)
to: kävely-/juoksuharjoittelua tai spinningiä
pe: Aaltosen aerobic-tunti eli seuran 1,5 tunnin kuntopiiri
la: pitkä pyörälenkki
su: tästä päivästä lähtien (tähän mennessä en ole joutanut) seuran toinen uintitreeni

Pikkuhiljaa pitäisi varmaan tämä ylimenokausikin jotenkin järkevöittää laadun suhteen, eli kääntynen asiassa taas asiantuntijan puoleen.

Selkä-/jalkaongelmat jatkuvat edelleen niin, että kivutonta kävelyä ja juoksua edelleen varovasti opettelen. Istuminen ja seisominen on edelleen paikoitellen kovin hankalaa ja tilannetta huonontavaa, joten sen vuoksi onkin lääkärin kanssa tehty myös suunnitelmia kuntoutuksen seuraavan vaiheen osalta. Jos voisi vaihtaa toimistotyöt (joita voi käytännössä tehdä vain istuen ja seisten) hommiin, joissa voi liikkua - mieluiten enimmäkseen pyöräillen, uiden ja lihaskuntoillen - ja levätä päivät pääksytysten oman tuntemusten mukaan niin se saattaisi olla ratkaisu ongelmien vähentämiseksi. Eli jos sellaisia hommia on tarjolla niin just let me know!

Mikä on ollut suorastaan taivaallista on aina näille päiville asti jatkuneet uskomattoman ihanat syksyisen kauniit pyöräilysäät! Noin satasen lenkki on tullut kerran viikossa ajettua ja voi että on ollut mukavaa nauttia upeista syysmaisemista ja raikkaasta ilmasta. Eilen ajoin 114 kilometrin lenkuran kahville Porvooseen ja tässä muutamia haja-ajatus ja huomio syksyn ehkä viimeiseltä pidemmältä maantiekruisailulta:

• Fillarin selästä pääsee näkemään maisemat ja vuodenaikojen vaihtumisen läheltä ja rauhassa, mutta toisaalta esim. kävelyyn verrattuna mukavan rivakkaan tahtiin. Kyllä osaa pääkaupunkiseudun lähistölläkin olla kauniita paikkoja!
• Fillaristien suosimilla semihäveliäillä bio break -paikoilla saattaa olla hämmentäviä ruuhkatilanteita. No, kukin vuorollaan...
• Porvoon vanhassa kaupungissa on kuin ulkomailla kävisi: vanhat talot muistuttavat Keski-Euroopasta ja valtakielet tuntuvat olevan ruotsi ja venäjä. Ei siis mitään uutta pariin sataan vuoteen.
• Terassikelit vielä lähellä lokakuun puoliväliä, arvostan! 
• Pyörälenkin kohokohta on luonnollisesti kahvitauko ja Porvoon Fannyä erinomaisine baakelsseineen voin suositella lämpimästi.

Pyörilijäystävällinen Fanny ja aurinkoinen terassinsa

• Porvoon yllä pyöri hanhiparvi, jolla selkeästikin oli navigaattori rikki. Eivät saaneet päätettyä mihin suuntaan muuttavat ja kaakatus oli sen mukainen.
• Hirvenmetsästys alkoi lauantaina ja ekat jahtimiehet koirineen tuli bongattua. Onneksi tuli laitettua värikästä päälle ja fillarikin erottuu melko räikeästi maisemasta eli ei tullut rastas ammutuksi hirvenä.
• Lähellä Nikkilää oli sattua hiirikolari. Toivottavasti jyrsijä pääsi hengissä autojen välistä tien toiselle puolelle eikä päätynyt lättänäksi kuten Tom & Jerryssä on tapana.
• Tuulella on uskomaton vaikutus vauhtiin kun yksin ajelee. Menomatkan pienessä myötätuulessa oli huimaa ajella pitkiä pätkiä PK-sykkeillä yli kolmeakymppiä, kun taas paluun pieni vastatuuli (ja mäkisempi maasto) pudotti vauhtia heti radikaalisti. Vaan miksipä kiirehtiä turhaan kun maisemissa riittää nautittavaa.
• Lajitovereita ei enää montaa ollut liikkeellä, mutta iloiset morjenstelut on aina yhtä mukavia. 
• Maantiepyöräily on Suomessa edelleen kovin miehinen laji. Naisia on koko kesän aikana vastaantulijoista ollut ihan muutama ja yksin ajaen ei senkään vertaa. Kuulun siis marginaalin marginaaliin. 
• Ja hämmästyksistä suurin: koko kautena ei ole sattunut yhden ainutta rengasrikkoa!!! Ja noilla samoilla sisägummeilla tuli ajettua pitkä siivu jo viime kaudella. Nyt kuulen jo mielessäni kuinka kohta parvekkeelta kajahtaa tuplaräjähdys...
• Varjot pitenee ja syksy saa, mutta saakoot, kun on takana niin mahtava pyöräilykausi uusine TT-pyörineen ja rikottuine omine ennätyksineen. Uutta kautta odotellessa.

Karmea keli = parempi aika!

No nyt on vuoden 2013 Numerolappu rinnassa -kausi paketoitu, jo perinteisellä Tour de Helsingillä. Tässä välissä Joroisten jälkeen oon ollut mukavana välipalana jokunen viikko sitten mainio uusi tapahtuma Satasen kuntoajo, joka saatiin ajaa mukavassa kelissä ja hyvällä fiiliksellä ja ajaksi tuli 3:25:59.

Välissä piti olla myös Helsinki City Marathon, mutta sen jouduin perumaan selästä johtuvien kinttukipujen takia. Eipä sinne olisi ollut järkeä lähteä senkään takia, että juoksun treenaamisesta ei ole tullut mitään, koska kivut juostessa ovat sen verran massiiviset, että ei vaan onnistu. Sitä elimistön viestiä on syytä kuunnella ja jatkaa työskentelyä fyssareiden kanssa vaivan häätämiseksi.

Fillarointi sentään on onnistunut mainiosti (luojan tai muun olennon kiitos!) ja sitä on tullut nyt tehtyä järjestelmällisesti valkun ohjeitten mukaan. Jaksaminen siinä lajissa on parantunut ja vauhti lisääntynyt mukavasti, joten treenailu on ollut varsin palkitsevaa.

Säätiedotus tälle päivälle ei sen sijaan ollut mukava ollenkaan, ja kun aamulla heräsin ikkunaan hakkaavaan sateeseen niin ensimmäinen ajatus oli kääntää kylkeä ja jäädä vällyjen väliin. Sisu ei kuitenkaan antanut periksi luovuttaa ja niin vaan tuli kammettua itsensä lähtöviivalle, joka onneksi on kivennäisen heiton päässä kotoa. Startin jälkeen saatiin ajaa peräti noin kilometrin verran, ennenkuin kunnon sade alkoi piiskata ja siitä eteenpäin vettä sitten riittikin vaihtelevassa määrin seuraavat neljä tuntia. Bemböleen mennessä kaikki vaatteet olivat läpimärät, kengissä lainehti vesi ja ajolasit olivat ulkopuolelta sadepisaroiden ja ravan ja sisäpuolelta höyrystyneen veden hämärtämät. Siitä oli ajoturvallisuus kaukana.

Lähdin kolmenkympin ajoryhmään, mutta se luonnollisesti lähti hajoilemaan jo jossain Vihdintien ylityksen jälkeen. Aina kun sain jonkun pienen porukan kauhealla vääntämisellä kiinni, niin eikös kööri taas levähtänyt. Vedin itseni aika piippuun ekan 40 kilsan matkalla, kunnes takaa tuli 29:n ryhmä, johon vihdoin pääsin liimaantumaan kiinni. Jonkun verran jojoilua siinäkin oli, mutta selkeä ryhmän hyöty oli kuitenkin mukana.

Ekalla tauolla täytin juomapullon, imaisin pari geeliä ja puolikkaan patukkaa ja sitten heti liikkeelle. Palmenin kaupalle ajeltiin suht nätisti ryhmässä ja siellä sama evässetti mutta vielä tiiviimmässä tahdissa. Porukka pysyi suht hyvin kasassa aina Kuusijärven tietämille saakka, kunnes liikenneympyrässä sattuneen kaatumisen jälkimainingeissa alkupää pääsi irti, jonka jälkeen en raivokkaasta vääntämisestä huolimatta saanut sitä enää kiinni. Ai että sapetti ja pääsi ruma sana jos toinenkin yksikseen viimeistä n. 15 kilsan pätkää runtatessa. Tuulitakki, jota ei missään vaiheessa kelin vaihtelevuuden takia ollut arvannut riisua toimi loppumatkan mainiona lisävastuksena, varsinkin kun tuuli oli sateen hellitettyä yltynyt melkoiseksi - ja luonnollisesti vastaiseksi.

Lopun sapekkaasta ja hapokkaasta yksintaivalluksesta huolimatta Velodromille oli taas mahtava kurvata, varsinkin kun loppuajaksi tuli 4:54:04 - kokonaiset 25:45 parempi kuin viime vuonna!!!  Siinä kohtaa kaikki murheet unohtuivat ja hymy levisi korviin. Maalialueella piti horjuvin jaloin palautusantimia nauttiessa tietysti vielä kanssapolkijoitten kanssa kerrata ja leuhottaa matkan karmeuksia ja maaliintulon hienouksia. Sijoitus näyttäisi naisten kuntosarjassa olevan 15/86. Kelpaa :). Kerrassaan mainio päätös kisakaudelle!

Nyt ei siis ainakaan toistaiseksi ole mitään tapahtumaa enää tälle kesä-syyskaudelle buukattuna, mutta jos joku fillaritapahtuma vielä löytyy tai juoksu alkaa sujua, niin ainahan sitä voi mielensä muuttaa. Nyt on ohjelmassa ainakin tovin rentoa fillarointia, avovesiuintia (hyvin vielä tarkenee) ja muuta joutavaa liikunnallista puuhaa ilman tulostavoitteita. 

Väsynyt, mutainen, mutta ah niin onnellinen!

Onnellinen itsensä (ja Innes-Stubbin) voittaja!

Onnellisesti ohi on Joroisten puolimatkan triathlon!

Aivan ensimmäiseksi haluaisin kuitenkin kiittää:
- Fysioterapeuttejani Vesa Suopankia ja A-P Lindbergiä, joita ilman en välttämättä olisi päässyt edes viivalle
- valmentaja Merja Kivirantaa ilmeisen toimivasta treeniohjelmasta (vaikka valmennettava onkin välillä vähän sluibaillut)
- pyörävelho Simo Saarista Nummelan Pro-Bikesta erinomaisesta palvelusta
- Liisaa erinomaisesta kisaseurasta

Mutta ne tulokset. Suluissa vuoden 2012 ajat:
Kokonaisaika 6:05:08 (6:47:10)
Uinti 0:44:49 (0:42:50)
T1 0:08:49 (0:06:17)
Pyöräily 2:53:13 (3:32:43)
T2 0:07:44 (0:06:35)
Juoksu 2:10:36 (2:18:48)

Simo oli pelastava enkeli kisan kynnyksellä, kun kisapaikalle lähtöä edeltävänä päivänä fillaria tarkistaessa huomasin, että kappas, vaihteet eivät pysy päällä. Soitto ja kaahaus Nummelaan ja parin tunnin päästä käsissä oli taas toimiva ja samalla ensihuollettu peli. Mahtavaa palvelua!

Perjantaina kisatunnelma (lue:paniikki) alkoi nousta huristelulla Joroisille ja siellä jo viime vuodesta tutulla triathlonin haastavimmalla lajilla eli logistiikalla: kieli keskellä suuta aikataulua noudattaen ja kaatosadekuuroja väistellen piti taas marssia noutamassa ja kylvämässä erinäköisiä nyssyköitä, pussukoita ja fillareita ympäri kylää, jotta kamat on oikeilla tapahtumapaikoilla seuraavana päivänä. Kymmenen maissa illalla pääsi majoittumaan Varkauden Scandiciin, jossa hotellin täysi nälkäisiä urheilijoita oli huomioitu kiitettävästi ruokailujen ajankohtia venyttämällä. Tarjoomukset olivat myös hyvin triathleetin tarpeet huomoivia. 

Lauantaiaamuna kello pärähti klo 5:15 ja vuorossa oli tankkaus aamiaisella, vaikka ruoka ei olisi maistunut yhtään. Sitten loput kamat autoon, taas parit pussukat (joista kahden säilytyksestä/kuskauksesta tänä vuonna veloitettiin erikseen) niille kuuluville paikoilleen ja bussilla lähtöpaikalle. Ilmassa oli paitsi suuren urheilujuhlan tuntu, myös sateen uhka, joka onneksi ei muuttunut todeksi. Lähtöalueella oltiin jo hiukan yli kahdeksalta, mutta leidien lähtö oli vasta klo 10:24, joten ennen sitä oli kosolti aikaa tavata tuttuja, nauttia viimeiset tankkaukset, varmistaa fillarin rengaspaineet ja lopulta ahtautua ah niin ihanaan gummipukuun. Sitten vaan erilaisten karsinavuorojen kautta järveen loiskis ja molskis.

Tämän kauden uimalakkimuotia

Oma kisa alkoi pienellä paniikilla, koska aa, olin aivan liian keskellä ryhmää ja kunnon porkunyrkkeilylihasoppaa ja bee, aika äkkiä selvisi että nyt on muuten melkoinnen aallokko. Aallot olivat paikoitellen niin isot, että uinti muistutti puoliksi sukeltamista. Kuten eräs kilpailija totesi: "Aina kun otti ilmaa vasemmalta puolelta sai samalla vesitankkauksen." Lastuna lainehilla piti vaan etenemän ja hämmästelin miten hyvin matka lopulta taittui ja sain itseni täysin rauhalliseksi. Ainut ongelma oli viimeisen kääntöpoijun kohdalla kun rytmi katosi hetkeksi parin kilpasiskon rynniessä päälle ja polvitaipeiden takaosat menivät hetkeksi kramppiin. Jollain zeniläisellä tyyneydellä siitäkin selvisin ja pääsin kauhomaan viimeisen suoran rantautumispisteeseen. Uintiaika oli pari minuuttia huonompi kuin viime vuonna, mutta kova keli huomioiden vaati vähän ylimääräistä ponnistelua. 

Vaihtoalueella oli melkoinen kuhina, mutta oma T1-pussukka löytyi hyvin ja kamojen vaihto ja energian & veden nauttiminen sujui melko sutjakkaasti. Tai siltä tuntui, mutta jostain syystä T1 (ja T2, molemmat sis. vessapiipahduksen molempina vuosina) näytti vieneen enemmän aikaa kuin viime vuonna, mystistä. Varsinkin kun yksiosainen tri-asu vähensi aikaa paidan päälle kiskomisen verran.

Myös fillariosuudella ankara tuuli hirvitti hiukan, koska T:n muotoiselle reitille osui paitsi myötäistä ja vastaista myös melkoista sivutuulta. Alkuun oli ongelmia myös uuden aerobarien välissä olevan juomasäiliön kanssa, josta voinkin laittaa itselleni nootin: jos ostat jonkun uuden härpäkkeen niin sitä kannattaa ehkä testata ennen kisaa, eikä vaan luottaa hämäävän yksinkertaisen näköiseen mekanismiin. Onneksi oli kuitenkin pullot myös satulan takana ja koska huoltokin pelasi moitteettomasti ei janoon tai energian puutteeseen päässyt kuukahtamaan. Geelejä olisi voinut olla pari enemmän takataskussa.

Tähän väliin oodi Trekille: voi hyvänen aika sentään mikä ilo ja keveys sillä oli ajaa! Ja näkyyhän tuo myös ajassa: 37 minuuttia rivakammin kuin viime vuonna, keskarin ollessa yli kolmenkympin! Ja tämähän ei olisi ollut mahdollista ilman ajoasentoa, josssa selkä ei satu, ei sitten niin yhtään! Että voi ihminen olla onnellinen yhdestä fillarista! Niskaa ja silmämunia (kyllä, saattaa kuulostaa hullulle) tuohon ajoasentoon vielä pitää totuttaa, mutta muuten meno oli täydellistä. Aika liuta kanssakilpailijoita tuli ohitettua matkalla ja suurimman tyydytyksen tietysti tuotti se, kun sai kaahata muutaman pisarakypäräisen miehen ohi, ai että! 

Juoksuvaihtoon tulin hyvävoimaisena ja vaihto sujui mielestäni jouhevasti (vaikka aika ei sitä vahvistakaan). Juoksu lähti myös kulkemaan yllättävän hyvin, oman mittapuun mukaan. Se minkä olin pyöräilyssä voittanut saatoin kuitenkin osittain juoksussa hävitä, koska ohittajia oli niin paljon. Suurin osa niistä taisi kuitenkin olla jo aikaisemmin pyöräilystä tulleita, jotka olivat jo kierroksia edellä. Juoksu sujui moitteettomasti aina kolmannen kierroksen puoliväliin saakka, jolloin vasen polvi alkoi sattua melkoisesti. Neljännelle kierrokselle tullessa se sattui jo niin kovin, että jalalle oli vaikea varata ja meno muuttui nilkuttavaksi yhdellä jalalla juoksemiseksi. Tämä harmitti suunnattomasti, koska voimia olisi riittänyt rivakampaankin menoon. Kivuttomalla jalalla olisi saattanut jopa oma puolimaratonennätys (2:06) rikkoontua. Pääasia oli kuitenkin, että pääsin maaliin juosten ja huomattavan onnellisena. En ollut vilkaissut kelloa kuin pyöräilyn lopussa ja kuullessani kuuluttajalta loppuajan 6:05, pääsi pieni itku, niin onnellinen olin! En olisi ikinä uskonut, että voin parantaa aikaa kokonaiset 42 minuuttia viime vuodesta, koska olisin ollut tyytyväinen jo vartinkin parannukseen. Erityisen onnelliseksi teki se, että muutama kuukausi sitten en pystynyt kunnolla edes istumaan tai seisomaan kovien kipujen takia.

Loppuiltapäivä/-ilta menikin sitten yleisessä euforiassa ja kisakokemuksista leuhottaessa kanssakisaajien kanssa. Ja kuten Nokian & NSN:n juoksukerhon triathlonkoulun vetäjä Ilkka sanoi: "Näitä elämyksiä ei saa ostettua rahalla." Oli muuten huikeita suorituksia tuon triathlonkoulun molempien vuosikurssien edustajilla, mukaanlukien yksi mitalisija, hyvä Mervi!

Ja se otsikossa mainittu voitto... Kisaseuralaisen kanssa sovittiin, että jos jompikumpi voittaa joko Innes-Stubbin tai Baba Lybeckin, voittaja tarjoaa toiselle skumpat. Ja niinpä sain ne skumpat illalla tarjota, eikä mikään ole vähään aikaan maistunut yhtä hyvälle!

Onnennumero

Rokkia, sporttia ja lomahommia

Kesäkuun viimeinen viikko meni maailman laittamisessa valmiiksi ennen kesälomaa, festaroidessa ja tulihan se Kiskon perusmatkakin kisattua. Ja yllätysten yllätys, aika parani jälleen kolmisen minuuttia Vantaa triathlonin aikaan verrattuna! Tiedä häntä sitten kuinka vertailukelpoisia ajat ovat, koska reittiprofiili on melko erilainen. Etenkin fillariosuus oli Kiskossa jälleen kiitettävän mäkinen ja ekat metrit niin pyöräily- kuin juoksuosuudelle lähtiessä ovat tunnetusti mallia "Luulot pois". Juoksu meni yllättävänkin hyvin ja suurin ero Vantaan aikaan olikin siinä. Fillarointi meni vähän niin ja näin, aikakoneeseen totutellessa. Vielä en aerobareilla uskaltanut kaikin paikoin ajaa, etenkään jyrkissä alamäissä ja niissä kohden, kun muuta liikennettä oli tiellä paljon, sen verran huteraa meno on vielä. Ajoasento joka tapauksessa on ihana selälle, koska se ei sattunut yhtään! Samoin jalkoja aikakoneen ajoasento säästää roimasti, koska voimantuotto vaikuttaisi lähtevän selvästi enemmän lantion seudusta ja se varmaan vaikutti myös parempaan juoksuaikaan.

Hienoa Kiskossa oli taas hyvin toimivat järjestelyt, kannustajat (äiti ja isä etenkin!) ja se että paikalla oli paljon mukavia tuttuja. Hieno tapahtuma siis jälleen kerran. Sääkin suosi lopulta ja oli juuri passeli, vaikka sateen uhka ensin leijuikin ilmassa.

Kiskon jälkeen sai heittää vapaalle ja lomamoodiin ja sehän lähti käyntiin rokkihommissa niin Rock the Beachissa (ah mahtava Rammstein!) kuin Tuskassakin. 

Yleisö ja bändi yhtä liekeissä

Treenit toki on jatkuneet ohjelman mukaisesti ja viime viikonloppuna oli hyvät uinti- ja pyöräilymeiningit Casa de Rantatorpan ihanissa maisemissa Hämeenlinnan kupeessa. 

Eipä ole paljon tätä hienompaa uima-allasta

Siellä selvisi myös se, että ilmeisesti Vantaan Kuusijärvessä on jotakin astma-/allergiaoireet rajusti laukaisevaa ainesta, koska Iso-Munakkaassa uidessa henki kulki täysin normaalisti. Välttelen Kuusijärveä tästä lähtien, koska viimeisin harjoituskerta siellä päättyi kesken kaiken hengenahdistukseen, joka jatkui pari päivää ja sitä ei kyllä tee mieli enää uudestaan kokea.

Nyt on menossa viimeistelyt Joroisia varten ja pitäähän tässä vielä ennen sitä hiukan häitäkin juhlia plus tehdä muita lomailuhommia. Hiukan jo 20.7. H-hetki jännittää...

Mai Trek, mai Star, mai laav!

No jopas on aikaa vierähtänyt edellisestä päivityksestä. Täs on ollut vähän kaikenlaista, niin on jäänyt kirjoittelut. Mm.  työasioissa on ollut myllerrystä ja se on vienyt oman ylimääräisen siivunsa energiasta.

Treenit on kuitenkin sujuneet pääpiirteissään suunnitelmien mukaan ja erityisiä ilonaiheita ovat olleet mm.
- kolmen kilsan ja ylikin uintitreeneihin tottuminen
- juoksun sujuminen taas, ilman merkittävää selkäongelmien lisääntymistä
- juhannuksena tehty eka yli satasen (129 km) pyörälenkki.

Mutta tänään tuli ehkä yksi parhaista viime aikojen kohokohdista, nimittäin tutina, vapina ja jännitys hellitti ja sain vihdoin yhteiselon Star-Trekin kanssa sujumaan ja eteneminen alkoi etäisesti muistuttaa polkemista! Olin jo vähän epätoivoinen, kun tuntui niin kovin kiikkerälle ja huteralle ajo aikaisemmin, mutta ihmekös tuo kun fillari ei paina juuri mitään ja painopisteet on tyystin toisenlaiset kuin maantiejyrässä. Mutta nyt on toivoa, että meistä tulee vielä varsin hyvät kaverit! Viime viikolla vielä olin sitä mieltä, että menen Kiskoon Bianchin kanssa mutta kyllä hän saa jäädä nyt kotiin ja Star-Trekin kanssa lähdetään kokeilemaan, että josko vehkeillä olisi vaikutusta fillariaikaan. Merkittävää kunnon kohenemista kun tuskin on Vantaa triathlonin jälkeen ehtinyt tapahtua.

Ilon aihe on ollut myös se, että viime viikolla olen vihdoin päässyt tekemään myös koulutustani vastaavia hommia, eli hääräämään liikunnanohjaajana mainioitten Helsinki Running Toursin asiakkaitten kanssa. Kerrassaan mukavaa puuhaa!

Tällä viikolla virittäydytään siis lauantaiseen Kiskon olympiamatkaan ja sen lisäksi festaroidaan Rock the Beachissa ja mahdollisesti myös Tuskassa. Ai niin ja muutama päivä töitäkin pitäisi vielä tehdä, ennenkuin alkaa loma. Kesä <3

Mun Trek, Star-Trek: